Mitä sitten tehdään kun tämä on nähty?

16.8.2018 Pj puhe osuuskunnan jäsenistölle

Nyt kirjoitan osuuskunnan puheenjohtajan roolissa. Olen huolissani osuuskunnan tulevaisuudesta sekä siitä miten toimintaa voi vakauttaa tulevaisuudessa.

Kautta osuuskuntamme historian on sattunut kaikenlaista. On tullut yllättäviä menoja sekä kulueriä joita ei ole suunniteltu. Oikeastaan emme ole koskaan varsinaisesti suunnitelleet kulueriä budjetin luonteisesti lukuunottamatta erästä toimiston kaluste sekä tietokonehankintaa 2000 luvun alussa. Budjetti on lähinnä koskenut arvioita seuraavan vuoden normaaliin käytäntöön. Kaikki muut yllättävät kulut on eletty "kädestä suuhun" menetelmän mukaisesti.

En puhu nyt siitä että talouttamme ei olisi lainkaan suunniteltu. Talouden sekä vakauden ylläpitäminen on aina ollut Innetin asialistalla ykkösenä. Niin se on nytkin.

Kyse onkin vakavaraisuudesta sekä tulevaisuuden haasteisiin vastaamisesta. Kyse ei tässäkään kohtaa ole minun henkilökohtaisesta missiosta, eikä siitäkään ettenkö luottaisi muihin osuuskunnan ylläpitäviin toimiin, tai muiden työpanokseen.

Olemme kuitenkin liian tiukalla vakavaraisuudella ts ohuella nuoralla. Taloudessamme ei ole yhtään liikaa rahaa tai välillä edes välttämätöntäkään varallisuutta. Liiketoimintamme on silti aina, lähes aina ollut kasvusuunnassa. Voikin sanoa että kasvusuunnassa oleva liiketoiminta on se elemementti jonka turvin ja jolla olemme eläneet.

Osuuskunnan perimä rojalti eli provisio on jo nyt korkea. Se ei ole niin korkea jotta sitä voi puhua kalliina, mutta ei se sen korkeampi enää voisi olla kuin ehkä 0,5 1,0 prosenttiyksikköä. Tiedän toki moniakin, ihan lukuisiakin osuuskuntia joissa provision osuus on reilusti yli 20% jopa 25%. ( Verottajan näkemyksen mukaan työnantajan osuus on noin 30% )

Kaksiportainen provisiojärjestelmä on aikoinaan luotu juuri sen vuoksi ettei paljon töitä tekevät ole rahallisella osuudellaan kaikkein eniten osuuskunnalle maksavia. On haluttu palkita niitä jotka ovat jo oman osansa osuuskunnan toiminnan eteen antaneet. Kuten sanoin, aluksi oli vuosikausia vain yksi provisiopohja.

Kolmen portaan provisiopohjaa on väläytelty. Hallituksen jäseneltä on tullut ehdotus jo aikapäivää sitten kolmen portaan rakentamiseksi. Ehdotus on sinällään erittäin hyvä. Mutta mikä on portaikko? Miten taataan että osuuskunnalla on perusvakaa tulo ja samalla paljon tekevää voi palkita. ?? Niin ettei osuuskunnan tulorakenne katkea loppuvuodeksi.

Ongelma numero yksi. Ulkoisen propakandan ilmaantuminen. Jos provisiojärjestelmä luotaisiin kuten se nähdäkseni pitäisi uudistaa, se olisi pienemmällä liikevaihdolla olevilla suurempi ja pienenisi kaksi kertaa kevyemmäksi liikevaihdon kasvaessa. Mutta se juttu!! Aloittavalla se on silloin oltava korkeampi kuin nykyisin ( 19% ) laskutuksesta vain 11 - 12% . Ja jo nyt se "korkea" proviso on usealle se kynnyskysymys. Vaikka kyseessähän olisi tuottojen mukaan laskeva provisio kuten se on jo nykyisinkin. Se vaan ei monelle riitä eikä avaudu osuuskuntaan liittymistä harkitsevalle. Olemme siis kuitenkin "pakon" edessä ja kolmea porrasta on ehkä aloitettava käyttää, jolloin aloitusporras on vaan silti oltava korkeampi.

Talouden vakauttaminen sekä omaisuuden kerryttäminen pahoihin sekä yllättäviin tilanteisiin on välttämätön toteutettava tosiasia.

Puheenjohtajana en ole huolissani siitä etteikö osuuskunnan hallitus pystyisi ratkaisemaan näitä ongelmia joista kirjoitin. Huolissani olen osuuskunnan rakenteesta ja sen rakenteellisesta kehityksestä. Joku voisi sanoa ja varmaan sanookin että huolestun turhaan sillä osuuskuntamme talous sekä liikevaihto ovat kasvamassa yhä edelleen.

