Aluksi vähän niinkuin kertauksena vuoden 1999 Tammikuussa kirjoittamani teksti.

Työosuuskunta ?

Mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat nykyisin hyvin erilaiset kuin joitakin vuosia sitten. Joskus kauan sitten, kun olin itsekin vielä nuori, oli usko pitkäkestoiseen työsuhteeseen. En sano, ettei se vieläkin olisi mahdollista, mutta yhä useammin työsuhde on määräaikainen tai tilapäinen.

Myös työntekijään kohdistuvat vaatimukset ovat muuttuneet jonkin verran. Nykyisin työntekijän on hyvä tietää yrityksestä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Jokaisen työntekijän tulee olla osa yritystä, jonka palveluksessa hän on. Konkreettisesti tämä ilmenee suhtautumisessa työnantajaa kohtaan. Itse olen ollut sekä työnantajana että työntekijänä eli kokenut asian kummankin puolen. Työntekijän tulisi ymmärtää, miten yritys toimii ja yrittää itse parantaa omia mahdollisuuksiaan työn jatkuvuuden kannalta. Aina pelkkä osaaminen ja tahto eivät kuitenkaan riitä, vaan kiristynyt kilpailu yritysten kesken ja kausiluontoiset ruuhka- ja leppoajat kuuluvat työympäristöön osana sitä.

Työnantajalla ei useinkaan ole mahdollista palkata henkilöä jatkuvaan työsuhteeseen, vaan työntekijän tarve on satunnaista, eivätkä pitempiaikaiset työsuhteet ole yritykselle kannattavia esim. korkeiden sosiaalikulujen takia. Lyhytaikaisiin työsuhteisiin taas on vaikea saada työntekijää, eikä työntekijä useinkaan tiedä, mitä elämässä seuraa työsuhteen päättyessä. Edessä ovat työttömyys ja uudet paperisodat työvoimatoimistossa ja Kelassa.

Työosuuskunta on mahdollisuus. Osuuskunnan kautta toimiessaan henkilö voi olla työttömyysaikoinaan työttömänä työnhakijana. Työttömyysturva ei katkea työn suorittamisen ajaksi, eikä työtä tarjoavan asiakkaan tarvitse palkata henkilökuntaa lyhyitä työjaksoja varten. Työtä tarjoava asiakas voi tilata työsuorituksen suoraan osuuskunnalta. Sen ei tarvitse maksaa sosiaalikuluja eikä ottaa vakuutuksia ko. henkilölle työn suorittamisen ajaksi.

Työn suorittaja puolestaan on työssä vain sen aikaa kuin työsuoritus yrityksessä kestää. Työn suorittaja laskuttaa työstään osuuskunnan nimissä, ja osuuskunta maksaa sosiaalikulut ja vakuutukset asiakkaan maksamasta laskusta. Loppuosan laskusuorituksesta työn suorittaja saa osuuskunnalta palkkana, toisin sanoen hän on työsuhteessa osuuskuntaan.

Pidän työosuuskuntaa nykyaikaisena mahdollisuutena kummankin osapuolen kannalta. Työtä tarjoava asiakas saa mahdollisuuden hoitaa työsuoritukset yksinkertaisella ja nopealla tavalla, ja työn suorittajalle tarjoutuu mahdollisuus kehittää itseään sekä saada helpommin myydyksi omaa osaamistaan. Samalla työntekijä tutustuu oman toimintansa myötä siihen, miten yritys toimii.

Työosuuskunta INNETTI Tammikuussa 1999.

Leif Kuismanen
hallituksen puheenjohtaja

 Olipa teksti ajalta jonka jälkeen mikään ei ole oikeastaan muuttunut.( Minä olen vaan vieläkin vanhempi ) Tai on ja paljonkin, mutta muutokset ovat enempi työttömyysturvassa. Tammikuussa 1999 ei ollut aavistustakaan ongelmista joita voisi työttömyysturvalain muutokset tuoda tullessaan.

Siitäkin huolimatta ja kirjoittamani tekstin mukaan yhä useampi työsuhde tai työtehtävä on lyhytaikainen.

Yhä useampi tekee työtä ns "kevytyrittäjän" tavalla. Termi on uusi ja aikalailla keksitty tilanteeseen jossa laskutuskanavat etsivät paikkaansa työllistämisen kuvioissa. Kevytyrittäjyys on sinänsä hyvä termi. Kuvaava toimintamalli jossa omaa yritystä ei tarvitse perustaa lyhytaikaisia toimeksiantoja varten. Yrityksen perustaminen tilaipäiseen tarpeeseen ei ole järkevää eikä kannattavaa. Mutta toiminnasta voi silti lisälantin saada, ja mikä mielestäni parasta työ on vakuutettua ja pois harmaan talouden rattaita pyörittämästä.

