Osuuskunnan Jäsenen Omistajuus

Omistajuus on käsitteenä aika hankala. Omistus on käsitteenä tutumpi. Voisiko olla niin, että omistus kuvaa sitä, mitä omistajalla on ja omistajuus kuvaa omistajan suhdetta omistukseen? Perheyritysten liitto kuvaa asiaa näin: “(Vastuullinen) omistajuus merkitsee sitoutumista yrityksen jatkuvuuteen ja kehittämiseen...”

Omistajuuteen luetaan nykyään myös psykologinen ulottuvuus. Sen ytimessä on omistajuuden tunne ja tunnepohjainen side kohteeseen; tunne siitä, että jokin on minun ja meidän. Ja kun jokin on minun, voin vaikuttaa siihen – osaltani hallita sitä.

Henkilöyhtiöissä vs. Osakeyhtiöissä

Henkilöyhtiöissä omistuksen ja omistajan side on selkeä, vahva ja kiinteä. Toiminimen omistaja hankkii elantonsa toiminimen avulla. Osakeyhtiön omistus ei periaatteessa ole millään tavalla sidottu yhtiön toimintaan osallistumiseen. Mutta jos omistamassaan osakeyhtiössä työskentelee päivittäin tai osallistuu aktiivisesti sen hallintoon ja johtamiseen, syntyy myös omistajuus.

Osuuskunnissa

Osuuskunnissa omistajuus on oletusarvoisesti läsnä, sillä jäsen liittyy osuuskuntaan taloudenpitonsa tai elinkeinonsa tukemiseksi. Tämä käy selväksi jo osuuskuntalaista: “Osuuskunnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa...”

Osuuskunnan jäsenen omistajuutta voidaan verrata henkilöyhtiön omistajuuteen. Molemmissa omistajan suhde omistukseen on kiinteä. Erityisesti tämä näkyy pienissä työosuuskunnissa. Erona on luonnollisesti se, että osuuskunnassa omistajuutta jakamassa on useampi henkilö kuin yleensä henkilöyhtiöissä.

Tavoitetila

Kun osuuskunta laatii budjetin ja toimintasuunnitelman, se määrittelee myös omistajuuden tavoitetilan, johon pyritään. Tavoitetilan osalta pitää päättää monta asiaa:

• Millaisia liikevaihtoa tavoitellaan
• Millaisia tulosta tavoitellaan ja miten tulosta jaetaan jäsenille
• Miten tulosta käytetään osuuskunnan pääomarakenteen vahvistamiseen
• Millä tavalla jäseniä palkitaan pääomasijoituksesta
• Minkälaiseen oman ja vieraan pääoman suhteeseen pyritään ja miten siihen päästään

Vuosittaiset päätökset ja suunnitelmat perustuvat tietysti jo aiemmin määriteltyihin osuuskunnan arvoihin sekä liiketoimintasuunnitelmaan.

Pääomahuolto

Jokainen yritys tarvitsee pääomaa. Sitä tarvitaan, koska kaikkia menoja ei voi rahoittaa suoraan tuloilla. Pääoma voi olla jäsenten maksamia osuusmaksuja tai ylijäämiä (voittoja), jotka omistajat ovat jättäneet nostamatta yrityksestä.

Jäsenet/omistajat eivät odota saavansa omaa pääomaa takaisin omistuksensa aikana tai eivät ollenkaan. Oma pääoma on alttiina riskeille ja jäsenet/omistajat hyväksyvät sen, etteivät huonosti käydessä saa sijoitustaan kokonaan tai osittainkaan takaisin. Tästä syystä omalle pääomalle maksetaan tuottoa (korkoa tai osinkoa), mikäli yrityksen toiminta tuottaa ylijäämää (voittoa) ja jäsenet/omistajat niin päättävät.

Vieras pääoma on sellaista, joka oletusarvoisesti aina maksetaan takaisin ja sille maksetaan ennalta sovittua korkoa. Vieras pääoma voi olla lyhytaikaista, kuten ostolaskuissa, joiden maksuaika on vaikka kuukausi, tai pitkäaikaista, joka on maksettava vuoden tai pidemmän ajan kuluessa, kuten pankkilaina, jonka maksuaika on viisi vuotta.

