Yrittäjyys alkaa ihmisestä – ei suuryrityksestä

Matkalla yrittäjyyteen

Minkälaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

 Suomen tärkein yritys ei välttämättä ole vielä olemassa. Se saattaa olla jonkun tavallisen suomalaisen päässä oleva idea, taito tai ajatus, jolle ei ole vielä annettu mahdollisuutta. Yrittäjyys ei synny suuryritysten päätöksistä vaan ihmisistä. Siksi yhteiskunta, joka haluaa lisää yrittäjyyttä, ei voi samanaikaisesti heikentää ihmisten ostovoimaa, turvallisuutta, osaamista ja uskoa tulevaisuuteen.

Kuka oikeastaan synnyttää yrittäjyyden?

Suomalaisessa talouskeskustelussa yrittäjyydestä puhutaan usein yritysten kautta. Puhutaan investoinneista, yritysveroista, suuryritysten kilpailukyvystä, vientiyrityksistä ja siitä, kuinka Suomeen pitäisi saada lisää investointeja. Kaikki nämäkin ovat tärkeitä asioita. Mutta keskustelusta unohtuu helposti yksi pieni yksityiskohta.

Yrityksiä eivät synnytä yritykset. Ihmiset synnyttävät yrityksiä.

Ennen kuin on yritys, on ihminen. Joku huomaa ongelman, johon voisi löytyä ratkaisu. Joku osaa korjata jotakin, jota muut eivät osaa. Joku leipoo, rakentaa, kuljettaa, ohjelmoi, suunnittelee, opettaa, hitsaa, hoitaa tai myy. Joku toinen huomaa, että omalla paikkakunnalla puuttuu palvelu, jota ihmiset tarvitsevat. Siinä on yrittäjyyden alku. Ei Excelissä. Ei ministeriön laskentamallissa. Eikä suuryrityksen hallituksen kokoushuoneessa. Se alkaa ihmisestä.

Suomen tärkein yritys saattaa olla vielä perustamatta

Tätä näkökulmaa kannattaa miettiä hetki. Kun valtio haluaa lisää työpaikkoja, katse suunnataan helposti olemassa oleviin yrityksiin. Toivotaan investointeja, tuotannon kasvua ja uusia työpaikkoja. Mutta entä ne ihmiset, jotka voisivat itse perustaa yrityksen? Entä se työtön metallimies, joka osaa tehdä jotakin sellaista, josta joku olisi valmis maksamaan? Entä lähihoitaja, joka tietää, että vanhuksille tarvittaisiin aivan uudenlainen palvelu? Entä nuori, joka osaa ohjelmoida? Entä käsistään taitava ihminen, joka voisi korjata, rakentaa tai valmistaa jotain? Entä se viisikymppinen tai kuusikymppinen ammattilainen, jonka vuosikymmenten aikana hankittu osaaminen jää käyttämättä vain siksi, ettei hän enää sovi työmarkkinoiden valmiiksi rakennettuun muottiin? He eivät ole yhteiskunnan käyttämätöntä massaa. He ovat potentiaalisia yrittäjiä. Ja ennen kaikkea he ovat ihmisiä, joiden osaamista yhteiskunnalla ei ole varaa hukata.

Yrittäjä tarvitsee asiakkaita, ei vain mahdollisuuden yrittää

Tässä kohtaa tullaan yrittäjyyden ehkä yksinkertaisimpaan totuuteen. Yrittäjä tarvitsee asiakkaita. Yritys voi olla kuinka hienosti perustettu tahansa, mutta jos asiakkailla ei ole rahaa ostaa, yrityksellä on ongelma. Siksi tavallisen ihmisen ostovoima ei ole vain sosiaalipoliittinen kysymys. Se on myös yrittäjyyspolitiikkaa. Kun pienituloisen ihmisen käytettävissä oleva raha vähenee, se näkyy nopeasti arjessa. Kahvilassa käydään harvemmin. Kenkiä ei osteta. Auton korjausta lykätään. Parturissa käydään harvemmin. Ravintolassa syödään harvemmin. Kodin remontti siirtyy. Yksi ihminen ei ehkä muuta tilannetta. Mutta jos sama tapahtuu tuhansille tai kymmenille tuhansille ihmisille, vaikutus kertautuu. Paikallinen yrittäjä huomaa sen ensimmäisenä kassakoneellaan. Tässä on mielestäni yksi suomalaisen talouskeskustelun suurista vääristymistä. Yrittäjää ajatellaan helposti verotuksen kohteena, mutta liian harvoin ajatellaan sitä, mistä yrittäjän asiakkaat saavat rahansa. Ostovoima on yrittäjyyden polttoainetta.

Suuryritys ei korvaa tuhatta pientä yrittäjää

Suuryrityksillä on oma tärkeä tehtävänsä. Ne työllistävät, investoivat, vievät tuotteita maailmalle ja tuovat Suomeen pääomia ja osaamista. Mutta suuryritys ja pieni yrittäjä eivät ole sama asia. Kun suuri yritys investoi, kyse on usein olemassa olevan liiketoiminnan laajentamisesta. Kun tavallinen ihminen ryhtyy yrittäjäksi, kyse voi olla kokonaan uuden toiminnan synnyttämisestä. Yksi perustaa autokorjaamon. Toinen perustaa kotipalveluyrityksen. Kolmas alkaa valmistaa jotakin pientä tuotetta. Neljäs huomaa, että verkossa voisi myydä palvelua, jota omalla paikkakunnalla ei ole koskaan ollut. Viides perustaa yrityksen, koska haluaa työllistää itsensä. Näistä pienistä puroista syntyy talouden todellinen virta. Ja juuri siksi minusta on kummallista puhua yrittäjyyden edistämisestä tavalla, jossa katse on jatkuvasti jo olemassa olevissa suurissa yrityksissä. Jos haluamme lisää yrittäjyyttä, meidän pitää katsoa ihmisiä.

Turvallinen ihminen uskaltaa yrittää

Yrittäjyys vaatii riskinottoa. Mutta riskinottoa ei pidä sekoittaa turvattomuuteen. On aivan eri asia päättää itse ottaa hallittu riski kuin joutua tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei enää ole. Jos ihmiseltä viedään toimeentulon turva, ostovoima, mahdollisuus kouluttautua ja usko siihen, että yhteiskunta auttaa tarvittaessa, ei synny automaattisesti yrittäjyyttä. Voi syntyä epätoivoa. Aito yrittäjyys tarvitsee rohkeutta, mutta rohkeus tarvitsee jonkinlaisen pohjan alleen. Siksi hyvinvointivaltio ja yrittäjyys eivät ole toistensa vastakohtia. Päinvastoin. Koulutus antaa ihmiselle osaamista. Terveydenhuolto ylläpitää toimintakykyä. Sosiaaliturva antaa mahdollisuuden ottaa hallittu riski ilman, että epäonnistuminen merkitsee koko elämän romahtamista. Ostovoima antaa yritykselle asiakkaat. Luottamus antaa ihmiselle uskalluksen yrittää. Näin syntyy yrittäjyyden infrastruktuuri.

Entä jos katsoisimme ihmisiä toisella tavalla?

Olemme tottuneet siihen, että ihminen näkyy yhteiskunnan laskelmissa menona silloin, kun hän ei ole töissä. Minusta pitäisi kysyä aivan toinen kysymys: Mitä tämä ihminen voisi tehdä, jos hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus? Se muuttaa koko näkökulman. Työtön ei ole pelkkä työttömyystilaston numero. Hän voi olla tuleva työntekijä. Hän voi olla tuleva yrittäjä. Hän voi olla tuleva keksijä. Hän voi olla tuleva työnantaja. Tai hän voi yksinkertaisesti olla ihminen, joka tarvitsee hetken aikaa päästäkseen takaisin jaloilleen. Ihmiset eivät ole yhteiskunnan kuluerä. Ihmiset ovat yhteiskunnan tuotantokyky. Ja ehkä vielä tärkeämpää: ihmiset ovat yhteiskunnan tulevaisuus.

Yrittäjyyspolitiikka pitäisi aloittaa ruohonjuuritasolta

Jos todella haluamme Suomeen lisää yrittäjyyttä, meidän pitäisi kysyä: Miten tavallinen ihminen uskaltaa perustaa yrityksen? Miten hänen osaamisensa tunnistetaan? Miten ensimmäiset asiakkaat löytyvät? Miten epäonnistumisen riskiä voidaan pienentää? Miten paikallinen ostovoima säilytetään? Miten koulutusta ja osaamista vahvistetaan? Ja ennen kaikkea:

Miten rakennamme yhteiskunnan, jossa ihmisellä on mahdollisuus yrittää ilman, että hänen täytyy ensin pudota pohjalle?

