Olen melko varma, itse asiassa vieläkin varmempi.

3.3.2018 312 päivää savuttomana.

Pähkäilyjä, mietiskelyä, johtopäätöksiä

Riippuvuuksia on monenlaisia. Tupakoinnin sekä itse tupakan suhteenkin on olemassa ainakin monia eri riippuvuuksia.

Riippuvuudet eivät sinällään aina ole vahingollisia terveydelle. Urheilijakin voi tuntea täysin samat riippuvuussuhteet urheiluun kuin tupakoitsija tupakointiin.

Toiminnallinen rippuvuus joka tupakoitsijalla haarautuu moneen eri osatekijään. Jo itse tupakan haku kaupasta tai kioskilta on osa toiminnallisuutta joka liittyy tupakointiin. Aamukahvit sinänsä saattaa sisältää “oravan pyörän” joka onkin toiminnallista riippuvuutta.

Aineriippuvuus josta irroitetaan tupakoitsijan kohdalla ykköseksi on nikotiini, vaikka se on vain yksi kaikkiaan yli 4000 kemikaalin joukosta. Itseasiassa kaikkia kemikaaleja tai niiden yhdisteitä tai niiden yhteisvaikutuksia ei täysin edes tunneta riippuvuuden suhteen. Siksi kai aineriippuvuudessa tupakoinnin kohdalla puhutaan itse tupakasta tai vain sen sisältämästä nikotiinista.

Psyykkinen riippuvuus joka liittyy vahvasti aamusavuihin, hermosavuihin tai yleensäkin hyvänolon sekä mielihyvän tunteeseen joka liittyy tupakoitsijan tupakointi hetkeen.

Sosiaalinen riippuvuus liittyy käyttötilanteeseen tai käyttöhetken yhteydellisyyteen. Lisäksi esim eri merkkiset tupakat tai eri tupakka tuotteet ovat samalla oma käyttäjä joukkonsa yhdistäen sosiaalisen kanssaolemiseen.

Käsittääkseni tupakoinnin suhteen ei kaikkia riippuvuuksia ole tupakoinnin lopetuksessa ensimmäisenä tarpeen edes poissulkea. Tärkeintä on ettei tupakoi niin että hankkii itselleen niitä palavan tupakan myrkyllisiä kemikaaleja kehoonsa. Tästä on hyvä aloittaa.

Tässäpä tätä pohdintaa:

Nikotiinin merkityksiä.

Nämä ovat tietenkin vain minun matkan aikana tekemiäni irrallisia ikiomia päätelmiäni. Eivät siis ole missään tapauksessa ehdottomia totuuksia.

Kirjotan edelleen myös uusia tilapäivityksiä. Pähkäilen aisoita irrallisina kappale kokonaisuuksina joita sitten lisäilen tänne alle.

Tämä ei siis ole yhtenäinen tarina tai kertomus, mutta koostettu yksittäisten kappaleiden kokonaisuus se silti on Sama asia saattaa esiintyä kirjoitettuna useinkin johtuen erilaisesta lähtötilanteesta kulloinkin

Tässäpä näitä pätkittyjä pohdintoja!

Kun pitkään säännöllisesti tupakkaa polttanut henkilö lopettaa tupakoinnin kerralla tai vähentää nopeasti, seurauksena tupakoinnin lopettamisesta välittömästi ensin tulee nikkikset mikäli nikotiinin taso elimitössä laskee liian nopeasti.

Nikkiksiä ja niiden merkitystä usein vähätellään tai suurennellaan riippuen henkilöstä sekä tunnetilanteesta tai olosuhteesta milloin niistä puhutaan. Nikkikset ovat siten monella tasolla “portti” itse tupakointiin.

Nikkiset ovat siitä niin jännä juttu että ne kasvavat yhä suuremmiksi mitä tuskaisempana asian alunperin kokee. Ainakin minulla nikkikset olisivat olleet liki "kuolemaksi" jos tupakat olisivat loppuneet. Jos taas olin rauhallisin mielin ja tein tupakoimattomuus kokeiluja itsenäisesti sekä tietäen että voin koska tahansa polttaa savukkeen, olo oli paljon parempi. Tuntui hetkittäin jopa ettei nikkikset vaivaa lainkaan.

Nikkiksiin liittyy erityisen selkeästi nikotiinin sekä tupakan välinen suora yhteys eli mielleyhtymä nikotiinitason nostamisen, sekä tupakoinnin välillä. Nikotiini kuitenkin poistuu elimistöstä varsin lyhyessä ajassa, ihan korkeintaan maksimissaa parissa kolmessa viikossa. Ilmeisesti sekä todennäköisemmin poistuminen on vieläkin nopeampaa ainakin aluksi. On esitetty ajatuksia että jo parissa päivässä elimistössä ei ole havaittavaa määrää nikotiinia.

Vastoin yleistä luuloa sekä olettamusta nikkikset voivat muistijälkensä turvin silti kestää pidempään kuin itse nikotiinin poistuminen kehosta. Aktiiviselle tupakoitsijalle yht-äkkinen nikotiiniton olotila on vaikea. Mutta lyhyen esim viikon nikotiinittoman ajanjakson jälkeen tupakasta saatu nikotiiniannos antaa psyykkisen mielihyvän tunteen.

