Osuuskunta sittenkin hyvä ratkaisu.

Tämä vuosi on ollut osuuskunnan puheenjohtajan kannalta eräs haasteellisimpia aikoja joita olen koko vuodesta 1997 lähtien kokenut. Aivan alussa oli haasteita jotka olivat joiltain osin samanlaisia, mutta taloudellinen näkökanta oli ehkä kaikkein eniten vaikuttavimpana pinnalla.

Vuoden 1997 syksyllä ilmeni että osuuskunnallemme muodostuu melkoisen suuri määrä jälkiveroa ja talouden ollessa miinuksella ei ennusteena esille tullut toiminnanjohdon palkkatuen loppuminenkaan ollut hyvä ennustetta parantamaan.

Hallitus alkoikin heti miettimän rakaisuja ja toimistoon toimistonhoitajan palkkaamista. Silloin tehdyt ratkaisut sekä uusi toimistonhoitajamme Marja ovat saaneet osuuskuntamme tähän jossa se nyt on. Yhdessä tietenkin toimivien ja ahkerien jäsenten kanssa.

Taloudellisen ongelman kylkiäisenä oli osuuskunnan jäsenen laillinen toiminta työttömänä työnhakijana. Siis sama juttu kuin nyt. Silloin elimme sitä hetkeä jossa lainvoima oli saavutettu, mutta kassat, liitot ja TE-toimisto eivät vielä oikein ymmärtäneet tätä lailliseksi ja hyväksi vaihtoehdoksi.

Alkoi aika jolloin osuuskuntatoiminta ja työosuuskunnat saavuttivat erittäin hyvän ja arvostetun aseman työllistämisessä ja siitä seurasi eräänlainen "hypetys". Alkoi muodostua kilpailua jossa kilpailtiin jäsenistä. Tämän kilpailun seurauksena perustettiin paljon uusia työosuuskuntia ja jopa erilaisia yrityksiä joissa ei tarvinnut olla edes jäsenenä jotta pääsi lähes samaan asemaan työntekijänä kuin meidän luomassa työosuuskuntamallissa. Eezy on varmasti kaikkein tunnetuin kilpaillija tällä saralla.

Eezy markkinoikin itseään aluksi lauseella "olemme osuuskunta" vaikka jäseneksi ei tarvitsekaan liittyä. Syntyi uusi käsite "laskutusosuuskunta" jossa osuuskunta tarkoitti lähinnä laskutusyrityksen nimeä ja yhtiömuotoa.

Tämän kaiken hypetyksen ja liiallisen innostuksen seurauksena astui mukaan ulkopuolinen kateus. Alkoi herätä kysymyksiä että onko osuuskunta markkinoiden musta lammas joka selviää velvoitteista kuin koira veräjästä ja tekee työt puolta halvemmalla juuri tästä syystä. Osasyynä siihen oli omalta osaltaan meidän oma toimintammekin, sillä osuuskunnan jäsenenä kehuimme juuri sitä kuinka voi olla yrittäjä olematta yrittäjä.

Kulta-aika. Sitä se oli. Nyt on herättävä tähän päivään ja uskottava että yrittäjä ja palkansaaja ovat kaksi melkein eri asiaa. On tunnettava pelisäännöt ja osattava asettaa itselle roolit. Osuuskunnan omistava jäsen kun on yrittäjä sekä palkansaaja eli molempia mutta eri tilanteessa on eri rooli. Siksi kaikki ohjeitukset ovat erittäin tärkeitä.

Tämän vuoden aikana on puheenjohtajana tullut monesti ajatus heittää pyyhkeet kehään ja lopettaa. Sanon tämän ihan suoraan. Ei tuntunut olevan mitään mahdollisuutta pärjätä kilpailussa niillä ehdoilla joita yhteiskunta asetti eteemme. Oma henkilökohtainen taloudellinen tilanne kurjistui työttömyyden myötä, eikä osuuskunnan kautta uskaltanut oikein alkaa markkinoimaan, kun pelko omasta työstä ("oma työ" = Yritys tapa) osuuskunnan jäsenenä sovitellun päivärahan kanssa ei toiminut kitkatta.

Vuosi on kuitenkin tuonut muutoksia alkuvuoden kurjimpaan tilanteeseen. vakuutusoikeuden päätökset ja uusitut TEMmin antamat ohjeistukset antavat hieman valoisuutta toiminnallemme. Mutta haasteita ne lisäävät ja kustannuksia. Siis niitä kumpiakin joita 1997 syksyllä oli korjattavana.

Haasteet jatkuvat kuten ennekin. Mutta sitä tosiasiaa mikään ei vie pois, etteikö osuuskunta edelleen ole monelle hyvä ratkaisu.