Yrityksen talouden kannalta on luonnollisesti edullisempaa mitä enemmän on omaa pääomaa ja vähemmän vierasta pääomaa. Osuuskunnassa pääomahuolto on riippuvainen siitä, miten paljon jäsenet ovat valmiita sijoittamaan toimintaan.

Korko Pääomalle

Osuuskunnan pitää aktiivisesti pyrkiä vahvistamaan omistajuuden tunnetta. Tunteen ylläpitämiseksi pitää päättää millaista korkoa omalle pääomalle maksetaan. Jos korkoa ei makseta tai se on pieni, on vaarana, että omistuksen tunnesidos heikkenee eikä osuuskuntaa enää koeta omaksi yritykseksi. Koron maksaminen voidaan kokea epäoikeudenmukaiseksi, jos kaikki jäsenet eivät osallistu liikevaihdon kerryttämiseen suunnilleen samalla panoksella. Korkoahan maksetaan jokaiselle jäsenelle yhtä lailla.

Koron maksaminen voidaan kokea negatiiviseksi seikaksi osuuskunnan kannalta, lähteehän siinä kassasta rahaa, joten koron ja maksuvalmiuden säilyttämisen suhdetta kannattaa pohtia. Korko on usein kuitenkin suhteellisen pieni erä. Jos rahan siirtäminen osuuskunnan kassan ulkopuolella nähdään maksuvalmiutta liikaa heikentävänä tekijänä, kannattaa harkita muita ylijäämän jakokeinoja.

Rahastoanti

Osuuspääoman korottaminen rahastoantina on yksi mahdollisuus. Siinä ylijäämiä siirretään osuuspääomaan, jolloin jäsenet saavat jo omistamiensa osuuksien lisäksi päätetyn määrän lisää osuuksia. Näin osuuskunnan kassasta ei poistu rahaa ja jäsenet ovat tyytyväisiä. Tässä rahastoannissa on sama ongelma kuin korossakin, sitä saa jokainen jäsen riippumatta panoksestaan ylijäämän kerryttämiseen.

Palkanmaksu

Omistajuuden näkökulmasta palkanmaksu on yleensä tärkein osuuskunnan omistajuuden tunnetta ylläpitävä toiminto. Siksi ei ole yhdentekevää miten palkanmaksu on järjestetty. Palkanmaksu voi perustua tunti- tai kuukausipalkkaan, jolloin usein myös maksetaan samasta työstä sama palkka. Tällöin palkkaus ei ole sidoksissa asiakkailta tuotteista tai palveluista saatuun hintaan, vaan perustuu pitkälti työehtosopimuksiin. Tämä tapa ei itsestään vahvista eikä heikennä omistajuuden tunnetta.

Toisaalta palkkaus voidaan sitoa kiinteästi kultakin asiakkaalta saatavaan hintaan. Palkkaus voi perustua myös urakkaan, jolloin tuntipalkka riippuu siitä montako tuntia työhön kuluu.

Tilinpäätös

Tarkasteltaessa osuuskunnan tilinpäätöstä omistajuuden näkökulmasta on ensinnäkin varmistettava, että jäsenet saavat tilinpäätöksen luettavakseen oikea-aikaisesti ja selkeänä sekä varmistettava, että heillä on riittävät tiedot tilinpäätöksen ymmärtämiseen. Osuuskunnan kannalta tärkeimpiä seurattavia tuloslaskelman lukuja ovat luonnollisesti liikevaihdon kehitys, henkilöstökulut ja tietysti ylijäämä/tappio. Liikevaihdon vertailu edellisiin vuosiin kertoo kokonaissuunnan, onko osuuskunta menossa parempaan vai huonompaan suuntaan. Ja aina pitää miettiä, miksi liikevaihto on sellainen kuin se on.

Henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta kertoo siitä, miten osuuskunta tuottaa jäsenilleen. Henkilökuluja kannattaa tarkastella myös jakamalla henkilöstökulut henkilöiden määrällä, jolla saadaan keskimääräinen palkkasumma (palkat + sivukulut). Sen muutokset kertovat myös osuuskunnan tilasta.