Yhdessä kovin paljon muuttuneiden tapa tottumusten sekä myös visuaalisten tottumusten, sekä vielä lisäksi unohtamatta mielihyvä tuntemus tottumuksia vaikutus yleisen olemisen tilaan on merkittävä verrattuna tupakoinnin tilaan.

Ilman tupakkaa sekä tupakointia olo on tyhjä, sekava sekä vaikea. Tyhjä nikotiiniton olo saattaa puhjeta räjähdysmäiseen “nikkis” tunteeseen kun jokin muu riippuvuus osatekijöistä omana osatekijänään toimii laukaisevana tekijänä polttaa savuke.

Tällainen tyhjä olo voi olla räjähtämättä joskus jopa viikkoja. Tämän "tyhjän olon" kokonaan korvaaminen tupakoimattomuudella tai tapamuuttaminen tupakoimattomaksi on onnistumiseltaan varsin yksilöllistä. Tutkitusti vain noin 3 - 4 % tupakoivasta väestöstä pystyy selviämään tupakoimatta omin voimin ilman mitään apukeinoja.

Kun tupakoimattomuuden tavoittelemiseksi käytetään apuna korvaavaa nikotiinia kuten purkkatupakkaa, imeskelytabletteja, laastaria jne.. ns. korvaushoitona, sen (nikotiinin) tasoa on todellakin syytä pitää tarpeeksi korkeana sekä riittävän kauan että vahvasti ankkuroitunut mielleyhtymä tupakointiin ole enää vahvempi kuin oma päätös pysytellä erossa tupakasta.

Tällainen sinällään tupakasta riippumaton nikotiini saattaa siis joillekin henkilöille hyvinkin auttaa tupakoinnista luopumisessa, mikäli sanonnan mukaisesti "keksii käsille muuta tekemistä" siksi aikaa eikä anna muiden laukaisevien tekijöiden päästä ylivaltaan. Laukaisevana tekijänä monelle toimii sosiaalinen tilanne tai kahvitupakka yms.

Kohtalokasta voi olla varsinkin tupakoimattomuuden alussa se pienikin hetki jolloin kaipuu vanhaan totuttuun tapaan on mahdollista kokea ilman turvaa antavaa nikotiinia. On siis syytä pitää reilusti korvausnikotiinia aina saatavilla. Nikotiini korvaushoidolla ei oikeastaan hoideta nikotiinin korvaamisesta huolimatta varsinaisia tupakoimattomuuden puutostiloja, vaan pyritään välttämään kehoon sekä mieleen syntyvää fyysistä tunnetta kun nikotiinin taso vähenee elimistössä tai on jo poistunut jättäen nikotiinittoman tyhjän tunteen.

Tupakoimattomuuden puutostilat eli riippuvuudet ovat todennäköisesti kokonaisuudeltaa huomattavasti paljon laajempikirjoiset. Nikotiinin korvaamisella muilla konsteilla on tarkoitus korvata aiemmin tupakasta saatu nikotiini jotta varsinaisen mieleen ankkuroituneen tupakoinnin kaikkine tilanteineen voisi korvata vaikka kirjan lukemisella.

Nikotiinin vähenemisen tunne tai yleensäkin jo pidempiaikaisen nikotiinittomuuden tunne kuten sairastumisien tms. jälkeen on totuttu korvaamaan pitkänkin sairausajan jälkeen polttamalla tupakka. Paluu tupakoimiseen voi tapahtua mielessä olevien mielleyhtymien kautta, vaikka elimistö ei enää todellisessa nikotiinikrapulassa olisikaan. Kyse on siis mielen “tyhjän olon” korvaamisesta.

Tupakan palaessa sen ensi henkäisystä noin 7 sekunnin jälkeen nikotiini vaikuttaa jo elimistössä. Nikotiinin imeytymistä tehostamaan sekä nikotiinin aiheuttamaan kurkkutuntumaa pehmentämiseksi on tupakassa monia lisättyjä lisäaineita.

On erittäin yksilöllistä miten oma mieli sekä keho reagoivat tupakoinnin lopettamiseen. Ensinnäkin jos kyseessä todellakin olisi vain aivan pelkkä nikotiini, ei siis mitään muuta riippuvuutta. Voisi leikkimielisesti sanoa että jokainen tupakoinnin lopettaminen onnistuisi lähes 100% varmuudella jos henkilö ottaisi korvaavaa nikotiinia. Näinhän ei kuitenkaan yleisesti tapahdu, vaan tupakoinnin himo jatkuu jostain syystä taustalla kuitenkin.

Kyse on siis vähintäänkin muutamista muistakin asioista. Vaikka toisin väitetään, myös nikotiinittomien korvaavien menetelmien kuten vaikka vain tyhjän mehupillin imeminen tupakointia vastaavissa tilanteissa on joillekin riittävän tehokas apukeino. Nikotiini, tai nikkikset eivät ole kaikille tupakoimattomuutta tavoitteleville edes läheskään se kaikkein merkitsevin asia.