Missä muussa yhteisö ja yhtiömallissa on yksi toiminimi ja monta työntekijää jakamassa yhden toiminimen kustannuksia? harvoin näitä näkee. Entä mikä yritys tarjoaa niin yhteisen tavan toima että jokainen saa tehdä mitä työtä itse haluaa?

Edelleenkin voin suositella monelle osuuskuntaa ratkaisuksi. Niille jota haluavat tehdä työtä silloinkin kun työpaikkaa ei muulla tavalla ole, ja myös silloin kun kokee osuuskunnan sopivan omaan tekemisen malliin.

Haasteemme muodostuu tälläerää kolmesta osasta. Vuonna 1997 haasteita oli kaksi, 2000 luvun alulla vain yksi, nyt kolme. Ne kolme haastetta ovat:

1. Kilpailutilanne markkinoilla yhdessä taloudellisen tilanteen kanssa.
2. Yhteiskunnan asettamat lain haasteet ja työllistämislainsäädäntö.
3. Osuuskunnan omien jäsenten yhteisöllisyyden puute ja oman osuuskunnan etujen ajaminen.

Näistä tuo kolmonen on tullut kuin varkain vuoden 1997 jälkeen. Uskon että esimerkeillä ja loppumattomalla uurastuksella nuo haasteet ovat voitettavissa. Oman osani olen täysillä "110 lasissa" tehnyt ja teen edelleekin. Vaikka on minun myönnettävä että viimeisen kahden vuoden aikana olen asettanut itseni jopa narrin asemaan ajaessani osuustoiminnan etuja, sekä yhteisöllisyyttä, tätä en taida enää tämän kauden jälkeen tehdä. Mutta esimerkeillä tarkoitan osuuskunnan henkilöiden aloitteellisuutta ja mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Olen ajatellut vähentää osuustoimintaan kohdistuvaa panostustani. Eroan kaikista muista osuuskunnista syksyn aikana jättäen vain Innetin jäsenyyden. ( En tarkoita osuuspankkeja yms osuuskuntia vaan työosuuskuntia ja niissä olevia luottamuspaikkoja )

Toivon ja uskon että on muitakin halukkaita tekemään yhteisen asian eteen kuin minä ja ne ketkä ovat nyt sitä tekemässä. Osuuskunta on hyvä asia!

Haasteet ja ratkaisut

ratkaisut täytyy luoda yhdessä. Minä esittelen näkökannat ja keskustelemalla löytyy ratkaisut.

1. Kilpailutilanne markkinoilla yhdessä taloudellisen tilanteen kanssa

Tämän tilanteen ratkaisu löytyy jäsenen toiminnan kautta. Jäsenen tetoisuus hintatasosta, markkinointimenetelmistä ja osuuskunnan hyödyntäminen omiin tarkoituksiin ovat avainasemassa. "Kylläpä me olemme halpoja" artikkeli on jokaisen aloittavan jäsenen perusoppimäärä ja perusteiden ymmärtämisen jälkeen julkiselle puolelle kirjoitettu hinnoitteluopas on seuraava. Kaikki tarvittava taloudellinen näkökanta on siinä, siis noissa artikkeleissa.

Tämän lisäksi tarvitaan asenne. Sellainen päättäväinen asenne jossa tähdätään yrittäjämäiseen malliin toimia. Tätä varten "matkalla yrittäjyyteen" artikkeli antaa hyvät eväät.

Markkinointiin on löydettävä potkua. Se että tekee työnsä hyvin ja sitä kautta saavutettu "puskaradio" on peruslähtökohta. Mutta ei riittävä. Osuuskunta tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia kuten omat sivut, FB, lehdet, jne.. lisäksi mahdollisuus järjestää tapahtumia ja esitystilaisuuksia jne. Mahdollisuudet ja niiden huomioiminen on kiinni jäsenestä ja mahdollisuuksien huomioimisen asenteesta.

2. Yhteiskunnan asettamat lain haasteet ja työllistämislainsäädäntö.

Jokaisen jäsenen tulee opiskella perusoppimäärä työnantajasta, työntekijästä, yrittäjyydestä ja yrityksestä. Roolit ovat tärkeitä ja vastuu yrityksestä on jäsenellä. Toimintaa on mahdollista tämänkaltaisessa osuustoiminnassa jatkaa nykyisillä ehdoilla, mutta se vaatii yhteistä ajattelua ja miettimistä sellaisten käytäntöjen luomiseksi joiden mukaan yhteiskunta voi meidät hyväksyä. Siksi onkin tärkeää että jokainen sanoo mielipiteensä keskusteluissa niin kahvipöydässä kuin keskustelupalstallakin. Ratkaisu on oven takana, ovi pitää aukaista. Yhdessä sekin onnistuu.

