Otin pureskeltavakseni tekstin joka puhuttelee

Alustukseksi ensimmäinen teksti.

Sirpa Selänne ei muista missä on kasvanut.

Lainaus: "Eikä olisi Sirpa Selännekään pärjännyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan ilman suomalaista verotusta. Hän ei vain joko muista sitä tai sitten hän ei ymmärrä yhteiskunnan toiminnasta yhtään mitään."  Tämä lainaus on lyhyt otse Havaintojaparisuhteesta sivustolta. Tekstissä esillä ollut Sirpa Selänteen julkinen kommentointi on juuri nyt ( 7.10.2024 ) erittäin ajankohtainen tilannekatsaus siitä missä yhteiskunta nyt makaa. Kahtiajako on rasstava eikä vanhaa ylpeydellä kannettua suomalaisuuden perintöä kunnioiteta enää yhtään. Ajattelin että tämä alustus on paikallaan tämän Pia Koskikurun kirjoituksen yhteydessä.

Pia Koskikurun teksti.

Tekstiä on jaettu niin FB sivustoilla kuin muuallakin satoja, jopa tuhansia kertoja. Teksti osui kohdalleni ja luin sen heti kahteen kertaan peräkkäin. Puhutteleva teksti sai minut miettimään miten nämä asiat käytännössä vaikuttavat jokaisessa perheessä, jokaisessa lapsessa. Teksti oli kirjoitettu niin selkeäksi sekä ytimekkääksi ettei siihen voi olla pysähtymättä.

Lainasin tekstin joltain joka oli sen jo lainannut joltakin joka oli lainannut sen joltakin....

Lainattu teksti:

6.9.2019

" Pia Koskikurun, johtavan sosiaalityöntekijän puhutteleva teksti fb-kaverin saatesanoilla fb-seinältään, kannattaa lukea joka sana tarkasti ja tunnustella sydämessään lukemaansa ja kuvalla huomio:
Etenkin varakkaiden hyväosaisten kokemusperäinen sokeus ihmiskohtaloiden moninaisuudelle ja siitä helposti kehkeytyvä ylimielisyys tuntuu olevan monilla heistä tiukkaan juurtunut. Tässä kirjoituksessa epäsuhtaisten ponnistuslautojen todellisuus on niin hienosti rautalangasta taivuteltu, ettei luulisi kenellekään jäävän epäselväksi miksi kaikki eivät ole samalla kalkkiviivalla.
"Aina, kun keskustelu palaa siihen miksi ”verorahoilla hyysätään” kun jengi ”on itse aiheuttanut oman tilanteensa” haluaisin muistuttaa että:
Viime päivien uutisointi hyvätuloisimman kansanosan mielipiteistä ja siitä syntynyt keskustelu saivat minut miettimään, miten joillakin voi olla niin vankka käsitys ihmisestä oman onnensa seppänä. Väheksymättä kenenkään ponnisteluja tai saavutuksia, ovat lähtökohdat, joista ponnistaa kovin moninaiset.
Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?
Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?
Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?
Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?
Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit?
Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut? Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?
Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut?
Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua?
Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?
Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?
Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita "

Lainaus loppui

Pia Koskikurun sivu jossa teksti alkuperäisenä. On löydettävissä hänen FB sivuiltaan suoraan.

Oma selvitykseni sekä näkemykseni tekstin sisällöstä

Purkasin hieman tekstiä ajatellen sen sisältöä. Sisältö oli niin puhutteleva sekä laaja-alainen ettei se purematta avautunut kokonaisuudessaan ensimmäisillä kerroilla.

Pyysin Copilot tekoälyä avukseni avamaan sisältöä. Tein ensin alustavia purkutöitä itsenäisesti ja pyysin tekoälyä avukseni paremman kirjoitusasun luomiseksi. Kirjoitin osan itse sekä osan kopioin siitä sitten laajennuksia tekstin sisältöön.

