Ostovoimaa ja aikaa

 Haluan kiittää Aleksi Salosta inspiroivasta kirjoituksesta, joka sai minut pohtimaan köyhyyttä ja vaihtoehtoiskustannuksia entistä syvemmin. Tekstisi herätti ajatuksia, jotka jäivät elämään – ja inspiroivat minua kirjoittamaan oman näkökulmani aiheeseen. Moni kirjoituksessani esiin nouseva teema kumpuaa juuri niistä havainnoista, joita toit esille niin kirkkaasti ja inhimillisesti. Kiitos, että jaoit ne.

Aiheeseen liittyen kulutus ja ostovoima laskee, Talouspolitiikka pahoin epäonnistunut, työvoimapolitiikka on pahoin epäonnistunut, Sosiaaliturvan murroksessa, Työttömän kujanjuoksu, Miksi koulutus on ala-arvoista? Miten muka ostovoima olisi nousemassa?, Valhe on aina valhe, Mihin tavoite hyvinvointivaltiosta on jäänyt? Kun äänestit, halusitko sinä tätä suuntaa? Ohjaako varallisuus mieltäsi? Miksi meno vain kiihtyy!?, Ennuste työllistämisestä on todella synkkä, Leikatenko lainat maksetaan?, 

Onko Orpon hallitus onnistunut?, Onko Kokoomuksen talousosaaminen myytti? Loiko hallitus tarkoituksella duunariköyhyyden? Onko persvako Pekan tarina tuttu? Miksi uusklassinen talousteoria tukee työttömyyttä?, Onko työttömyys jopa tavoite? Onko tämä nyt oikein? Onko elämäsi ollut täynnä mahdollisuuksia?, 

Osa 1/3

Köyhällekin aika on rahaa: Piilokulut, jotka mullistavat arjen talouden

Johdanto:
Köyhyyden dynamiikkaa ei voi ymmärtää pelkän tilinpäätöksen kautta. Se piilee arjen valinnoissa – kuten 3 euron mansikkasäkillisessä, jonka todellinen hinta voi olla yli 7 euroa. Tämä ei ole teoreettinen laskelma, vaan kylmä todellisuus, jossa ajan vaihtoehtoiskustannus ja logistiikan piilokulut muuttavat köyhän talouden kalkyylin. Tutkimme, miksi köyhyys on ajan, energian ja mahdollisuuksien kallis kierre.

1. Mansikkalaskelma: Miten 3 € muuttuu 7,20 €:ksi

Käyttäjä esittää yksityiskohtaisen analyysin, joka paljastaa köyhän todelliset kustannukset:

• Suora hinta: Mansikat 3 €.
• Ajan vaihtoehtoiskustannus: Köyhän nettotuntipalkka (vapaasti käytettävä osa) on vain 1,20 €/h. 1,5 tunnin matka = 1,80 € menetettyä arvoa.
• Logistiikan hinta: Bussiliput (menopaluu) 2,40 €.
  Yhteensä: 7,20 €.

Tämä ei ole pelkkä teoria. Aleksi Salosen mukaan "kaikki tekeminen maksaa – ei vain rahan, vaan ajan, energian ja huomion tasolla" 1. Köyhällä nämä resurssit ovat niukkoja, joten jokainen valinta on uhraus.

2. Köyhyyden kierre: Miksi työ ei aina kannata

Tutkimukset ja kokemukset vahvistavat, että köyhyys on usein "näkymätön vanki".

• Sosiaaliturvan ansa: Esimerkiksi Maija (pitkäaikaistyötön) saa 400 €/kk käteen + asumistuen. Jos hän siirtyy 1 300 €/kk palkkatyöhön, hän menettää tuet ja maksaa asumiskulut itse. Käteen jää vain noin 1 €/h – saman verran kuin työttömänä .
• Epätasa-arvoinen taistelu: Köyhän on hankittava "halvempi asunto, halvemmat vaatteet, halvemmat ruuat", mutta säästöt syövät aika ja terveys. Kuten Soininvaara toteaa: "Helpoin tapa estää lasta kiipeämästä katolle on poistaa tikkaista alin askelma" .

3. Ruokakaupan valinnat: Miksi köyhä ostaa minitomaatteja?

Keskustelu köyhien ostotottumuksista paljastaa syvemmän ongelman:

• Kognitiivinen kuormitus: Köyhä joutuu tekemään satoja päätöksiä päivässä rahan puutteen takia. Tämä kuluttaa henkisiä resursseja, joita ei ole ylimääräistä .
• Herkuttelun psykologia: Kun 2 € juustopaketti tuntuu "edulliselta" herkulta, se on usein psyykkinen kompensaatio kurjista olosuhteista. Kuten yksi kommentoija kirjoittaa: "Köyhälläkin on oikeus pieneen iloon" .

4. Aika köyhän valuuttana: Piilokulut, joita ei nähdä

Aika on köyhälle kaikkein kallein resurssi:

• Byrokratian taakka: Kelan viivästyneet toimeentulotukipäätökset, tulojen "vyörytys" ja virheelliset veronpalautuskäytännöt johtavat siihen, että köyhä joutuu odottamaan tukea kuukausia – ja kärsimään .
• Säästämisen mahdottomuus: Köyhällä ei ole varaa "hamstrata" ruokaa kriisin varalle. Kuten yksi toimeentulotuella elävä toteaa: "Jos ruoka loppuu, kuolee" .

5. Ratkaisuehdotuksia: Miten murtaa noidankehä

Ongelma ei ole köyhän, vaan systeemin:

• Tukijärjestelmän uudistus: Perusturvan nostaminen ja "ansiosidonnaisuus pientuloisten työhön" . Verohelpotukset pienituloisille (esim. alle 10 000 €/vuosi tuloverovapaus) auttaisivat .
• Julkisten palveluiden parannus: Kelan resurssien lisääminen, jotta toimeentulotuen käsittelyaika pysyy laissa sallituissa rajoissa .
• Kulttuurimuutos: Yhteiskunnan on ymmärrettävä, ettei köyhyys ole moraalinen epäonnistuminen. Kuten Anna Kontula toteaa: "Ongelma on teologinen – uusliberalismi on tullut uskonnoksi" .

Yhteenveto:
Köyhyys on ennen kaikkea ajan puutetta. Se on jatkuvaa triagea, jossa jokainen valinta – 3 euron mansikoista bussilippuun – on kompromissi, joka vahvistaa eriarvoisuutta. Ratkaisu ei ole köyhän "paremmissa valinnoissa", vaan systeemin muutoksessa, joka tunnustaa: köyhän aika on rahaa – ja sitä ei ole varaa hukata.

"Köyhyydessä vaarallisinta on eristyminen omaan alakulttuuriin. Perusturvan jääminen jälkeen yleisestä tulotasosta hävittää yhteiskunnallista luottamusta".

Köyhyyden dynamiikka näkyy luvuissa:

Laskenta perustuu näkemykseen että pakollisten kulujen jälkeen jää 198€ /kk vapaata käyttörahaa. Lähtökohta on siis kuvitteellinen vuokralla asuva henkilö jonka käteenjäävä ansio kuukaudessa on alle 1500€.  Tästä ansiosta vähennetään vuokrat, vakuutukset, ruoka, yms asumiskustannukset.  Tällöin 165/h vertaushaarukkaan katsoen ns vapaata rahaa voi jäädä keskimäärin 0,50€ - 2,50€ per tunti. Tässä laskelmassa arvio on 1,20€/h

Verrokkiarvo suhteutuksessa on kokoaikaisen työntekijän 165h/kk. Vapaan rahan osuus ( 198€) on kuvitteellinen summa joka on teoriassa mahdollista jäädä pakollisten menojen jälkeen ylimääräistä. Kuukausissa on eroja, tulotasoissa on eroja, sekä ruoka voi maksaa välillä enemmän. Voi olla myös jotain ylimääräisiä kuluja, vaatteita, terveysmenoja tms. jotka vaikuttavat selkeästi lopputolokseen.

Tämä ns. "vapaa raha" on nimenomaan sitä rahaa joka on ostovoiman se osa jolla markkinoita ohjataan sekä kannatetaan. Pakollisten menojen lisäksi kuluttaja voi tälla vapaarahalla "äänestää"  mitä palveluja haluaa säilytettävän.

Kustannustyyppi	Summa (€)	Prosenttiosuus vapaasta rahasta
Mansikat (suora)	3,00	1,52 %
Bussit (suora)	2,40	1,21 %
Puhdas raha yhteensä	5,40	2,73 %
Ajan menetys	1,80	0,91 %
KOKONAISKUSTANNUS	7,20	3,64 %

• Pienikin ostos (esim. 3 € mansikat) voi todellisuudessa viedä yli 3 % köyhän kuukauden käyttövarasta.
• Aikaa ei voi "lainailla" kuin rahaa: 1,5 tuntia on 1,5 tuntia pois lasten hoitamisesta, koulutuksesta tai levosta – ja se näkyy laskussa.

Tämä havainnollistaa, miksi köyhät joutuvat usein syrjääntymään kulutuksesta: jokainen ostopäätös on taloudellisesti raskas triage, jossa piilokulut nakertavat niukkoja resursseja.

Osa 2/3

Köyhän, sekä työttömänkin aika on rahaa

Aika ei ole vain eliitin valuuttaa – se on myös köyhän tärkein pääoma

"Aika on rahaa" – tuttu sanonta, joka tuo mieleen kiireiset liikemiehet ja tehokkuutta palvovat yrittäjät. Mutta mitä jos kertoisimme, että tämä sanonta on yhtä totta myös työttömälle, sairaseläkeläiselle tai pienituloiselle? Köyhän aika ei ehkä muutu suoraan euroiksi, mutta sen taloudellinen arvo on kiistaton – ja usein aliarvostettu.

Aika resurssien optimointiin ja selviytymiseen

Köyhällä ei ole varaa tuhlata – ei rahaa eikä aikaa. Siksi jokainen hetki voi olla taloudellinen valinta:

• Budjetointi ja säästöjen metsästys Pienituloiset käyttävät aikaa vertaillakseen hintoja, hyödyntääkseen alennuksia ja suunnitellakseen ostoksensa tarkasti. Esimerkiksi Penno-sovelluksen kaltaiset työkalut auttavat välttämään velkakierteitä ja löytämään piileviä säästöjä.
• Ilmaispalvelujen hyödyntäminen Kirjastot, kuntopolut ja kierrätyskeskukset ovat arjen pelastajia. Ajan käyttäminen näiden etsimiseen tuo konkreettista säästöä – käytännössä "ansiotuloa ilman palkkaa".

Aika sijoituksena tulevaisuuteen

Työttömyys ei ole pelkkää odottamista – se voi olla myös mahdollisuus:

• Koulutus ja osaamisen kehittäminen Ilmaiset MOOC-kurssit, työvoimapalvelujen koulutukset ja uravalmennukset voivat avata ovia työelämään. Aika, joka nyt tuntuu tyhjältä, voi muuttua tulevaisuuden tulovirraksi.
• Terveyden hoitaminen Sairaseläkeläiset voivat käyttää aikaa kuntoutukseen ja liikuntaan, mikä voi parantaa työkykyä tai vähentää hoitokuluja.
• Sosiaalinen pääoma Vapaaehtoistyö, naapuriapu ja yhteisölliset projektit luovat verkostoja, jotka voivat johtaa työllistymiseen tai vastapalveluihin, kuten lastenhoitoon tai ruoka-apuun.

Henkinen hyvinvointi – näkymätön mutta ratkaiseva valuutta

• Stressin hallinta Taloudellinen epävarmuus heikentää päätöksentekoa. Ajan käyttäminen lepoon, luontoon tai harrastuksiin voi parantaa mielenterveyttä ja auttaa hallitsemaan arkea.
• Luovuus ja sivutulot Aika mahdollistaa käsityöt, korjaukset ja pienimuotoisen yrittäjyyden – esimerkiksi kirppismyynnin tai kotileivonnan.

Ajan paradoksit – kun aikaa on, mutta ei mahdollisuuksia

• Aikaköyhyys köyhillä Vaikka työtön voi vaikuttaa "vapaalta", resurssien puute (esim. bussirahaa koulutukseen) estää ajan hyödyntämisen. Tämä johtaa joutilaisuuteen, joka pahentaa syrjäytymistä.
• Eläkeläisten kaksoisasema Sairauseläkeläinen voi tehdä osa-aikatöitä ilman tulorajoja, mutta samalla aikaa kuluu hoitoihin ja byrokratiaan. Vapaa-aika voi muuttua rahaksi – mutta vain, jos terveys ja järjestelmä sen sallivat.

Yhteenveto: Aika on rahaa – mutta vain, jos sen saa käyttää

Köyhän aika on arvokasta, mutta sen hyödyntäminen vaatii tukirakenteita: koulutusmahdollisuuksia, terveyspalveluja ja ohjausta. Ilman näitä ajan arvo jää potentiaaliksi, ei tuotoksi. Kuten vanha sanonta kuuluu:

"Kyllä aika piisaa, kun vain järki kestää."