Ylijäämä tai tappio on tärkeä seurattavaksi. Pienistä tappioista ei kannata huolestua, jos osuuskunnalla on aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää, niin ettei tappio syö heti osuuspääomaa. Osuuskunnan jäsenten eli omistajien pitää tietää minkälaista tulosta heidän yrityksensä tavoittelee ja miksi. Siitä on hyvä keskustella riittävän usein, jotta jäsenillä on tieto tavoitteesta.

Taseesta kannattaa seurata kahta asiaa: oman pääoman määrää ja vieraan pääoman määrää. Niistä voidaan laskea omavaraisuusaste eli montako prosenttia oma pääoma on taseen loppusummasta sekä suhteellinen velkaantuneisuus eli montako prosenttia vieras pääoma on liikevaihdosta.

Omistajuuden tunteen ylläpitämiseksi kannattaa yleensä laskea myös osuuden matemaattinen arvo. Se saadaan kun osuuskunnan varoista vähennetään sen velat (sekä jaettavaksi päätetty osuuspääoman korko) ja saatu tulos sitten jaetaan osuuksien määrällä. Moni voi yllättyä.

Osallistuminen

Omistajuuden näkökulmasta osallistuminen on pitkälti taloudelliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistumista. Tätä osallistumista ei voida irrottaa päätösten taloudellisiin seuraamuksiin, kuten rahoitukseen ja tuloksenjakoon osallistumisesta. Yksinkertaisimmillaan osallistuminen omistajana tarkoittaa osuuskunnan yleisiin kokouksiin osallistumista ja siellä tilinpäätöksen vahvistamista. Mutta tilinpäätös on jo mennyttä aikaa, tärkeämpää on osallistua toiminnan ja budjetin suunnitteluun ja seurantaan.

Osallistuminen omistajana velvoittaa jäsentä opiskelemaan liiketalouden perusteita, kuten tilinpäätöksen tulkintaa, jotta voi ymmärtää millä tavalla omat toimet osuuskunnassa vaikuttavat sen palkanmaksukykyyn, kannattavuuteen ja vakavaraisuuteen.

Osuuskunnan hallituksen tehtävä on seurata talouden tilannetta. Kun myös jäsenille annetaan tietoa esim. neljännesvuosittain, heillä säilyy tunne omistajuudesta. Jos tilanne näyttää huonolta, esimerkiksi liikevaihto on laskenut edellisvuodesta tai budjetista on jääty paljon jälkeen, jäsenet voidaan kutsua koolle pohtimaan tilannetta ja sen kohentamista.

Sitoutuminen

Omistajuus yksinään ei tuo sitoutumista, sitä pitää tietoisesti rakentaa ja ylläpitää. Varsinkin pienissä työosuuskunnissa, tunne siitä että kuuluu porukkaan, yhteisöön sitouttaa voimakkaasti. Mutta on tärkeää myös kannustaa jäseniä osallistumaan osuuskunnan päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun. Omistajuus, osallistuminen suunnitteluun, oman vaikutuksen havaitseminen päätöksissä sekä hyvästä omistajuudesta ansaittu taloudellinen palkkio rakentavat vahvaa sitoutumista.

Osuuskunnan on jatkuvasti suunniteltava ja kehitettävä tapoja aktivoida jäseniä osallistumaan päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun. Päätöksentekoon ei voi osallistua ilman tietoa, siksi osuuskunnan pitää aktiivisesti jakaa tietoa toiminnastaan jäsenille, kouluttaa jäsenistöä osuuskunnan kehittämiseen sekä palkita heitä hyvistä suorituksista.

Tämä materiaali on tuotettu mukaellen Verkottuvat pienosuuskunnat – Netco –projektissa ( Linkki )

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Totuus on tärkeää, vai onko?