Pia Koskikurun teksti on niin laajasisältöinen sekä puhutteleva. Siinä tosiaan riittää pohdittavaa. Kun tätä sisältöä pohtii yhdessä esittämäni alustustekstin kanssa, on huomattavissa se todellisuus johon olemme ajautuneet.

Varakkaiden sokeus ja ylimielisyys

Varsinkin varakkaampien ja hyvin pärjäävien porukoiden sokeus ihmiskohtaloiden erilaisuudelle ja siitä kumpuava ylimielisyys näyttää monilla olevan syvään juurtunutta. Tässä tekstissä on niin rautalangasta väännetty sitä, miten eri lähtöasetelmat voi olla, ettei kenenkään luulis jäävän epäselväks, miks kaikki ei starttaa samalta viivalta.

"varakkaiden sokeus ja ylimielisyys" viittaa yleiseen ilmiöön, jossa taloudellisesti hyväosaiset ihmiset saattavat olla tietämättömiä tai välinpitämättömiä niiden ihmisten elämän todellisuudesta, joilla ei ole samoja etuoikeuksia tai resursseja. Tämä "sokeus" tarkoittaa sitä, että varakkaat eivät välttämättä hahmota tai ymmärrä, kuinka erilaiset lähtökohdat ja olosuhteet voivat vaikuttaa ihmisten elämään ja heidän mahdollisuuksiinsa menestyä. He voivat esimerkiksi ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä ja että menestys tai vaikeudet elämässä johtuvat vain yksilön omista valinnoista ja teoista, vaikka todellisuudessa taustalla on usein monimutkaisia sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä, joihin yksilöllä ei ole vaikutusvaltaa.

Tämä voi johtaa ylimielisyyteen, jossa varakkaat pitävät omaa menestystään täysin omana ansionaan ja suhtautuvat halveksuen tai vähätellen niihin, jotka eivät ole saavuttaneet samaa taloudellista asemaa. Tämä ylimielisyys voi ilmetä esimerkiksi siten, että varakkaat vastustavat sosiaalista tukea tai verojen keräämistä yhteiskunnan heikompiosaisten hyväksi, koska he ajattelevat, että kaikki voisivat saavuttaa saman menestyksen, jos vain yrittäisivät tarpeeksi.

Ilmiössä on kyse myös siitä, miten erilaiset taustatekijät – kuten turvallinen lapsuus, hyvät koulutusmahdollisuudet ja taloudellinen tuki – voivat vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa menestyminen elämässä on. Varakkaat saattavat olla tiedostamatta sitä, että monet heidän omat etunsa ovat seurausta näistä etuoikeutetuista lähtökohdista, eivätkä pelkästään heidän omista ponnisteluistaan.

Yhteiskunnallinen keskustelu

Joka kerta, ku puhutaan siitä, miks "verorahoilla hyysätään" porukkaa, joka on "itse aiheuttanu tilanteensa", tekis mieli muistuttaa, että:

Viime aikojen uutiset siitä, mitä hyvätuloisimmat ajattelee ja siitä syntyny keskustelu sai mut miettimään, miten joillakin voi olla niin vankka usko siihen, että ihminen on aina oman onnensa seppä. En vähättele kenenkään saavutuksia tai ponnisteluja, mut ne lähtökohdat, mistä kukin ponnistaa, on aika erilaisia.

"yhteiskunnallinen keskustelu" käsittelee sitä, miten yhteiskunnassa keskustellaan eri ihmisryhmien asemasta, erityisesti koskien taloudellisia eroja ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tekstissä viitataan erityisesti siihen, miten varakkaat ja hyvätuloiset ihmiset saattavat ilmaista kritiikkiä julkista taloudellista tukea tai verovaroin rahoitettua hyvinvointivaltiota kohtaan, ajatellen, että ihmiset ovat itse vastuussa omista ongelmistaan tai taloudellisesta tilanteestaan.