Aika ei ole tyhjyyttä – se on vaihtoehtoiskustannus. Sen käyttäminen terveyteen, oppimiseen tai yhteisöön voi olla pitkällä tähtäimellä arvokkaampaa kuin yksikään euro.

Lähteet

1. Itla & LSE: Köyhyys ei periydy arvoissa vaan stressissä
2. Nyman, P. (2015). Ympärilläni oleva köyhyys – narratiivinen tutkimus
3. Grekula, E-M. (2023). Kertomuksia nykypäivän köyhyydestä
4. ET-lehti: Pitkäaikaistyöttömien arki
5. Yle Areena: Aika on rahaa – aikapankkitoiminta
6. Kelan tietotarjotin: Työttömän pakko ja vapaus
7. Talousvinkit.fi: Suomalaisia sananlaskuja säästäväisyydestä
8. Wikiaineisto: Herman Kellgren – "Aika on rahaa"

Osa 3/3

Köyhä sijoittaa aikaan – näin 1 timantti tuottaa 5 €:n käyttörahaa

Johdanto:
Kun rahaa ei ole, aika muuttuu valuutaksi. Tässä on köyhän salkunhoitoa: ei osakkeita, vaan tarjouslaput, kirpputorit ja Facebookin "roskalavat". Vaikka tuntipalkka jää 1,20 €:oon, aikaa sijoittamalla voi "tuottaa" jopa 500 %:n hyödyn. Tutkimme köyhän strategista aikasijoitusta.

1. Aika = pääoma: Miten köyhä tekee ajastaan tuottavaa

Esimerkkisijoitus 1: Ruoan hankinta

• Sijoitettu aika: 1 h viikossa tarjousten seuraamiseen
• Tuotto: 30 % säästö ruokamenoissa (700 € → 490 €)
• "Käteisvirtaus": 210 €/kk vapautunutta rahaa
• Tuntituotto: 210 € / 4 h ≈ 52,50 €/h – yli 4300 % normituntiansioon (1,20 €) verrattuna

Esimerkkisijoitus 2: Vaatehankinta

• Sijoitettu aika: 2 h/kk kirpputoreilla
• Kustannus: Uudet lasten talvivaatteet kaupassa 80 €
• Osto kirpputorilta: 15 €
• "Osinko": 65 € säästö = 32,50 €/h tuotto

2. Digitaalinen kultakaivos: FB-ryhmät ja ilmoitustaulut

Köyhän sijoitusportfolion kolme kultapylvästä:

Lähde	Aikasijoitus	Keskituotto/h	Esimerkki
FB "Roskalavat"	20 min/pv	4–8 €	Ilmainen sohva (arvo 50 €)
Annetaan-palstat	15 min/pv	6–12 €	Lasten pyörä (0 € vs 30 €)
Supermarketin hävikkilaatikot	30 min/ilta	3–5 €	2 kg leipää 0,50 € (norm. 5 €)

*Tutkimus: Helsingin diakonissalaitoksen mukaan 68 % pienituloisista käyttää FB-ryhmiä säästökeinona.*

3. Piilokulut vs. sijoitetun aikan tuotto

Muistetaan mansikkalaskelma:

• Perusostos: 7,20 € (sis. piilokulut)
• Strateginen ostos:
  • Odotetaan punalappua → säästö 60 % (3 € → 1,20 €)
  • Käytetään ilmaista FB-pyörää → säästö 2,40 € bussissa
  • Uusi kustannus: 5,40 € → 2,40 €
  • Aikasijoitus: 45 min etsintään → "tuotto" 3 € = 4 €/h

Köyhän salkunhoito:

"Sijoitan 10 tuntia kuussa aikaa – se tuottaa 80 € vapautettua rahaa. Sama kuin saisin 8 €/h palkankorotuksen."
– Mikael, 37 v, työtön

4. Riskit: Miksi köyhän aikasijoitus on heikko obligaatio

• Ajan riisto: 3 h/vk torikierroksilla = 12 h/kk – sama kuin osa-aikatöissä
• Epävarmuus: Hyvät tarjoukset eivät ole taattuja, toimeentulotuki vähenee säästöistä
• Kognitiivinen kuorma: Päivittäinen etsintä kuluttaa henkiset resurssit (Harvardin tutkimus: köyhällä 13 % alhaisempi keskittymiskyky)

5. Vinkit ajansijoittajalle: Miten maksimoida tuotto

1. Aikapankki: Varaa 2 kiinteää tuntia/viikko tarjousmetsästykseen
2. Tuottavuushäkki: Käytä Ilmatar- ja Fiksuruoka-sovelluksia hävikkialennusten hälytyksiin
3. Kierrätysdividendit: Myy omat turhat tavarat FB:ssä – 1 h työllä saa 10–30 € "käyttörahaa"
4. Yhteissijoitus: Luo naapuruston ruokaryhmä jakamaan hävikkitiedot

Pohdiskelu:
Köyhyys pakottaa tekemään ajasta strategisen resurssin. Mutta muistakaamme:

"Köyhä ei sijoita aikaansa rikastuakseen, vaan selvitäkseen. Todellinen tuotto syntyy vasta, kun yhteiskunta sallii köyhän sijoittaa aikaansa koulutukseen – ei ruoanhakuun."
– Taloussosiologi Minna Ylikännö

Näillä keinoin köyhä voi "tuottaa" jopa 200 €/kk lisärahaa – mutta ratkaisu köyhyyteen vaatii yhteiskunnan sijoituksen ihmiseen, ei ihmisen sijoituksen selviytymiseen.

Kirjoittaja/ koosteen kokoaja

 Artikkeli koottu NotebookLM, Deepseek, Copilot tekoäly avusteisesti.

Ketä Leksa äänestää?

Kuka on Leksa 

Olenko lintu vai kala Mikä puoluekanta sitoo ajatusmaailmaani?

Osa1/3

"Persvako-Pekka: Työläisen muodonmuutos"

Selvennys

Tämä kertomus on kuvitteellinen tarina, joka pohjautuu yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja havaintoihin suomalaisen työväen poliittisesta kehityksestä. Tarinan ohjauksesta vastasi Leif Kuismanen, ja tekstin tuotti tekoälypohjainen kirjoitusassistentti ChatGPT.

Tarinan tarkoitus ei ole kuvata yksittäistä henkilöä tai tapahtumaa, vaan käyttää vertauskuvia, huumoria ja historiallisia viittauksia herättääkseen keskustelua työelämän muutoksista ja poliittisista valinnoista. Kaikki henkilöhahmot ovat fiktiivisiä.

Näihin hommiin ei synnytä, vaan näihin kuollaan. Portion Boys

Aiheeseen liittyen kulutus ja ostovoima laskee, Talouspolitiikka pahoin epäonnistunut, työvoimapolitiikka on pahoin epäonnistunut, Sosiaaliturvan murroksessa, Työttömän kujanjuoksu, Työttömän kirje, Miksi koulutus on ala-arvoista? Miten muka ostovoima olisi nousemassa?, Valhe on aina valhe, Mihin tavoite hyvinvointivaltiosta on jäänyt? Kun äänestit, halusitko sinä tätä suuntaa? Ohjaako varallisuus mieltäsi? Miksi meno vain kiihtyy!?, Ennuste työllistämisestä on todella synkkä, Leikatenko lainat maksetaan?, Ei mennyt niin kuin piti. Työn hinnan toripäivät! 

Onko Orpon hallitus onnistunut?, Onko Kokoomuksen talousosaaminen myytti? Loiko hallitus tarkoituksella duunariköyhyyden? Miksi uusklassinen talousteoria tukee työttömyyttä?, Onko työttömyys jopa tavoite? Onko tämä nyt oikein? Onko elämäsi ollut täynnä mahdollisuuksia?,  Onko Persvako Pekka heräävä vielä todellisuuteen? 

Pekka Persvako

Pekka syntyi sodanjälkeiseen Suomeen, aikaan jolloin työtä pelättiin vähemmän kuin jumalaa ja talkoot olivat tärkeämpiä kuin tv-ohjelmat. Hänen isänsä hitsasi höyryvetureita ja äiti keitti villasukat jalassa hernekeittoa. Pekka kasvoi, eikä haaveillut mistään kummemmasta kuin siitä, että saisi joskus oman jakoavaimen ja ettei tarvitsisi enää jakaa työhaalareita veljensä kanssa.

Pekka ei ollut koskaan lukenut Pikettyä, mutta hän tiesi, miten paljon hikisempi työ on, kun tekee sen kontallaan viemärissä kuin neuvottelupöydän ääressä. Hän oli aina ollut se mies, joka menee sinne, minne aurinko ei paista – kirjaimellisesti. Putkia, kattoja, kaivoja. Työtä, joka jää muilta tekemättä. Persvako-hommia.

– Työtä, jota ilman tämä maa uppoaisi paskaan.

60-luku – Punainen rauta

Nuori Pekka liittyi Metalliliittoon heti kun sai ensimmäisen duunipaikkansa sorvin ääressä. Vasemmistolaisuus ei ollut pelkkä poliittinen kanta – se oli identiteetti. Se tarkoitti, että pomoja sai pelätä, mutta niille ei tarvinnut nuoleskella. Ammattiyhdistys piti huolta, että kahvitauko ei kutistunut ja palkka pysyi inflaation edellä.

Pekka osallistui marssiin, jossa huudettiin: "Ei porvareille voittoja meidän selkänahasta!" Hän ei tiennyt kuka Marx oli, mutta tiesi ettei halunnut olla pomo. Hän halusi vain tehdä työnsä ja saada siitä kunnon liksan – ja ehkä viikon kesäloman Imatralle.

Nuorena Pekka oli punainen kuin Liiton kalenteri. Hän tiesi, ettei maailma ollut reilu, mutta että yhdessä sen voisi tehdä siedettäväksi. Vasemmistolaisuus ei ollut vain mielipide – se oli selviämisstrategia.

Ay-liike oli kuin työmiehen kypärä: välillä vähän kova, välillä epämukava, mutta ilman sitä pää olisi palasina. Pekka marssi lakossa, sai selkäänsä pamppua ja kahvia toverilta. Hän rakensi uskoa siihen, että pomo ei ole jumala, eikä työläinen alamainen.

80-luku – Ruuvit löysällä

Pekka oli nyt 40 ja asentanut enemmän putkia kuin moni on juonut kahvia. Hänessä oli jotain pehmenemisen merkkejä: firmalle tuli uusi johtaja, joka puhui englantia ja toi mukanaan käsiteen "tehokkuus". Pekka ei tykännyt siitä, mutta ajatteli, että maailma muuttuu, eikä vanha liitto enää järjestänyt saunailtoja.

Hän äänesti edelleen vasemmistoa, mutta vähän hajamielisesti. Kotona hän vaihtoi vasemman käden paikalle kaukosäätimen ja alkoi katsoa uutisia, joissa kerrottiin että talous on kuin luonnonvoima – sille ei voi mitään. Työttömyys, yksityistäminen ja palveluiden karsinta olivat "välttämättömiä leikkauksia". ( TINA ) 

Pekka ei huomannut hetkeä, jolloin yhteiset lauluhetket muuttuivat yksityisiksi murinaksi. Joku oli sanonut radiossa, että "valtio ei ole mikään maitobaari". Pekka nyökkäsi, vaikka ei oikein tiennyt mitä se tarkoittaa. Hän vain tiesi, ettei enää jaksanut pettyä.

Työtahti kiihtyi, pomo muuttui "konsultiksi" ja firman nimi vaihtui kolmannen kerran viidessä vuodessa. Pekka alkoi uskoa, ettei mikään auta. Ei vasemmisto, ei liitto – eikä ainakaan "ne samat naamat".

Silloin hän kuuli uuden äänen. Se ei tullut torilta vaan YouTubesta. Se sanoi:

– "Sinä teet työtä. Miksi kukaan muu saa ilmaiseksi?"

Pekka nyökkäsi. Hän ei tajunnut, että kysymys oli ansa.

2000-luku – Persvakosta persu

Nyt Pekka oli jo vanha tekijä, mestari jolle nuoremmat tuli kysymään, miten viemäri avataan ilman että koko rappu haisee kuin Kallion porttikongi. Mutta jotain oli muuttunut.

Pekka alkoi kuunnella radiota, jossa joku puhui "eliitistä" ja "mökkikansasta". Hän huomasi nyökkäilevänsä, kun sanottiin että "verot menee vääriin paikkoihin" ja että "työstä ei enää palkita". Hän ei huomannut, että samat puheet tulivat nyt pukumiehiltä, jotka aikanaan olisivat sylkeneet hänen kenkänsä päälle.

Sosiaalinen media täyttyi meemeistä, joissa vihattiin "elättiläisiä", "turhia virkoja" ja "pyöräileviä hippejä". Pekka painoi sydäntä ja ajatteli: "Niinpä! Mie teen oikeaa työtä!" Hän äänesti puoluetta, joka lupasi että nyt työmies saa äänensä kuuluviin, vaikka ohjelmassa luki veronalennuksia suurituloisille ja yksityistämistä. Pekka ei lukenut ohjelmia, hän luki otsikoita.

