Otinpa iltasauhut

18.4.2018

358pv tupakoimatta

Olin säilyttänyt jo yli vuoden erästä niistä lukemattomista piiloaskeista joita minulla oli tupakoidessa. Olin aina varautunut siihen ettei tupakat pääse loppumaan.

Sen lisäksi että minulla piti aina olla vara-askeja siellä täällä, en voinut kuvitellakaan lopettavani tupakoimista niin ettei minulla olisi tupakkaa varalla.

Olin aika monta kertaa tupakoinnin lopetettuani "heittänyt" tupakat syrjään saaden uskomattomia tuntemuksia aikaiseksi jotka kärjistyivät siihen että tupakkaa oli saatava keinolla millä hyvänsä.

Toisekseen minulle antoi lisävoimia tupakoimattomuuden alkuaikana juuri se tietoisuus että olen minä itse se kuka haluaa olla polttamatta, eikä missään tapauksessa joku olosuhde tai ulkoinen voima, tai ainakaan se etten voisi polttaa sen tähden kun tupakat on loppu.

Olin ollut tietoinen tästä viimeisestä jemmasta koko kuluneen vuoden, mutta olin sen pieneksi hetkeksi unohtanut. Nyt kun tupakoimattomuuden vuosipäivä alkaa lähenemään ja olin muutenkin askin piilopaikan lähettyvillä niin muistin sen. Olin jo kuukausia sitten päättänyt maistaa tupakasta muutamat sauhut kun joskus poistan askin piilosta.

Avasin ja polttelin yhdestä tupakasta pieniä maistiaisia. Varsinaiseksi tupakoimiseksi sitä ei pääse sanomaan, mutta maistelemiseksi kylläkin.

En edes alun alkaenkaan ajatellut sanan varsinaisessa merkityksessä polttaa antaumuksella kyseistä tupakkaa, vaan maistella ja “mutustella” tupakan makuja.

Ajatuskin lähtii siis nimenomaan maistelemisesta. Ja kuinka ollakaan. Aavistin 100% varmuudella oikein edeltä mikä tulisi olemaan tuntemus. Kuten arvasin, ei se pahalle maistunut. Ennemminkin minulle tupakka maistuisi yhä edelleen. Maku sekä tuntemus olivat juuri ne jonkalaiseksi ne edeltä käsin aavistinkin.

Tätäkin kirjoittaessa noin 15 minuuttia äskeisen jälkeen maistelen suussani tuttua tupakan jälkimakua yhtään irvistelemättä. Päin vastoin. Toisaalta minua ei nyt jää vaivaamaan sekään asia.

Tiedän sen toki entuudestaan että voisin koska tahansa poltella vaikka askin päivässä. Päätökseni mukaisesti enpä nyt vaan polta, kun en enää ole aktiivinen tupakoitsija.

Kyllä se tupakoiminen saa sillä tupakoimisen tasolla jäädä nyt muiden hommaksi kun olen näin hyvin onnistunut tupakoimatta olemaan tähänkin saakka. Jotenkin taas tunnen olettamukseni täydeksi todeksi.

Meikäläinen on silti tupakoitsija, olkoonkin mieluusti että entinen tupakoitsija. Minulle ei tuottaisi minkäänlaista tuskaa aloittaa samalla mitalla kuin se oli lopettaessa.

En vieläkään usko että olisin enää nikotinisti. Kyllä se on itse tupakka, tupakoiminen sekä tupakoinnin tuntemus, se mikä minuun on jäänyt.

Tupakoidessa nikotiini tottakai tulisi kylkiäisenä ja pitäisi minut siinä viikon tai kahden nikkis koukussa, jota hoidetaan tupakoimalla. Nimenomaan mikäli nikotiini olisi siis tupakassa.

Nauhoitin äänitallenteena muistoksi neljä minuuttia tuntemuksia.

Rauhallinen olo

Erityisen merkille pantavaa oli rauhaisa tuntemus joka esiintyi juuri ennen maistiaisia sekä vielä maistelun jälkeenkin. Olossani ei ollut mitään jännittynyttä eikä ole sitä vieläkään.

Minulla ei ollut sellaista "vihdoinkin saan tupakoida” tunnetta, eikä myöskään sitäkään tunnetta että tumppasin liian aikaisin, olisihan siinä ollut vielä puolet jäljellä, enemmänkin.

Tiesin myös sen jo aikaisemmasta kokemuspohjasta ettei tupakka minun suussani pahalle maistuisi. Olen lapsuudesta alkaen pitänyt tupakan hajusta.

Muistan vieläkin elävästi ensimmäisestä Smart / Tai Boston tupakasta jääneen jälkimaun suussani. Tiedän senkin että voisin halutessani polttaa säännöllisesti vaikka heti. Tiedän siis tupakoimisesta omalta osaltani jo vanhasta kokemuksesta riittävästi eli kaikein mikä minun tarvitsee tietää. Olin tuon tupakan maun suhteen aikoinani aika tarkka.

Jos minulta pääsi joku sillä hetkellä mieluisen makuinen tupakka loppumaan, pystyin ns oma-aloitteisesti vaivatta olemaan tupakoimatta pitkiäkin aikoja että pääsin juuri oikeata tupakkamerkkiä ostamaan. Myöhemmin makutottumukset väljääntyivät ja itse tupakoiminen alkoi muodostua vahvemmaksi makutottumuksista riippumattomammaksi.

Mutta vieläkin se oli jopa loppuun saakka niin etten kovinkaan mieluusti poltellut " väärän makuista" tupakkia. Aika vähiin jäi poltteleminen silloin, vaikkakin ennen pitkää olisin sortunut mihin vain. Tämä tietenkin jos mitä tahansa tupakkaa olisi ollut saatavilla.

Tiedän ja tiesin senkin etten ainakaan tämän hetkisen tuntemuksen peruseella ala uudelleen polttamaan. Tiedän senkin ettei minun kannata alkaa uskottelemaan itselleni "jos nyt jokus ja välillä joissakin erikoistilanteissa tupakoisin". Se on jo aiemmin kokeiltu, eikä toimi pitkällä aikavälillä.

Minulla on kokemuksesta tällä hetkellä minulle 100% varma keino päästä tupakoinnista eroon mikäli sellainen tarve uudelleen tulisi. Voit tutustua tästä blogista miten pääsin tupakasta eroon.

Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa suuntaani tupakoinnin suhteen. Minun on kerrankin hyvä olla. Olen niin mielissäni tästä sähköhöyrystimestäni. Minun ei tarvitse enää lainkaan olla huolissani. On niin mahtavaa huomata että minä hallitsen tupakointiani, eikä tupakointi hallitse minua.