Tällainen keskustelu on tyypillistä tilanteissa, joissa nousee esille kysymyksiä kuten: miksi verovaroilla tuetaan vähäosaisia, työttömiä tai sairaita? Jotkut näkevät, että tällainen tuki on välttämätöntä yhteiskunnan tasa-arvon ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, kun taas toiset, erityisesti varakkaammista piireistä, saattavat ajatella, että tukea ei pitäisi antaa "hyysäten" niitä, jotka heidän mielestään ovat "itse aiheuttaneet tilanteensa".

Tämä keskustelu tuo esille kaksi erilaista näkökulmaa:

1. Yksilön vastuu: Joidenkin mielestä jokainen on vastuussa omasta menestyksestään ja siitä, kuinka pärjää elämässä. Tällöin korostetaan yksilön omaa ahkeruutta, yrittäjyyttä ja valintoja. Tällainen näkökulma voi johtaa siihen, että köyhyyttä tai työttömyyttä pidetään henkilökohtaisena epäonnistumisena.
2. Yhteiskunnan rooli: Toisaalta monet korostavat sitä, että yhteiskunnan tulee huolehtia heikommista ja tarjota mahdollisuuksia niille, joilla ei ole samoja resursseja tai etuoikeuksia. Tässä ajattelussa ymmärretään, että ihmisillä on erilaisia lähtökohtia ja että köyhyyteen tai vaikeuksiin joutuminen ei aina ole ihmisen oma vika, vaan voi johtua monista ulkoisista tekijöistä, kuten perheen olosuhteista, koulutuksen puutteesta tai terveysongelmista.

Tällaiset keskustelut ovat usein tunteikkaita ja niitä sävyttävät voimakkaat mielipiteet siitä, mitä pidetään oikeudenmukaisena ja kohtuullisena yhteiskunnan järjestelmissä. Ne heijastavat laajempia kysymyksiä yhteiskunnan arvoista ja siitä, miten tasavertaisia mahdollisuuksia tulisi edistää ja tukea.

Lähtökohdat elämään

Minkälaiset lähtökohdat sulla on ollu?

• Synnyitkö toivottuna, odotettuna?
• Terveenä ja hyvinvoivana?
• Tai edes turvallisessa paikassa, missä sait tarvitsemaasi hoitoa?
• Ei tullu vieroitusoireita syntyessä, eikä ollu mitään vaurioita äitis alkoholinkäytön takia, jotka ois kaventanu sun mahdollisuuksia jo ennen ku oot edes syntyny?

"lähtökohdat elämään" käsittelee sitä, miten ihmisten elämän alkuvaiheet ja olosuhteet vaikuttavat merkittävästi heidän myöhempiin mahdollisuuksiinsa menestyä ja elää hyvää elämää. Tekstissä korostetaan, että yksilön lähtökohdat – eli se, mihin olosuhteisiin ja perheeseen hän syntyy – voivat määrätä pitkälti sen, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita hän kohtaa elämässään.

Esimerkkejä erilaisista lähtökohdista:

• Terveys ja turvallisuus: Onko lapsi syntynyt terveenä ja elinvoimaisena, vai onko hänellä jo syntyessään terveysongelmia, jotka voivat vaikeuttaa elämää? Syntyykö lapsi turvalliseen ympäristöön, jossa on saatavilla tarvittavaa hoitoa ja tukea?
• Varhaislapsuuden hoiva: Onko lapsella ollut rakastavia ja huolehtivia vanhempia, jotka ovat tarjonneet emotionaalista tukea, kuten läheisyyttä, ymmärrystä ja turvaa? Tämä voi vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitykseen, itsetuntoon ja kykyyn kohdata elämän haasteita.
• Olosuhteet äidin raskauden aikana: Syntyykö lapsi ilman vaurioita tai terveyshaittoja, jotka voisivat olla seurausta esimerkiksi äidin alkoholinkäytöstä raskauden aikana? Nämä varhaiset tekijät voivat vaikuttaa lapsen elämään jo ennen syntymää.