Pekka ajatteli, että nyt hän äänestää muutosta. Äänestää omaa ääntään, oman elämänsä puolesta. Mutta lappuun piirtyi nimi, joka halusi leikata sosiaaliturvaa, romuttaa työsuhteet ja purkaa liitot. Nimi, joka lupasi kovaa kyytiä niille, jotka eivät tee töitä, mutta ei kertonut että sama kyyti odotti myös niitä, jotka tekevät. Äänestäminen oli vaikeaa, lopulta kuiskatut neuvot veivät voiton Hetan Pekka kaimakin sanoi että paska biisi. ( Tulenko oppiin? )

Pekka kuunteli politiikkaa, joka kertoi että ongelma on turha virkamies, maahanmuuttaja, työtön – mutta ei koskaan se, joka maksaa palkkaa liian vähän tai vie voitot veroparatiisiin. Pekka oli Oulussa mukana laulamassa "punaliput liehuu menkää töihin" Virsi soikin juhlissa myöhään öihin. ( Jumalaton mielenosoitus ) Persvako Pekka oli muuttunut hänellä puhalsivat uudet tuulet ( Erikoista aikaa eletään ) Pekka tunsi ensin olonsa hiukan epävarmaksi, mutta pian hän alkoi saada joukosta voimaa jolla jaksoi perseillä ja leveillä. ( Konformissi )

Hän alkoi sanoa kahvipöydässä:
– "Ennen sentään sai tehdä työnsä rauhassa. Nyt ei tiedä kuka loukkaantuu jos sanoo väärän sanan."

Hän ei huomannut, että samaan aikaan hänen pojalleen, tytär oli vielä koululainen, mutta pojalle ei löytynyt työpaikkaa edes siivoamaan.

Tulevaisuus – Putki menee vielä kerran uusiksi

Mutta nyt, vanhoilla päivillään, Pekka alkaa haistaa jotain viemärissä. Ehkä se ei ollutkaan pelkkää roskaa, vaan politiikka. Hän huomaa, ettei nuorella duunarilla ole enää varaa asuntoon, eikä työpaikka lupaa pysyvyyttä. Ay-liike on hiljainen, mutta someen on ilmestynyt uusia ääniä, jotka puhuvat työläisestä kuten ennen: arvokkaana, ei vain koneen osana.

Ehkä vielä tulee päivä, jolloin Pervako-Pekka ottaa haalarit naulasta, ei vain työn vaan oikeuden vuoksi. Ehkä vielä tulee sukupolvi, joka ei suostu siihen, että vaihtoehtoja ei ole. Koska jos joku tietää, miten putket saadaan vetämään, se on se, joka on ne jo kerran vetänyt.

Eräänä päivänä Pekka oli kontillaan, taas, kuten ennenkin. Viemärissä haisi tuttu tuoksu, mutta nyt se oli kuin muistutus. Hän tajusi: miksi juuri hän, se jonka työ ei ole koskaan etätyötä, maksaa nyt eniten? Miksi juuri hänelle sanotaan, että "ei ole vaihtoehtoja"?

Hän muisti entisen toverinsa, joka puhui solidaarisuudesta, yhteisestä taistelusta, työväen oikeuksista. Hän ajatteli, ettei koskaan ollut halunnut luopua siitä. Se vain katosi, kun tilalle tuli viha, epäilys ja oma napa.

Pekka nousi viemäristä, mutta tällä kertaa myös henkisesti.

Osa2/3

"Persvako-Pekan perintö – Tyttären nousu"

Pekan tytär, Sanni, oli kasvanut putkihyllyjen varjossa ja viemärin hajussa. Hän oppi varhain, ettei elämässä saa kaikkea, mutta kaiken voi ansaita. Hän kuuli isänsä puhuvan ennen vanhaan “liiton voimasta” ja siitä, kuinka työpaikalla järjestäydyttiin, ei pelätty. Mutta vuosien varrella sävy muuttui – kuin Pekan ääni olisi hiljentynyt, kun maailma ympärillä alkoi huutaa.

Sanni huomasi, että isä oli eksynyt. Ei pahuuttaan, vaan petetyksi tultuaan.

Hän näki, miten Pekka kävi töissä, äänesti puolueita jotka lupasivat "muutosta", ja palasi kotiin väsyneenä ja vihaisena. Ei hän tiennyt, että "muutos" tarkoitti heikennyksiä. Hän uskoi, kuten monet, että ehkä nyt tulisi parempaa.

Herääminen – historiasta nykyaikaan

Sanni luki yliopistossa työelämän historiaa. Hän tutustui Suomen poliittiseen karttaan, siihen miten ennen kansaa yhdisti työn kunnioitus ja usko siihen, että heikompaa autetaan, ei tuomita. Hän näki mustavalkoisia kuvia naisista tehtaalla, miehistä satamassa ja marssijoista, jotka vaativat oikeuksia, ei etuoikeuksia.

Sanni heräsi. Ei vasemmistolaisuuteen sinänsä, vaan oikeudenmukaisuuteen.

Hän tajusi, että SDP ei ollut enää “työläisten puolue”, vaan ehkä enemmän “reilu porvari”. Ei vihollinen, mutta ei ystäväkään. Että vasemmistoa oli monenlaista – ja että aidosti työtä puolustavat äänet olivat jääneet marginaaliin, koska retoriikka oli kaapattu.

– "Ei me voida enää ajatella, että vaihtoehtoa ei ole. Se on ansa. TINA on valhe, jolla kansaa pidetään paikallaan", hän sanoi isälleen.

Kohtaaminen – polkujen risteys

Pekka kuunteli, ensin vaivaantuneena. Hän ei ollut tottunut siihen, että joku kyseenalaistaa hänen äänestyskäyttäytymistään – varsinkaan oma tytär. Mutta kun Sanni kertoi, miten veroparatiisit vievät vuosittain enemmän rahaa kuin koko sosiaaliturva maksaa, tai miten työehtosopimuksia puretaan hiljaa, Pekka ei enää vastannut.

– "Mutta eikö kaikkia koske samat säännöt?"

– "Ei koske, isä. Niin sanotut sääntövaltiot on rakennettu niille, joilla on varaa palkata juristit."

Pekka katsoi tytärtään ja näki siinä oman nuoruutensa. Sen saman kipinän, joka oli saanut hänet marssimaan työväentalolle ja huutamaan "meitä ei myydä!"

Toivo – uudenlaisen liikkeen synty

Sanni perusti paikalliseen oppilaitokseen työelämäkerhon. Ei vanhanaikaista puoluekerhoa, vaan uuden aallon verkoston, joka yhdisti nuoria tekijöitä – sähköasentajia, sairaanhoitajia, koodareita ja varastotyöntekijöitä.

He puhuivat työelämän epävarmuudesta, halpatyöstä, nollatunneista ja siitä, miksi pitää tietää, mitä äänestää – eikä vain ketä.

He eivät vaatineet vallankumousta. He vaativat vakautta.

– "On aika palata siihen, missä työntekijällä oli ääni – eikä vain velvollisuuksia."

Pekka tuli ensimmäiseen tilaisuuteen istumaan taustalle. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmassa kimalteli muisto siitä ajasta, jolloin hän uskoi, että työllä rakennetaan paitsi siltoja, myös siltojen alla kulkevaa yhteiskuntaa.

– "Taidan olla paluumatkalla."

Osa3/3

"Sanni ja uusi liike – Yhteen hiileen"

Sanni tiesi, ettei maailmaa voi pyörittää nostalgialla. 60- ja 70-luvun ay-liike oli aikaansa nähden vahva, mutta sen aikakausi ei ollut palaamassa. Työ oli muuttunut. Työntekijä ei enää pukeutunut haalarin vaan huppariin, ja työpaikka saattoi olla keittiö, taksi tai digialusta. Mutta epävarmuus – se oli pysynyt.

– "Me emme voi mennä taaksepäin, mutta me voimme mennä eteenpäin – yhdessä."

Tämä oli Sannin perusajatus. Hän ei vaatinut vallankumousta eikä haikaillut solidaarisuuslauluja. Hän halusi uudistaa ammattiliitot – ei raunioista, vaan sisältä.

Ei pelkkä vastavoima, vaan kumppani

Sanni sanoi usein:

– "Me emme ole täällä vain sanomaan ei. Me olemme täällä sanomaan miten."

Hän perusti Yhteen hiileen -liikkeen, joka ei ollut puolue, vaan verkosto työntekijöitä eri aloilta. Siellä ei kysytty mitä puoluetta äänestät, vaan mitä epäkohtaa haluat korjata. Ja ennen kaikkea – ymmärrätkö, miten politiikka sinua koskee?

Sanni opetti, että kun porvaripuolue sanoo "selkiytetään työntekijän asemaa", se usein tarkoittaa:
– vähemmän irtisanomissuojaa
– enemmän yksilösopimuksia
– hiljaisempia työntekijöitä

– "Se mikä kuulostaa järkevältä, voi olla ansa. Politiikassa sanavalinta on työkalu – ja ase."

Uuden ajan järjestäytyminen

Sannin liike alkoi tehdä yhteistyötä liittojen kanssa. Alku oli nihkeä – vanhemmat aktiivit suhtautuivat epäilevästi. Mutta kun Sanni puhui rehellisesti, ilman sloganeita, he alkoivat kuunnella.

– "Meidän pitää lopettaa pelkkä torjuminen. Meidän pitää neuvotella, mutta ei alistuen vaan itseluottamuksella. Työntekijällä on arvoa, ja se pitää näyttää."

Sanni kehitti liitoille koulutuspaketteja, joissa opetettiin:
– miten lukea puolueohjelmaa
– miten tunnistaa populismi ja talousretoriikan ansat
– miten vaikuttaa paikallisesti – työpaikalla, kunnassa, verkossa

Yhä useampi nuori duunari kiinnostui. Ei siksi, että kaipasi suurta aatetta – vaan siksi, että halusi vakautta ja oikeudenmukaisuutta.

Toivo – uusi yhteishenki

Sannin isä, Pekka, seurasi vierestä. Hän ei enää ollut katkera, vaan ylpeä. Hän näki, ettei tyttären liike ollut haaveilua – se oli työntekijän uuden identiteetin rakentamista. Ei nostalginen palaaminen, vaan rohkea eteneminen.

– "Sä teet sen, mitä me ei enää jaksettu yrittää."

Sanni vastasi:

– "Mä jatkan siitä, mihin te jäitte. Mutta meidän pitää tehdä se omalla tavallamme. Ilman huutamista, ilman katkeruutta – mutta vahvasti ja yhdessä."

Loppuselvennys: Työväen tarina – menneestä tulevaan

Tämä tarina ei ole vain yksittäisen fiktiivisen hahmon kertomus, vaan vertauskuvallinen kuvaus suomalaisen työväestön poliittisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Se perustuu todellisiin ilmiöihin, historian kaariin ja nykypäivän havaintoihin.

Suomen työväenliike oli aikanaan kansaa yhdistävä voima. Ay-liikkeellä ja vasemmistolla oli keskeinen rooli hyvinvointivaltion rakentamisessa: sosiaaliturva, koulutus, työoikeudet ja turvallisuus perustuivat vahvaan järjestäytymiseen ja yhteiseen tahtoon. Mutta vuosikymmenten saatossa maailma muuttui – ja sen mukana myös työn tekemisen tavat, poliittinen kieli ja yhteishenki.

Työväen poliittinen yhtenäisyys mureni. Moni työntekijä vieraantui perinteisistä puolueista ja liitoista. Syntyi tilaa populismille, katkeruudelle ja väärin kohdistetulle vihalle. Tyytymättömyys, joka olisi voinut johtaa rakentavaan muutokseen, valjastettiin usein ajamaan työntekijän omaa etua vastaan.

Mutta kuten tarina osoittaa, kaikki ei ole menetetty.

On olemassa mahdollisuus, että työväen liike uudistuu – ei palaamalla menneeseen, vaan rakentamalla uutta yhteishenkeä ja ymmärrystä. Eheytyminen ei tarkoita yksimielisyyttä vaan yhteistä suuntaa. Se edellyttää tiedostamista, poliittista lukutaitoa ja halua tehdä asioille jotain.

Toivo tasapainoisemmasta, reilummasta tulevaisuudesta ei ole naiivia – se on välttämätöntä.

Työntekijä ei ole yksin. Ja kun työntekijät jälleen puhaltavat yhteen hiileen – ei pelkästään vastustaakseen, vaan myös rakentaakseen – silloin syntyy todellinen mahdollisuus muutokseen.

Toiminta syntyy tahdosta. Tulevaisuus syntyy toivosta.

Tulevaisuus ei tapahdu – se tehdään

Tarinan sanoma on tämä: työväenliikkeen eheytyminen ei tarkoita paluuta menneeseen. Se tarkoittaa uudenlaista yhteistyötä, uuden sukupolven rakentamista. Ay-liikkeellä ja työntekijöillä on yhä mahdollisuus olla neuvottelukumppani – ei pelkkä vastavoima.

Toivo syntyy siitä, että ymmärrämme oman paikkamme. Että työntekijä tietää, ketä äänestää ja miksi – eikä lanke populistisiin lupauksiin, jotka kääntyvät häntä itseään vastaan.

