Osuuskunnan Jäsenen Omistajuus

Omistajuus on käsitteenä aika hankala. Omistus on käsitteenä tutumpi. Voisiko olla niin, että omistus kuvaa sitä, mitä omistajalla on ja omistajuus kuvaa omistajan suhdetta omistukseen? Perheyritysten liitto kuvaa asiaa näin: “(Vastuullinen) omistajuus merkitsee sitoutumista yrityksen jatkuvuuteen ja kehittämiseen...”

Omistajuuteen luetaan nykyään myös psykologinen ulottuvuus. Sen ytimessä on omistajuuden tunne ja tunnepohjainen side kohteeseen; tunne siitä, että jokin on minun ja meidän. Ja kun jokin on minun, voin vaikuttaa siihen – osaltani hallita sitä.

Henkilöyhtiöissä vs. Osakeyhtiöissä

Henkilöyhtiöissä omistuksen ja omistajan side on selkeä, vahva ja kiinteä. Toiminimen omistaja hankkii elantonsa toiminimen avulla. Osakeyhtiön omistus ei periaatteessa ole millään tavalla sidottu yhtiön toimintaan osallistumiseen. Mutta jos omistamassaan osakeyhtiössä työskentelee päivittäin tai osallistuu aktiivisesti sen hallintoon ja johtamiseen, syntyy myös omistajuus.

Osuuskunnissa

Osuuskunnissa omistajuus on oletusarvoisesti läsnä, sillä jäsen liittyy osuuskuntaan taloudenpitonsa tai elinkeinonsa tukemiseksi. Tämä käy selväksi jo osuuskuntalaista: “Osuuskunnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa...”

Osuuskunnan jäsenen omistajuutta voidaan verrata henkilöyhtiön omistajuuteen. Molemmissa omistajan suhde omistukseen on kiinteä. Erityisesti tämä näkyy pienissä työosuuskunnissa. Erona on luonnollisesti se, että osuuskunnassa omistajuutta jakamassa on useampi henkilö kuin yleensä henkilöyhtiöissä.

Tavoitetila

Kun osuuskunta laatii budjetin ja toimintasuunnitelman, se määrittelee myös omistajuuden tavoitetilan, johon pyritään. Tavoitetilan osalta pitää päättää monta asiaa:

• Millaisia liikevaihtoa tavoitellaan
• Millaisia tulosta tavoitellaan ja miten tulosta jaetaan jäsenille
• Miten tulosta käytetään osuuskunnan pääomarakenteen vahvistamiseen
• Millä tavalla jäseniä palkitaan pääomasijoituksesta
• Minkälaiseen oman ja vieraan pääoman suhteeseen pyritään ja miten siihen päästään

Vuosittaiset päätökset ja suunnitelmat perustuvat tietysti jo aiemmin määriteltyihin osuuskunnan arvoihin sekä liiketoimintasuunnitelmaan.

Pääomahuolto

Jokainen yritys tarvitsee pääomaa. Sitä tarvitaan, koska kaikkia menoja ei voi rahoittaa suoraan tuloilla. Pääoma voi olla jäsenten maksamia osuusmaksuja tai ylijäämiä (voittoja), jotka omistajat ovat jättäneet nostamatta yrityksestä.

Jäsenet/omistajat eivät odota saavansa omaa pääomaa takaisin omistuksensa aikana tai eivät ollenkaan. Oma pääoma on alttiina riskeille ja jäsenet/omistajat hyväksyvät sen, etteivät huonosti käydessä saa sijoitustaan kokonaan tai osittainkaan takaisin. Tästä syystä omalle pääomalle maksetaan tuottoa (korkoa tai osinkoa), mikäli yrityksen toiminta tuottaa ylijäämää (voittoa) ja jäsenet/omistajat niin päättävät.

Vieras pääoma on sellaista, joka oletusarvoisesti aina maksetaan takaisin ja sille maksetaan ennalta sovittua korkoa. Vieras pääoma voi olla lyhytaikaista, kuten ostolaskuissa, joiden maksuaika on vaikka kuukausi, tai pitkäaikaista, joka on maksettava vuoden tai pidemmän ajan kuluessa, kuten pankkilaina, jonka maksuaika on viisi vuotta.