Lähtökohtien epätasa-arvoisuus:
Kohta tuo esille, että ihmisten lähtökohdat ovat hyvin erilaisia ja että nämä erot vaikuttavat heidän tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa. Joillekin ihmisille elämä voi tarjota turvallisen, terveen ja vakaan alun, kun taas toisille se voi olla jo alusta alkaen täynnä haasteita ja vaikeuksia, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan. Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, millaiseen perheeseen hän syntyy tai millaiset olosuhteet häntä ympäröivät varhaisessa iässä.

Teksti haastaa ajatuksen, että kaikki ovat lähtökohtaisesti "samalla viivalla" elämässä ja että menestys on pelkästään yksilön omista teoista kiinni. Lähtökohdat voivat joko tarjota ihmiselle vahvan perustan, josta on helpompi ponnistaa kohti menestystä, tai ne voivat asettaa esteitä, joita on vaikea ylittää. Tämä korostaa yhteiskunnallisen tuen merkitystä ja ymmärrystä siitä, että kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia elämässä johtuen heidän lähtökohdistaan.

Varhaislapsuus

• Vauvana, kattottiinko sua?
• Hymyiltiinkö sulle?
• Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä?
• Vaihdettiinko vaippa?
• Ei ravisteltu sua?
• Oliko vanhempas siinä kunnossa, et ne jaksoi olla turvallisia aikuisia?
• Saitko ymmärrystä ja lohtua, ku itkit?
• Puhallettiinko, ku polves osu?
• Naurettiinko sun kans, hassuteltiinko?
• Hoivattiinko ku oot ollu flunssassa tai mahataudissa?
• Vietiinkö lääkäriin, neuvolaan, hammaslääkäriin?

"varhaislapsuus" käsittelee lapsen ensimmäisiä elinvuosia ja sitä, kuinka tärkeä rooli näillä varhaisilla kokemuksilla on ihmisen kehityksessä. Varhaislapsuudella tarkoitetaan yleensä ajanjaksoa syntymästä noin 6–7 vuoden ikään, ja se on kriittistä aikaa lapsen emotionaalisen, sosiaalisen ja fyysisen kehityksen kannalta. Tässä vaiheessa luodaan pohja lapsen turvallisuuden tunteelle, itsetunnolle, ja sille, miten hän oppii suhtautumaan itseensä ja ympäröivään maailmaan.

Huolenpito ja kiintymyssuhteet:

Tekstissä painotetaan, että varhaislapsuudessa lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen, jotka vastaavat hänen tarpeisiinsa. Onko lapsi saanut tarvittavaa huolenpitoa ja kiintymystä? Onko häntä katsottu silmiin, hymyilty, pidetty sylissä, laulettu ja juteltu hänelle? Nämä kaikki ovat merkkejä siitä, että lapsi saa turvallisen kiintymyssuhteen, joka on keskeinen lapsen tunne-elämän kehitykselle. Turvallinen kiintymyssuhde auttaa lasta tuntemaan olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi, mikä vahvistaa hänen emotionaalista tasapainoaan ja sosiaalista kanssakäymistään.

Fyysinen hoiva:

Lapsen fyysisiin perustarpeisiin kuuluu muun muassa ruokinta, vaippojen vaihto, uni ja turvallinen ympäristö. Lapsi ei itse pysty huolehtimaan näistä, joten on tärkeää, että vanhemmat tai muut hoitajat tarjoavat riittävää hoivaa ja suojaa. Jos lapsen perustarpeista ei huolehdita, se voi johtaa sekä fyysisiin että henkisiin ongelmiin, kuten kehityksen hidastumiseen tai turvattomuuden tunteeseen.