Tässä on mielestäni yrittäjyyden todellinen ydin. Suomen seuraava menestystarina ei välttämättä synny suuryrityksen tutkimuslaboratoriossa.

• Se voi syntyä autotallissa.
• Keittiön pöydän ääressä.
• Pienen työpajan nurkassa.
• Tietokoneen ääressä.
• Tai työttömän ihmisen mielessä.

Siksi meidän pitäisi lopettaa ihmisten tarkasteleminen pelkkinä kustannuksina ja alkaa nähdä heidät potentiaalina.

Suomen tärkein työpaikka ei ehkä ole vielä olemassa.

Se voi olla sellaisen ihmisen päässä, jolla ei juuri nyt ole työpaikkaa. Ja Suomen tärkein yritys voi olla sellainen, jota ei ole vielä perustettu. Siksi yrittäjyyden tukeminen ei ensisijaisesti tarkoita olemassa olevien suuryritysten tukemista. Se tarkoittaa ihmisten mahdollisuuksien tukemista.

Sillä yrittäjyys alkaa aina ihmisestä.

Varoitus työttömälle työnhakijalle.

Ennenkuin ryntäät marjoja poimimaan lisätienestin toivossa. Tutustu riskeihin. ( Yrittäjäksi vaikka väkisin )

Marjametsä – työttömän uusi mahdollisuus vai byrokraattinen ansa?

Valtiovarainministeri Riikka Purra ja useat muut hallituspoliitikot ovat julkisuudessa haikailleet suomalaisia työttömiä ja nuoria marjametsiin paikkaamaan ulkomaisen työvoiman jättämää aukkoa. Tämä nostalginen visio, joka kumpuaa usein lapsuuden mustikkaretkistä, sivuuttaa kuitenkin täysin ne vakavat taloudelliset ja oikeudelliset riskit, joita nykyinen hallituksen itseaiheuttama uusi sosiaaliturvajärjestelmä asettaa työttömälle työnhakijalle.

Vaikka poliitikot peräänkuuluttavat omatoimisuutta, sama hallitus on purkanut kannustimet, kuten 300 euron suojaosan, tehden pienistäkin lisäansioista monelle kannattamattomia. Pahimmillaan marjastukseen innostuva työtön voi joutua viranomaisloukkuun: jos toiminta katsotaan säännölliseksi, hänet voidaan hyvin helposti luokitella päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin työttömyysturva katkeaa kokonaan.

Moni haikaileva, Purra mukaan lukien, ei tunnu huomioivan, että marjametsään lähteminen vaatii työttömältä usein täysin olemattomia resursseja – kuten autoa ja polttoainetta – samalla kun se sisältää 100-prosenttisen yrittäjäriskin ilman turvaverkkoja. Hallituksen sosiaaliturva edellyttää ettei omia säästöjä ole käytettävissä. Tällä sivustolla pureudumme siihen, miksi marjanpoiminnasta on tehty ideologinen kysymys ja miksi "matka yrittäjyyteen" ei missään tapauksessa pitäisi alkaa pakon tai byrokraattisen ansan kautta.

Tässä on varoituslista työttömälle työnhakijalle, joka suunnittelee marjastamista. Lähdeaineisto korostaa, että vaikka marjastus on perinteisesti nähty hyvänä lisätienestinä, nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ja lainsäädäntö sisältävät useita byrokraattisia ansoja, jotka voivat johtaa tukien menetykseen.

1. Marjat omaan käyttöön (Harrastustoiminta)

Marjojen poimiminen omaan käyttöön on yleensä turvallisinta, mutta siinäkin on huomioitava tiettyjä riskejä:

• Aktiivisuuden ja työnhaun ristiriita: Työttömän on oltava välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Jos vietät päivät pitkät kaukana metsässä, viranomainen voi tulkita, ettet ole tavoitettavissa tai valmis ottamaan työtä vastaan, mikä voi johtaa karenssiin tai etuuksien katkeamiseen.
• Kustannusriski: Marjapaikoille kulkeminen vaatii usein auton ja polttoainetta. Työttömän niukassa taloudessa bensiinikustannukset voivat nousta suuremmiksi kuin marjojen arvo, varsinkin jos marjapaikkoja joutuu etsimään kaukaa.
• Fyysinen rasitus: Teollinen marjanpoiminta on erittäin raskasta työtä, joka vaatii kovaa kuntoa. Huonokuntoiselle työttömälle metsään lähteminen voi olla terveysriski.
• Kyttäyksen pelko: Lähteissä mainitaan "kelakyttääjät" ja ilmiantajat. Vaikka poimisit vain omaan käyttöön, järjestelmällinen toiminta voi herättää epäilyksiä luvattomasta tulonhankinnasta.

2. Marjojen myynti (Esimerkiksi torilla itse myydyt marjat)

Marjojen myynti sisältää vakavimpia taloudellisia riskejä, vaikka tulo onkin periaatteessa verovapaata.

• Suojaosan puuttuminen: Hallitus on poistanut työttömyysturvasta 300 euron suojaosan. Tämä tarkoittaa, että jokainen ansaittu euro leikkaa työttömyysetuutta heti ensimmäisestä eurosta alkaen.
• Toimeentulotuen 100 % leikkuri: Jos saat toimeentulotukea, Kela vähentää marjatulot tuesta täysimääräisesti. Käytännössä teet raskaan työn metsässä ilmaiseksi, koska ansaittu raha poistuu suoraan tuestasi.
• Yrittäjäksi luokitteleminen: Tämä on suurin riski. Jos poiminta on säännöllistä ja tulot huomattavia, viranomainen voi tulkita sinut päätoimiseksi yrittäjäksi tai itsetyöllistetyksi. Tällöin työttömyysturva katkeaa kokonaan, koska et ole enää työtön työnhakija.
• Tilisiirtojen vaara: Kaikki tilille tulevat suoritukset näkyvät Kelalle. Lähteet varoittavat, että jopa pienet summat voivat käynnistää selvitysrumban, joka viivästyttää tukien maksatusta viikoilla ja aiheuttaa taloudellista hätää.
• Yrittäjäriskin kantaminen: Myydessäsi marjoja kannat 100-prosenttisen yrittäjäriskin ilman yrityksen puskureita tai sosiaaliturvaa. Jos sato on huono tai et saa marjoja kaupaksi, olet menettänyt matkakulut ja työpanoksesi ilman mitään turvaa.

Yhteenveto työttömän muistilistaksi:

1. Vältä säännöllisyyttä, jottei toimintaa tulkita yrittäjyydeksi.
2. Muista, että jokainen ansaittu euro vähennetään toimeentulotuestasi.
3. Varaudu siihen, että omatoimisuudesta saattaa seurata selvityspyyntöjä ja tukien maksatuksen viivästymistä.
4. Punnitse tarkkaan matkakustannukset suhteessa saatuun hyötyyn.
5. Yrittäjyys on identiteetti ja oma päätös, mutta viranomainen voi "pakottaa" sinut yrittäjästatukseen vastoin tahtoasi, jos myyntitoimintasi on aktiivista.

Yrittäjyys identiteetti vs viranomaispäätös

Jos viranomainen, kuten Kela tai TE-toimisto, tekee päätöksen henkilön puolesta koskien yrittäjyyttä tai itsensä työllistämistä marjanpoiminnalla, se sotii syvällisesti "Matkalla yrittäjyyteen" -artikkelin esittämiä perusperiaatteita vastaan. Artikkelin mukaan yrittäjyys on sisäinen kasvuprosessi ja henkilökohtainen valinta, jota kukaan ulkopuolinen ei voi sanella.