Työttömyysturvan kanssa on pelehditty ongelmia selvittämässä vuoden 2012 lopulta oikein olan takaa. Se vuoden 2013 alkutaipale oli melkoista häslinkinä ja yhtenäistä ongelmaa. Osa johtui jopa TEMmin antamasta vääränlaisesta ohjeistuksesta TE-toimistoille. Ohjeessa yleistettiin kaikki osuuskuntamuodon omaavat yritykset laskutuskanaviksi. Tämän virheen sai osaltaan Coop Finland kirjeellään oikaistua.

Nyt on sitten vuorossa kokonaan uusittu laki. HE94/2015 ehdotuksen mukaiset muutokset tekivät asian selkeämmäksi. Uskokaa tai älkää, niin selkeämpää siitä tuli. Mutta tuliko parempaa? Tuskin. Nyt laskutuspalveluna osuuskuntaa käyttävä jäsen on automaattisesti yrittäjä. Sellainen "kevytyrittäjä" joka on kuitenkin "ei yrittäjä" muussa lainsäädännössä. Tämä kevytyrittäjä on samassa asemassa kuin ennen vuotta 2016 oleva "omaa työtä" tekevä. Siis omillaan kuin varsinainen yrittäjä mutta jos mahdollista ehkä hitusen vielä heikommalla tuella kuin varsinainen yrittäjä.

Avaanpa asiaa hieman.

kevytyrittäjä ei voi kerryttää ansioturvaansa palkansaajana, eikä varsinaisena yrittäjänäkään. Yrittäjän työttömyyskassat eivät huoli jos ei ole YEL maksuja tarpeeksi maksettu, ja palkansaajakassat eivät katso kevytyrittäjän ansioita kerryttämiskepoikseksi ansioturvaankaan nähden. Kevytyrittäjä on siis vielä hieman heikommassa asemassa kuin varsinainen yrittäjä satunnaisine toimeksiantoineen.

Työllä on siis erilainen ansiotaso. Palkansaajan ansiotaso on satunnaisessa työelämässä aavistuksen parempi kuin kevytyrittäjän johtuen juuri kerätystä ansioturvasta.

Osuuskunnille ollaan oltu kateellisia suuren hypetyksen alkamisesta lähtien. tarkoitan aikaa jolloin kakki TE-toimistot ja viranomaiset kehoittivat liittymän osuuskuntaan tilapäistöiden tekemistä varten. Kateellisuus tuli siitä että osuuskunnan jäsenet pystyivät saavuttamaan keskitasoakin paremman ansiotason penemällä veloituksella asiakkaalta kuin varsinaiset yrittäjät pystyivät. Osuuskuntien kesitetyt palkanlaskennat ja ansioista saadut kerrytetyt ansioturvat aiheuttivat suurtakin närää yhteiskunnassa. Katsottiin että osuuskunnat kiertävät jotain lakia jolla he saavat jäsenilleen liian paljon etua vieden samalla asiakkaat varsinaisilta yksityisiltä yrittäjiltä.

Samaan aikaan palkansaajajärjestöt kokivat yhtälailla kateutta närkästystä siitä miten joku sai itse päättää työaikansa ja tapansa palkkoineen päivineen ja pitää välissä vielä työttömyysjaksoja "maaten sohvalla" ja rahaa ansaiten tekemättä mitään. Palkansaajajärjestötkin katsoivat että osuuskunnat vievät toisilta työpaikaikat tekemällä keikkoja halvemmalla ja joustavammin kuin vakituiset työntekijät.

Osuuskuntien menestyksesta ollaan oltu kateellsia ihan verottajaa myöten. On katsottu että osuuskuntien jäsenet saattavat saada liiaksi hyötyä osuuskunnastaan minkä jäseniä ovat. Siksi verottaja keksikin tehdä suurten osuuskuntien omistajille verosäännön jonka mukaan he eivät voi verottamatta ostaa osuuskunnalta halvemmalla kuin muualta.

Tämähän tarkoittaa kaiken kaikkiaan sitä, että oikeilla jäljillä ollaan. Jatketaan samaan malliin ja näytetään osuuskuntien voima edelleen. Työosuuskuntien on mahdollista saada muokattua toimintansa niin että sen jäsenet tekevät palkattua työsuhteellista työtä kuten ennekin. Voisi jopa antaa ennusteen että tästä alkaa varsinaisten "oikeiden" työosuuskuntien nousukausi. Työosuuskunta voi siis selvitä kaikenlaisista lain kiemuroista todellisena voittajana.

Lyhytaikaisten töiden määrä kasvaa yhä enenemissä määrin. Tämä on täysin kiistaton totuus. Työn vastaanottaminen pitää olla yksinkertaista niin ettei tarvitse pelätä pitkiä TE-toimistojen lausuntojen antamis aikoja. Työttömyysturva täytyy palkansaajalla säilyttää siitäkin huolimatta että työntekijä on itse aktiivinen ja toimii työnantajayrityksessään omaehtoisesti ja aktiivisesti. kaikkien ei tarvitse olla yrittäjiä, ei kevyesti tai päätoimisesti vaan sitä halutessaan.