Emotionaalinen tuki ja vuorovaikutus:

Varhaislapsuudessa on myös olennaista, että lapselle annetaan emotionaalista tukea ja lohdutusta. Kun lapsi itkee, pelkää tai satuttaa itsensä, on tärkeää, että aikuinen reagoi empaattisesti ja tarjoaa lohtua. Tämä auttaa lasta oppimaan, että tunteet ovat sallittuja ja että joku on aina saatavilla tarjoamaan turvaa.

Leikki ja vuorovaikutus:

Leikki ja vuorovaikutus aikuisten kanssa on keskeistä lapsen kognitiivisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Lapsen kanssa leikkiminen, nauraminen ja hassuttelu vahvistavat lapsen mielikuvitusta, ongelmanratkaisukykyä ja kykyä luoda ihmissuhteita. Nämä kokemukset auttavat lasta kehittämään itseluottamusta ja tunneälyä.

Vaikeudet varhaislapsuudessa:

Teksti myös muistuttaa siitä, että jos lapsen varhaislapsuus on turvaton – jos häntä laiminlyödään, ravistellaan tai hoidetaan muuten kaltoin – se voi aiheuttaa pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia hänen kehitykselleen. Traumatisoivat kokemukset, kuten vanhempien väkivaltaisuus tai emotionaalinen kylmyys, voivat estää lasta kehittämästä tervettä kiintymyssuhdetta ja luottamusta muihin ihmisiin.

Yhteenvetona, varhaislapsuus on elämänvaihe, jossa lapsi on kaikkein haavoittuvimmillaan, mutta myös oppii perusasiat turvallisuudesta, luottamuksesta ja kiintymyksestä. Hyvin hoidettu lapsi saa vahvan pohjan, jolta ponnistaa, kun taas vaikeudet varhaislapsuudessa voivat johtaa monenlaisiin haasteisiin myöhemmässä elämässä.

Perustarpeet ja lapsen hyvinvointi

• Oliko sängyssä lakanat?
• Oliko leluja?
• Oliko ruokaa? Ja välillä jopa terveellistä ja monipuolista, riittikö sitä?
• Vietiinkö sua kirjastoon, puistoon, luontoon?
• Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?

Koulu ja sosiaalinen ympäristö

• Oliko koulussa porukka, johon pääsit mukaan, vai olitko se, jonka porukkaan muut pyrki?
• Jos sua syrjittiin, haukuttiin tai potkittiin, puuttuiko joku aikuinen siihen?
• Oliko luokassa yleensä työrauha?
• Oliko opetus semmosella kielellä, jota ymmärsit?

"koulu ja sosiaalinen ympäristö" käsittelee lapsen koulunkäynnin ja hänen ympärillään olevan sosiaalisen verkoston merkitystä. Koulu ei ole pelkästään oppimisen paikka, vaan myös keskeinen ympäristö, jossa lapsi kasvaa ja kehittyy sosiaalisesti. Perheen varallisuudella tai vähävaraisuudella on merkittävä vaikutus siihen, miten lapsi kokee koulun ja sosiaalisen ympäristön, sekä millaisia mahdollisuuksia hänellä on hyödyntää koulutusta ja olla osa sosiaalista yhteisöä.

Vähävaraisuus ja koulu

Taloudelliset haasteet:
Vähävaraisessa perheessä koulunkäynti voi olla monella tapaa haastavaa lapselle. Perheen taloudellinen tilanne voi rajoittaa lapsen mahdollisuuksia hankkia tarvittavia välineitä, kuten koulutarvikkeita, vaatteita tai teknologiaa (kuten tietokoneita ja internetyhteyksiä), jotka ovat nykypäivän koulunkäynnissä yhä tärkeämpiä. Tämä voi vaikuttaa lapsen kokemukseen koulussa, erityisesti silloin, jos hän joutuu tuntemaan olevansa erilainen tai ulkopuolinen puuttuvien resurssien takia.