Tässä on keskeisiä kohtia, joissa viranomaispäätös on ristiriidassa näkemyksesi kanssa:

• Päätösvallan riistäminen yksilöltä: Artikkeli korostaa, että yrittäjyyspäätöstä ei kukaan tee henkilön puolesta, vaan se on yksilön oma yrittäjämäinen päätös. Jos viranomainen luokittelee poimijan yrittäjäksi vastoin tämän omaa tahtoa (esimerkiksi säännöllisen toiminnan perusteella), se rikkoo periaatetta, jonka mukaan yrittäjyys on vapaaehtoista ja omaehtoista.
• Motivaation lähde (Sisäinen vs. Ulkoinen): Artikkeli opastaa selvittämään, onko motivaatio omaa tahtoa vai ulkoapäin säädeltyä. Viranomaispäätös, joka pakottaa tai "rankaisee" omatoimisuudesta luokittelemalla sen yrittäjyydeksi, on puhtaasti ulkoinen tekijä, joka ei tue kestävän yrittäjäidentiteetin syntymistä.
• Yrittäjyys identiteettinä, ei vain statuksena: Näkemyksessäsi yrittäjyys on identiteetti, johon kasvetaan vähitellen. Viranomaisjärjestelmä taas näkee yrittäjyyden usein vain teknisenä statuksena, jota käytetään perusteena sosiaaliturvan katkaisemiseen. Lähteissä todetaankin, että järjestelmä saattaa tulkita työttömän työllistyvän "omassa työssään", jos hän viettää metsässä aikaa järjestelmällisesti, mikä katkaisee työttömyysturvan.
• Hämmennyksen ja riskin hallinta: Artikkelissa hämmennys nähdään voimavarana, jonka kautta yksilö punnitsee ideaansa suhteessa itseensä. Viranomaisen tekemä mielivaltainen päätös luo kuitenkin sellaista ennalta-arvaamatonta riskiä, jota yksilön on mahdoton hallita järkevästi. Tämä sotii sitä periaatetta vastaan, että yrittäjän on oltava tietoinen riskeistään ja hallittava niitä itse.
• Aktiivisuus vs. Piilottelu: "Matkalla yrittäjyyteen" kannustaa aktiivisuuteen, verkostoitumiseen ja oman osaamisen esiintuomiseen. Nykyinen järjestelmä ja viranomaisten "kyttääminen" taas pakottavat ihmiset toimimaan salassa ja välttelemään aktiivisuutta, jotta tukia ei menetettäisi. Tämä on täydellinen vastakohta artikkelin ihanteelle yrittäjämäisestä elämäntavasta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että siinä missä "Matkalla yrittäjyyteen" näkee yrittäjyyden positiivisena itsetoteutuksena ja mahdollisuutena, viranomaispäätöksellä langetettu yrittäjästatus marjanpoiminnassa näyttäytyy lähteiden mukaan pikemminkin byrokraattisena ansaana ja rangaistuksena omatoimisuudesta.

Kts "Matkalla yrittäjyyteen"

Työn hinta marjametsällä

Lähteissä analysoidaan tarkasti juuri tätä ilmiötä: vaikka nimellinen korvaus (kuten se 40–45 euroa) pysyisi samana, sen reaaliarvo ja työntekijän käteen jäävä hyöty pienenevät useasta eri suunnasta tulevan paineen vuoksi.

Tässä on lähteiden mukainen analyysi siitä, miksi kuvailemasi tilanne on työn tekijälle ja pienyrittäjälle kestämätön:

• "Rahapusseja on vain yksi" ja ostovoiman kierre: Lähteissä korostetaan, että kun työn hintaa painetaan alas ja samalla sosiaaliturvaa leikataan, paikallinen ostovoima hiipuu. Vaikka poimija saisi marjoistaan saman summan kuin ennen, ALV-korotukset, terveysmaksut ja muut elinkustannusten nousut vievät "yhdestä rahapussista" niin suuren osan, ettei ansaittu raha riitä enää entiseen tapaan perusmenoihin.
• Työn markkinahinnan "halpuuttaminen": Lähteissä kritisoidaan poliittista tahtotilaa, jossa työn markkinahinta halutaan painaa tasolle, jolla se kilpailee halvimman ulkomaisen työvoiman kanssa. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa suomalaisen on mahdotonta pyytää työstään hintaa, joka kattaisi elämisen kulut ja yrityksen kiinteät menot.
• Arvon hämärtyminen ostajan ja myyjän välillä:
  • Myyjälle (työttömälle/poimijalle): Työ on muuttunut vähemmän arvokkaaksi, koska hallitus on poistanut suojaosat ja ansiotulovähennykset. Toimeentulotukea saavalle marjaämpärin arvo on käytännössä nolla, koska jokainen ansaittu euro leikkaa tukea saman verran.
  • Ostajalle (kuluttajalle): Marjat ovat kalliimpia, koska kaupallinen poiminta on kriisissä ja tarjonta vähenee. Lisäksi kuluttajilla on kipuraja sille, mitä he voivat marjoista maksaa; jos poimijalle maksettaisiin säällinen elämiseen riittävä palkka sivukuluineen, ämpärillisen hinta nousisi tasolle, jota moni ei enää pysty maksamaan.
• Yrittäjäriskin kasvu: Kun marjan hinta ei ole noussut suhteessa muihin kustannuksiin (kuten polttoaineeseen), poimijan kantama 100-prosenttinen yrittäjäriski muuttuu raskaammaksi. Lähteissä mainitaan, että mustikkakilosta saatava korvaus saattoi olla suhteellisesti parempi jopa 70-luvulla kuin nykyään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ilanne on klassinen kannustinloukku ja arvonalennus: järjestelmä vaatii aktiivisuutta, mutta samalla se syö työn tekemisen taloudellisen pohjan ja siirtää kaiken riskin yksilölle. Työn hinnan devalvaatio ei kurjista vain työtöntä, vaan se nakertaa koko yhteiskunnan ja pienyrittäjien elinedellytyksiä.

Miten tuon puhdistamisen kanssa?

 

 T= q*p = hintasuhde

Puhdistanko mustikat vai en – kannattaako niitä edes kerätä?

Joskus kaikkein yksinkertaisin kysymys paljastaa jotain paljon suurempaa. Tällä kertaa se kysymys on: kannattaako mustikat puhdistaa ennen myyntiä vai ei? Kun asiaa alkaa laskea, huomaa nopeasti, ettei kyse ole pelkästään mustikoista. Kyse on työn arvosta, ajankäytöstä ja siitä, kannattaako pienimuotoinen ahkeruus Suomessa enää lainkaan.

Lähdetään liikkeelle yksinkertaisesta esimerkistä.

Puhdistetun mustikkaämpärin hinta olisi 45 euroa ja puhdistamattoman 30 euroa. Lisäksi oletetaan, että puhdistamatonta mustikkaa menee kaupaksi noin 40 prosenttia enemmän kuin puhdistettua.

Matematiikka näyttää ensi silmäyksellä tältä:

• Puhdistettu: 1 ämpäri × 45 € = 45 €
• Puhdistamaton: 1,4 ämpäriä × 30 € = 42 €

Erotus on ainoastaan kolme euroa.

Jos tarkastelu lopetetaan tähän, puhdistetun mustikan myynti näyttää hieman kannattavammalta. Mutta tämä laskelma unohtaa kaikkein tärkeimmän asian: ajan.

Aika on arvokkaampaa kuin kolme euroa

Mustikoiden poimimiseen kuluu helposti muutamasta tunnista useisiin tunteihin riippuen marjapaikoista. Kun mukaan lisätään puhdistaminen, voidaan puhua jopa kuuden tai seitsemän tunnin kokonaistyöstä yhtä ämpärillistä kohden.

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään asiaa toisesta näkulmasta.

Jos puhdistamiseen kuluva aika käytettäisiin uuden ämpärillisen poimimiseen, saattaisi puhdistamattomien mustikoiden myynti muuttua selvästi kannattavammaksi. Kahden puhdistamattoman ämpärillisen myynti 30 euron kappalehintaan tuottaisi jo 60 euroa, mikä ylittää yhden puhdistetun ämpärillisen 45 euron tuoton selvästi.

Toisin sanoen kysymys ei olekaan enää siitä, kummasta saa kolme euroa enemmän, vaan siitä, mihin oma aikansa kannattaa käyttää.

Puhdistamiseen vai poimimiseen?

Mutta ovatko hinnat edes realistisia?

Todennäköisesti eivät ainakaan kaikissa tilanteissa.

Suoramyynti kuluttajille mahdollistaa huomattavasti paremman hinnan kuin marjojen myynti teollisuudelle. Jos mustikka päätyy teollisuuden ostopisteeseen, saattaa 10 litran ämpärillisestä saada vain noin kymmenen euroa tai hieman enemmänkin riippuen vuoden hintatasosta.

Silloin koko laskelma muuttuu täysin.

Jos kuluttajien kipuraja tulee vastaan jo 40–50 euron hinnoissa, ei puhdistetun marjan korkeampaa hintaa välttämättä ole mahdollista saada markkinoilta lainkaan. Halvempi puhdistamaton marja voi puolestaan kiinnostaa useampia ostajia.