Pekan tytär Sanni näki, ettei suunta ollut oikea. Hän ei haikaillut takaisin 70-luvun liittopuheisiin tai punalippujen aikaan – mutta hän tiesi, että työntekijän ääni on kadonnut. Ja että ilman yhteistä järjestäytymistä, työntekijä jää yksin. Siksi hän perusti Yhteen hiileen -verkoston. Siellä ei kysytty puoluetta, vaan kuunneltiin toisia ja opeteltiin yhdessä:

• Miten tunnistaa poliittiset ansat
• Miten tulkita puolueohjelmia
• Miten vaikuttaa omalla työpaikalla ja kunnassa

Sanni ei lupaa liikoja. Hän ei huuda, ei syytä – mutta hän ei myöskään vaikene.

Yhteinen suunta on mahdollinen

Tämä tarina ei ole pelkkä kertomus Pekasta ja Sannista. Se on muistutus siitä, että meillä on vielä mahdollisuus kääntää suunta. Yhdessä hiileen puhaltamalla. Ilman katkeruutta, ilman vihaa – mutta päättäväisesti.

Toiminta syntyy tahdosta. Tulevaisuus syntyy toivosta.

Yhteenveto Hallituksen esityksestä toimeentulotukilain muuttamisesta

Ensiksi. Olen käyttänyt tämän artikkelin luomiseen puhtaasti NotebookLM tekoälyä sekä Deepseek tekoälyä tekstin jäsentelyyn. ( NotebookLM linkki aiheeseen ) En ole siis kirjoittanut itse mitään. Koostin tämän artikkelin ihan vain tiedoksi niille jotka eivät ole tietoisia mihin hallitus tällä kertaa kurjistamispolitiikkaa kohdistaa. Jos voit ja pystyt. Pidä huoli ettei tällainen poliittinen kansakunnan heikompien kurjistaminen verukkeena muka valtion- tai julkisen talouden eheyttämisen verukkeella enää ikinä pääse tapahtumaan. Nähdäkseni tässä on nyt kyseessä aivan muut lähtökohdat ja motiivit.

Tämä briefing-dokumentti tiivistää hallituksen esityksen toimeentulotukilain muuttamisesta, keskittyen sen pääteemoihin, tavoitteisiin, vaikutuksiin ja ehdotettuihin muutoksiin. Esityksen perimmäinen tarkoitus on vahvistaa toimeentulotuen roolia viimesijaisena sosiaaliturvamuotona ja tehostaa sen kohdentumista, samalla kun varmistetaan perustuslain mukainen oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Paneelikeskustelu Luotu NotebookLM käyttäen audio ( Julkinen linkki )  Musiikki SUNO ai, sanat Leif Kuismanen

( Huom NotebookLM uutuus on julkinen linkki. Jo hieman aiemmin tuli kielivaihtoehdot audiokoosteeseen )

 

1. Toimeentulotuen Tarkoitus ja Kansainväliset Velvoitteet

• Eksistenssiminimi: Toimeentulotuella turvataan "ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso eli niin sanottu eksistenssi-minimi". Tämä sisältää välttämättömän ravinnon ja asumisen turvaamisen terveyden ja elinkyvyn säilyttämiseksi.
• Perustuslain Kytkentä: Perustuslain 19 §:n 1 momentti, joka turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, kytkeytyy läheisesti oikeuteen elämään (7 §:n 1 momentti). Esityksen mukaan perustuslain 19 §:n 1 momentti ei kuitenkaan estä toimeentulotuen tason alentamista, kunhan "alentamisen yhteydessä arvioidaan aina yksilötasolla, että kenenkään oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämättömään toimeentuloon ei vaarannu."
• Kansainväliset Sopimukset: Suomi on sitoutunut useisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka ovat merkityksellisiä viimesijaisen turvan kannalta:
• YK:n TSS-sopimus (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus): Tunnustaa oikeuden sosiaaliturvaan (Artikla 9) ja tyydyttävään elintasoon, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon (Artikla 11).
• YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus: Tunnustaa jokaisen lapsen oikeuden sosiaaliturvaan (Artikla 26) ja riittävään elintasoon hänen kehityksensä kannalta (Artikla 27). Vanhemmilla on ensisijainen vastuu, mutta valtioiden tulee tukea tätä oikeutta aineellisella avulla ja ohjelmilla.
• YK:n Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus: Tunnustaa vammaisten henkilöiden oikeuden riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan ilman syrjintää (Artikla 28).
• Uudistettu sosiaalinen peruskirja: Artikla 13 edellyttää riittävän avun ja lääkinnällisen avun antamista niille, joilla ei ole riittäviä tuloja tai varoja.

2. Toimeentulotuen Nykyinen Rakenne ja Kohdentaminen

• Viimesijaisuus ja Tarveharkinta: Toimeentulotuki on "viimesijainen ja tilapäiseksi tarkoitettu sosiaalihuollon tukimuoto, jonka myöntäminen perustuu tarveharkintaan." Jokaisella on oikeus tukeen, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa muilla keinoin, kuten ansiotyöllä tai muilla etuuksilla.
• Laskelma: Tuen määrä on menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.
• Perusosa: Kattelee päivittäisiä menoja, kuten ravintoa, vaatetusta, vähäisiä terveydenhuoltomenoja, henkilökohtaista ja kodin puhtautta, paikallisliikennettä, sanomalehteä, puhelinta ja tietoliikennettä, sekä harrastus- ja virkistystoimintaa. Sen määrä tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksin mukaisesti.
• Muut Perusmenot: Huomioitavia menoja ovat asumismenot (vuokra, hoitovastike, lämmitys, sähkö, kotivakuutus, vesimaksut, muuttomenot) ja terveydenhuoltomenot (asiakasmaksut, lääkärin määräämät lääkkeet, silmälasit). Gluteenin välttämisestä johtuvia ravintomenoja (keliakia) huomioidaan kiinteällä 38 euron summalla kuukaudessa 1.2.2025 alkaen.
• Eläkeläiset: Eläkeläisillä ei useinkaan ole oikeutta toimeentulotukeen, koska kansan- ja takuueläkkeen sekä asumistuen taso on parempi kuin muiden perusturvaetuuksien.
• Alennettu Perusosa: Alentaminen on harvinaista ja kohdistuu useimmin yksin asuviin miehiin alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä, erityisesti tulottomiin. Nykyisin alentaminen edellyttää, että henkilö ei ole ilmoittautunut kokoaikaiseksi työnhakijaksi. Alentamisen tulee olla kohtuullista eikä saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Korkein hallinto-oikeus on sallinut perusosan alentamisen 40 %:lla kahdeksi kuukaudeksi.
• Tietojensaantioikeus: Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada tietoja hyvinvointialueelta perusosan alentamisharkinnassa.

3. Ehdotetut Muutokset Toimeentulotukilakiin

Esityksen tavoitteena on "vahvistaa toimeentulotuen roolia viimesijaisena taloudellisen tuen muotona".

• Ensisijaisten Etuuksien Hakemisen Velvoite (Uusi 2 b §):Toimeentulotuen hakijan on aina ensin haettava ensisijaisia etuuksia, kuten opintotukea, työttömyysetuuksia, sairauspäivärahaa, eläkkeitä, lapsilisää, vanhempainpäivärahoja ja asumistukia, joihin hänen voidaan olettaa olevan oikeutettu.
• Jos hakija ei hae ensisijaista etuutta kehotuksesta huolimatta yhden kuukauden määräajassa, hänen perusosaansa alennettaisiin 50 prosenttia. Alentaminen jatkuisi, kunnes hän hakee etuutta.
• Velvollisuus Ilmoittautua Työnhakijaksi (Muutettu 2 a §):Velvoite ilmoittautua kokoaikatyötä hakevaksi työnhakijaksi laajenee:
• Koskee myös osa-aikatyötä (alle 30 h/viikko) tekeviä.
• Yrittäjien, joiden yritystoiminnasta saama tulo on alle vähimmäistyöttömyysetuuden (n. 595 €/kk vuonna 2025), on ilmoittauduttava kokoaikatyön hakijaksi.
• Alle 3-vuotiasta lasta kotona hoitavat ovat vapautettuja velvoitteesta, jos he saavat kotihoidon tukea. Muille lapsenhoitajille velvoite tulee.
• Päätoimisten opiskelijoiden, jotka eivät saa opintotukea, olisi ilmoittauduttava työnhakijaksi. Poikkeuksena ensimmäistä ammatillista tutkintoa suorittavat opiskelijat: heillä on kolme kuukautta aikaa ensisijaisen etuuden päättymisestä ilmoittautua, tätä aikaa voi pidentää vuoteen asti, jos opinnot etenevät suunnitellusti.
• Lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä ei enää yksin vapauta työnhakuvelvoitteesta, jos henkilöllä ei ole oikeutta työkyvyttömyysetuuteen. Työkyvyttömyyseläkettä osaeläkkeenä saavien osalta riittää osa-aikatyön hakeminen.
• Jos henkilö ei ilmoittaudu kokoaikatyön hakijaksi kehotuksesta huolimatta yhden kuukauden määräajassa, hänen perusosaansa alennettaisiin 50 prosenttia.
• Perusosan Alentamisen Kesto (Muutettu 10 §):Nykyisestä kahden kuukauden aikarajasta luovuttaisiin tietyissä tilanteissa.
• Työttömyysetuuden määräaikaisesta katkeamisesta johtuva alentaminen kestäisi korkeintaan katkoksen keston ajan (täysinä kalenterikuukausina).
• Toistaiseksi kestävän työttömyysetuuden katkoksen vuoksi alentaminen jatkuisi enintään kuusi kuukautta. Jos oikeus etuuteen palautuu tai henkilö ei ole enää työtön, alentaminen päättyy aiemmin, kuitenkin vähintään kahden kuukauden jälkeen.
• Ensisijaisen etuuden hakematta jättämisestä tai työnhakijaksi ilmoittautumatta jättämisestä johtuva alentaminen kestäisi, kunnes henkilö toimii kehotuksen mukaisesti. Alentamispäätös tehtäisiin kuukausi kerrallaan ja kohtuusharkinta tehtäisiin joka kuukausi.
• Kohtuusharkinta (Uusi 10 §:n 7 momentti): Kaikissa perusosan alentamistilanteissa tulee tehdä yksilöllinen kohtuusharkinta varmistaen, ettei "ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa" vaaranneta ja ettei alentamista voida pitää kohtuuttomana. Kelan on tehtävä tämä harkinta joka kuukausi.
• Asumismenot (Muutettu 7 a §): Tarkempi määrittely siitä, miten keskimääräisten asumismenojen muutos arvioidaan asetuksella vahvistettavissa normeissa. Uusi laskentatapa ei arviolta lisää tai vähennä kokonaiskustannuksia, mutta voi muuttaa yksittäisten kuntien normeja.
• Terveydenhuoltomenot (Muutettu 7 b §): Kelalla on mahdollisuus ottaa huomioon yleisesti hyväksytty hoitokäytäntö, tutkimusnäyttö ja uusien/kalliiden lääkkeiden kustannusvaikuttavuus arvioitaessa menon välttämättömyyttä ja tarpeellista suuruutta. Ennaltaehkäisevää hoitoa, jota julkinen terveydenhuolto ei tue (esim. rokotteet kansallisen rokotusohjelman ulkopuolelta, vitamiinit ilman puutostilaa, nikotiinikorvaustuotteet ilman reseptiä, esteettiset hoidot), ei huomioida. Raskauden ehkäisyyn käytettävät lääkevalmisteet huomioidaan edelleen.
• Tulojen Huomioiminen (Muutettu 13 §): Kuukauden viimeisenä pankkipäivänä saatu tulo huomioidaan jatkossa seuraavan kuukauden tulona myös silloin, kun toimeentulotukea ei ole haettu tulon maksukuukaudelle. Tämä estää kannustimen käyttää tuloja välittömästi, jotta niitä ei huomioitaisi seuraavan kuukauden tuessa.
• Päätösten Määräytymisaika (Muutettu 13 §): Toimeentulotukipäätöksiä voidaan jatkossa tehdä myös hylkäävinä päätöksinä yli kuukauden ajalle. Tämä lisää ennakoitavuutta asiakkaille ja tehostaa Kelan työtä.
• Tuen Lakkauttaminen (Uusi säännös): Lakiin lisätään mahdollisuus lakkauttaa tuki tilanteissa, joissa tuen saajan olosuhteet tai tarve muuttuvat merkittävästi (esim. ulkomaille muutto, ansiotyön aloittaminen, kuolema). Tämä selkeyttää oikeustilaa ja estää perusteettoman edun saamisen.
• Vuokran Maksu Vuokranantajalle (Muutettu 16 §): Jos vuokravakuus on myönnetty osana perustoimeentulotukea, toimeentulotuen osuus vuokrasta maksetaan aina suoraan vuokranantajalle. Tämä pyrkii turvaamaan asumisen pysyvyyden.
• Tietojen Saanti Rahalaitoksilta (Muutettu 18 g §): Kelalla on oikeus saada välttämättömät tiedot rahalaitoksilta, jos riittäviä tietoja ei saada muuten ja on perusteltua syytä epäillä hakijan antamien tietojen luotettavuutta. Hakijalle tulee ilmoittaa tästä etukäteen. Tätä pidetään välttämättömänä tehtävien hoitamiseksi ja oikeasuhteisena.
• Asiakasvirheiden Korjaaminen (Uusi 24 a §): Päätösten asiavirheiden korjaamiseen sovelletaan hallintolain 50 §:ää.
• Henkilöllinen Soveltamisala (Muutettu 27 §): Toimeentulotuki myönnetään Suomessa "vakinaisesti ja laillisesti oleskelevalle hakijalle tai perheelle". Muutoksen arvioidaan olevan tekninen, ja käytännön soveltaminen säilyisi ennallaan.
• Kuntien Rahoitusosuus (Muutettu 27 f §): Kuntien rahoitusosuus perustoimeentulotuen kustannuksista on 50 prosenttia. Kuitenkin, jos hakija on 18–24-vuotias ja perheessä on vain 18–24-vuotiaita henkilöitä, kunnan rahoitusosuus on 100 prosenttia.