Niin sanoo ja sanokoon vaan. Minä sanon että tämä kehitys tulee pysähtymään kuin seinään jollei sitä tietoisesti ylläpidetä. Osuuskuntamme elää tällä hetkellä liiaksi "yhden kortin varassa". Vertaan tätä aikaan jolloin tilanteemme oli huomattavasti dynaamisempi. Siis sellaiseen tilanteeseen jolloin yksi toimialamme osuus kokonaisliikevaihdostamme ei ylittänyt yli 30%. Nyt rakennusala on toimialoistamme jo 47% osuudella kaikkein vahvin. Tämäkään ei olisi ongelma jos rakennusalan työtuotto näkymä ei olisi niin riskialtis kuin se nyt on. Rakennusalallamme on työntekijöitä joiden yksilöurakointi on suhteessa vähäistä ( ei muuten, sillä monella on kaiken vuotta kestävä suurempikin tuotto ) mutta alihankinta sekä jopa työvoiman vuokraus on vain yhden tai korkeintaan kahden, kolmen asiakasyrityksen varassa. Lisäksi suuri joukko rakennusalan työntekijämme eivät ole vakituiselta kotiperältään kotimaisia vaan asuvat täällä lähinnä työtehtävien vuoksi.

Eli eli eli. Kaunis voi olla se päivä kun homma loppuu, mutta surullinen se on varmasti.

Lisää jäseniä!

Jäsenhankintaa sekä markkinointityötä osuuskuntamme tunnettuuden eteen on lisätttävä tuntuvasti. Jokainen joka kynnelle kykenee voi osallistua osuuskunnan markkinoimiseen monipuolista jäsenhankintaa ajatellen. Kaikki "pippalot" sekä tilaisuudet on syytä käyttää hyväksi.

Jäsenistön olisi oman etunsa tähden tuettava enemmän toinen toistaan. Tätä olen hokenut kauan, eikä se muuksi näytä muuttuvan.

Osuuskunnan toiminnaohjauksen on keskityttävä työtilanteiden harmonisointiin kehittämällä tukevampia sekä varmempia työkanavia jotta osuuskunnan jäsenet voivat työllistyä vakaammin. Diilipostin aktiivinen käyttö sekä esimerkit ovat vasta alkusoittoa sille mikä tilanne tulisi olla. Digitalisointia tulisi lisätä tuntuvasti.

Yhteistyötä eri yritysten, Kouvola Innovationin, koululaitosten, työllisyysinstanssien kuten paikalliset työpajat, kaupunki, on ylläpidettävä voimakkaasti niin ettemme yhtäkkiä ole tilanteessa jossa olemme unohdettu. Unohtaminen tapahtuu yllättävän nopeasti!! !! Niin nopeasti että se yllättää!! Kuulin jo viime kokouksessa sivuavan ajatuksen että "kaikki jo varmasti meidät tuntee". Ihan näin ei sanottu, muttei se niin olekaan. Joka ikinen kerta ja joka ikisessä tilaisuudessa on henkilöitä tilaisuuden järjestäneeseen saakka etteivät ole koskaan kuulleetkaan, tai ainakaan tiedä mitä tekee Työosuuskunta Innetti. Ja miksi se on olemassa. Puhumattakaan Innetin antamista mahdollisuuksista.

Innetin tulevaisuus on monialaisuuden sekä yhteistyön varassa.

Kilpailu on kovaa. 2010 luvun alkupuolella kaikkein kovin kilpailu oli paikasta muiden toimijoiden keskellä ( Eezy, Ukko, jne.. ) Silloin kilpailtiin puhtaasti jo hinnalla... Se ei ole oikein. Eikä enää edes mahdollista. Silloin elettiin aikaa jolloin osuuskunnan jäsen oli lain vastaisesti yksityinen osuuskuntayrittäjä. Tähän ei enää ole paluuta.

Nyt kilpailemme siitä mitä tarjoamme ja kuinka kokonaisvaltaisesti osaamme palvella asiakastamme. Tämä on haasteellinen kehitys meille. Verottajan näkemys siitä mikä on "oikea" työpaikka, on juuri se miten se kohtelee asiakastaan sekä työntekijöitään. Osuuskunta on yhtiömuodoltaan luontevin tapa hoitaa asia kunnolla. Se pitää vain ensin toteuttaa.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti sille että provisiota täytyy portaittaa niin että ensimmäinen porras on korkeampi mutta lyhytkestoisempi. Suuntaa täytyy selkiyttää kolmella portaalla siten että loppuvuodella on palkitsevampi provisio.

Leksa
pj