Nopeasti myyty marja on usein parempi vaihtoehto kuin täydellisesti puhdistettu marja, joka jää odottamaan ostajaansa.

Entä jos työstä ei jää mitään käteen?

Tässä kohtaa tullaan huomattavasti ikävämpään kysymykseen.

Kannattaako mustikoita edes kerätä?

Jos henkilö saa toimeentulotukea, jokainen ansaittu euro vähennetään käytännössä suoraan tuesta. Työttömyysturvassa suojaosan poistaminen puolestaan merkitsee sitä, että pienetkin lisätulot vaikuttavat välittömästi etuuksiin.

Tilanne on nurinkurinen.

Jos käytät kuusi tuntia mustikoiden poimimiseen ja puhdistamiseen, mutta taloudellinen asemasi ei käytännössä parane lainkaan, on täysin perusteltua kysyä, kuka tästä työstä lopulta hyötyy.

Sinäkö?

Valtioko?

Vai ei kukaan?

Lisäksi säännöllinen myynti saattaa johtaa siihen, että toimintaa arvioidaan yrittäjyytenä, jolloin riskit etuuksien menettämisestä kasvavat edelleen.

Mustikka onkin vain esimerkki

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä pohdinnassa on se, ettei kyse ole lopulta mustikoista.

Kyse on työn arvostuksesta.

Jos ihminen poimii metsästä luonnonmarjoja, myy ne lähialueellaan ja käyttää siihen oman vapaa-aikansa, pitäisi järjestelmän mielestäni kannustaa siihen eikä rakentaa erilaisia kannustinloukkuja työn tekemisen ympärille.

Kun muutaman kympin ansioiden vuoksi joudutaan pohtimaan verotusta, tukien leikkautumista, yrittäjästatusta ja byrokratiaa, voidaan aiheellisesti kysyä, onko järjestelmässä jotain pielessä.

Pienimuotoisen työn pitäisi olla aina kannattavaa.

Puhdistanko vai en?

Jos alkuperäisiin laskelmiin on uskominen, valitsisin itse puhdistamattoman mustikan. Kolmen euron erotus on niin pieni, ettei sillä ole käytännössä merkitystä verrattuna puhdistamiseen kuluvaan aikaan.

Mutta vielä suurempi kysymys kuuluu:

Kannattaako niitä edes kerätä?

Jos työstä saa kohtuullisen korvauksen ja siitä jää jotain omaankin taskuun, vastaus on ilman muuta kyllä.

Jos taas järjestelmä huolehtii siitä, ettei ahkeruudesta jää juuri mitään käteen, ei kysymys enää ole mustikoista vaan siitä, olemmeko rakentaneet yhteiskunnan, jossa pienimuotoinen työnteko on muuttunut harrastukseksi eikä keinoksi parantaa omaa toimeentuloaan.

Mustikan puhdistaminen on lopulta se pienin ongelma.

Fiskaalinen devalvaatio iskee myös marjanpoimijaan

Näkemys halpuuttamisesta (fiskaalisesta devalvaatiosta) ja sen kytkeytymisestä poliittiseen ideologiaan saa vahvaa tukea lähdeaineistosta. Lähteet kuvaavat tätä kehitystä prosessina, jossa työn markkinahintaa painetaan alas niin, että matalapalkkainen ja epävarma työ, kuten marjanpoiminta, alkaisi näyttäytyä suhteellisesti houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Tässä on lähteisiin perustuva analyysi tästä kehityksestä:

1. Työn markkinahinnan halpuuttaminen ja "palkkalattia" Lähteet esittävät, että sosiaaliturvan taso asettaa "lattian" sille, kuinka pientä palkkaa ja kuinka huonoja ehtoja työntekijän kannattaa hyväksyä. Kun tätä lattiaa lasketaan leikkaamalla etuuksia ja poistamalla kannustimia (kuten 300 euron suojaosa), työn hinta devalvoituu. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa työntekijän neuvotteluasema heikkenee, koska "jonossa on aina joku, jonka on pakko ottaa sama työ vastaan huonommilla ehdoilla".

2. Ideologinen tavoite: Marjanpoiminta "normaalina" tasona Aineistossa pohditaan suoraan, onko hallituksen tavoitteena pudottaa työn hinta niin alas, että marjanpoiminta on suhteellisesti samanarvoista muun työn kanssa.

• Tällöin mikä tahansa ansaittu tulo on riittävä motivaattori työn vastaanottamiselle, koska vaihtoehtona on täydellinen tulottomuus.
• Strategiana on kurjistaa kansa niin syvälle, että "marjakartellien ala-arvoiset palkat" alkaisivat tuntua hyväksyttäviltä.
• Tämä on linjassa sen ideologian kanssa, jossa työttömyys nähdään yksilön "työhaluttomuutena", vaikka todellisuudessa kyse on siitä, ettei tarjotuilla ehdoilla ja palkan devalvoituneella ostovoimalla tule toimeen.

3. Reaaliansioiden heikkeneminen ja ostovoiman kierre Vaikka työn hinta (esim. marjaämpärin hinta) pysyisi samana, todelliset ansiot heikkenevät, koska:

• "Rahapusseja on vain yksi": ALV-korotukset, terveysmaksut ja muut leikkaukset syövät pienenkin lisätienestin reaaliarvon.
• Suojaosan poisto: Kun 300 euron suojaosa poistettiin, jokainen ansaittu euro leikkaa tukea välittömästi, mikä tekee pienestä työstä (kuten marjastuksesta) taloudellisesti hyödytöntä toimeentulotuen varassa oleville.
• Tämä johtaa siihen, ettei työn tekijällä ole enää varaa ostaa niitä tuotteita tai palveluita, joita hän itse tuottaa.

4. Vaikutus pienyrittäjyyteen Työn hinnan halpuuttaminen on "kaksiteräinen miekka", joka nakertaa myös pienyrittäjän leipää.

• Kun palkkoja ja tukia leikataan, paikallinen ostovoima hiipuu, jolloin pienyrittäjän palveluille ei ole enää kysyntää.
• Pienyrittäjä ei voi kilpailla hinnalla, jos markkinoiden yleinen hintataso on devalvoinut työn arvon tasolle, joka ei kata edes kiinteitä kuluja ja elämiseen riittävää palkkaa.

Yhteenvetona lähteet vahvistavat, että kyseessä on poliittisesti ohjattu suunta, jossa työn hintaa painetaan alas poistamalla turvaverkkoja. Tämä pakottaa yksilön kantamaan 100-prosenttisen yrittäjäriskin (kuten marjametsässä) ilman, että työstä saatava korvaus enää riittää inhimilliseen elämiseen tai tukee yhteiskunnan laajempaa ostovoimaa.

Lähdeluettelo

Tässä on lähdeluettelo ja tiivistelmä kaikista 14 lähteestä, jotka käsittelevät työttömien marjanpoimintaa, sosiaaliturvan riskejä, yrittäjyyttä ja työn hinnan kehitystä:

1. Aleksi Salonen – Yhteiskunta & systeemiajattelu Lähde analysoi hallituksen tekemiä leikkauksia, kuten 300 euron suojaosan ja toimeentulotuen ansiotulovähennyksen poistoa. Kirjoituksessa korostetaan, että nykyjärjestelmässä pienikin lisätienesti marjametsästä leikkaa tuet täysimääräisesti, mikä tekee poimimisesta taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi se nostaa esiin työttömien kohtaamat käytännön esteet, kuten auton ja polttoaineen puutteen.
2. Ammattiliitto VALO ry Sosiaalisen median keskustelu, jossa vaaditaan marjanpoimijoiden palkkatason ja työolojen korjaamista. Lähteessä tuodaan esiin, että työttömät eivät uskalla poimia marjoja myyntiin viranomaisten "kyttäämisen" pelossa, sillä tuloista saattaa seurata tukien menetys tai uudelleenluokittelu yrittäjäksi.
3. Jyry Heinänen Kriittinen katsaus "työttömät marjametsään" -populismiin. Lähde listaa viisi keskeistä syytä ehdotuksen epärealistisuudelle: marja-alueiden kaukainen sijainti, sosiaaliturvan ja työnhaun ristiriita, 100-prosenttisen yrittäjäriskin siirtäminen yksilölle, poliittinen kaksoisstandardi ja valtion velvollisuuden laiminlyönti työllisyyden hoidossa.
4. Leif Kuismanen Yrittäjyyden ja työelämän asiantuntijan näkemys, joka painottaa "matkaa yrittäjyyteen" sisäisenä kasvuna eikä pakotettuna statuksena. Kuismanen ilmaisee huolensa työn hinnan devalvaatiosta, joka syö niin palkansaajan ostovoimaa kuin pienyrittäjän elinedellytyksiä.
5. Mari Vanhala – Persujen äänten kalastelua Keskusteluketju, jossa kritisoidaan oikeiston näkemystä marjanpoiminnan helppoudesta. Lähteessä huomautetaan, että työttömän 600 euron perusturva ei riitä auton ylläpitoon, mikä tekee marjametsille siirtymisestä mahdotonta, vaikka se olisikin hallituksen toive.
6. Marjanpoimijan palkka? Verkkosivun artikkeli, joka käsittelee työn ja palkan suhdetta myyntihintaan. Lähde esittää teorian, jonka mukaan hallitus pyrkii tietoisesti pudottamaan työn markkinahinnan niin alas, että kotimainen marjanpoiminta kilpailisi halvan ulkomaisen työvoiman kanssa, jolloin mikä tahansa pieni tulo toimisi motivaattorina.
7. Matkalla yrittäjyyteen Laaja opas yrittäjyyden psykologisesta ja identiteettipohjaisesta kehittymisestä. Se korostaa, että yrittäjyys on vapaaehtoinen valinta ja identiteetti, jota kukaan ei voi päättää toisen puolesta, mikä on ristiriidassa viranomaisten tekemien mielivaltaisten yrittäjyystulkintojen kanssa.
8. Mia Laiho Kansanedustajan ehdotus marjanpoiminnan vapauttamisesta veroista ja kannustimien luomisesta työttömille lapsuusmuistojen pohjalta. Ehdotus saa kommenteissa vastalauseita, joissa muistutetaan marja-alan ihmiskauppaepäilyistä, huonoista palkoista ja jo olemassa olevasta verovapaudesta.
9. Satu Hassi Lähteessä kysytään suoraan, miten marjatulot vaikuttavat työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen. Vastausosio paljastaa pykäläviidakon karuuden: Kela vähentää jokaisen tilille näkyvän euron tuesta, ja työllisyysviranomainen voi katsoa säännöllisen poimijan työllistyvän "omassa työssään", mikä katkaisee päivärahan.
10. T = q * p = hintasuhde Laskennallinen tarkastelu hinnan, määrän ja tuoton suhteesta. Lähde tarjoaa kaavoja katteen ja myyntitarpeen laskemiseen, mikä auttaa ymmärtämään, miksi työn hinnan ja panoksen suhde on kriittinen yrittämisen kannattavuudelle.
11. Timo Kaunisto Analyysi siitä, miten hallitus on toimillaan pahentanut työttömyyttä ja syyttää nyt työttömiä laiskuudesta. Lähteessä korostetaan, että suojaosan poistaminen oli paha virhe, joka romutti pätkätöiden ja pienten lisäansioiden houkuttelevuuden.
12. Työhaluttomuus – Jaana Strandman & Aleksi Salonen Keskustelu, jossa puretaan myyttiä työttömien laiskuudesta. Lähteessä osoitetaan, että "työhaluttomuus" on todellisuudessa kannustinloukkuja, jotka hallitus on itse rakentanut poistamalla suojaosat ja leikkaamalla etuuksia, mikä on johtanut osa-aikatyön vähenemiseen.
13. Työttömät marjametsään... (Audio/Video-transkripti) Puheenvuoro, jossa todetaan, ettei marja-alan perusongelmia ratkaista lähettämällä työttömiä metsään. Lähde muistuttaa, että nykyaikainen marjateollisuus vaatii logistiikkaa ja asumisjärjestelyjä, eikä vastaa 50 vuoden takaista tilannetta, jolloin marjoja poimittiin vain oman kodin takaa.
14. YLE Riikka Purra Uutisartikkeli, jossa valtiovarainministeri Purra pitää Suomen marja-alaa kestämättömänä ja ihmettelee kotimaisten poimijoiden puutetta korkeasta nuorisotyöttömyydestä huolimatta. Purra tukee tiukkaa viisumilinjaa ja katsoo, että poimijoita tulisi löytyä kotimaasta.

 

"Yrittäjyyttä ja työtä" -palstaa voisin suositella seuraaville lukijaryhmille:

1. Aloittelevat yrittäjät ja yrittäjyyttä harkitsevat

Miksi: Palsta tarjoaa konkreettista, omakohtaista tietoa yrittäjyydestä ilman kiiltokuvamarkkinointia. Kirjoittaja jakaa oikeita kokemuksia useilta eri aloilta (autoala, IT, koulutus, neuvonta) ja eri yritysmuodoista, mukaan lukien osuuskunnat. Tämä auttaa realistisen kuvan muodostamisessa siitä, mitä yrittäjyys todella on.

2. Osuuskuntatoiminnasta kiinnostuneet

Miksi: Palsta keskittyy erityisesti osuuskuntamalliin, sen toimintaperiaatteisiin ja jäsenen omistajuuteen. Tämä on harvinaista suomalaisessa yrittäjyyskeskustelussa, joka usein painottaa yksinyrittäjyyttä tai startup-kulttuuria. Osuuskuntavaihtoehto kiinnostaa erityisesti cooperatiivista taloutta ja demokraattista työn organisointia pohtivia.

3. Työelämän muutoksista huolestuneet palkansaajat

Miksi: Palstan tagline "joko vapaaehtoisesti tai väkisin" ja viittaukset työn hinnan halpenemiseen sekä leikkauksiin puhuttelevat niitä, jotka pohtivat palkkatyön turvallisuutta. Se tarjoaa näkökulman siihen, miten yrittäjyys voi olla sekä pakotie että mahdollisuus epävarmassa taloudellisessa tilanteessa.

4. Yrittäjyyden kriittiset tarkkailijat

Miksi: Toisin kuin monet yrittäjyysblogit, tämä palsta ei myy unelmaa rikkaudesta ja vapaudesta. Se tunnustaa haasteet ja yhteiskunnalliset rakenteet, jotka vaikeuttavat yrittämistä. Tämä kiinnostaa niitä, jotka suhtautuvat yrittäjyysmyyttiin skeptisesti mutta haluavat ymmärtää ilmiötä syvemmin.

5. Itseohjautuvan työn etsijät

Miksi: Kirjoittajan monialainen tausta ja kokemus erilaisista työn muodoista (yrittäjä, kouluttaja, neuvoja, osuuskuntatoimija) tarjoaa inspiraatiota niille, jotka eivät halua sitoutua yhteen urapolkuun vaan rakentaa monipuolisen toimeentulon.

6. Tekoälyn hyödyntämisestä kiinnostuneet sisällöntuottajat

Miksi: Paljastus siitä, että Mistral-tekoälyä on käytetty tekstien analysointiin ja rakenteen luomiseen, tarjoaa mielenkiintoisen case-esimerkin siitä, miten tekoälyä voi hyödyntää oman ajattelun jäsentämisessä ja sisällöntuotannossa.

Kenelle EN suosittelisi?

• Perinteisen bisneskirjallisuuden ystäville, jotka kaipaavat strukturoituja menestysreseptejä ja "10 asiaa menestyvän yrittäjän aamurutiinista" -tyylistä sisältöä
• Niille, jotka etsivät puhtaasti objektiivista, tieteellistä analyysiä – tämä on selkeästi subjektiivinen, omakohtainen kertomus
• Niille, jotka haluavat välttää yhteiskunnallista keskustelua – palsta ei pelkää politisoida työelämää

Yhteenveto: Palsta sopii parhaiten realistiselle, kriittisesti ajattelevalle lukijalle, joka etsii aitoja kokemuksia yrittäjyydestä epävarmassa maailmassa – ei menestystarinaa vaan selviytymistarinaa.

Yrittäjyydestä vuoden 2025 lopulla

(Perusta yritys!, mene töihin!, ota vastuu itsestäsi ja muuta tyhjänpäistä laulua kaukana todellisuudesta.)

Yrittäjäksi vaikka väkisin, yrittäjyydestä monella tapaa, Matkalla yrittäjyyteen, Ostovoimaa ??,Orpon politiikka, Työttömän mielenmaisemaa. kestävyysvaje kun raha karkaa.