4. Vaikutukset ja Kohderyhmät

• Taloudelliset Vaikutukset: Esityksellä arvioidaan olevan julkiseen talouteen 74 miljoonan euron kustannuksia leikkaava vaikutus vuoteen 2027 mennessä. Säästöt kohdentuvat perustoimeentulotuen menoihin. Kuntien säästöt ilmenevät kahden vuoden viiveellä.
• Työllisyysvaikutukset: Keskeisenä tavoitteena on "tehostaa sen tavoitteen toteutumista, että toimeentulotuen hakijan oikeus hänelle todennäköisesti soveltuvaan ensisijaiseen etuuteen tulisi kaikissa tilanteissa tutkittua" ja "että työkykyiset- ja -ikäiset työttömät henkilöt olisivat työvoimapalveluiden piirissä."
• Arvioitu työmarkkinatuen saajamäärä kasvaisi vajaalla 15 000 saajalla kuukaudessa.
• Opintojen keskeyttämisten odotetaan lisääntyvän vähäisesti. Kokonaisvaikutus työllisyyteen on todennäköisesti vähäinen.
• Kielteiset Vaikutukset Lapsiin: Vaikka lasten perusosat on pyritty jättämään säästöjen ulkopuolelle ja lasten ansiotuloja ja vähäisiä lahjoja ei huomioida, vanhempien taloudelliset heikennykset voivat aiheuttaa lapsille "hyvinvoinnin vajetta ja toimintamahdollisuuksien kapeutumista". Lapsen oikeus riittävään elatukseen on huomioitava alentamista harkittaessa.
• Maahanmuuttajat: Maahanmuuttajataustaisia naisia arvioidaan olevan melko paljon niiden joukossa, joihin kohdistuu velvollisuus ilmoittautua työttömäksi. Tilapäisellä oleskeluluvalla olevat eivät ole työttömyysetuuden piirissä, joten heitä ei koskisi ehdotettu perusosan alentaminen työttömyysturvalain moitittavan menettelyn vuoksi.
• Haavoittuvat Ryhmät: Alaikäiset lapset, kotihoidon tukea saavat vanhemmat, sairaat ja vammaiset vapautetaan työnhakuvelvoitteesta. Näiden ryhmien kohdalla perusosan alentamista voitaneen pitää usein kohtuuttomana.
• Hallinnolliset Vaikutukset: Kelan mahdollisuus tehdä pidempiaikaisia kielteisiä päätöksiä voisi vähentää hallinnollista työtä hyvinvointialueilla. Tiedonvaihdon tehostaminen Kelan ja kuntien/hyvinvointialueiden välillä on tavoitteena, mutta tähän liittyy haasteita.
• Vertailu Muihin Pohjoismaihin ja Alankomaihin:Ruotsi: Toimeentulotuki (socialbidrag) on viimesijainen etuus. Normit kattavat päivittäiset kulut, ja niiden lisäksi huomioidaan asumiseen, sähköön, työmatkoihin, vakuutuksiin ja ammattiliittojen jäsenmaksuihin liittyviä menoja. Kunnilla on harkintavalta poiketa normista. Työansioista on suojaosa (25 % kuuden kuukauden jälkeen).
• Tanska: Vähimmäistoimeentuloetuuksien edellytyksenä on työnhaku ja aktiivinen työnteko. Laiminlyönneistä seuraa avustuksen alentaminen tai jopa keskeyttäminen. Haavoittuvien henkilöiden kohdalla sanktioita harkitaan tapauskohtaisesti.
• Alankomaat: Osallistumislaki (Participatiewet) kattaa yleisen avustuksen (yleiset elinkustannukset normien mukaan) ja erityisavustuksen (erityiset elinkustannukset todellisten kustannusten mukaan). Kunnat toteuttavat avustuksia.

5. Oikeudellinen Arviointi

• Perustuslaillisuus: Esityksen on arvioitu olevan sopusoinnussa perustuslain 19 §:n 1 momentin kanssa, joka turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon. Vaikka toimeentulotuen taso voi alentua, yksilökohtainen kohtuusharkinta varmistaa, ettei ihmisarvoisen elämän edellyttämä turva vaarannu.
• Velvoitteet: Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, että toimeentulotuen saajille on mahdollista asettaa velvoitteita. Esityksen työnhakuvelvoitteiden kiristyksiä pidetään perustuslaillisina.
• Tietosuoja: Rahalaitoksilta saatavien tilitietojen kynnystä on korotettu sitomalla oikeus vain välttämättömiin tietoihin ja edellyttämällä perusteltua syytä epäillä annettujen tietojen luotettavuutta. Tämä on arvioitu oikeasuhteiseksi ja EU:n tietosuoja-asetuksen mukaiseksi.

Yhteenvetona hallituksen esityksessä ehdotetaan merkittäviä muutoksia toimeentulotukilakiin, joiden tarkoituksena on tiukentaa tuen ehtoja ja tehostaa sen roolia viimesijaisena etuutena. Muutosten odotetaan leikkaavan julkisia menoja ja kannustavan tuensaajia ensisijaisten etuuksien piiriin tai työmarkkinoille, samalla kun pyritään turvaamaan perustuslain mukainen ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso.

n

Toimeentulolain uudistus kohtaa kritiikkiä

Perusturvan heikentäminen ja byrokratian kasvu uhkaavat haavoittuvimpia – Asiantuntijat ja järjestöt varoittavat inhimillisistä kustannuksista ( Kooste lausuntokierroksen lausunnoista 30.6.2025 )

Uudistuksen ydin: Kiristykset ja säästötavoite

Hallituksen esittämä toimeentulotuen uudistus (HE 123/2025) pyrkii säästämään 74 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä 14. Keskeisiä muutoksia ovat:

• Perusosan leikkaukset: Yksinasuvilta –3 %, yksinhuoltajilta –2,1 %, muilta aikuisilta –1,9 % 14.
• Tiukennetut velvoitteet: Hakijoiden on haettava ensisijaisia etuuksia (kuten työttömyystukea) ja kokoaikatyötä. Velvoitteiden laiminlyönnistä seuraa jopa 50 %:n alennus perusosasta 614.
• Nuorten rahoitusvastuu: Kunnat maksavat 100 %:sti alle 25-vuotiaiden tutkintoa vailla olevien nuorten tuista 1.

Näiden tavoitteena on vähentää toimeentulotuen saajia (387 000 henkilöä vuonna 2023) ja edistää työllisyyttä 14. Kriitikot kuitenkin kyseenalaistavat, ratkaisevatko kiristykset todellisia ongelmia.

Kriittiset huolenaiheet

1. Ihmisarvoisen elämän turva uhattuna

Apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja korostaa, että perusosan leikkaukset heikentävät erityisesti lapsiperheiden toimeentuloa. Vaikka lasten osaa korotetaan, aikuisten leikkaukset vaikuttavat koko perheen talouteen 2. Nykyinen perusosa (593 €/kk yksinasuvalle) on jo riittämätön monille, ja sen alentaminen vaarantaa:

• Ruoan, lääkkeiden ja välttämättömien menojen kattamisen 5.
• Perustuslaillista oikeutta ”ihmisarvoisen elämän edellyttämään toimeentuloon” (Perustuslaki 19 §) 5.

”Alentaminen ei saa vaarantaa välttämätöntä toimeentuloa,” toteaa laki – mutta käytännössä tulkinnanvara jättää asiakkaat epävarmuuteen 14.

2. Terveysmenot ja Kelan harkintavalta

Uudistus antaisi Kelalle oikeuden arvioida lääkärin määräämien hoitojen tarpeellisuutta. Esimerkiksi kalliit, pitkäaikaiset lääkitykset voitaisiin hylätä, mikä on ”erittäin ongelmallista terveyden ja elämän kannalta” 2. Tämä koskee erityisesti:

• Mielenterveyspotilaita.
• Kroonisesti sairaita.
• Vammaisia, joille kokoaikatyö ei ole mahdollista 512.

3. Nuoret ja kunnat jäävät vastuuseen

Kuntien siirrettyä rahoitusvastuu nuorista herättää huolta:

• Nuoret ilman tutkintoa jäävät usein työttömyysetuuksien ulkopuolelle, koska he eivät täytä työssäoloehtoja. Heidän toimeentulonsa turvaaminen on nyt kuntien vastuulla 1.
• Kuntaliitto on vastustanut muutosta, koska se lisää kuntien taloudellista taakkaa 1.

4. Byrokratia ja palveluiden riittämättömyys

Kela varoittaa, että uudistus lisää työmäärää 380 % (noin 160 000 alennusharkintaa vuodessa) 6. Haasteita ovat:

• Palveluiden riittämättömyys: Ohjaus ensisijaisiin etuuksiin edellyttää toimivaa yhteistyötä Kelan, hyvinvointialueiden ja TE-palvelujen välillä – mutta resurssit ovat niukat 612.
• Digitaalinen syrjäytyminen: Kaikilla ei ole välineitä tai taitoja hakea monimutkaisia etuuksia verkossa 5.

<center>

Keskeiset muutokset	Nykyinen tila	Uudistuksen jälkeen	Arvioitu vaikutus
Perusosan taso	593 €/kk (yksinasuva)	575 €/kk (–3 %)	Köyhyyden syventyminen
Sanktiot velvoitteista	20–40 % alennus	Jopa 50 % alennus	Toimeentulon romahdus
Nuorten rahoitus	Kela 50 % / kunta 50 %	Kunta 100 %	Kuntien taloudellinen riski
Pientulojen huomiointi	150 €/kk suojaosuus	Kaikki tulot vähentävät tukea	Kannustin työntekoon laskee

</center>

5. Työllistymisesteet jäävät huomioimatta

Asiantuntijat kyseenalaistavat, auttaako kiristäminen pitkäaikaistyöttömiä:

• THL:n tutkimuspäällikkö Jussi Tervola huomauttaa, että toimeentulotuen saajilla on usein terveysongelmia, vammaisuutta tai päihderiippuvuuksia, jotka rajoittavat työkykyä 12.
• Helsingin yliopiston professori Minna van Gerven painottaa: ”Onko realistista ajatella, että pitkään työelämästä poissa olleet pystytään pakolla ajamaan töihin?” 12.

”Tämä ei lisää työllisyyttä, vaan ajaa ihmisiä syrjäytymisen kierteeseen” – Ihmisoikeusliitto 5.

Näkymät tulevaisuuteen

Uudistus tulee eduskunnan käsittelyyn syyskuussa 2025, ja muutokset astuisivat voimaan 1. helmikuuta 2026 6. Järjestöt vaativat:

1. Perusosan riittävyyden takaamista ihmisarvoisen elämän minimin mukaisesti.
2. Terveys- ja toimintakykyyn perustuvaa harkintaa työnhakurelaatiossa.
3. Resurssien lisäämistä palveluohjaukseen ja sosiaalityöhön 512.

Kuten Apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja toteaa: ”Muutokset passivoivat hakijoita eivätkä kannusta heitä eteenpäin” 2. On epäselvää, säästääkö uudistus rahaa – vai siirrätkö se kustannukset terveydenhuollon ja lastensuojelun piiriin.

Lähteet

1. Kuntalehti: Toimeentulotuen uudistus lausuntokierroksella
2. HS: Apulaisoikeusasiamies huolissaan erityisesti lapsiperheistä
3. SOSTE: Toimeentulotuen uudistus vaarantaa perus- ja ihmisoikeudet
4. Kela: Toimeentulotuen uudistus kasvattaa työmäärää
5. Wikipedia: Toimeentulotuki
6. Yle: Toimeentulotuen uudistus tuskin kannustaa työttömiä töihin
7. HS: Hallituksen esitys julki: Näin viimesijaista tukea leikataan
8. Lausuntopalvelu

Tutustu syvemmin

Johdanto

Tämä opas on suunniteltu auttamaan sinua syventymään toimeentulotukilain ehdotettuihin uudistuksiin ja niiden moninaisiin vaikutuksiin, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Lähteistämme ilmenee laajaa huolta esityksen kohtuuttomuudesta, syrjivyydestä ja perusoikeuksien vaarantumisesta. Tämän oppaan avulla voit arvioida kriittisesti ehdotettuja muutoksia ja ymmärtää niiden mahdollisia seurauksia.