Henkilö näkee kadulla polkupyörää ajavan henkilön. Pyöräilijällä on risaiset vaatteet ja hän ajaa hieman hoiperrellen katua pitkin. Henkilö näyttäisi olevan mies.
Johtopäätöksiä: Hän on köyhä, huonovarainen mies joka on todennäköisesti juovuksissa.
Lisäjohtopäätöksiä: Hän ei ole töissä, hänellä ei ole täsmällistä viikkorutiinia, ei päivärutiineja.

Miten ajattelua eri tavoin jäsentämällä voisi haastaa tehdyt johtopäätökset. Mikä on siis totta?

Ulkonäön ja käyttäytymisen pohjalta tehdyt oletukset vs. todellisuus

On inhimillistä tehdä nopeita johtopäätöksiä havainnoistaan, mutta on tärkeää muistaa, että ne ovat usein vain oletuksia, eivätkä välttämättä pidä paikkaansa. Tässä tilanteessa on tehty useita oletuksia pyöräilijästä:
Risaisten vaatteiden perusteella oletetaan, että hän on köyhä ja huonovarainen. Vaatteiden kunto ei kuitenkaan välttämättä kerro henkilön taloudellisesta tilanteesta. Vaatteet voivat olla likaantuneet esimerkiksi onnettomuuden tai työtehtävän vuoksi.

Hieman hoipertelevasta pyöräilystä päätellään, että hän on juovuksissa. Hoperteluun voi olla monia muitakin syitä, kuten väsymys, sairaus tai pyörän tekninen vika. Lisäksi tehdään oletuksia siitä, että hänellä ei ole työtä, viikkorutiinia tai päivärutiineja. Nämä ovat erittäin laajoja yleistyksiä, joita ei voida perustella pelkällä havainnoinnilla.

Ajattelun jäsentäminen ja oletusten haastaminen. Voimme haastaa nämä oletukset jäsentämällä ajattelua eri tavoin: Vaihtoehtoisten selitysten etsiminen: Sen sijaan, että lukkiutuisimme ensimmäiseen mieleen tulevaan selitykseen, voimme yrittää keksiä useita mahdollisia syitä havaitulle käytökselle.

Perspektiivin vaihtaminen: Voimme yrittää asettua pyöräilijän asemaan ja miettiä, millaisia syitä hänellä voisi olla pukeutua ja käyttäytyä tavalla, jolla hän tekee. Yleistysten välttäminen: On tärkeää muistaa, että yksittäistapauksen perusteella ei voi tehdä yleistyksiä koko ihmisryhmästä. Kriittisyys omia ajatuksia kohtaan: Meidän tulisi olla tietoisia omista ennakkoluuloistamme ja siitä, miten ne vaikuttavat havainnointiimme ja tulkintoihimme.

Mikä on siis totta?

Emme voi tietää varmasti, mikä on totta pelkän havainnon perusteella. Lähteet eivät anna meille riittävästi tietoa tämän tilanteen arvioimiseksi. On mahdollista, että jotkut tehdyistä oletuksista pitävät paikkansa, mutta todennäköisempää on, että todellisuus on paljon monimutkaisempi. Tärkeintä on tiedostaa, että teemme jatkuvasti oletuksia ja tulkintoja ympäristöstämme, ja meidän tulisi suhtautua niihin kriittisesti.

Miksi yrittäjän tulee haastaa näkemänsä?

Miten purkaat mielessäsi näkemäsi? Filosofi Esa Saarinen luennollaan "Täysillä tekemisen filosofia" ( https://youtu.be/ET9UI1S9XTo?si=jbv03qlpPvlYR0xV ) kehoittaa jäsentelemään ajatuksemme.

Ajattelun jäsentämisen merkitys

Ajattelun jäsentäminen on keskeinen taito niin yrittäjyydessä kuin elämässä yleensä. Kyky jäsentää ajatuksiaan auttaa ymmärtämään paremmin itseään, omia tavoitteitaan ja toimintaansa. Se mahdollistaa myös tehokkaamman ongelmanratkaisun ja päätöksenteon. Lähteet tarjoavat useita näkökulmia ajattelun jäsentämisen prosessiin ja sen hyötyihin.