Sosiaalinen syrjintä:
Vähävaraisista perheistä tulevat lapset saattavat myös kohdata sosiaalista syrjintää tai häpeää, jos heidän perheensä ei pysty tarjoamaan samoja asioita kuin varakkaampien perheiden lapset. Esimerkiksi koulussa saatetaan vertailla vaatteita, puhelimia tai lomamatkoja, mikä voi korostaa taloudellisia eroja lasten välillä. Tämä voi heikentää lapsen itsetuntoa ja estää häntä tuntemasta kuuluvansa ryhmään, mikä on tärkeää lapsen sosiaaliselle kehitykselle.

Vähentyneet mahdollisuudet osallistua harrastuksiin:
Vähävaraisuus voi myös rajoittaa lapsen osallistumista koulun ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten harrastuksiin, leirikouluihin tai muihin maksullisiin tapahtumiin, jotka voivat edistää sosiaalisten taitojen kehittymistä ja vahvistaa lapsen verkostoja. Monet koulun ulkopuoliset aktiviteetit vaativat taloudellista panostusta, eikä kaikilla perheillä ole varaa maksaa esimerkiksi urheilulisenssejä, harrastusvälineitä tai leirimaksuja. Tämä voi tarkoittaa, että vähävaraisen perheen lapsi jää paitsi tärkeistä kokemuksista ja tilaisuuksista rakentaa sosiaalisia suhteita.

Aikuisten tuki kouluun liittyvissä asioissa:
Vähävaraisissa perheissä vanhemmat saattavat olla kuormittuneita taloudellisista huolista tai työskentelevät useissa töissä, mikä voi rajoittaa heidän aikaansa ja resurssejaan tukea lapsen koulunkäyntiä. Tämä voi vaikuttaa lapsen menestykseen koulussa, jos esimerkiksi läksyihin tai koulussa esiintyviin ongelmiin ei pystytä tarjoamaan riittävää aikuisten apua ja huomiota.

Varallisuus ja koulu

Taloudelliset mahdollisuudet:
Varakkaissa perheissä lapset saavat usein taloudellisesti vahvan tuen koulunkäynnilleen. Heillä on yleensä kaikki tarvittavat välineet ja teknologia, kuten tietokoneet ja oppimateriaali, mikä helpottaa koulutehtävien tekemistä ja oppimista. Varallisuus mahdollistaa myös sen, että perhe voi maksaa yksityisopetusta tai tukiopetusta, jos lapsi tarvitsee lisäapua tietyissä aineissa, mikä voi parantaa hänen koulumenestystään.

Sosiaalinen status ja yhteydet:
Varakkaat perheet voivat hyödyntää myös verkostojaan ja sosiaalista statustaan lapsen eduksi. Esimerkiksi koulut, joissa varakkaiden perheiden lapset käyvät, voivat tarjota parempia resursseja, enemmän aktiviteetteja ja mahdollisuuksia verkostoitumiseen, jotka auttavat lasta rakentamaan yhteyksiä tulevaisuutta varten. Yhteiskunnallisesti arvostetut koulut ja oppilaitokset voivat tarjota lapsilleen vahvemman lähtökohdan työelämässä ja antaa heille edun suhteessa muihin.

Osallistuminen harrastuksiin ja aktiviteetteihin:
Varakkaissa perheissä lapset voivat osallistua moniin koulun ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten urheiluun, taiteisiin ja muihin harrastuksiin, jotka tukevat heidän sosiaalisten taitojensa kehittymistä ja antavat heille lisää mahdollisuuksia rakentaa ihmissuhteita. He voivat myös osallistua maksullisiin retkiin, leirikouluihin ja ulkomaanmatkoihin, jotka rikastuttavat heidän kokemuksiaan ja antavat mahdollisuuden kehittää monenlaisia taitoja.

