Kivi voittaa sakset! Kulttuurialan miäleilmaukse kekseliäs tunnuslause sisältä tiätty meijä henkise Aleksikse merkitykse ja säästäjie leikkausriamun, mist täsä kannaotto. (Jos tykkät otta kantta, ota vaa, mut luve tämä ens.)
Kulttuurin osuus budjetist (0,8%) o nii matala, et sen saa kokonas tuhotuks ilman et menopualel tuntu missä. Mut tulopualel tuntu. Säästämine on taitolaji. Kaikil aloil täyty miätti plussapuale vaikutusten kannalt, ei vaa menoje.
Juur yksis kirjanjulkkareis ajattelin, kui mont ammattilaist siin on tyällistetty. Kirjapainol o maksettu, taittajal o maksettu, ompelijal, ketä keikkavaattei kohenteli, o maksettu, julkkarikahvitukse hoitajal o maksettu, julisteen tekijäl o maksettu. Laskut kuittas kirjailija ja kustantaja. Kirja ilmesty seuravaks enkuks ja sen kääntäjäl o maksettu – ja jos teos lähte ulkomail lentto, sen myynneist ropise veroi ja tuloi tähä maaha. Jos kulttuuripual alasajeta ajatelle, et huh, nyy sihe ei MEN enä pennikä – täyty laske et nyy se ei enä TUA pennikä. Tekijöitte lamaannuttamine ei ol talousviisaut.
Puhutaas viäl siit toisest pualest: Paikal oli mukuli. Oli nuari. Oli vanhuksi. Kirjanjulkkaritilaisuus oli kaike muun sivus lastenkasvatustyät, nuarison miälenterveystyät et vanhuste hyvinvointti. JA: ilo kuulijoitten silmäkulmis, onni kirjailijan olkapäil, koko salist huakuva lämpö yhresolemisest. Meijä oma rakas kiäl tähtikimmellyksenä koko kirjastosalis. Kysymys on SEKÄ finansseist ETTÄ merkityksellise elämän tunnust.
Lähettäissin päättäjil päi saksiajatukse viäl. Hammaslääkäris käynti voi olla pelottava, vaik se tarppeline onki. Pakko välil mennä. En ol kuullu hammaslääkärist, joka kurkkais kynnykselt, naksuttelis naama naurus pihtejäs ja huikkais: Kohta sattuu potilasta leukaan! Vaik olis vaikiat paikat ja välttämätönt ankeutta oloi, tyylil on väli. Sil on väli kummosena viästin viä. Sil on väli, pystyk luama ilmapiirin: Kyl me tästäki yhres selvitä. Kaik me ollaan toistemme viäreissi hamppai.
Heli
Saa jakaa.
 
Aila Lindfors
Olen kyllä oikeasti huolissani tästä ilmapiiristä, mitä nyt luodaan. Miten voikaan Iltalehden toimittaja (Sanna Ukkola) närkästyä ja vetää herneet nenään siitä, että kaikkien leikkauksia selittelevien ja puolustavien ministerien jälkeen YLE antoi puheenvuoron Ykkösaamussa Esa-Pekka Saloselle, joka on kansainvälisestikin todella ansioitunut kapellimestari ja säveltäjä. Todellinen ansioitunut kulttuurin veteraani ja Suomen kulttuurin lähettiläs ulkomailla. Miten voi toimittaja käytännössä vaatia, että sananvapaus kuuluu vain hallitukselle ja sen kannattajille tässä maassa. Nyt jos koskaan kulttuuriväkeä tarvitaan. Tiede, kulttuuri ja koulutus ovat se kallio, jolle Suomi on rakennettu. Sitä pitää puolustaa ja Suomen demokratiaa