Tähän artikkeliin tulen lisäämään päivityksiä keskusteluiden pohjalta sekä omista näkemyksistäni.

 

Hei kaikki! Ajattelin tuoda keskusteltavaksi aiheen keuhkoahtaumatauti.

Kuinka moni tietää miten se etenee? Kuinka monella on käsitys miten se lopulta tappaa? Miksi tauti on salakavala ? Miten lääkäri kertoo etenemisestä? jne jne.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta mutta hyvin läheisen ihmisen kokemukset olen nähnyt.

Asia on vakavampi kuin mitä siitä puhutaan. Mutta pelottelulla ei ole sijaa. Sen sijaan taudin kulun ymmärtäminen on tärkeää.

Tauti on salakavala monestakin syystä. Yksi syistä on se että ihmisen keuhkojen kapasiteetti on alunperin ns pelkkään oleilemiseen nähden kookas. Pieni vajenema pikkuhiljaa vaihe kerrallaan ei tunnu missään jollei kokeile jostain syystä urheilla tai hengästyä tavanomaista enemmän. Lopulta kun keuhkojen kapasittetista on jäljellä 10 - 15% alkavat vakavammat oireet näkyä sairasteluina. 

Sairauden aikana ensimmäinen tietoisuus sairaudesta alkaa toteamuksella että kyseessä on ahtaumatauti. Sen jälkeen eteneminen kulkee käsi kädessä kaikenlaisten yleisten flunssien tai muiden hengitystieinfektioiden kanssa. Esimerkiksi keuhkoputken tulehdus alaa muuttumaan kerta kerralta hankalammaksi. Tulehduksen kanssa samaan aikaan keuhkot tarvitsevat esim avaavaa lääkitystä tai astmaan käytettäviä kortisooni inhalaattoreita yms. Lääkäri saattaa todeta kerta toisensa jälkeen että siinä on kyseessä samalla myös ahtaumataudin etenemä / pahenemisvaihe. Pikkuhiljaa tauti etenee taustalla esiintyen kerta kerralla uudelleen jonkinlaisena pahenemis muodossa.

Lääkärit eivät yleensä kerro muuta kuin että tauti on pahenemassa. Minun mielestäni lääkäreiden tulisi sanoa kylmästi että taudin pahetessa joku seuraavista pahenemiskerroista tappaa sinut todennäköisesti tukehduttamalla tuskaisesti.

Kun keuhkoputkien limakalvot ja sileä lihaskudos paksuuntuvat tupakan poltosta ja keuhkoputki ahtautuu. Keuhkolaajentuma, copd:n yhteydessä puhuttava, tuhoaa keuhkorakkuloita ja huonontaa hengityskaasujenvaihtoa, jonka oireena on hengenahdistus. Kaikkein kamalin asiahan on juuri tapa jolla tauti tappaa. Se ei yleensä ole sellainen "nukkui hiljaa pois" tyylinen tilanne, vaan tukehtuminen. Henki ei kulje, keuhkoissa limaa joka ei tule pois. Hengitys salpaa. Moni tupakoitsija jatkaa tupakointia koska se helpottaa yskänkohtauksiin samalla pahentaen liman pois kuljettamista. Lopulta keuhkokapasittetti ei enää riitä kuljettamaan ysköstä pois vaan se jää kehkoihin aiheuttaen limatulppia. Ja keuhkoputkeen estäen hengityksen. Viimeiset hetket ovat tuskaisia. " Hyvällä säkällä " kuolema voi tulla sydämen toiminnan lakaamisen seurauksena. Kun keuhkot eivät enää toimi kaasujen vaihdossa oikealla tavalla jää elimistöön poistumatonta hiilidioksia. Tämä hiilidioksin jääminen elimistöön aiheuttaa myrkytystilan jossa esim Kaliumin tarve lisääntyy huomattavasti. Kaliumin puute voi aiheuttaa vakavia sydäoireita. Tässä tilanteessa kyse on respiratorisesta asidoosista ja muutokset hengitysvajauksen vuoksi jo solutasolla. "Hyvä säkä" voi myös osua kohdalleen jos hengitys hiipuu hiljalleen ja huomaamatta tajunnan heikkenemiseen. Mutta lienee harvinaisempi tapa.

Tupakointi tulisi saada päätökseen heti kun se vain on mahdollista. Mielummin ennen sairauden toteamista. Mutta mikään sairauden tai elämänvaihe ei ole puolusteltavissa niin ettei enää kannata lopettaa. Keinoja on monia. Apukeinoja on monia kuten olen itsekin tässä "Eroon tupakoinnista" sekä "Tupakoinnin jälkeen" palstoilla kertonut. Mikään keinoista ei ole lopunperin väärä. kaiken kaikkinen lopettaminen kaikista apukeinoistakin tulee asettaa päämääräksi.

Jotkut kokeilevat polttaa harvemmin. Sekin on hyvä asia ja olen aina sanonut että jokaikinen polttamaton savuke on voitonjuhlan arvoinen saavutus, siis ihan jokainen ja yksikin savuke joka jää polttamatta on hyvä asia. Yksi keino pitäisi olla tässä vähentämistoimessa mukana, eli polttaa vain harvakseltaan ja ei missään tapauksessa polta tupakkaa loppuun asti. Joka ikinen henkonen jonka saa vähennettyä on samanlainen voiton juhlan arvoinen saavutus.

Riippuvuussuhdetta voi heikentää polttamalla savukkeesta vain 1/3 tai korkeintaan 1/2 . Samalla se vahvistaa omaa itsemääräämistunnetta kun pystyy stumppaamaan vaikka savuketta on jäljellä.

Itseään ei saa silti pettää. Se että on saanut harvennettua tupakointia ei ole mikään päämäärä vaan vaihe kohti päämäärää.

Repsahtamisia tapahtuu se on monien lopettajien kohtalo. Se että repsahtaa yhden polttamaan on monelle oiva tekosyy antaa luvan jatkaa tupakoimista kuin ei olisi koskaan vähentänytkään. Tämä jos mikä on itsepetos. Yksikään repsahtaminen tai yksittäinen epäonnistuminen ei ole syy jatkaa tupakointia kuin ennen vähentämisyritystä. Päämäärä on aina oltava keinoista huolimatta, tai niiden avulla sama eli savuttomuus. Keuhkoihin ei oikeasti tarvitse mitään ylimääräistä. Siis tavoitteena sekä päämääränä tulee olla puhdas hengitys.

Suosittelen lukemaan oman "Eroon tupakasta" projektini sekä "Tupakoinnin jälkeen kirjoituksiani". Vaikka voimakkaasti puolustelen omaa valitsemaani keinoa, se ei tarkoita ettenkö olisi kirjoituksissani pohtinut asiaa myös muiden tapojen kannalta.

 

Sisältö valikossa palstat "Eroon tupakoinnista", sekä "Tupakoinnin jälkeen"