Yrityksen talouden kannalta on luonnollisesti edullisempaa mitä enemmän on omaa pääomaa ja vähemmän vierasta pääomaa. Osuuskunnassa pääomahuolto on riippuvainen siitä, miten paljon jäsenet ovat valmiita sijoittamaan toimintaan.

Korko Pääomalle

Osuuskunnan pitää aktiivisesti pyrkiä vahvistamaan omistajuuden tunnetta. Tunteen ylläpitämiseksi pitää päättää millaista korkoa omalle pääomalle maksetaan. Jos korkoa ei makseta tai se on pieni, on vaarana, että omistuksen tunnesidos heikkenee eikä osuuskuntaa enää koeta omaksi yritykseksi. Koron maksaminen voidaan kokea epäoikeudenmukaiseksi, jos kaikki jäsenet eivät osallistu liikevaihdon kerryttämiseen suunnilleen samalla panoksella. Korkoahan maksetaan jokaiselle jäsenelle yhtä lailla.

Koron maksaminen voidaan kokea negatiiviseksi seikaksi osuuskunnan kannalta, lähteehän siinä kassasta rahaa, joten koron ja maksuvalmiuden säilyttämisen suhdetta kannattaa pohtia. Korko on usein kuitenkin suhteellisen pieni erä. Jos rahan siirtäminen osuuskunnan kassan ulkopuolella nähdään maksuvalmiutta liikaa heikentävänä tekijänä, kannattaa harkita muita ylijäämän jakokeinoja.

Rahastoanti

Osuuspääoman korottaminen rahastoantina on yksi mahdollisuus. Siinä ylijäämiä siirretään osuuspääomaan, jolloin jäsenet saavat jo omistamiensa osuuksien lisäksi päätetyn määrän lisää osuuksia. Näin osuuskunnan kassasta ei poistu rahaa ja jäsenet ovat tyytyväisiä. Tässä rahastoannissa on sama ongelma kuin korossakin, sitä saa jokainen jäsen riippumatta panoksestaan ylijäämän kerryttämiseen.

Palkanmaksu

Omistajuuden näkökulmasta palkanmaksu on yleensä tärkein osuuskunnan omistajuuden tunnetta ylläpitävä toiminto. Siksi ei ole yhdentekevää miten palkanmaksu on järjestetty. Palkanmaksu voi perustua tunti- tai kuukausipalkkaan, jolloin usein myös maksetaan samasta työstä sama palkka. Tällöin palkkaus ei ole sidoksissa asiakkailta tuotteista tai palveluista saatuun hintaan, vaan perustuu pitkälti työehtosopimuksiin. Tämä tapa ei itsestään vahvista eikä heikennä omistajuuden tunnetta.

Toisaalta palkkaus voidaan sitoa kiinteästi kultakin asiakkaalta saatavaan hintaan. Palkkaus voi perustua myös urakkaan, jolloin tuntipalkka riippuu siitä montako tuntia työhön kuluu.

Tilinpäätös

Tarkasteltaessa osuuskunnan tilinpäätöstä omistajuuden näkökulmasta on ensinnäkin varmistettava, että jäsenet saavat tilinpäätöksen luettavakseen oikea-aikaisesti ja selkeänä sekä varmistettava, että heillä on riittävät tiedot tilinpäätöksen ymmärtämiseen. Osuuskunnan kannalta tärkeimpiä seurattavia tuloslaskelman lukuja ovat luonnollisesti liikevaihdon kehitys, henkilöstökulut ja tietysti ylijäämä/tappio. Liikevaihdon vertailu edellisiin vuosiin kertoo kokonaissuunnan, onko osuuskunta menossa parempaan vai huonompaan suuntaan. Ja aina pitää miettiä, miksi liikevaihto on sellainen kuin se on.

Henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta kertoo siitä, miten osuuskunta tuottaa jäsenilleen. Henkilökuluja kannattaa tarkastella myös jakamalla henkilöstökulut henkilöiden määrällä, jolla saadaan keskimääräinen palkkasumma (palkat + sivukulut). Sen muutokset kertovat myös osuuskunnan tilasta.

Ylijäämä tai tappio on tärkeä seurattavaksi. Pienistä tappioista ei kannata huolestua, jos osuuskunnalla on aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää, niin ettei tappio syö heti osuuspääomaa. Osuuskunnan jäsenten eli omistajien pitää tietää minkälaista tulosta heidän yrityksensä tavoittelee ja miksi. Siitä on hyvä keskustella riittävän usein, jotta jäsenillä on tieto tavoitteesta.

Taseesta kannattaa seurata kahta asiaa: oman pääoman määrää ja vieraan pääoman määrää. Niistä voidaan laskea omavaraisuusaste eli montako prosenttia oma pääoma on taseen loppusummasta sekä suhteellinen velkaantuneisuus eli montako prosenttia vieras pääoma on liikevaihdosta.

Omistajuuden tunteen ylläpitämiseksi kannattaa yleensä laskea myös osuuden matemaattinen arvo. Se saadaan kun osuuskunnan varoista vähennetään sen velat (sekä jaettavaksi päätetty osuuspääoman korko) ja saatu tulos sitten jaetaan osuuksien määrällä. Moni voi yllättyä.

Osallistuminen

Omistajuuden näkökulmasta osallistuminen on pitkälti taloudelliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistumista. Tätä osallistumista ei voida irrottaa päätösten taloudellisiin seuraamuksiin, kuten rahoitukseen ja tuloksenjakoon osallistumisesta. Yksinkertaisimmillaan osallistuminen omistajana tarkoittaa osuuskunnan yleisiin kokouksiin osallistumista ja siellä tilinpäätöksen vahvistamista. Mutta tilinpäätös on jo mennyttä aikaa, tärkeämpää on osallistua toiminnan ja budjetin suunnitteluun ja seurantaan.

Osallistuminen omistajana velvoittaa jäsentä opiskelemaan liiketalouden perusteita, kuten tilinpäätöksen tulkintaa, jotta voi ymmärtää millä tavalla omat toimet osuuskunnassa vaikuttavat sen palkanmaksukykyyn, kannattavuuteen ja vakavaraisuuteen.

Osuuskunnan hallituksen tehtävä on seurata talouden tilannetta. Kun myös jäsenille annetaan tietoa esim. neljännesvuosittain, heillä säilyy tunne omistajuudesta. Jos tilanne näyttää huonolta, esimerkiksi liikevaihto on laskenut edellisvuodesta tai budjetista on jääty paljon jälkeen, jäsenet voidaan kutsua koolle pohtimaan tilannetta ja sen kohentamista.

Sitoutuminen

Omistajuus yksinään ei tuo sitoutumista, sitä pitää tietoisesti rakentaa ja ylläpitää. Varsinkin pienissä työosuuskunnissa, tunne siitä että kuuluu porukkaan, yhteisöön sitouttaa voimakkaasti. Mutta on tärkeää myös kannustaa jäseniä osallistumaan osuuskunnan päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun. Omistajuus, osallistuminen suunnitteluun, oman vaikutuksen havaitseminen päätöksissä sekä hyvästä omistajuudesta ansaittu taloudellinen palkkio rakentavat vahvaa sitoutumista.

Osuuskunnan on jatkuvasti suunniteltava ja kehitettävä tapoja aktivoida jäseniä osallistumaan päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun. Päätöksentekoon ei voi osallistua ilman tietoa, siksi osuuskunnan pitää aktiivisesti jakaa tietoa toiminnastaan jäsenille, kouluttaa jäsenistöä osuuskunnan kehittämiseen sekä palkita heitä hyvistä suorituksista.

Tämä materiaali on tuotettu mukaellen Verkottuvat pienosuuskunnat – Netco –projektissa ( Linkki )