Vuoden 2024 keskustelua on leimannut ajattelematon hokema: “mene töihin – perusta yritys – ota vastuu itsestäsi”. Se ohittaa todellisuuden, jossa töitä ei ole, ostovoimaa ei ole ja pienyrittäjyys sysätään tilanteeseen, jossa sillä ei ole elinkelpoisia edellytyksiä. Yrittäjyydestä on tehty pakko, ei mahdollisuus. Se ei ole yrittäjämyönteistä politiikkaa vaan yrittäjien kuluttamista loppuun.

Luotu käyttäen Suno.ai Musiikki Suno, sanoitukset omat. Äänen käsittely Omassa puhe nauhoitteesta , Audacity OpenVINO Ai Effects, OpenVino Noise Suppression tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti ChatGPT kooste kerätystä aineistosta tehty artikkeliksi. Kirjoitusasu  ChatGPT,
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Mene töihin, perusta yritys!!!

Mene töihin – kun ei ole töitä

Vuosi alkaa olla lopuillaan, eikä tämä vuosi ole ollut mieltä ylentävä. Yksi selkeimmistä ilmiöistä on ollut kansan jakautuminen ja keskustelun kärjistyminen. Pinnalliset, ideologiset heitot ovat korvanneet ajatukseen perustuvan harkinnan.

Kun toimeentulosta tai rahapulasta on puhuttu, vastaus on ollut usein sama:
“Mene töihin!.”

Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteestaan. Jos katsoo työpaikkailmoituksia ja yritystilannetta, todellisuus on toinen. Konkursseja on poikkeuksellisen paljon. Työpaikkoja katoaa. Yritykset, jotka vielä ovat pystyssä, elävät usein aivan konkurssin rajalla.

Kun ei ole töitä, ei ole töitä. Se ei muutu hokemalla.

Perusta yritys – ja tuhoa viimeinenkin mahdollisuus

Kun “mene töihin” ei enää kanna, seuraava laulu alkaa:
“Perusta yritys. Ota vastuu itsestäsi.”

Otetaan esimerkki.

Puusepänverstaassa on ollut omistaja ja yksi työntekijä. Yrityksen tilanne heikkenee, ja työntekijä irtisanotaan taloudellisista syistä. Ammattitaitoinen ihminen, tehnyt koko ikänsä puusepäntöitä.

Hänelle sanotaan: perusta yritys.

Hän perustaa puusepänverstaan. Samalle kylälle. Samoille asiakkaille. Ostovoima ei kasva, mutta yrityksiä on nyt kaksi. Molemmat saavat vähemmän töitä, molemmat joutuvat laskemaan hintoja, ja molempien toimeentulo heikkenee.

Kun tämän sanoo ääneen, vastaus on:
“No typerähän se nyt on tuollainen yritys perustaa.”

Niin onkin.
Mutta juuri sitä käskettiin tekemään.

Mitä muuta hänen olisi pitänyt perustaa? Ravintola? Lääkäripalvelu? Metallipaja? On täysin luonnollista, että ihminen yrittää tehdä sitä, minkä osaa. Ongelma ei ole yrittäjä. Ongelma on ympäristö, jossa yrittäjyydelle ei ole elinmahdollisuuksia.

Tämä ei ole yrittäjämyönteistä – tämä on yrittäjäpakkoa

Tutustu videolla olevaan pohdintaan.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään yrittäjyyttä vastaan. Päinvastoin. Ilman yrittäjiä tämä yhteiskunta ei pyöri. Olen auttanut hyvin monia yrityksiä alkuun, mutten halua että yritys epäonnistuu ennen aikojaan.

Mutta se, mitä nyt kutsutaan yrittäjämyönteiseksi ilmapiiriksi, on todellisuudessa yrittäjäpakotteinen ilmapiiri. Ihmisiä työnnetään yrittäjiksi tilanteessa, jossa jo tiedetään, ettei alueella ole ostovoimaa.

Seurauksena ei ole menestysyrityksiä, vaan lisää toimeentulotuen asiakkaita.

Yhteisöveron alennukset, pääomatulojen kevennykset ja suuret talouspuheet eivät auta pientä puusepänverstaan perustajaa millään tavalla. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Ostovoima on kaiken perusta – ei pakotettu työ

Tämä yhteiskunta ei pyöri suuryrityksillä ja pääomilla.
Se pyörii tavallisen kansan ostovoimalla ja pienyrittäjien palveluilla.

Jos ihmisillä ei ole rahaa, ei auta kehottaa ostamaan. Ostohalu ei korvaa puuttuvaa ostokykyä. ( ostohaluttomuutta?? )

Kun samalla alueella on useita kevytyrittäjiä tarjoamassa samoja palveluja, ainoa seuraus on hintojen lasku. Kyse on työn hinnan alentamisesta – pakon kautta. Ihmiset ajetaan tilanteeseen, jossa he ottavat vastaan töitä, joista ei saa kunnollista palkkaa.

Oravan nahkatalous ei kasvata mitään

Taloutta ei saada kasvuun sillä, että euro siirretään taskusta toiseen. Se ei lisää varallisuutta, eikä synnytä uutta.

Kun bruttokansantuote supistuu, ja ainoa vastaus on leikkaaminen, ollaan umpikujassa. Ensin pitäisi saada talous edes liikkeelle. Nyt sitä ei ole edes yritetty purkaa – siihen on vain ajauduttu.

Halpatyö on se, mitä ollaan luomassa

Luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa. Vitsinä sanoin jo keväällä 2024, että kyllä niitä syntyy – kun ensin poistetaan vanhat. Ja siltä se nyt näyttää.

Ne uudet työpaikat ovat halpatyöpaikkoja.

Marjanpoimijoista käyty keskustelu on hyvä esimerkki. Ongelmaa ei ratkaistu parantamalla heidän ehtojaan, vaan laskemalla kaikkien muiden taso samalle viivalle. Nyt ollaan “tasapuolisia” – alaspäin.

Toivo elää – mutta realismi ensin

Toivon, että ensi vuosi olisi parempi. Toivon, että ostovoima oikeasti osuisi tavallisen kansan kohdalle, eikä jäisi tilastoihin ja puheisiin. Silloin jotain voisi lähteä liikkeelle.

Tällä hetkellä parannusta ei näy.
Mutta toivoa saa – ja pitää – kunhan samalla katsotaan todellisuutta silmiin.

Vuoden viimeiset päivät ovat käsillä.
Hyvää uutta vuotta – vaikkei tämä vielä ollutkaan tämän vuoden viimeinen niitti.

Harkitse kaikki vaihtoehdot ensin.

Ennen kuin aloitat yritystoiminnan

Ennen yrityksen perustamista irtisanotun kannattaa arvioida taloudellinen tilanne, osaaminen, työmarkkinat, mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön, kouluttautuminen, uudelleensijoittumispalvelut ja realistinen liiketoimintamahdollisuus. Yrityksen perustaminen ei ole automaattisesti paras tai helpoin ratkaisu.

Sinun ( minä )  taustallasi – pitkän linjan yritysneuvojana ja hinnoittelun tuntijana – tämä kysymys osuu juuri siihen kohtaan, jossa moni tekee hätiköidyn ratkaisun. Yrittäjyys voi olla hyvä vaihtoehto, mutta ei ensimmäinen eikä ainoa. Tässä on selkeä, jäsennelty lista vaihtoehdoista, joita irtisanotun kannattaa harkita ennen kuin ryhtyy yrittäjäksi.

Yritä pysyä yhteiskunnassa mukana. Pyydä apua, kysy neuvoa, älä päästä elämääsi luiskahtamaan pois hallinnasta. ( Opettelen elämään )

Vaihtoehdot, jotka irtisanotun kannattaa arvioida ennen yrityksen perustamista

1. Taloudellisen tilanteen kartoitus

• Kuinka pitkään työttömyysturva riittää
• Onko säästöjä, jotka mahdollistavat rauhallisen harkinnan
• Onko velkoja tai sitoumuksia, jotka lisäävät riskiä
• Onko mahdollista elää 6–12 kuukautta ilman vakaata tuloa

Yrittäjyys vaatii puskuria – ilman sitä riski kasvaa merkittävästi.

 2. Oman osaamisen ja työmarkkina-arvon arviointi

• Onko osaamiselle kysyntää palkkatyössä
• Onko mahdollista työllistyä toiselle työnantajalle
• Onko ala kasvussa vai laskussa
• Onko osaaminen ajantasaista vai pitäisikö päivittää

Moni huomaa, että uusi työpaikka löytyy nopeammin kuin yritysasiakkaat.