Joillakin, kuten minulla tupakointiin liittyy vahvasti maku, sekä myös tilanneriippuvuuksia. Tilanneriippuvuuksia on lyhyen aikavälin kuten kahvitupakan tavassa tai kuten olen monesti todennut tapahtumakohtaisen tupakoinnin tavassa, kuten jääkiekkoturnaukset, autotapahtumat jne.

Sitten on aistimukset jotka tukevat tupakoinnin vaikutusta. Tupakka savuaa ja henkeä ulospuhallettaessa se näkyy selkeästi. Savun ulos puhaltaminenkin tuntuu hengityselimissä. Myös ns. käsillä on juuri totutun mukaista tekemistä. Tällaisten aistimusten kaipuu voi olla varsin merkityksellistä tupakoimattomuutta tavoitellessa.

Maku- ja hajutuntemus on myös erityisen yksilöllistä. Vaikka monikin voisi väittää että ihminen osaa luonnostaan erottaa myrkylliset aineet myrkyttömistä ja sitä kautta pitäisi esim tupakan makua myrkyllisenä tai sen savua myrkyn hajuisena, ei kaikilla todellakaan pidä paikkansa.

Itse pidän ja olen pitänyt aivan pikkulapsesta lähtien tupakan hajusta, enkä pitänyt pahana sen makua ensi henkosissakaan vaikkakin tunsin sen paljon vahvempana kuin ennalta kuvittelin. Pidän myös bensiinin hajusta, asetonin sekä tinnerin hajusta, raparperin mausta, tuomen marjoista jne.. myrkkyjähän ne ovat?

Maku sekä kokemusasiat ovat myös erittäin yksilöllisiä. Joku saattaa täysin erilaisista makutottumuksista kuin toinen. Kuulun niihin joiden mielestä suurikin määrä "eri makuisia" karkkeja maistuvat ihan samalle mössölle keskenään. Mielestäni on olemassa perusteeltaan vain kahta erilaista karkkimössöä eli kirpeitä ja vähemmän kirpeitä.

Mutta mennäkseni takaisin tupakkaan. Joillekin piipun polttaminen voisi olla kauhistus ja siihen olisi vaikea tottua. Jotkut ajattelevat tupakoinnin vähentämiskeinona juuri piipun polttoa.

Minulle ensikokemus piipusta tupakkaa jo pidempään polttaneena oli täsmälleen samaa vastaava kokemus kuin ensi henkoset tupakasta. Piipputupakka oli erittäin voimakkaasti maukasta mutta todella vahvaa. En tarvinnut minkäänlaista totuttautumista itse piipun polttamiselle. Opin sen ensi täytöstä. En kokenut epämiellyttäväksi edes sitäkään että piipun pesästä tuli joskus pieniä määriä tupakkatervaa suuhun saakka.

Lopetin aikoinani piipun polton pelkästään sen epäkäytännöllisyyden vuoksi, en todellakaan maun tai hajun vuoksi. Kuitenkin kaikkein nopein vaikuttava mielen tuntemuksen ja toimintamallin tavaksi yhdistävä tekijä on nikotiini. Jonkun mieleenpainuvan sekä miellyttävänkin makukokemuksen puute, ei aiheuta sellaista tunnetta kuin nikotiinin puute.

Tupakointia juuri lopettavalla nikotiinin puute on tietenkin ensisijalla ja sitten vasta tulevat muut puutostilat. Nikotiini poistuu elimistöstä melkoisen nopeasti ja alkaa heti välittömästi polttamisen jälkeen poistumaan elimistöstä. Nikotiini poistuu elimistöstä parissa päivässä, täysin kokonaan viimeistään parissa kolmessa viikossa. Tämä nikotiinitason nopea väheneminen aiheuttaa nikkikset eli nikotiinikrapulan johon olemme itse opitusti yhdistäneet tavan polttaa tupakkaa.

Tupakointi on siis erityisen vahvasti ankkuroitunut tapa. Tupakointi ei sinällään varsinaisesti ole riippuvuutta aiheuttava tapa. Mutta tupakointi on ankkuroitunut erilaisten riippuvuuksien kuten maku, tilanne, tunne, nikotiinin tunne, sosiaalinen tapahtuma, "hoitomuodoksi". Eli tavaksi hoitaa erilaisia riippuvuussuhteita.

Jos emme tapaisi niitä ystäviämme pitkään aikaan joiden kanssa on kiva käydä "nurkan takana" tupakalla, tai emme pitkään aikaan voisi maistaa mielimakuamme, uskon että malttaisimme odottaa pitkiäkin aikoja ellei jotain muutakin vaikuttimia tai siis riippuvuuuksia kuten tupakoinnissa nikotiinilla on.... Eli muiden riippuvuuksien kuin nikotiiniriippuvuuden vaikutus on erilainen muttei siltikään välttämättä vähempiarvoinen.