Hämmennys voi johtaa ajattelun jäsentämiseen: Korostaa hämmennyksen roolia oppimisprosessissa. Hämmennys syntyy, kun kohtaamme uutta ja ristiriitaista tietoa, joka haastaa olemassa olevat käsityksemme. Tällainen epätietoisuuden tila voi kuitenkin johtaa uusien oivallusten syntymiseen, kun pyrimme jäsentämään tietoa ja löytämään sille merkitystä. Matkalla yrittäjyyteen kirjoitus tukee tätä näkemystä toteamalla, että hämmennys saa meidät etsimään lisää tietoa ja pohtimaan asioita syvällisemmin.

Yrittäjäidentiteetin kehittyminen vaatii ajattelun jäsentämistä: Kuvaa yrittäjäidentiteetin omaksumista muutostilana, jossa ihminen jättää taakseen vanhat roolit ja omaksuu uuden tavan toimia ja kommunikoida. Tämä prosessi vaatii väistämättä ajattelun jäsentämistä ja omien arvojen, uskomusten ja tavoitteiden uudelleenarviointia.

Valmennus voi tukea ajattelun jäsentämistä: Kuvaa yrittäjyysvalmennukseen osallistuvan hämmennystä, kun hän kohtaa uutta tietoa ja byrokratiaa. Matkalla yrittäjyyteen artikkelin  tehtävä on auttaa osallistujaa jäsentämään tätä tietoa ja löytämään omaan tilanteeseensa sopivat ratkaisut. Sekä korostaa omaehtoisen valmennuksen roolia yrittäjäidentiteetin kehittymisen tukemisessa ja sen jäsentämisessä rituaalipedagogiikan avulla.

Reflektointi on avainasemassa: Nostaa esiin reflektoinnin merkityksen ajattelun työvälineenä. Reflektoimalla omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ihminen voi jäsentää niitä ja löytää niistä uusia merkityksiä, sekä korostaa reflektoinnin roolia myös yhteistoiminnallisessa oppimisessa, jossa ryhmän jäsenet voivat yhdessä jäsentää tietoa ja kokemuksiaan.

Ajattelun jäsentämiseen liittyvät taidot: Esimerkiksi keskustelu ja reflektointi auttavat jäsentämään ajatuksiaan ja oppimaansa, kun taas esimerkkien hyödyntäminen ja mentorointi tarjoavat uusia näkökulmia ja työkaluja ajattelun jäsentämiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ajattelun jäsentäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii tietoista työtä ja oikeita työkaluja. Hämmennys voi toimia prosessin käynnistäjänä, ja reflektointi on avainasemassa uusien oivallusten synnyttämisessä. Yrittäjyysvalmennus ja erilaiset opetusmenetelmät voivat tukea ajattelun jäsentämistä ja auttaa yksilöä löytämään oman paikkansa yrittäjänä.

Voisiko tiivistää ajatukseen ettei mikään ole niin kuin sen kuvittelee olevan. Vai?
Mutta kun ei voi, koska joku voi olla juuri niin kuin sen kuvitteleekin olevan.

Yrittäjä joka miettii omaa yrittäjyyttään, oma pärjäämistään yrittäjänä joutuu käymään tämän polkupyörällä ajavan miehen näkemistä monella eri tapaa. Totuus sekä ne asiat joita yrittäjän on tehostettava sekä opiskeltava itselleen sekä itsessään löytyvät vain haastamalla näkemänsä, uskomansa, kuvitelmansa, omat suunnitelmansa.

Avaa mielesi

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Kate käsitteitä

Kate ja voitto ovat molemmat tärkeitä käsitteitä liiketoiminnassa, mutta ne tarkoittavat eri asioita.

Kate

• Kate tarkoittaa sitä rahamäärää, joka jää jäljelle, kun tuotteen tai palvelun myyntihinnasta vähennetään sen hankintakustannukset.
• Esimerkiksi, jos ostat tuotteen hintaan 50 euroa ja myyt sen hintaan 100 euroa, katteesi on 50 euroa.
• Kate lasketaan usein prosentteina myyntihinnasta.