3. Osuuskunnan omien jäsenten yhteisöllisyyden puute ja oman osuuskunnan etujen ajaminen.

Jos vaikeinta haastetta etsitään ja valitaan niin se on tässä. Tämän haasteen ratkettua, nuo muut eivät ole haasteiksi laskettavissa.

Tämä jos mikä on kiinni jäsenestä ja hänen asenteestaan. Haasteelliseksi osuuskunnan puheenjohtajan kannalta tämän tekee se ettei toisen asennetta ole helppo kasvattaa tai kehittää. Ulkopuolisen henkilön asenteen muuttaminen ei ole edes mahdollista ilman asianomaisen suostumusta.

Viitsiminen, jaksaminen, kokonaisuuksien hahmottaminen ja kokonaisuudessa oman edun näkeminen yhdessä muiden etujen kanssa on avainsanoja. On siis ymmärettävä kuka tätä revohkaa oikeasti johtaa. Onko osuuskunta omistajiensa yritys, vai heittävätkö omistajat osuutensa merkityksen romukoppaan?

Osallistuminen kokouksiin, yhteisiin asioihin on taas kaiken ydin. Voisi kuvaila osuuskunnan olevan auto jossa on monta ohjauspyörää ja kukin voi ohjata itse omaansa. Tie jota kuljetaan on silti yhteinen.

Miksi tämä kaikki paatos?

Ensinnäkin siksi että jos toimimme yhteisen päämäärän eteen saamme kukin siitä itse enemmän. Toiseksi siksi, että olemme osuuskuntayrittäjiä joiden tavoitteena on saavuttaa arvostettu asema.

Jokainen ja kaikki. Ensinnäkin paatospuheestani saa käsityksen ettei kukaan tai yksikään toimisi "oikein". Tämä ei pidä paikkansa, mutta yleinen suuntaus on kasvamassa osuuskuntatoiminnan kannalta väärään epäedulliseen suuntaan.

Ehkä kyse on väärin ymmärtämisestä. Minä ymmärrän väärin, ulkopuolinen henkilö tai jäsen ymmärtää väärin tai jopa molemmat ymmärtävät väärin.

Puretaanpa hieman.

Monessa keskustelussa jota voi kutsua vaikka haastatteluksi, on ilmennyt jäsenehdokkaan huoli siitä ette vaan kyse ole tai olisi sellaisesta yhteisestä puuhastelusta, sanan negatiivisessa merkityksessä. Olenkin yrittänyt selventää että puuhastella ei tarvitse yhdessä mutta päämäärä on yhteinen. Eli taloudellinen hyöty maksimaalisesti ja kiva tekeminen. Toinen näkökanta on että taidan silti perustaa oman yrityksen koska silloin saa päättää itse asioistani. Omaa yritystä vastaan minulla ei ole mitään, mutta näkökanta ei ole riittävän hyvin perusteltu. Mikä Innetti sitten on ellei oma yritys jossa saa päätää omista asioista.

Oman yrityksen perustamista perustellaan usein myös taloudellisesti. On kuulemma halvempi ja saa enempi palkkaa. Tätäkään en kiellä todeksi monessa tapauksessa, mutta mistä johtuu se että moni yrittämisen aloittanut ei siltikään ansaitse edes sitä mitä osuuskunnan jäsen? Taitaa olla samasta asiasta kysymys,, nimittäin yrittäjyyden tuntemuksesta, markkinoinnista, taloushallinnasta ja ihan kaikesta samasta josta osuuskunnan jäsenen taloudellinen asema koostuu. Ei menesty yrittäjänä, eikä osuuskunnan jäsenenä jos asenne on väärä tai puutteellinen ja sen lisäksi tieto yrittäjyyden velvoitteista, veroista yms on puutteellinen.

Monet yriykset ja yrittäjät ovat heränneet. Nykyisin perustetaan osuuskuntia joiden perustajina ovat ne yritykset ja yrittäjät jotka yksin eivät pärjää. Nämä ovat yritysosuuskuntia. Hieno asia tämä tällainen. Mutta sen olisi voinut tehdä jo aiemmin ennekuin taloudellinen pakko siihen ajaa. "Perse edellä puuhun" on se kansanomainen termistöön kuuluva ilmaisu joka kuvaa tätä menetelmää.

Ehkä olen ymmärtänyt juuri tässä kohtaa väärin, kun olen neuvonut ihmisiä välttämään kokemasta "perse edellä" kiipeämistä, ehkä ihmiset haluavat omakohtaisia tuntemuksia itselleen siitäkin asiasta.

Mutta niille jotka eivät halua kokea takalisto edellä kiipeämistä, on  jo alusta alkaen osuuskunta sittenkin se hyvä juttu!