Vanhempien tuki koulussa:
Varakkaiden perheiden vanhemmilla on usein enemmän aikaa ja resursseja tukea lasta hänen koulunkäynnissään. He saattavat olla tiiviisti mukana lapsen koulun toiminnassa ja olla yhteydessä opettajiin, osallistua vanhempainyhdistyksiin tai tukea lasta päivittäisissä koulutehtävissä. Tämä voi antaa lapselle suuren edun kouluarjessa ja edistää hänen menestystään.

Yhteenveto

Koulu ja sosiaalinen ympäristö voivat olla hyvin erilaisia riippuen perheen varallisuudesta tai vähävaraisuudesta. Vähävaraisissa perheissä taloudelliset rajoitteet voivat heikentää lapsen mahdollisuuksia hyödyntää koulutusta ja osallistua sosiaalisiin aktiviteetteihin, kun taas varakkaissa perheissä taloudelliset resurssit tarjoavat lapselle monenlaisia etuja. Nämä taloudelliset erot voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten lapsi kokee koulun, miten hän pärjää siellä ja miten hyvin hän kykenee luomaan sosiaalisia suhteita.

Aikuisen tuki ja turvallisuus

• Auttoiko joku läksyissä ku oli tarve?
• Kysyikö joku, millanen päivä sulla oli ollu?
• Saitko nukkuu?
• Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, eikä kukaan saanu turpaansa?
• Ei kenenkään tarvinu paeta kotoaan?
• Et saanu kohtuuttomia rangaistuksia, eikä sua piesty?
• Ei tarttenu pienenä huolehtia pienemmistä sisaruksista ku vanhemmat oli ties missä?
• Ei tarttenu valvoa peläten, et joku aikuinen tulee pahoin aikein sun tai muiden sänkyyn?

Virheet ja tuki

• Ku mokasit, dokasit, töpeksit, saitko yhä tulla kotiin?
• Jaksoiko joku pitää rajat, puuttua, olla kiinnostunu?

Harrastukset ja mahdollisuudet

• Saitko harrastaa?
• Maksoiko joku sun lisenssit, kuukausimaksut, ratsastusleirit, balettitunnit?
• Kuljettiko joku treeneihin?
• Oliko pyörä tai bussilippu, että pääsit kulkee?
• Oliko sun elämässä soitonopettaja, valmentaja tai partiojohtaja, joka kannusti sua?

Vapaa-aika ja kokemukset

• Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle?
• Laskettelukeskukseen, kylpylään?

Työelämä ja tuki siirtymävaiheissa

• Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen hommaamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellasen, jossa sait tehtyä omia kontakteja?
• Joka auttoi sua uskomaan ittees ja mahdollisuuksiis?
• Lainasko joku sulle autoa? Ostiko joku sulle auton?
• Ku muutit kotoa, ostettiinko sulle asunto tai autettiinko kämppään sohvan kantamisessa, sähkösopimuksen teossa tai kotivakuutuksen ottamisessa?

Taloudellinen tuki ja varallisuus

• Ku lompakko oli tyhjä ja jääkaapissa pelkät valot, oliko joku jääkaappi, josta sait apetta?
• Oliko sulla pankkitilillä rahaa ennen ku ees tiesit mikä pankkitili on?
• Oliko sulla omaisuutta, sijoituksia?

"aikuisen tuki ja turvallisuus" viittaa siihen, kuinka tärkeää on, että lapsella on turvallisia aikuisia ympärillään, jotka tarjoavat hänelle tukea, hoivaa ja turvaa elämän eri vaiheissa. Kun tarkastellaan tätä vähävaraisuuden tai varallisuuden näkökulmasta, huomataan, että perheen taloudellinen tilanne voi vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista tukea ja turvallisuutta lapsi saa.