Voitto

• Voitto puolestaan tarkoittaa sitä rahamäärää, joka jää jäljelle, kun kaikista yrityksen tuloista vähennetään kaikki kulut, mukaan lukien hankintakustannukset, palkat, vuokrat ja muut liiketoiminnan kulut.
• Voitto on siis se summa, joka jää yritykselle sen jälkeen, kun kaikki menot on maksettu.

Yksinkertaistettuna: Kate kertoo, kuinka paljon rahaa jää tuotteen tai palvelun myynnistä ennen muita kuluja, kun taas voitto kertoo, kuinka paljon rahaa jää yritykselle kaikkien kulujen jälkeen.

Hintasuhde

Kate yhdestä tuotteesta per kappale vai useammasta kappaleesta. 

Katteen muodostuminen eli hintasuhde on helpohko asia, mutta joskus vaikea hanskata ( kts artikkeli hintasuhde )

Jos et saanut selkoa kirjoittamastani artikkelista hintasuhteen merkityksestä tai laskennasta Voit myös katsoa aiheesta tehdyn ( tekoälyn avulla samasta artikkelista ) videon, tai podcastin ihan kummin haluat kutsua.

Sait ehkä paljon selkeämmän kuvan hintojen kokonaismuodostumasta. Huomaat ehkä kuinka kaupassa oleva makkarapaketti muuttuu hinnaltaan korkeammaksi, vaikka alv korotus ei sitä näennäisesti koskekaan, ja löydät syyn hinnanmuutokselle.

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

22.1.2019

Lukaisimpa aamusella erityisen mielenkiintoisen sekä kokonaan uuden tutkielman työosuuskunnista. Kyseessä ei ole kuitenkaan tällaiset monialaiset työosuuskunnat kuten meidän omistama osuuskunta.

Siltikin yhteneväisiä piirteitä on paljon. Yhteneväistä on myös syyperät sekä osuustoiminnan aatteet.

Alla otteita tutkielmasta:

Joni Ulmanen

Pro Gradu

Yrittäjyyden riskeiltä turvaan työosuuskuntaan

Media- ja kulttuurialan freelancereiden näkemyksiä työosuuskunnissa työskentelystä ratkaisuna työn epävarmuuteen

Linkki tutkielmaan:

https://pellervo.fi/wp-content/uploads/2019/01/Joni-Ulmanen-Pro-gradu-Final-17.12-4-1.pdf

Työosuuskuntien suosio on siten voinut kasvaa, koska itsensätyöllistäjiä ja freelancereita kiinnostavat yhteisyrittäminen ja työntekijän asemassa toimiminen enemmän kuin yksinyrittäminen.

n

Aikaisemman empiirisen tutkimuksen mukaan itsensätyöllistäjien työosuuskunnat eivät ole täysin kollektiivisia yhteisyrittämisen paikkoja, vaan käytännön tasolla jäsenet etsivät pitkälti työosuuskunnasta uusia työmahdollisuuksia lähinnä itselleen (Puusa & Hokkila 2015).

n

Toisaalta oikeutus työttömyysturvan saamiseen ei ole työosuuskunnissakaan täysin riippuvaista edellä mainitun, ja vuonna 1995 voimaan tulleen seitsemän jäsenen ehdon täyttämisestä työosuuskunnassa. Työttömyyskassa on evännyt ansiopäivärahoja vuonna 2014 työosuuskunnassa työskentelevältä freelancerilta, koska freelancerin työ ei ole työttömyysturvalain mukaan täyttänyt työsuhteen tunnusmerkkejä (Moilanen 2017). Pelkästään siis seitsemän jäsenen sääntö ei ole riittänyt, vaan myös työsuhteen tuntomerkkejä on tarkasteltu päätöksessä. Työttömyysturvalaki tuntee vain työsuhteisen työn, ja viranomaiset ovat ryhtyneet valvomaan työsuhteen tunnusmerkkejä työosuuskunnissa. (Baran 2016.) Tämä ei ole kuitenkaan poistanut sitä, että työsuhteen tunnusmerkkien täyttyessä freelancer toimii työosuuskunnassa työntekijän statuksella ja on oikeutettu työntekijän sosiaaliturvaan.