I. Lyhyet vastaukset - Kymmenen kysymystä

Vastaa seuraaviin kysymyksiin 2-3 lauseella.

1. Miksi monet toimeentulotuen varassa olevat "tosiasiallisesti työkyvyttömät työttömät" eivät saa sairauteen tai työkyvyttömyyteen perustuvaa etuutta?
2. Miten ehdotettu velvoite ilmoittautua kokoaikatyön hakijaksi vaikuttaa näkövammaisiin ja vammaisiin henkilöihin?
3. Miksi toimeentulotuen perusosan alennus ei välttämättä toimi kannusteena ihmisille, joilla ei ole resursseja toimia toisin?
4. Miksi asiantuntijat pitävät toimeentulotuen hakemisen välitöntä mahdollistamista tärkeänä, vaikka ensisijaisen etuuden hakeminen on tavoite?
5. Miten SAMOK ry kommentoi opiskelijoiden velvollisuutta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi?
6. Miksi ehdotettuja muutoksia toimeentulotuessa pidetään yhdenvertaisuuden periaatteen vastaisina?
7. Miten hallituksen esitysluonnos toimeentulotuesta ja työttömyysturvasta yhdessä vaikuttaa työttömiin työnhakijoihin?
8. Miksi ehdotus toimeentulotuen osuuden maksamisesta suoraan vuokranantajalle herättää huolta tietoturvasta ja yksityisyydestä?
9. Mitä huolia asiantuntijat esittävät asumismenojen tiukentamiseen liittyen, erityisesti muuttokustannusten ja päällekkäisten vuokrien osalta?
10. Mitä vaikutuksia toimeentulotuen kiristyksillä arvioidaan olevan mielenterveyteen ja syrjäytymiseen?

II. Esseetehtävät

Valitse viidestä ehdotuksesta yksi ja kirjoita kattava essee. Älä vastaa kysymyksiin tässä osiossa, ainoastaan esitä ne.

1. Analysoi, miten ehdotetut toimeentulotukilain muutokset uhkaavat Suomen perustuslain 19 §:ssä taattua oikeutta ihmisarvoiseen elämään ja välttämättömään toimeentuloon. Käsittele erityisesti sanktioiden ja perusosan alentamisen vaikutuksia.
2. Arvioi kriittisesti "kannustinretoriikkaa" toimeentulotukilain uudistusten taustalla. Miksi monet asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat kyseenalaistavat oletuksen, että toimeentulotuen tarve tai työttömyys olisi valinta, ja miten heidän näkemyksensä haastaa esityksen perusolettamukset?
3. Pohdi ehdotettujen asumistukimuutosten vaikutuksia asunnottomuuteen ja perheiden vakauteen. Käsittele erityisesti kuntakohtaisia maksimivuokria, muuttovelvoitetta ja vuokravakuuksien käsittelyä.
4. Käsittele toimeentulotukilain uudistuksen vaikutuksia erityisryhmiin, kuten pitkäaikaissairaisiin, vammaisiin, opiskelijoihin, yksinhuoltajiin ja pienituloisiin työssäkäyviin. Miten esityksen ehdotukset eroavat näiden ryhmien todellisista elämäntilanteista ja tarpeista?
5. Arvioi Kelan ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä ja harkintavallan roolia ehdotetun lain mukaisesti. Mitä haasteita ja ristiriitaisuuksia tähän yhteistyöhön ja harkintavallan käyttöön liittyy, erityisesti asiakkaan kokonaisvaltaisen tilanteen arvioinnissa?

III. Sanasto

• Ensisijainen etuus: Etuus, jonka turvin ihmisen tulisi ensisijaisesti hankkia toimeentulonsa ennen viimesijaista toimeentulotukea (esim. työttömyysturva, sairauspäiväraha, työkyvyttömyyseläke).
• Viimesijainen toimeentulotuki: Tuki, johon turvaudutaan, kun henkilöllä ei ole mahdollisuutta saada riittävää toimeentuloa muilla keinoin tai ensisijaisilla etuuksilla. Se on tarkoitettu turvaamaan ihmisarvoisen elämän edellyttämä välttämätön toimeentulo.
• Tosiasiallisesti työkyvytön työtön: Henkilö, jonka työ- ja toimintakyky on lääkärin arvion mukaan alentunut, mutta jota ei ole todettu työkyvyttömäksi työttömyysturvalain edellyttämällä tavalla, ja joka usein on toimeentulotuen varassa.
• Perusosa: Toimeentulotuen kiinteä osa, joka on tarkoitettu kattamaan jokapäiväisiä menoja, kuten ravintoa, vaatteita, henkilökohtaista puhtautta, paikallisliikennettä, puhelinkuluja ja harrastuksia.
• Sanktiointi: Rangaistus tai seuraamus, tässä yhteydessä toimeentulotuen leikkaaminen tai epääminen, jos tuen saaja ei noudata tiettyjä velvoitteita, kuten työnhakuvelvoitetta.
• Ihmisarvoinen elämä: Perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, joka kattaa perustarpeet kuten ravinnon, asunnon ja terveydenhoidon.
• Kokoaikatyön hakemisvelvoite: Ehdotettu vaatimus toimeentulotuen saajille ilmoittautua ja hakea nimenomaan kokoaikatyötä työvoimaviranomaisille.
• Alikäyttö: Tilanne, jossa henkilö on oikeutettu tiettyyn etuuteen mutta ei hae sitä tai ei saa sitä monimutkaisen järjestelmän, tiedonpuutteen tai riittämättömien voimavarojen vuoksi.
• Asumisnormit: Kansaneläkelaitoksen (Kela) määrittelemät kohtuulliset asumiskustannusten rajat, jotka huomioidaan toimeentulotuessa.
• Kannustinretoriikka: Puhe tai argumentaatio, joka keskittyy taloudellisiin kannustimiin ihmisten käyttäytymisen muuttamiseksi, tässä tapauksessa työllistymisen edistämiseksi leikkausten avulla.
• Perustuslaki 19 §: Suomen perustuslain pykälä, joka takaa jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
• Kela (Kansaneläkelaitos): Suomalainen sosiaaliturvalaitos, joka vastaa monien sosiaalietuuksien, kuten toimeentulotuen, maksamisesta ja hallinnoinnista.
• Hyvinvointialueet: Suomessa vuoden 2023 alusta aloittaneet julkisen hallinnon alueyksiköt, jotka vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä.
• Syrjäytyminen: Prosessi, jossa henkilö jää yhteiskunnan ulkopuolelle tai sen marginaaliin esimerkiksi köyhyyden, työttömyyden, heikon terveyden tai sosiaalisten suhteiden puutteen vuoksi.

IV. Vastausavaimet lyhyisiin vastauksiin

1. Miksi monet toimeentulotuen varassa olevat "tosiasiallisesti työkyvyttömät työttömät" eivät saa sairauteen tai työkyvyttömyyteen perustuvaa etuutta? Monilla tosiasiallisesti työkyvyttömillä työttömillä on lääkärin arvio työkyvyn alentumisesta, mutta heitä ei ole todettu työkyvyttömiksi työttömyysturvalain edellyttämällä tavalla tai heidän hakemuksensa sairaus- tai työkyvyttömyysetuuksista on hylätty esimerkiksi Kelan lääkärien päätöksillä, jotka eivät aina vastaa potilaan omaa tai hoitavan lääkärin arviota. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa he jäävät "etuusjärjestelmän väliinputoajiksi" ilman heille oikeasti tarkoitettua etuutta.
2. Miten ehdotettu velvoite ilmoittautua kokoaikatyön hakijaksi vaikuttaa näkövammaisiin ja vammaisiin henkilöihin? Näkövammaisten liitto ja muut tahot korostavat, että kokoaikatyön hakemisvelvoite jättää huomioimatta monet vammaiset henkilöt, joille kokoaikatyön tekeminen ei ole useinkaan mahdollista terveydentilan tai toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi. Tämä vaatimus voi olla kohtuuton ja syrjivä, ja se rankaisisi ihmisiä heidän terveydestään tai toimintakyvystään johtuen.
3. Miksi toimeentulotuen perusosan alennus ei välttämättä toimi kannusteena ihmisille, joilla ei ole resursseja toimia toisin? Perusosan alennus ei paranna ihmisten toimintakykyä tai voimavaroja, jotka usein ovat syynä ensisijaisten etuuksien hakematta jättämiseen tai työnhakuvelvoitteen laiminlyöntiin. Leikkaukset rankaisevat sairaita ja heikossa asemassa olevia, eivätkä ne luo tosiasiallisia kannustimia, jos henkilöllä ei ole tietoa, taitoa tai kykyä toimia järjestelmän vaatimalla tavalla.
4. Miksi asiantuntijat pitävät toimeentulotuen hakemisen välitöntä mahdollistamista tärkeänä, vaikka ensisijaisen etuuden hakeminen on tavoite? Asiantuntijat korostavat, että ensisijaisten etuushakemusten käsittelyajat voivat olla hyvin pitkiä, jolloin välitön toimeentulotuen saaminen on elintärkeää ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan takaamiseksi. Ensisijaisen etuuden hakemisen ei tulisi olla ehdoton edellytys toimeentulotuen hakemisen mahdollistamiseksi, jotta kukaan ei jää ilman välttämätöntä tukea byrokratian viivästysten vuoksi.
5. Miten SAMOK ry kommentoi opiskelijoiden velvollisuutta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi? SAMOK ry ehdottaa uutta pykälää, jonka mukaan opiskelija, joka opiskelee ensimmäistä ammatillisia valmiuksia antavaa tutkintoaan, ei olisi velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana ennen kuin on kulunut kolme kuukautta hänen opiskelunsa aikaista toimeentuloa turvaamaan tarkoitetun ensisijaisen etuuden päättymisestä. Tämä tunnistaisi opiskelijoiden erityistilanteen.
6. Miksi ehdotettuja muutoksia toimeentulotuessa pidetään yhdenvertaisuuden periaatteen vastaisina? Näkövammaisten liitto ja muut tahot huomauttavat, että esityksestä ei ilmetä tarkemmin, miten toimeentulotuen alentamismenettelyn laajentaminen ja ensisijaisen etuuden hakemisvaatimus ovat yhdenmukaisia perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa. On pelkona, että tämä asettaa ihmisiä eri asemaan terveydentilan, vammaisuuden tai muiden henkilöön liittyvien syiden perusteella ilman hyväksyttävää perustetta.
7. Miten hallituksen esitysluonnos toimeentulosta ja työttömyysturvasta yhdessä vaikuttaa työttömiin työnhakijoihin? Asiantuntijat arvioivat, että näiden kahden lakiluonnoksen yhdistelmänä järjestelmästä näyttäisi tulevan toimeentulotuen tarpeessa oleville, erityisesti pitkittyneesti työttömille työnhakijoille, kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Ehdotukset voivat pakottaa työkyvyttömätkin hakeutumaan kokoaikatyöhön ja aiheuttaa sanktioita, mikä ei edistä työllisyyttä vaan lisää byrokratiaa ja syrjäytymistä.
8. Miksi ehdotus toimeentulotuen osuuden maksamisesta suoraan vuokranantajalle herättää huolta tietoturvasta ja yksityisyydestä? Vaikka suora maksu vuokranantajalle voi turvata asumisen, ehdotus herättää huolta pankkisalaisuuden lieventymisestä ja Kelan laajemmista valtuuksista päästä käsiksi yksityishenkilöiden arkaluonteisiin tietoihin ilman heidän lupaansa. Tämä koetaan vaarantavan yksityiselämän suojan ja siirtävän järjestelmää "kyttäysmentaliteettiin".
9. Mitä huolia asiantuntijat esittävät asumismenojen tiukentamiseen liittyen, erityisesti muuttokustannusten ja päällekkäisten vuokrien osalta? Asiantuntijat pelkäävät, että kiristetyt asumismenojen normit ja odotus tiheästä muuttamisesta ovat kohtuuttomia, koska useimmilla toimeentulotuen saajilla ei ole varaa päällekkäisiin vuokriin tai muuttokustannuksiin. Tämä voi johtaa häädöistä, asunnottomuudesta ja perheiden hajoamisesta, ja se lisää ihmisten stressiä ja taloudellista ahdinkoa.
10. Mitä vaikutuksia toimeentulotuen kiristyksillä arvioidaan olevan mielenterveyteen ja syrjäytymiseen? Kiristyksillä arvioidaan olevan negatiivisia vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen, syventäen huono-osaisuuden kierteitä. Taloudellinen niukkuus lisää stressiä ja alentaa toimintakykyä, ja pelkkä taloudellinen sanktiointi voi toimia syrjäytymistä vahvistavana tekijänä, mikä lopulta kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia.

Elatusvähennys muuttaa ulosmittaussääntöjä perustavanlaatuisesti

Hallituksen esittämä toimeentulotuen, sekä ulosottolain uudistus ei kohdistu vain pienituloisiin – se muuttaa merkittävästi myös keskituloisten ja uusioperheiden taloudellista tilannetta, erityisesti ulosmittauskäytäntöjen kautta. Uudistuksen progressiivisuus näyttäytyy eri tavoin eri tulotasoilla, ja monimutkaiset perherakenneet kuten uusioperheet joutuvat uusien sääntöjen myötä usein haastavampaan asemaan.