Sitten kokonaan oma lukunsa on taukoilu. Joskus esim sairauden tai muutoin tulee tilanteita joissa olemme pitkän aikaa tupakoimatta. Joskus vierailulla käynti tai pitkä matkustus on tupakoimatonta aikaa jne.. Itsellä taitaa ( taisi olla ) viikon tai kahden väliin jäädä pisin aika tupakoimatta. Tällaisessa tauossa mitataan elimistön sekä mielen "stressinsietokykyä" positiivisessa mielessä.

Jos mieliala ja muu tuntemus on hyvinkin mieluista tai vastaavasti erityisen epämieluista, voimme helposti pitkittää tupakoimattomuutta niinkin jopa niinkin pitkään että nikotiini on jo kokonaan poistunut elimistöstämme, kuten sairausaika tms..

Tällöin tupakointiin palaaminen takaisin ei ole enää varsinaisesti elimistön "nikkis" pohjainen riippuvuus vaan taustalla voi olla jossain määrin tupakassa olevien muiden aineiden riippuvuus sekä lisäksi ankkuroituneet voimakkaat tunnepohjaiset sekä muistijälkeen pohjautuvat asiat.

Muistissa on tunne hetkestä kun varsinaisissa nikkiksissä saamme nikotiinitason palautettua entiselleen. Se tunne nikotiinin vaikutuksesta on niin vahva että sen haluaa kokea vaikka kehossa ei enää ole oikeasti nikotiinitason aktiivista vähenemistä meneillään. Nikotiinitasoahan on ollut jo pidemmän aikaa nolla.

Mieleemme sekä elimistöömme on ankkuroitunut toimintamalli eli tupakoinnin sekä nikotiinin yhteys jonka palautamme heti käyttöön kun tilaisuus siihen vapautuu. Ja heti tilaisuuden tullen voimme purkaa mieleemme sekä kehoomme kertyneen "stressin" nauttimalla annoksen nikotiinia ja makua sekä ripauksen visuaalisuutta. Se on kuin "hetki omaa aikaa" kaiken kokeman jälkeen.

On sinänsä jännää että vaihdamme tämä positiivisen sekä nikotiinittoman puutostila stressin mielellämme sellaiseen aktiiviisen nikotiinitason seurannan stressiin tuntien sen omimmaksi olotilaksi. Siksi on nikotiinin korvaaminen jollakin muulla menetelmällä meille monelle tupakoinnista luopujalle hyvin tärkeätä.

Tämän toisella eli korvaavalla nikotiinilla pyritään siis pelkästään välttämään se hetki tai tunne kun nikotiini vajenee elimistöstä, tai nikotiinittomuuden tyhjä tunne valtaa mielen. Korvatun tunteen aikana on syytä totutella olemaan ilman tupakkaa, tai totutella siirtyminen toiseen tapaan. Useat toistot auttavat kummassakin tapauksessa.

Sähkötupakalla eli sähköhöyryttimellä on (mahdollisen) nikotiinin lisäksi myös todella helppo korvata varsinainen tupakointitilanne muine ominaisuuksineen, kuten savulta näyttävällä höyryllä, sekä makuaineella maustettu sisäänhengitys. Unohtaa ei voi, eikä pidä sosiaalista tilannetta.

Sähköhöyryttimen höyryn maulla on suuri merkitys. Maku voi olla kokonaan erilainen kuin tupakassa joten se inspiroi unohtamaan tupakan maun ja haluamaan lisää uusia makuja. Tai kuten minulla oli vahvaa tupakanmakua muistuttavaa makua jotta saisin uskoteltua itselleni että "poltan" oikeasti tupakkaa.

Kun nikotiinivaje sekä muut riippuvuudet tupakointiin akuroituneine tapatottumuksineen on muutamien kuukausien ajan korvattu sähköhöyryttimellä, helpottuu muista varsinaisista tupakkaan liittyvistä riippuvuuksista eroon pääseminen kuin varkain.

Varsinainen tupakointi nikotiinivajeen poistamieseen ankkuroituneena tapana voi motivoituneena muuttua helpostikin ja siten siirtyä huomattavasti vähemmän vaaralliseen höyryttelyyn.

Sähköhöyrystimellä on myös hyvin helppo säädellä käytettävää nikotiinin annosmäärää. Kun ja tietenkin jos sähköhöyryttelyssä nikotiinin määrää vähentää hiljalleen luopumistarkoituksessa ilman "hosumista", ei lopulta ero tilannetta nikotiinista edes kunnolla huomaa.

Tässä nikotiinin vajentamisessa ei todellakaan tule hosua. Liian nopeasti nikotiinin määrää vähennettynä se voi johtaa tilanteisiin jolloin on liian helppo siirtyä takaisin tupakoimaan. Joidenkin kohdalla olenkin kuullut jopa 2 - 3 vuoden siirtymästä, kun taas jotkin pystyvät siirtymään nikotiinittomuuteen parissa kuukaudessa.

On myös henkilöitä joiden nikotiinin kaipuu on niin vähäistä etteivät kaipaa nikotiinia lainkaan. Itselläni tapahtui itselleni liian nopea pudotus innostumisestani johtuen. Käytin irrottautumiseen vain pari - kolme kuukautta.