3. Kouluttautuminen ja uudelleenkoulutus

• TE-palveluiden tarjoamat koulutukset
• Ammatillinen täydennyskoulutus
• Uuden pätevyyden hankkiminen
• Lyhyet kurssit, jotka parantavat työllistymismahdollisuuksia

Kouluttautuminen voi avata ovia, joita ei aiemmin ollut.

4. Uudelleensijoittumispalvelut (outplacement)

Monet työnantajat tarjoavat irtisanotuille:

• uraohjausta
• CV- ja työnhakupalveluja
• henkilökohtaista sparrausta
• verkostoja

Nämä voivat nopeuttaa työllistymistä huomattavasti.

5. Verkostojen hyödyntäminen

• entiset kollegat
• yhteistyökumppanit
• alan yritykset
• paikalliset yrittäjäyhdistykset

Usein uusi työ löytyy verkostojen kautta – ei työpaikkailmoituksista.

6. Kevytyrittäjyys tai laskutuspalvelu ennen oikeaa yritystä

Tämä on joissain määrin vielä turvallinen väylä testata:

• onko asiakkaita
• mikä on todellinen hintataso
• miten työmäärä vaihtelee
• tuntuuko yrittäjyys omalta

Kevytyrittäjyys on riskitön tapa kokeilla ilman yrityksen perustamista.

7. Liiketoimintamahdollisuuden realistinen arviointi

Ennen yrityksen perustamista tulisi selvittää:

• onko markkinoilla tilaa
• onko asiakkaita oikeasti saatavilla
• mikä on kannattava hinta
• kuinka paljon töitä tarvitaan elämiseen
• miten kilpailijat toimivat

Tämä on kohta, jossa sinun kokemuksesi hinnoittelusta on erityisen arvokas: jos hinta ei kestä markkinatasolla, yritys ei kestä pitkällä aikavälillä.

8. Rehellinen arvio yrittäjyyden soveltuvuudesta

Yrittäjyys vaatii:

• epävarmuuden sietoa
• talousosaamista
• myyntiä ja markkinointia
• itsenäistä työotetta
• kykyä hinnoitella oma työ oikein

Kaikki eivät halua tai jaksa tätä – eikä tarvitsekaan.

Tutustu itseesi: Lue matkalla yrittäjyyteen

Älä ala kilpailemaan hinnalla. 

Olet käynnistämässä oravanpyörän joka pyöriessään syö ensin heikommat pois kilpailemasta. Muista että tämän hetkinen politiikka ajaa nimenomaan työn hinnan alentamista. Pidä omalta osaltasi kiinni työn arvostuksesta. Orpon politiikka

Ennen yrityksen perustamista irtisanotun kannattaa arvioida taloudellinen tilanne, osaaminen, työmarkkinat, mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön, kouluttautuminen, uudelleensijoittumispalvelut ja realistinen liiketoimintamahdollisuus. Yrityksen perustaminen ei ole automaattisesti paras tai helpoin ratkaisu.

Sinun taustallasi – pitkän linjan yritysneuvojana ja hinnoittelun tuntijana – tämä kysymys osuu juuri siihen kohtaan, jossa moni tekee hätiköidyn ratkaisun. Yrittäjyys voi olla hyvä vaihtoehto, mutta ei ensimmäinen eikä ainoa. Tässä on selkeä, jäsennelty lista vaihtoehdoista, joita irtisanotun kannattaa harkita ennen kuin ryhtyy yrittäjäksi.

Vaihtoehdot, jotka irtisanotun kannattaa arvioida ennen yrityksen perustamista

1. Taloudellisen tilanteen kartoitus

• Kuinka pitkään työttömyysturva riittää
• Onko säästöjä, jotka mahdollistavat rauhallisen harkinnan
• Onko velkoja tai sitoumuksia, jotka lisäävät riskiä
• Onko mahdollista elää 6–12 kuukautta ilman vakaata tuloa

Yrittäjyys vaatii puskuria – ilman sitä riski kasvaa merkittävästi.

2. Oman osaamisen ja työmarkkina-arvon arviointi

• Onko osaamiselle kysyntää palkkatyössä
• Onko mahdollista työllistyä toiselle työnantajalle
• Onko ala kasvussa vai laskussa
• Onko osaaminen ajantasaista vai pitäisikö päivittää

Moni huomaa, että uusi työpaikka löytyy nopeammin kuin yritysasiakkaat.

3. Kouluttautuminen ja uudelleenkoulutus

• TE-palveluiden tarjoamat koulutukset
• Ammatillinen täydennyskoulutus
• Uuden pätevyyden hankkiminen
• Lyhyet kurssit, jotka parantavat työllistymismahdollisuuksia

Kouluttautuminen voi avata ovia, joita ei aiemmin ollut.

4. Uudelleensijoittumispalvelut (outplacement)

Monet työnantajat tarjoavat irtisanotuille:

• uraohjausta
• CV- ja työnhakupalveluja
• henkilökohtaista sparrausta
• verkostoja

Nämä voivat nopeuttaa työllistymistä huomattavasti.

5. Verkostojen hyödyntäminen

• entiset kollegat
• yhteistyökumppanit
• alan yritykset
• paikalliset yrittäjäyhdistykset

Usein uusi työ löytyy verkostojen kautta – ei työpaikkailmoituksista.

6. Kevytyrittäjyys tai laskutuspalvelu ennen oikeaa yritystä

Tämä on turvallinen väylä testata:

• onko asiakkaita
• mikä on todellinen hintataso
• miten työmäärä vaihtelee
• tuntuuko yrittäjyys omalta

Kevytyrittäjyys on riskitön tapa kokeilla ilman yrityksen perustamista.

7. Liiketoimintamahdollisuuden realistinen arviointi

Ennen yrityksen perustamista tulisi selvittää:

• Älä aloita liiketoimintaa ennen starttiraha hakemusta, tai muutakaan hakemusta.
• onko markkinoilla tilaa
• onko asiakkaita oikeasti saatavilla
• mikä on kannattava hinta
• kuinka paljon töitä tarvitaan elämiseen
• miten kilpailijat toimivat
• Käy maksuttomassa yritysneuvonnassa.

Tämä on kohta, jossa sinun kokemuksesi hinnoittelusta on erityisen arvokas: jos hinta ei kestä markkinatasolla, yritys ei kestä pitkällä aikavälillä.

8. Rehellinen arvio yrittäjyyden soveltuvuudesta

Yrittäjyys vaatii:

• epävarmuuden sietoa
• talousosaamista
• myyntiä ja markkinointia
• itsenäistä työotetta
• kykyä hinnoitella oma työ oikein

Kaikki eivät halua tai jaksa tätä – eikä tarvitsekaan.

Se on tie kohti heikompaa markkinaa ja oman työn arvon romuttumista

Ajoittain kuulee ajatuksen, että uuden yrityksen kannattaa “aluksi” tarjota palvelujaan selvästi markkinahintaa halvemmalla, jotta asiakkaita saadaan sisään. Ajatus voi tuntua houkuttelevalta, mutta kokemus yritysneuvonnasta ja hinnoittelusta osoittaa, että tämä strategia on lähes aina karhunpalvelus sekä yrittäjälle itselleen että koko toimialalle.

Hinnan nostaminen jälkikäteen on käytännössä erittäin vaikeaa. Jos asiakas tottuu 40 euron tuntihintaan, hän ei myöhemmin näe mitään syytä maksaa 60 euroa samasta työstä. Halpa hinta ei ole “alkuvaiheen tarjous”, vaan se muodostuu asiakkaan silmissä yrityksen todelliseksi arvoksi.

Samalla syntyy toinen ongelma: kun markkinoille tulee halvempi toimija, alkuperäinen yritys joutuu usein laskemaan omaa hintaansa pysyäkseen kilpailussa mukana. Lopputuloksena markkinoilla on kaksi yrittäjää, jotka tekevät samaa työtä, mutta molemmat liian halvalla. Asiakkaiden ostovoima ei kasva, eikä työn tarve lisäänny – mutta työn arvo laskee.

Tämä on klassinen oravanpyörä, jossa hinnalla kilpailu syö kannattavuuden, heikentää alan arvostusta ja tekee yrittäjyydestä entistä epävarmempaa. Lyhyen aikavälin hyöty muuttuu nopeasti pitkäaikaiseksi ongelmaksi.