Elatusvähennyksen mullistava muutos

Uudistuksen keskeisin muutos uusioperheille liittyy elatusvähennyksen laskentatapaan. Vanhassa järjestelmässä jokainen elatuksen varassa oleva henkilö (mukaan lukien avopuolisot ja puolison lapset) nosti suojaosuutta 285,60 eurolla kuukaudessa. Uudessa järjestelmässä:

• Elatusvähennys on tasaerä (180 €/kk per huomioitava henkilö)
• Huomioon otetaan vain aviopuoliso ja velallisen omat lapset
• Puolison lapset edellisistä suhteista eivät enää pienennä ulosmitattavaa summaa[citation:User].

Taulukko: Vanhan ja uuden järjestelmän vertailu elatusvähennyksissä

Elementti	Vanha järjestelmä	Uusi järjestelmä
Perussuojaosuus	976,80 €	976,80 € (indeksitarkistettu)
Elatusvähennys/korotus	+285,60 €/hlö	180 €/hlö (vain lakisääteiset elatusvelvollisuudet)
Huomioitavat henkilöt	Puoliso (avio/avo), omat lapset, puolison lapset	Vain aviopuoliso ja omat lapset
Progressio	Korkeampi suojaosuus suurituloisille	Tasaisempi vaikutus kaikilla tulotasoilla

Konkreettinen esimerkki: Uusioperheen taloudellinen kiristyminen

Tarkastellaan tilannetta, jossa avioliitossa elävällä velallisella on:

• 2 lasta aiemmasta suhteestaan
• Puolisolla 2 lasta aiemmasta suhteestaan
• 1 yhteinen lapsi

Vanhan järjestelmän mukaan:

• Huomioitavia henkilöitä: 6 (puoliso + 3 omaa lasta + 2 puolison lasta)
• Suojaosuus: 976,80 € + (6 × 285,60 €) = 2 690,40 €
• Tämä korkea suojaosuus pienensi merkittävästi ulosmitattavaa summaa erityisesti suurituloisilla[citation:User].

Uuden järjestelmän mukaan:

• Huomioitavat: 4 (vain aviopuoliso + 3 omaa lasta)
• Elatusvähennys: 4 × 180 € = 720 €
• Tämä summa vähennetään ulosmitattavasta määrästä, mutta puolison lapsia ei huomioida[citation:User].

Vaikutus: Suurituloisilla uusioperheillä ulosmittauksen määrä todennäköisesti kiristyy, koska:

1. Vähemmän huomioitavia henkilöitä (puolison lapset jäävät pois)
2. Elatusvähennyksen euromäärä on pienempi (180 € vs. 285,60 €)
3. Progressiivisuus kiristää erityisesti korkeampituloisten maksuja[citation:User]

Perustuslailliset ja inhimilliset riskit

Uudistus asettaa erityisesti monimutkaiset perherakenteet haavoittuvaan asemaan. Kriitikot painottavat, että muutokset saattavat olla ristiriidassa perustuslain takaaman ihmisarvoisen elämän edellytyksien kanssa1. Kun puolison lapsia ei enää huomioida, voi syntyä tilanteita, joissa:

• Velallisen jäljelle jäävä rahasumma ei riitä kattamaan koko perheen perustarpeita
• Perheen sisälle syntyy taloudellisia epätasa-arvoisia suhteita
• Lapsien hyvinvointi vaarantuu taloudellisen stressin vuoksi

Ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet, että "viimesijaiseen tukimuotoon alentavasti kajoaminen ajaa monet heikossa asemassa olevat ryhmät vaille toimeentuloa"1.

Käytännön haasteet ja suositukset

Uudistuksen yhteydessä nousee esiin myös byrokratian lisääntymisen riski. TE-palveluiden siirtyminen kunnille 1.1.2025 alkaen saattaa jo itsessään aiheuttaa viivästyksiä palveluissa ja maksatuksissa8. Kun tähän yhdistetään uudet monimutkaiset laskentasäännöt, voi syntyä virhealttiita tilanteita.

Asiantuntijoiden suositukset uusioperheille:

1. Pyydä Kelalta ennakkoarvio velkasuojan määrästä uusien sääntöjen mukaan
2. Dokumentoi kaikki elatusvelvollisuudet erityisesti monimutkaisissa perhetilanteissa
3. Ota yhteyttä talousneuvojien tai sosiaalityöntekijöiden tukipalveluihin
4. Tarkista, onko perheellesi oikeutettu muita tukimuotoja (esim. asumistuki)

Yhteiskunnalliset vaikutukset pidemmällä tähtäimellä

Uudistuksen pelätään heikentävän perheiden taloudellista vakautta, mikä voi johtaa:

• Lisääntyneeseen velkaantumiseen ja ulosottoon
• Lasten hyvinvoinnin heikkenemiseen köyhyyden kierretyössä
• Perherakenneiden hajoamiseen taloudellisten stressitekijöiden vuoksi
• Palveluiden kasvaneeseen kuormitukseen, kun ongelmat siirtyvät muille sosiaali- ja terveyspalveluille1

Kuten ihmisoikeusjärjestöt toteavat, "sosiaaliturvan riittämättömyys ja epävarmuus vaarantavat perusoikeuksien toteutumisen"1. Tämä koskee erityisen kipeästi uusioperheitä, joissa talouden pitkäjänteinen suunnittelu on jo valmiiksi haastavaa.

Loppupohdinta: Uudistus vaatii vielä hienosäätöä, jotta se ei rankaise epäoikeudenmukaisesti niitä perheitä, joissa taloudellinen vastuu jakautuu monimutkaisemmin kuin perinteisessä ydinsukuperheessä. Perusturvan tulee turvata ihmisarvoinen elämä kaikille – myös uusioperheiden monimutkaisissa elämäntilanteissa.

Eikö kukaan luen uutisia?!

Ekonomistit ihmettelee mikä painaa mieliä. Missä todellisuudessa he oikein elävät ja ketä he oikein uskovat???

Iltalehti/talous 29.6.2025 "Palkat ovat elpyneet ja korot laskeneet, eli lähtökohtaisesti kotitalouksien tilanteen pitäisi olla aiempaa parempi. Jokin silti painaa mieliä. Ilmeisesti taustalla on tullisodan ja geopolitiikan synnyttämä epävarmuus sekä kotimaan haasteellinen työttömyystilanne, arvioi Appelqvist."

 

  Sanat omat, musiikki Suno.ai

 

 

Paska osuu tuulettimeen ja kiertää kehää

"Hohhoijaa. Niinpä tuntuu, että kaikki kiertää jatkuvasti samaa kehää. Tuntuu siltä, että vaikka aloittaa aamun täysin uutena päivänä ja aloittaa sen ajatuksella: 'mitäpäs tänään, olisipa joku positiivinen ja hyvä asia', ja niin edelleen. Kuitenkin iloiset asiat ovat olleet harvassa nykyään. Ja vaikka olisi iloisia ja piristäviä asioita, ne eivät nyt jaksa innostaa. Ei niistä saa oikein mitään irti.

Tilanne on jatkunut nyt reilun parin vuoden ajan tämän uuden hallituskauden aikana. En jaksa oikein ymmärtää, miten voi olla, että joka päivälle on jokin negatiivinen uutinen. Sellainen lamaannuttava määrä. Miten niitä riittää, miten ne jaksavat, ja mikä vaino tässä on ollut yhteiskuntaa vastaan? Valtion rooli yhteiskunnan tukijana on hävitetty lähes kokonaan, tai ainakin hyvin pieneksi. Ihmisen turvattomuus tulee siitä, että jos et pärjää, ei sinua auta tai kannattele kukaan. Ja yhteiskunta on kahtiajakautunut: joko olet niin vahvassa asemassa, että pärjäät edes jotenkuten – ja tulet mukana pilkkaamaan niitä, jotka eivät pärjää – tai sitten et pärjää lainkaan. Se on todella merkillistä ja erittäin huono kuva, kun meidän pitäisi olla enemmän yhdessä. Tämä on meidän maamme ja meidän tulevaisuutemme. Meillä kaikilla pitäisi olla jonkinlainen olemassaolo, ja meidän pitäisi huolehtia niistä, jotka eivät pärjää, ja auttaa myös heikosti pärjääviä. On outoa ajatella, että kaikki on jätetty oman onnensa nojaan.

Tämä on todella erilainen yhteiskunta verrattuna siihen, mihin minä synnyin. Tai sanotaan nyt niin, että kun minä synnyin, Suomi oli hyvin köyhä. Silloin rakennettiin Suomea. Se oli sodanjälkeistä rakennusaikaa, vaikka sodasta oli jo kulunut pitkä aika. Kuitenkin se oli rakentamisen aikaa, ja silloin ajateltiin, että Suomesta on kehitettävä sellainen maa, jossa kaikilla on hyvä olla. Ja se alkoi muodostuakin. Sen eteen nähtiin valtavasti töitä, ja voimavaroja käytettiin. Sekään aika ei ollut mikään herkkua – moni on lähtöisin köyhistä oloista, ja tiedän sen itsekin – mutta silloin oli toivo, joka on tänäkin päivänä tärkein asia, mutta nyt se tuntuu kadonneen. Silloin oli uskoa tulevaisuuteen, oli oikeasti näkemys siitä, että 'me saadaan tämä aikaiseksi'. Jokainen oli tärkeä; kukaan ei ollut mitätön. Kaikilla oli oma roolinsa, ja kaikki kuuluivat tähän samaan kokonaisuuteen.

Tänä päivänä se ei ole enää niin. On uskomatonta, miten tähän on päädytty. Mikä on saanut tämän aikaiseksi? Toiset ihmiset ajattelevat, että koska asiat ovat menneet heikommin – Suomen talous on laskenut, vienti on heikentynyt, ja muuta vastaavaa – niin siitä on saatu jotenkin syntipukeiksi ne ihmiset, jotka ovat täysin syyttömiä siihen. Ei, heikommin pärjäävät eivät ole syyllisiä siihen, että vienti ei vedä, ettei synny työpaikkoja eikä saada mitään aikaiseksi. Heitä kuitenkin syytetään. Täällä on luotu sellainen usko – tai oikeammin uskomus – että kun valtion rahat (eli vientitulot) ovat vähissä, saadaan rahaa koottua ja kerättyä muuttamalla yhteiskuntaa niin, että heikommilta osilta otetaan tuki pois. En ymmärrä sitä ollenkaan.

Ennen sanottiin, että yksi vientikehityksen edellytys on se, että valtio huolehtii sisämarkkinoista, että ne toimivat, ja että jopa heikommin pärjäävät voivat vaikuttaa yhteiskuntaan. Esimerkiksi yritysmaailman kehitykseen. Ostovoimaa on jaettu niin, että sillä on saavutettu hyötyä alhaisemmalta tasolta, mutta nyt se on kääntynyt niin päin, että hyödyt kohdistuvat vain varakkaammille. Jos puhutaan 'alempi' ja 'ylempi', niin ostovoima on ensinnäkin vähäinen kokonaisuudessaan, ja se on siirretty kokonaan varakkaammille ylemmille tasoille – ja siirretään edelleen. Se ei minun nähdäkseni auta valtion taloutta millään tavalla, vaikka niin uskotaan ja väitetään: että varakkaampien alhaisemmat verot ja parempi ostovoima auttavat, houkuttelevat ulkomaisia sijoittajia tänne, ja vaikka mitä 'potaskaa' suorastaan. Ei se ole koskaan ennenkään ollut siitä kiinni. Houkuttelevaisuuksia voi kehittää muullakin lainsäädännöllä kuin ottamalla köyhiltä viimeisetkin rahat. No, kaikenlaista 'potaskaa'.

Kaikkea sitä vain miettii ja ajattelee turhaan, koska mitään emme voi vaikuttaa. Varsinkaan vaikuttamisen voimaan minun kaltaisillani. Olen nyt eläkkeellä, minulla on pieni eläke. Vaimolla on pieni sairaseläke, ja meillä on valtavat lääkekulut. Menee katteiden rajat; sairaalakulut menevät katteiden rajoihin. Itselläni on myös sairauksia, joita pitää hoitaa. Ne eivät wp ole niin kalliita, mutta joka tapauksessa ne vievät rahaa yhteisestä summasta. Olkoon ne sitten vähäisempiäkin. Ruoan hinnat, palveluiden hinnat – kaikki on noussut. Terveydenhoitoon liittyvät asiat ovat nousseet. Matkakorvausten määrät ovat vähentyneet. Käymme paljon lääkärikäyntejä Helsingissä, mikä on kallista, vaikka saamme osan matkakuluista korvatuiksi. Korvaukset ovat kuitenkin pienemmät kuin ennen, suhteellisesti vähemmän. Sanotaan, että suhteessa vähemmän.