Sähköhöyryttelyssä nikotiinin maltillisen vähentämisen jälkeen tupakointiin liittyvät muut asiat kuten tapa, sosiaaliset tilanteet joissa tupakoidaan yms voivat helpostikin alkaa muuttumaan koska ja kun nikotiinin määrän äkillinen vaje eli varsinaiset nikkikset tai yleensäkin nikotiinittomuuden aiheuttama tyhjä tunne eivät ohjaa tapatottumuksia enää ensisijaisesti. Jäljelle jäävät muut riippuvuudet joiden merkitys ei ole niin paljon fyysiseen tuntemukseen perustuvia.

Kun sähköhöyryttelyä tarpeeksi kauan kuten useita kuukausia on kulunut täysin nikotiinittomana, tai erityisesti hyvin pienellä nikotiinimäärällä, TAI mielleyhtymä oikeaan tupakkaan on muutoin katkennut mielen muistoista muiltakin osin, nikotiini ei omien kokemuksieni mukaan kytkeydy takaisin tupakkaan samalla tavalla. ( niksakokeet 1,2 ja 3 )

Tupakka ja tupakointi kytkeytyy mielleyhtymäksi tietenkin helpommin takaisin oikeaan tupakointiin mikäli nikotiinin lähteenä käytetään uudelleen sähköhöyryttimen sijasta toistuvasti ihan oikeata tupakkaa ja tupakointia. Tupakassa on myös muitakin aineita sekä muistijälkiä aiheuttavia asioita.

Tämän mielleyhtymäkokeen voi kokeilla itsekin helposti. Jos nikotiinitonta tai muutoinkin tupakatonta aikaa ilman nikotiinia on kulunut jo runsaasti kuten 4 - 5 kk, voit tehdä pienen kokeen. Ota vahva purkkatupakka kuten vaikka 4mg Nicotinell ja pureskele se kerralla loppuun.

Voin sanoa omasta kokemuksesta että tupakkaa ei tee mieli kokeen aikana eikä sen jälkeenkään. Ennemminkin tulee melkoisen huono olo jolloin kaipaa tunnetta kun nikotiini poistuu elimistöstä. Eikä kokeen jälkeen tule vielä seuraavanaan päivänä sellaisia nikkiksiä jolloin tekisi poikkeuksellisen mieli tupakkaa.

( Tein marraskuussa 2017 kokeen käyttäen 2mg Nicotinell purkkatupakkaa ) Uskon yhden purkkatupakka tyynyn aiheuttamaan tunteeseen niin vahvasti että voi vakaasti väittää ettei purkkatupakan nikotiini kytke mielleyhtymää tupakointiin kahdenkaan päivän kokeen jälkeen.

Uskallan oman tuntemukseni mukaan väittää että sellainen yllättäen "puskista" tullut mieliteko polttaa tupakka vaikka edellisestä olisikin kulunut jo satoja päiviä ei ole yhteydessä nikotiiniin millään muotoa. Minullekin on noita "puska" tilanteita tullut joskus useinkin toisinaan harvemmin, ja olen niistä selvinnyt mehupilliä pari astetta tukevammalla konstilla eli täysin nikotiinittomalla maustetulla sähköhöyryttelyllä.

En silti väitä etteikö tällaisessa yllätäen "puskista" saapuneessa tupakan kaipuu tilanteessa purkkatupakastakin (nikotiinipurkka) olisi apua. Se toimii aivan samoin kuin sähkötupakan höyrykin tupakointitapaa muistuttaen toimii. Itse omakohtaiseti luulen että minulle oli ja on edelleen merkitsevämpää kokea se tupakointitapaa muistuttava hetki, kuin se pelkkä nikotiini, tai nikotiini yleensäkään.

Siis NÄIN minä väitän -> vaikka imeskelisi kaksi päivää yhtäjaksoisesti purkkatupakkaa ja saisi siitä paljon nikotiinia, EI kolmantena päivänä mielessä olisi nikotiinikrapulassa eli nikkiksiä kärsiessä ensisijaisesti tupakointi pelastavana tekijänä, vaan mikä tahansa tupakointitilanteeseen tai sitä korvaavaan ( vaikka kirjan lukeminen, veden juonti, mehupillin imeskely, jne..) tilanteeseen ankkuroitunut tapa.

Mielen voima ja muut konstit

On olemassa voimakas väite: Nikotiinin korvaushoito, tai muu tupakoinnin jonkun elementin korvaaminen on kokonaan voitettavissa mielen voimalla. Pitänee tietenkin ja vähintäänkin joiltakin osin paikkansa.

Ennalta suunniteltu hyvin valmisteltu päätös luopua tupakoinnista voidaan mielen voimalla toteuttaa mikäli mielen voima on siihen riittävä.

Itsensä voi valmistella ajatusmallia vaihtamalla tupakoimattomaksi joko itsenäisesti tai sitten ulkoisin voimin.

Itsenäisesti ja omalla päätöksellä onnistuu tupakoinnin lopettamaan tutkimusten mukaan 3 - 4 % aktiivitupakoitsijoista. Ulkoisen avun kuten hypnoosin tai "Stumppi" kirjojen tms avulla lopettaneiden määrä on varmasti paljon suurempi kuin pelkästään "nyt lopetan tupakoinnin" päätöksen tehneiden.

