Mitta on niin täysi. 

Olen täysin tietoinen ettei nykyihminen jaksa keskittyä kahta minuuttia pidempiin asioihin kerrallaan, jos ihan kahtakaan minuuttia. Tiedän myös ettei juttuni ketään kiinnosta.  Vitut minä siitä, kun et sinäkään. Riippumatta siitä jaksatko katsoa videoitani, minä teen niitä. Riippumatta siitä että ääneni sekä mielipiteeni häviää kaiken muun alle, minä vitut siitä välitän. Jos yhteiskunnan ja hallituksen tahtotila on sellainen ettei minunlaiselle ihmiselle ole osoittaa mitään muuta kuin tyhjäntoimittajan olemus ja virka, haistattelen ihan omaksi ilokseni niin paljon kuin haluan.

Taas niitä työttömän horinoita. Luuseri aukoo päätään.

Lopunperin työttömästä jää jäljelle vain kattoon syljeskelevä kuluerä. Ja tämä on haluttu suuntaus. Lopulta meillä on "Vahva ja välittävä Suomi" joka ei välitä paskan vertaa kansalaisistaan. "Vahva ja välittävä Suomi" syyttää huonosta olostaan ainoaa joka sillä on varallaolevanana voimavarana, eli oma työtön kansalainen. Hallitus on itse aiheuttanut vakavan työmarkkinakriisin ja syyttää siitäkin niitä ainoita jotka vielä yrittävät duunaria ja työtöntä puolustaa. Ei ihme että alkaa horisuttamaan.

Työtön on yhteiskunnan syöpä (18.3.2024 )

Työtön joutuu kokemaan nälvintää sekä alentavaa kohtelua kuin rangaistukseksi. Se ei rangaistukseksi riitä että on työtön. Yhteiskunnan syöpä onkin sellinen että se pitää kertakaikkiaan hävittää näkyvistä. Jospa kurjistaisi työttömät nälkään, olisiko siitä apua. Ja haukkuisi kuuluvalla äänellä etteivät edes halua työllistyä, mokomat syöpäsolut. Olisiko lääke oikea?

Luovuttaa ei saa, vaan kannustaa.

Kuinka moni osallistuu keskusteluissa työttömän hädänhuutoihin vastaamalla ilkeästi. Oletko kannustanut työtöntä? Oletko auttanut?

Joka ikinen osaa mollata sekä syyllistää. Kuinka moni osaa oikeasti olla avuksi?