Kestävämpi tie on pitää kiinni oikeasta hinnasta

Sen sijaan että yrittäjä lähtisi markkinoille alihinnoittelemalla itsensä, kannattaa rakentaa kilpailukyky muille vahvuuksille:

• laatuun ja ammattitaitoon
• luotettavuuteen ja aikataulupitoon
• asiakaspalveluun ja selkeään viestintään
• erikoisosaamiseen tai niche-palveluihin

Nämä ovat tekijöitä, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan – ja jotka eivät romuta markkinahintaa.

Halpa hinta ei ole kilpailuetu, vaan vaarallinen riski

Kun työn arvo pidetään oikealla tasolla, yrittäjä voi rakentaa vakaata ja kannattavaa liiketoimintaa. Kun hinta poljetaan alas, syntyy vain epävarmuutta, heikkoa tulosta ja alaa rapauttava hintakilpailu.

Siksi on tärkeää: älä kilpaile hinnalla – kilpaile laadulla, osaamisella ja luotettavuudella.

Esimerkkitilanne ja näkemykseni

Yrityksen perustaminen ja hinnoittelu

Kuvitellaan tilanne: muuan sähköasentaja, kutsutaan häntä vaikka Juhaksi, on työskennellyt pitkään suuressa asennusyrityksessä. Työ oli vielä toistaiseksi vakaata, mutta kireässä taloustilanteessa yrityksen voitot alenivat nopeasti. Juha joutui lopulta irtisanotuksi, sillä 60 € tunnilta on asennustyöstä jo hyvin kilpailukykyinen hinta.

Juhakin päättää lähteä yrittäjäksi ja perustaa oman yhdenmiehen sähkötöihin erikoistuneen firmansa. Hän arvioi, että omassa toiminimessään kiinteät kulut pysyvät pieninä: pakettiauton vuokra, työkalut ja kirjanpito-ohjelma ovat kertaluontoisia kuluja. Näin Juha uskoo, että 40 € tuntihinnalla hän saa helpommin tilauksia ja kasvattaa asiakaskuntaansa, kun entinen 60 € tuntihinta piti monia asiakkaita poissa.

Tarkastellaan esimerkinomaisesti, miten tilanne etenee, kun Juha alentaa hintaa merkittävästi:

• Kilpailutilanne: Kun Juha aloittaa työt omassa yrityksessään hintaan 40 €/h, suurempi sähkötöitä tarjoava yritys huomaa asiakkaiden siirtyvän häneen edullisemman hinnan vuoksi.
• Reaktio: Suuren yrityksen omistajalla on kiinteitä kuluja, joten hän päättää vastata tilanteeseen alentamalla omaa tuntihintaansa esimerkiksi 45 €:een pysyäkseen kilpailukykyisenä.
• Hintakilpailu: Nyt markkinoilla on kaksi toimijaa: Juha hinnalla 40 € ja iso yritys 45 €. Asiakkaat kääntävät katseensa halvimpaan tarjoukseen, mutta oletuksena käytettävissä oleva ostovoima ja tarve pysyvät ennallaan.
• Seuraukset: Kumpikaan yrittäjistä ei enää onnistu korottamaan hintatasoaan, ja molemmat joutuvat venyttämään kulujaan äärirajoilleen. Kannattavuus uhkaa romahtaa kummassakin yrityksessä. Hyvin todennäköisesti suurempi yritys saattaa iskeä Juhan toimintaan voimakkaalla iskulla. Yrityksellä on vahva entinen asiakaskunta, luotettava tausta sekä taloustilillä varallisuutta iskeä erittäin halvoilla tarjouksilla. Todennäköissti suuren yrityksen suhteet osien toimittajiin ovat hyvät ja suurempi yritys voi solmia yhteustyönä kampajoita jotka ovat todella iskeviä. Voi olla myös niin että molemmat yrittäjät pitkittävät omia "siirtojaan" niin pitkälle että jäljelle jää vain kaksi häviäjää, jonka jälkeen tulee kolmas joka korjaa potin.

Tämä esimerkki havainnollistaa, miksi hintakilpailun aloittaminen selvästi alhaisemmalla hinnoittelulla on pitkällä aikavälillä petollista. Hinnan nostaminen jälkikäteen on hyvin vaikeaa: jos Juha jossain vaiheessa haluaisi palauttaa tuntihintansa 60 euroon, asiakkaat eivät välttämättä siihen suostu, koska he ovat jo tottuneet saamaan aiemmin paremman tarjouksen. Juha olisi tällöin juuttunut matalan hinnan strategiaan ilman helppoa mahdollisuutta korjaaviin toimiin.

Miksi tämä on ongelmallista?

Esimerkin perusteella nousevat esiin useat ongelmakohdat, jotka voivat uhata yrityksen menestystä:

• Hintasota markkinoilla: Kun yksi yrittäjä laskee hintansa, kilpailijat usein tekevät samoin. Tällöin kumpikaan ei erottuisi hinnalla, ja molemmat joutuvat pyörittämään toimintaansa pienillä katteilla.
• Hinnan pysyvyys asiakkaiden muistissa: Asiakkaiden odotukset muokkautuvat saavutetun hinnan mukaisiksi. Jos tuntihinta kerran on saanut tason 40 €, se jää monelle asiakkaalle normiksi, eikä sen nostaminen takaisin 60 €:oon välttämättä tunnu perustellulta.
• Rajattu kysyntä: Asiakkaiden ostovoima ja tarve ovat rajallisia. Alennus jakaa olemassa olevat tilaukset useammalle toimijalle sen sijaan, että se lisäisi kysyntää tai markkinoiden kokoa.
• Asiakkaan sitoutuminen: Edullisin tarjous houkuttelee asiakkaita hetkellisesti, mutta pysyvät asiakassuhteet vaativat muutakin kuin hinnan. Asiakas voi vaihtaa halvempaan toimittajaan heti, kun hinta nousee.

Nämä tekijät yhdessä voivat muodostaa noidankehän, jossa yritys on ahdingossa: hinnan nostaminen on jatkossa mahdotonta ja jatkuva alituotto nakertaa kannattavuutta. Jos hinta on kerran pudotettu, asiakkaat tottuvat matalaan tarjoukseen eivätkä välttämättä suostu maksamaan siitä myöhemmin mitään ylimääräistä. Yrittäjä ei tällöin pysty ohjaamaan yritystään kannattavaksi.

Esimerkin vaikutus näkemykseeni

Tämän esimerkin valossa korostan, että hinnoittelustrategiaa tulee suunnitella pitkällä tähtäimellä. Kokeneena yritysneuvojana näen, että yritys, joka kilpailee ensisijaisesti hinnalla, joutuu helposti ahtaalle, ellei se tarjoa muuta lisäarvoa. Pelkkä kulujen minimointi tai alihinnoittelu ei riitä, jos yritys toimii tappiolla: vakituiset asiakkaat voivat kadota ja uusien tilausten saaminen vaikeutuu.

Kannustan myös keskustelemaan avoimesti asiakkaiden kanssa hinnoista: jos esimerkiksi 60 € tuntihinta tuntuu asiakkaasta liian kovalta, voi yritys tarjota vaihtoehtoisia ratkaisuja. Erilaiset palvelupaketit tai pienemmät kokonaisuudet erikoishinnoin voivat tuoda joustoa siinä, että kaikkien työtuntien perushintaa ei tarvitse laskea. Esimerkinomaisesti: jos talon sähkötyöt normaalisti maksavat 2000 €, voidaan tarjota tarjoushintainen projekti 1500 €:lla, mutta tuntihintaa ei alenneta pysyvästi. Näin asiakas kokee saavansa etua, mutta yritys säilyttää tuntihintansa tulevissa projekteissa.

Lopuksi: Yrittäjyydessä on aina riskejä, mutta hintakilpailuun lähteminen alihinnoin on sellainen riski, jonka seuraukset on syytä tiedostaa. Tilannetta voi asiakkaalle konkretisoida esimerkiksi näin: jos kaksi yrittäjää toimii samalla alalla ja kumpikin tarjoaa samoja palveluita, mutta kilpailevat ainoastaan hinnalla, kumpikin joutuu lopulta pieneen katepeliin. Asiakkaat ostavat vain halvimman palvelun, ja molemmat yrittäjät kamppailevat eloonjäämisestään. Tämä vertaus auttaa ymmärtämään, miksi hinnoittelupäätökset on tärkeää tehdä huolellisesti ja miksi kilpailukeinoja kannattaa etsiä myös hinnan ulkopuolelta.