Uskon että luku on korkeampi kuin tuo aiemmin ilmoittamani ominvoimin onnistuneiden lopettaneiden 3 - 4 %. Mielen muutos, "aivopesu" voi tapahtua niin vahvasti ettei enää usko aikaisempaan kokemukseensa.

Ajatellaanpa vaikka lähtökohtaa jolloin mielen mukaan tupakointi antaa palkitsevan tunteen. Jos mielen voi itse tai ulkoisella voimalla "aivopestä" tuntemaan palkitsemisen tulevaksi vastaavan hetken tupakoimattomuudesta. Se on silloin onnistunut "aivopesu". Savuttomuuden saavuttaminen keinolla millä hyvänsä on sinänsä merkki onnistuneesta "aivopesusta".

Aivot tai oikeammin oma tuntemus sekä mielleyhtymät ovat muuttaneet muotoaan. "Ei enää tee mieli tupakkaa", tai "pystyn olemaan tupakoimatta" ovat molemmat merkkejä mielessä olevasta muutoksen tilasta.

Mikäli oma mieli "vastustaa tyrkkyä" kuten minun mieleni. En voi sietää että minulle tuputettaisiin tupakoimattomuuden auvoisuutta tai vastaavasti yritetään tyrkyttää terveystietoa yms tupakoinnin haittatekijöitä liian voimakkasti, tulos on "ulos".

Eli silloin mielen kääntäminen itse tai ulkoiselta voimalta kuten hypnoosit sun muut stumppikirjat tulee tapahtua hienovaraisemmin. Itselle kun tuo "amerikanmalli" suurine hehkuttamisineen ei toimi.

Sähkötupakka, sähkörööki, oikeammin sähköinen höyrystin on melko tehokas keino juuri hienovaraisuutensa ansiosta. Se ei todellakaan edes väitä haluavan muuttaa tapojasi, vaan päinvastoin. Mutta kas kummaa.... jos höyryttelet, et polta tupakkaa... ......................

Nikotiini vaikuttimena

Omissa kokemuksissa sekä monissa tutkimuksissa aktiivisen tupakoijan kokema nikotiinin puutostila aiheuttaa nikotiiniin tottuneelle "tyhjän, mitä nyt tekis" tunteen. Nikotiinivajeen korjaamiseksi mieleen on ankkuroitunut opittu tupakoimisen tapa.

Tupakka onkin ilmeisesti ihan kaikkein tehokkain keino välittää nikotiini nopeasti kehoon. Kun ajattelee asiaa juuri nyt tupakoinnin lopettamisen kannalta. Nikotiinilla tai sen puutostilan voittamisella on suurin yksittäinen merkitys.

Nikotiinin korvaustuotteet, purkkatupakat, yms auttavat nikotiinin vajeeseen. Silloin on hyvä pikaisesti omaksua joko reagoimattomuus, tai uusi tapa, tai harrastus tms mikä tahansa johon mieli voi ankkuroitua tietoisena siitä että en polta tupakkaa.

Monissa korvaushoidoissa kuten tupakkalaastari on kokemuksilliset puutteensa, koska joillekin henkilöille itse toiminnallinen tapa on erittäin merkitsevä. Tupakoinnin korvaaminen mehupillillä, inhalaattorilla, tai jopa sähköhöyrystimellä viimeisimpänä kuten minä olen käyttänyt on jo huomattavasti lähempänä sitä alkuperäistä normaali tupakointi hetkeä.

Kun esimerkiksi sähköhöyrystimessä käyttää nikotiinipitoista höyryä on mahdollista "huijata" itseään hyvin helposti ja lähes huomaamatta olemaan tupakoimatta.

Mutta miten nikotiini toimii vaikuttimena nikkiskauden jälkeen? Lähden tässä olettamasta siitä että esim sähköhöyryttelijä on jo luopunut kauan aikaa sitten nikotiinista. Elimistöön ei siis muodostu mistään tupakoimattomuuden syystä äkillistä nikotiinivajetta. Eikä sähköhöyrystintäkään enää siis käytetä tai ole käytetty nikotiinivajeen ehkäisyssä. Silti joku mielleyhtymä tai mielen oikku tai mikä nyt vaan saa aikaiseksi kaipuun polttaa tupakka.

Mistä tämä voi johtua? ( Näitä tulee useille silloin tällöin ) Sähköhöyrystintä on tällaisessa tilanteessa helppo syyttää ajatuksella että siinähän "polttaa" muutenkin melkein tupakkaa koska tapa on jäänyt päälle. Syyttää toki voi, mutta eipä vaan osu kohdalleen.

Olen ollut kaksi vuotta polttamatta aikaan jolloin ei sähköhöyryttimiä ollut edes olemassa, tai ainakaan minä en ollut koskaan kuullutkaan. Silti se vahva tupakoinnin himo vaan saapui säännöllisen epäsäännöllisesti sekä yllättäin jostain. Joku voisi myös ensitilaan ajatella että ne on ne totutut kahvihetket, ruokatupakat jne... Ei ollut "kahvihetketkään" vaan joku ihan muu satunnaiselta tuntuva juttu.