Vähävaraisuus ja aikuisen tuki:
Vähävaraisessa perheessä taloudelliset paineet voivat luoda monenlaisia haasteita, jotka vaikuttavat suoraan aikuisen kykyyn tarjota lapselle emotionaalista ja fyysistä tukea:

• Taloudellinen stressi: Jos perheen aikuiset kamppailevat jatkuvasti taloudellisten huolien, kuten vuokranmaksun, ruokakustannusten tai työpaikkojen epävarmuuden kanssa, tämä stressi voi heikentää heidän jaksamistaan ja kykyään olla emotionaalisesti läsnä lapselle. Vanhemmat saattavat olla väsyneitä, huolestuneita tai jopa uupuneita, mikä voi vaikeuttaa lasten tarpeisiin vastaamista.
• Rajalliset resurssit: Vähävaraisessa perheessä ei välttämättä ole resursseja tarjota lapselle samanlaista tukea kuin varakkaammissa perheissä. Esimerkiksi rahallisen tuen puute voi rajoittaa mahdollisuuksia maksaa harrastuksia, leirejä, lääkärikäyntejä tai jopa perusasioita, kuten terveellistä ruokaa ja koulutarvikkeita. Tämä voi tarkoittaa, että lapsen kehitys ja hyvinvointi kärsivät, vaikka vanhemmat haluaisivat tarjota parasta mahdollista tukea.
• Ajanpuute: Vähävaraisissa perheissä vanhemmat saattavat joutua työskentelemään useissa matalapalkkaisissa töissä pitkien päivien ajan elättääkseen perheen. Tämä voi johtaa siihen, että heillä ei ole tarpeeksi aikaa olla fyysisesti tai henkisesti läsnä lapsen arjessa. Tämä voi vähentää lapsen kokemaa tukea ja turvallisuutta, kun aikuiset eivät ole paikalla antamassa tärkeitä asioita, kuten lohtua, apua läksyissä tai ohjausta elämän haasteissa.

Varallisuus ja aikuisen tuki:
Varakkaassa perheessä aikuisen tarjoama tuki ja turvallisuus voivat olla paremmin taattuja, sillä taloudelliset resurssit ja vakaus mahdollistavat sen, että vanhemmilla on enemmän mahdollisuuksia keskittyä lapsen tarpeisiin:

• Taloudellinen vakaus: Varakkaissa perheissä ei yleensä tarvitse huolehtia perustarpeiden, kuten ruoan, vaatteiden tai asumisen turvaamisesta, mikä voi vapauttaa vanhemmille aikaa ja energiaa keskittyä lapsen emotionaalisiin ja henkisiin tarpeisiin. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja vakautta lapsen elämään, mikä tukee hänen hyvinvointiaan.
• Mahdollisuudet tukeen ja kehitykseen: Varakkaat perheet pystyvät usein tarjoamaan lapsilleen pääsyn erilaisiin aktiviteetteihin, harrastuksiin ja oppimismahdollisuuksiin, jotka rikastuttavat lapsen elämää ja kehittävät hänen taitojaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi musiikkitunteja, urheiluharrastuksia tai ulkomaanmatkoja, jotka auttavat lasta laajentamaan näköalojaan ja rakentamaan itseluottamusta.
• Apu ja hoiva: Varakkaammissa perheissä on usein myös mahdollisuus palkata apua kotiin, kuten lastenhoitajia tai kodinhoitajia, jotka voivat tukea lapsen arkea silloin, kun vanhemmat eivät itse ehdi olla läsnä. Tämä takaa, että lapsi saa jatkuvaa huolenpitoa ja turvallisuuden tunnetta, vaikka vanhemmilla olisi kiireisiä työaikatauluja.

Yhteenveto:
Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa suoraan siihen, millaista tukea ja turvallisuutta aikuiset voivat tarjota lapselle. Vähävaraisuus voi lisätä perheessä stressiä ja uupumusta, mikä voi heikentää vanhempien kykyä tarjota emotionaalista ja fyysistä tukea. Varakkaissa perheissä taas taloudellinen vakaus mahdollistaa paremman huomion kiinnittämisen lapsen tarpeisiin ja voi tarjota enemmän mahdollisuuksia tukea lapsen kehitystä monipuolisin keinoin.