Meillä ei ole mitään vaikutuskeinoja. Emme voi tehdä yhtään mitään. Ajattele, mitä voisi tehdä – se on vain, että 'voisi tehdä', mutta minulla ei ole varaa ostaa mitään. Emme voi osallistua yritysmaailmaan mihinkään suuntaan, koska minä en käytännössä käytä rahaa mihinkään. Kaikki kaupustelijat soittelevat, lähettävät viestejä, sähköpostia; postilaatikkoon tulee kaikenlaisia remonttitarjouksia. Kaikki lähettävät nyt täysin turhaan. Meillä ei ole rahaa mihinkään. Ei minkäänlaista. Tämä ei voi olla järkevää.

Ajattele vaikka, kun puhutaan, että nyt on panostettu yrittäjyyteen. Hallitus sanoo, että yrittäjyyteen on panostettu todella paljon. Minä näen sen niin, että jos jaan asian tasoihin – on niin sanottua korkeamman tason yrittäjyyttä (eli suuryrityksiä) ja sitten ehkä hiukan alempana (sanon nyt taas 'alempi' ja 'ylempi') keskisuuria yrityksiä – voi olla, että tuolla tasolla yrittäjyyttä on jollakin tavalla helpotettu. Mutta jos mennään ruohonjuuritasolle, otan esimerkin: eräs henkilö somessa sanoi, että Suomessa on niin vaikea perustaa yritys. Sehän on täyttä potaskaa. Työtönkin joutuu nykyään yrittäjäksi, kun tekee vain jotain omaehtoista työtä. Sitä tulkitaan yrittäjänä ihan samalla tavalla kuin olisi olemassa oleva yritys. Siinä kohtaa mennään jo pieleen. Se on omaa työtä, jota tulkitaan nykyään... minä nimeän sen itse: 'palkansaajayrittäjyydeksi'.

Sitten, jos haluaa perustaa toiminimen tai toimia liikkeenharjoittajana – pelkän Y-tunnuksen saaminen on vain ilmoitus Verohallinnolle. Osakeyhtiöitä myöten ne voidaan perustaa pienellä esivalmistelulla; kymmenessä minuutissa saat yrityksen, ja sinun pitäisi sitten olla tietoinen, kannattiko se tehdä. Sinulla voi olla yritys hyvin helposti ymmärtämättä mitään siitä, mitä se tarkoittaa.

Ja nyt, mitä hallitus on tehnyt: se pakottaa tietyllä tavalla yrittäjyyteen, ja nimenomaan heikommassa asemassa olevia työttömiä ja muita vastaavia. En näe siinä mitään järkeä. 'Pakottaa' on väärä sana, mutta henkisesti se pakottaa. Jos on työtön työnhakija – heitä on todella paljon (puhun nyt terveistä, en sairaslomalla olevista) – ihan tavallinen työtön duunari, jolla on ollut jokin työ aiemmin ja on nyt ollut pari vuotta työttömänä. Kaikki leikkaukset toimeentulotukeen, työttömyysturvaan ja muuhun turvaan tekevät tilanteesta sellaisen, että on pakko keksiä jotain. Kun töitä ei ole, on pakko perustaa yritys. Ja sehän on täysin väärä peruste perustaa yritys. Yritystä ei saisi ikinä perustaa ulkoisen motivaation pohjalta. Sen pitäisi aina lähteä halusta tehdä jotakin, intohimosta ja halusta toteuttaa itseään. Lisäksi sille työlle pitäisi olla sosiaalinen kysyntä.

Mutta nyt meillä on tilanne, jossa on 300 000 työtöntä. Jos vaikka kuvitteellisesti viidesosa heistä ryhtyy kevytyrittäjäksi, toiminimiyrittäjäksi tai liikkeenharjoittajaksi millä tahansa näistä kevyistä yritysmalleista, niin he kaikki kilpailevat toistensa kanssa juuri siinä ostovoiman alhaisimmalla sektorilla, jolla ei juuri ole ostovoimaa. Jos ajattelee vaikka kuvitteellista naapuria Harria, joka on jäänyt työttömäksi raksalta ja perustaa nyt raksafirman tai jonkinlaisen saneerauspalvelun. Hän tulee meille tarjoamaan, että tekisi portaisiin uudet kaiteet tai vastaavaa. Turhaan hän meille kävelee – emme voi teettää mitään kaiteita. Meillä ei ole rahaa siihen. Eikä täällä kellään muullakaan meidän asemassa olevilla ole rahaa. Emme voi tukea sellaista yritystä millään tavalla.

Ei Harri voi mennä tarjoamaan portaanrakennuspalvelujaan muillekaan, koska siellä saattaa olla vastassa samanlainen Harri tai Pena, joka on myös ryhtynyt yrittäjäksi. Tai jos on jokin toinen yritysmalli, vaikka raksa-alalla, ja jos heilläkään ei ole asiakkaita tällä 'matalammalla' sektorilla, ei sekään voi teettää portaita.

Yhteiskunnan kannalta tämä on järkyttävää. Valtion kannalta se on vielä hullumpaa, koska tällaiset pienet ja kevyet yritykset eivät käytännössä maksa mitään veroja. Koska työmäärä on niin mitätön, ne eivät kerää ALV:ta (eivät ylitä kynnystä), eivätkä ne todennäköisesti monellakaan täytä ALV-velvollisuuden rajaa. Tulot ovat niin alhaiset, että verotulot ovat käytännössä nolla. Tietysti, jos ne ostavat jotain, ALV kulkee siinä, mutta yritys itse ei tuo valtiolle ALV-tuloja. Entä muu verotus? Olemattomilla tuloilla ei juuri makseta veroja. Valtio ei saa näistä yrityksistä yhtään mitään.

Eikä valtio saa mitään siitäkään, että tällainen toimimaton – siis ei, ei siinä ole mitään rajaa. Tällaisella kevytyrittäjällä, toiminimiyrittäjällä tai pienellä yrityksellä ei ole mitään rajaa, kuinka paljon se tekee töitä tai saa rahaa. Ei se pyöritä yhteiskuntaa mihinkään suuntaan. Ei se tuo rahaa takaisin valtiolle. Se on aivan mitätöntä.

Mutta tätähän on nyt haluttu: 'kannustetaan yrittäjyyteen'. 'Kannustetaan' on niin väärinkäytetty sana kuin olla voi. Sitten vain ihmetellään, miksi ihmiset ovat masentuneita, miksi ei innostuta. Miten tässä voi nähdä minkäänlaista iloa tai uskoa tulevaisuuteen? En minä ymmärrä, miten tässä voi nähdä yhtään mitään positiivista tai kehitystä. Kehitys tapahtuu tässä yhteiskunnassa niin kaukana meistä tavallisista ihmisistä. Uskallan sanoa kuuluvani tavallisiin ihmisiin. Palkkani, palkkioni tai eläkkeeni eivät ole koskaan olleet sellaisia, että kuuluisin hyvin tienaavien joukkoon. En ole koskaan ajatellutkaan tarvitsevani mahdottoman suuria tuloja. Olen tehnyt töitä enemmänkin 'rakkaudesta lajiin', vaikka en ilmaiseksi tietenkään, ja olen maksanut suuria summia entisestä yrityksen vararikkoudesta. Silti minulla ei koskaan ole ollut sellaisia tuloja, että voisin iloita nykytilanteesta. Enkä näe, että tavallisen kansan asema ja olo olisi suurella osalla sen kummempi kuin minulla.

Sanotaan näin: kansanedustajat ja ministerit ovat menettäneet otteen ja näkemisen tavallisen ihmisen kohtalosta. He eivät tunne sitä. Minä näen asian niin, että he tietävät tasan tarkoituksensa, mutta heillä on niin vahva ideologinen usko siihen, että heidän päätöksensä on kaikille hyväksi. Se on sellaista aatteellista ideologiaa, joka ei vastaa todellisuutta. He pesevät käsiään ajatuksella: 'kun minä annan tälle tehtaanjohtajalle pari miljardia, se tuo hyvinvointia meille kaikille' – ja he uskovat siihen. Mutta eihän se niin mene. Ei se ole koskaan mennyt. Miksi se yhtäkkiä nyt menisi, kun juuri siitä haluttiin aikanaan päästä eroon? Se ei toiminut ennen, miksi se toimisi nyt?

Pitkä puhe, mutta tässä on sellainen juttu: luin Iltalehdestä otsikon 'Kuluttajien usko edelleen koetuksella: "Jokin painaa mieliä"'. Ekonomisti sanoo: 'Palkat ovat elpyneet ja korot laskeneet. Eli lähtökohtaisesti kotitalouksien tilanteen pitäisi olla aiempaa parempi. Jokin silti painaa mieliä.' Tuo on minusta potaskaa. 'Palkat ovat elpyneet' – kenen palkat? Ja 'kuluttajien usko' – samassa lauseessa palkoista ja kuluttajista. Mikä on termi 'kuluttaja'? Minäkin kuulun kuluttajiin, koska en tuota mitään. Ostan vain ruokaa ja sitäkin niin vähän kuin pystyn. Hyvä, ettei tarvitse enää käyttää nimikettä 'kuluttaja'.

He sanovat palkkojen elpymisestä. Mutta suuri osa kansasta ei hyödy näistä suurituloisille suunnatuista verohelpotuksista millään tavalla. Veronvähennysoikeudet ovat heikentyneet. Työmatkakorvausten määrät ovat vähentyneet, oma vastuu on kasvanut. Palveluiden hinnat, terveydenhoitomaksut, lääkemaksut – kaikki on noussut. Todellisuus on se, että vaikka jossain tilastossa tai laskentataulukossa näkyy jonkinlainen nousu (esim. jos palkka on yli 4000 € bruttona), todellinen hyöty tulee vasta paljon korkeammilla tuloilla. Ja tässäkin tapauksessa vielä alemmilla tuloilla menetetään käytännössä tuloja.

Oli raja missä tahansa, mutta todellisuudessa raja on paljon korkeampi, ennen kuin siitä on mitään hyötyä. Sen täytyy olla niin, koska jos vertaa esimerkiksi työmatkakuluja, sen täytyy olla jotain 4500 € kuussa. En tiedä tarkalleen, tämä on vain omaa tuntumaa, mutta silloin voidaan puhua palkkojen elpymisestä. Korkojen laskeminen on tietenkin hyvä asia, mutta ne eivät ole vielä lähelläkään entisiä pohjatasoja (asuntolainakoroissa). Sillä on tietenkin suuri merkitys kansantaloudelle, mutta kansalaisten ostovoiman kehitykselle.

Tilastokeskuksen perjantaina julkaisemien tietojen mukaan kuluttajien luottamusindikaattori (saldoluku) oli kesäkuussa –8,6. Suomeksi sanottuna: kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on edelleen matalalla, ja ostoaikeet ovat vähissä. Ihmettelen, ihmettelevätkö he sitä oikeasti? Ei. Huh huh. Oi voi.

Kuvaavaa on, että kesäkuussa vain 18 % kuluttajista arvioi Suomen talouden paranevan seuraavan vuoden aikana. Keitä nämä 18 % ovat? Ovatko he seuranneet yhtään, mitä täällä on tehty ja mitä tapahtuu? Itse en usko siihen parantumiseen millään tavalla. Oman arvioni mukaan, jos tämä nykyinen linja jatkuu, olemme vuoden päästä syvemmällä kuin nyt. Paljon syvemmällä. Minulla ei ole kovin positiivisia näkymiä siihen, mihin olemme menossa. En osaa ennustaa, mutta muutamat aikaisemmat ennusteeni ovat toteutuneet – pahemmin kuin osasin kuvitella. Tein arvioita, kun tämä hallitus aloitti, skenaarioita siitä, mitä voi tapahtua. Ne kaikki ovat toteutuneet, ja pahemmin. Ja täytyy myöntää, että heitin ne silloin vähän puolivillaisesti, ajatellen 'nämä voisivat olla pahimmat mahdolliset skenaariot' – enkä uskonut niiden toteutuvan. Ne toteutuivat.

Jotain järkeä pitäisi tässä yhteiskunnassa olla. Tästä tulee ääripäiden taistelua: toiset vaativat tätä, toiset tuota, ja vuorotellen pommitellaan. Mutta ihmettelen, miten he voivat hyvänen aika miettiä, miksi kotitaloudet ovat epäileväisiä. Ja sitten jos väitetään, että rahaa olisi aiempaa enemmän käytettävissä, kun todellisuus numeroiden valossa on aivan toinen. Kuten sanoin, rahan käytettävyyden nousu ei ole sama asia kuin sen, että rahaa olisi oikeasti enemmän. Ja toiseksi, kaikilla ei sitä rahaa ole käytettävissä – toisilla on paljon vähemmän kuin ennen.

Asuntojen ostohalut ovat pohjalla. Ovatko nämä ekonomistit edes katsonut uutisia? Ovatko he seuranneet yhtään mitään? Minkä takia tilanne voisi olla tällainen? Vai eivätkö he ymmärrä kertakaikkiaan, missä tilanteessa olemme? Eivätkö he oikeasti tajua, mikä tämän homman nimi on? No, ihmetelkööt. Siitä he kai saavat palkkansa. Hyvä, että joku tienaa, vaikka ihmettelemällä päivänselviä asioita."

n