Näitä tupakoinnin kaipuun tunteita kokevat useimmat tupakoinnin lopettaneet riippumatta tavasta jolla tupakointi on loppunut. Nykyisenä sähköhöyryttelijänä voin sanoa että tilanteesta pääsee kyllä helposti kun vetäisee höyryt.

Vaikka vetäisisi täysin nikotiinittomat höyryt niin kokemuksesta voin sanoa että toimii hyvin. Olen jo lukemattomia kertoja päässyt vaikeidenkin hetkien ylitse pelkästään nikotiinitonta höyryä vetäisten. Se tuntemuskin on joskus tai jopa usein tuntunut ihan samalle kuin oikean analogisen tupakan savun vetäisy.

Huomioitavaa on että tämän vuoden 2018 puolella sellaiset tupakan tuskaiset tilanteet ovat olleet harvemmassa kuin ensimmäisen savuttoman vuoden kuluessa.

Niksakoe2

(Koe 26.4.2018 -> 26.5.2018 0,3mg/ml ) Kokeen tavoitteita löydät 25.4.2018 tehdyssä tilapäivityksessä. "Huomenna alkaa uusi koe".

Kokeen sisältö: Käytin sähköhöyrystimessäni nikotiinivahvuudeltaan n. 0,24 - 0,3mg/ml vahvuista liuosta n. 4 - 4,5ml vuorokautta kohti. Tämä vastaa suurimmillaan siis 4,5x0,3= 1,35mg nikotiinia / vrk Tupakkamärään suhteutettuna se olisi n. 1,5 tupakkaa per päivä.

Valitsin vahvuuden juuri sillä ajattelulla että vähintään sitä yhtä tupakkaa päivää kohti pitäisi vastata. Kokeen aikana kun olen käyttänyt 0,3mg/ml tai jopa vähemmän nikotiinia höyryttelyliuoksessa, ei kertaakaan tehnyt mieli polttaa tupakkaa. Ei kertaakaan. Ei yhtä ainutta kertaa. Olettamaa kokeesta ei silti voi 100% varmuudella luoda. Jos haen olettamaa että pienikin määrä nikotiinia säännöllisesti saatuna pitää minut rauhallisena tupakoinnin himon suhteen voi pitää paikkansa muttei ole todistettavissa.

Onhan mahdollista että tänä kokeen suorittamisen aikana tupakoinnin himoa ei olisi muutoinkaan tullut. Olen ollut jo niin pitkään tupakoimatta että nuo ihme tupakan himo kohtaukset ovat harventuneet muutenkin. Vaan todistaahan koe silti jotain. Nimittäin kokeen aikana olen ollut 100% rauhallinen tupakoinnin suhteen. Yhtäkään ajatusta polttaa oikea tupakka ei ole syntynyt.

Luulen mutta en tiedä että nikotiini rauhoitti mieltä. Voin ajatella että pieni määrä nikotiinia sähköhöyryttelyssä auttaa pitämään mielen rauhallisempana kuin liian varhain suoritettu nikotiinin vajentaminen höyryttelyssä. On myös syytä palauttaa mieleen ettei pieni nikotiinimäärä ole lainkaan verrattavissa hyvinkin epäterveellisiin satoihin myrkyllisiin ainesosiin joita tupakassa on nikotiinin lisäksi.

Nikotiini sellaisenaan pienissä määrissä ei lienee ole kahvin kofeiinia kummempi piristystä aiheuttava ainesosa.

Jatkan vielä "nikotiini vaikuttimena" pähkälyjäni. Minulle muodostui jo alunalkaenkin "Tupakasta eroon" projektin aikana että nikotiini nostetaan usein turhankin suurelle jalustalle tupakoinnin riippuvuuksia ajatellen.

Varsinkin lääkeyhtiöt hehkuttavat pelkästään nikotiinin voimaan. Monesti sanotaan myös ettei tupakointi olekaan tapa vaan nikotiinitason pakollinen päivitys. No "tapa" sanaa voi tulkita monella eri tulkinnalla. Nähdäkseni tupakointi on tapa jonka tupakoija on omaksunut hoitaakseen kaikki muutkin rinnakkaiset riippuvuusasiat kondikseen.

Sen pelkän tavan voi korvata toisella tavalla mikäli olosuhteet ja menetelmät välineineen ovat siihen sopivat. Huomasin nikotiiniasiaa pähkäillessäni jo ensimmäisellä pähkäily kerralla "Tupakasta eroon" projektissani että kyseessä täytyy olla paljon jotain muutakin.

Olinhan jo aiemmin monissa lopetusyrityksissäni imeskellyt ts pureskellut purkkatupakkaakin niin että leukoihin sattui, eikä se vaikuttanut minuun juuri mitenkään tupakanhimoa lieventävästi jos lievää tuskanhikeä ei oteta huomioon.