n

He olivat työttömyyden jälkeen löytäneet uudet alat ja alkaneet harjoittaa uutta ammattia työosuuskunnan kautta. Toisesta oli tullut toimittaja ja toisesta pelisuunnittelija, joka teki työosuuskunnan kautta laskutuksella töitä lähinnä yhdelle asiakasyritykselle. Tässä mielessä työosuuskunta oli kahdelle haastateltavalle näytellyt merkittävää roolia myös työllistymisessä ja töiden saamisessa media- ja kulttuurialalla, vaikka työllistyminen oli heilläkin itsestä kiinni. Tämä tukee ajatusta, että työosuuskunnat voivat toimia myös työllistymisen apuna, ja ne voivat olla tie työelämään kuten 90-luvun laman jälkeen perustetut työttömien työosuuskuntaliikkeet olivat (Peltokoski & Pirkkalainen 2017, 162–164).

n

työosuuskuntaan kuulumisella voi olla yleisellä tasolla vaikutusta myös positiivisesti tulotasoihin, koska osa haastateltavista vastasi, että työosuuskunnat seuraavat ainakin jossain työosuuskunnissa jäsentensä laskutusta ja ne antavat myös apua työn hinnoitteluun sekä työn laskutukseen. Tämä taas saattaa vaikuttaa siihen, että työosuuskunnan jäsenet eivät myy omaa työtään esimerkiksi alihintaan asiakkaalle.

n

Vuoden 2016 alussa työttömyysturvalakia muutettiin niin, että omassa työssään työllistyvistä henkilöistä tehtiin yrittäjiä. Tämän muutoksen seurauksena työttömyysturvalaissa kaikkia niitä, joita pidetään yrittäjien eläkelaissa yrittäjinä, pidetään myös työttömyysturvalaissa yrittäjinä. (STM 2017.) Yrittäjän eläkelaissa yrittäjäksi taas määritellään henkilö, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa (Yrittäjän eläkelaki 2006/1272). Työttömyysturvalaki pyrittiin 2016 yksinkertaistamaan niin, että ei-työsuhteessa työllistyvistä kuten toimeksiantosuhteita tekevistä freelancereista tehtiin työttömyysturvalain puitteissa yrittäjiä. Yhtenä motiivina lain muutokselle oli ainakin STM:n mukaan selkeyttää lainsäädäntöä ja jakaa työtä tekevät selkeästi kahteen eri kategoriaan: yrittäjiin ja työntekijöihin

n

Analyysini mukaan pääsyy valtaosalle haastateltavista työosuuskuntaan liittymiselle ei siis ollut haastateltavien kohdalla yhteisyrittäminen työosuuskunnissa tai edes työosuuskunnan työllistävä vaikutus. Moni työskenteli pääasiassa itsenäisesti työosuuskunnassa, ja monella oli jo töitä työosuuskuntaan liityttäessä, kuten edellisessä pääluvussa kävi ilmi. Yksi keskeinen syy yrittäjyyteen liittyvien investointien hajautuksen lisäksi työosuuskuntaan liittymisen taustalla oli työntekijän oikeuksien ja sosiaaliturvan varmistaminen. Työosuuskunta toimii näin ikään kuin suojana markkinoiden lisäksi myös uusien lakien ja valtion taholta tulevaa freelancereiden yrittäjäksi määrittelyä vastaan.  
 
Toisaalta myöskään työosuuskunnassa tehtävän työn ei koettu enää olevan täysin turvassa yrittäjäksi tulkintaa vastaan, koska esimerkiksi vakuutusoikeudessa oli tutkimuksen tekohetkellä menossa tapaus, jossa työosuuskunnan jäsen oli tulkittu yrittäjäksi, ja työosuuskunta enemmän laskutusosuuskunnaksi. Varsin selväksi haastatteluissa kuitenkin tuli, että kaikki haastateltavat yrittivät välttyä yrittäjäksi määrittelemiseltä, ja he halusivat päästä työntekijän asemaan sekä saada samat oikeudet kuin muillakin työntekijöillä

n

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)