Tupakkaa, sekä tupakointia makuineen teki silti valtavasti mieli. Mutta kun olin ensimmäistä kertaa "Tupakasta eroon" projektissani ylittänyt sellaisen reilun nelisen viikkoa sähköhöyrystimen avulla kokonaan ilman nikotiinia tein suuren huomion. Höyrysteleminen nikotiinittomalla höyryllä tuntui pientä makueroa lukuunottamatta toimivan tupakantuskaan samalla tavalla kuin nikotiinin kanssakin.

Tupakanhimo joka tuli puskista tai ennalta aavistaen joissain tapauksissa, lientyi uskomattoman helposti kunnon mojevien höyryjen avulla ilman nikotiiniakin. Kyllä minä sitä ensi alkuun suuresti hämmästelin, kun olin luullut tupakoinnin kaipuun olevan pelkkää nikotiinin kaipuuta.

Toisaalta taas nikotiinia ei tämänhetkisen ja siten nykyisen kokemukseni mukaan saisi pudottaa kuitenkaan yhtään liian nopeasti. Perustelen tätä sillä että mitä paremmin kehoa pystyy huijaamaan pidemmän aikaa höyryttelyyn tupakoinnin sijaan, sitä helpommin tupakointi unohtuu kokonaan. Siis mielummin kauan ja hartaasti kuin hätiköiden ja antaen itselle liian suuria riskejä kannettavaksi.

Lisäksi näiden tupakointiin liittyvien mielleyhtymien sekä nikotiinin välillä on lievempi yhteys. Pitkään tupakoinut henkilö on saanut pitkän ajanjakson ajan nikotiinia myös piristeenä. Siis vaikka höyryttelyä olisi jatkunut jo niin kauan miedolla sekä vähäisellä nikotiinimäärällä ettei varsinaiseen tupakointiin enää ole kaipuuta, niin nikotiinin kokonaan lopettaminen voi aiheuttaa esim väsymystä, masennusta tai muuta tyhjän olon tunnetta.

Tarkoitan siis sellaista lievennettyä nikotiinikrapulaa. Sellaista jossa mieleen ei yhdisty tupakointi, eikä tupakointia korvaava tilanne, vaan outo hieman vaisu olo. Tämä lieventynyt nikotiinikrapula on siis lähes täysin verrannollinen säännöllisen kahvin juojan kokemaan kahvin puutteen tuntemaan vaikka hän joisi tapatottumusta korvaavana kofeiinitonta kahvia.

Tutkimusten mukaan kahvin piristävästä vaikutuksesta luovuttaessa tulee ensin väsymyksen sekä uupumuksen vaihe joka laantuu kokonaan samalle "pirteälle" tasolle muutaman viikon kuluttua.

Olenko siis kuitenkin nikotinisti? Kielsin aiemmin vahvasti olevani mikään nikotinisti. Perustin väittämäni juuri siihen että ei ole oikeastaan yhtään vaikemapaa olla ilman nikotiinia kuin nikotiinin kanssakaan mikäli höyryt muutoin toimivat hyvin ja LISÄKSI ... se ensimmäinen luopuminen nikotiinista on jo onnistunut ja aikaa on kulunut yli kolme viikkoa. ( tätä kirjoittaessa olen ollut 470 päivää tupakoimatta sekä n 300 - 350 päivää täysin nikotiinittomana )

Mutta pienen kysymysmerkin laittaisin tuntemukseni vuoksi. Tekemäni niksakoe 1 sekä niksakoe2 aikana mieleni oli jollain tavalla virkeämpi sekä rauhallisempi. En voi väittää, enkä voi edes todeta puhuvani ehdotonta faktaa tuntemuksieni perustaksi.

Oma mieli on niin oikukas tällaisissa asioissa ja kuten tiedättekin olin itse itselleni koekaniini. Melko mieltä ohjailevaa päätäntää siis. Mutta itse uskon kokemuksieni tuntemuksiin. Silti jos ajattelen asiaa ihan itsenäni ja omien tuntemuksien kautta, voisin tunnistaa nikotiinin rauhoittavan vaikutuksen.

Minä tulkitsen asian omalla kohdallani itseäni ajatellen seuraavasti. En usko että ihan kokonaan pieleen tulkitsen olotilaani. Vaikka en voi todentaa asiaa ehdottoman luotettavasti itselleni, uskallan suositella samalla tavalla kokevalle lievää nikotiinimäärää pitkän aikaa höyryttelyn kestäessä. Minulla on n. 48 vuotta tervaista sekä myrkyllistä tupakointia takanani. Jos nyt käyttäisin n. 1/200 osan nikotiinia ilman tupakan tervaa sun muita myrkkyjä varmistaakseni etten enää polta tupakkaa... ... voitte arvata mitä sanoisin. Käytä.

Älä käytä nikotiinia ellet tunne samoin. Siinäpä se. Ihan kokonaan en siltikään menisi itseäni kutsumaan nikotinistiksi, mutta edelleen tunnen olevani "entinen" tupakoitsija.

........................... http://vapers.fi/2018/05/response-to-the-public-consultation-on-the-draft-first-report-of-the-who-independent-high-level-commission-on-non-communicable-diseases/