Valoa tunnelin päässä.

Orpo on jo monesti sanonut että valoa on näkyvissä tunnelin päässä. 

Luotu käyttäen Suno.ai Musiikki Suno, sanoitukset omat. Äänen käsittely Omassa puhe nauhoitteesta , Audacity OpenVINO Ai Effects, OpenVino Noise Suppression tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti NotebookLM kooste kerätystä aineistosta joka NotebookLM avulla tehty artikkeliksi. Kirjoitusasu NotebookLM
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Kurkistappa tunneliin ?

Puhumme ny eri valosta. Orpo hallituksineen toivoo suhdanteiden korjaantuvan ja vievän Suomen takaisin nousuun. Totuus on että nousua on varmasti havaittavissa koska nyt Suomi on euroopan mittakaavassa hieman jäljessä talouden kehityksessä. Työttömyyslukemat on meillä ehdottomassa ennätyslukemassa Espanjan kanssa, joka jää kirkkaasti tässäkin kakkoseksi, eli työttömyysluvuiltaan paremmaksi. Olemme kansalaisten kannalta siis niin pohjassa kuin voi olla.

Vaikka suhdanteet tulisivat ja dynaaminen fyffe alkaisi tulla pelastamaan meitä, se ei kohtaa koko kansaa. Tavallinen heikompiosainen kansanosa jää auttamattomasti ulos tästä kehityksen kelkasta. Ei voida puhua että Suomi nousee, koska se koskee vain suuryrityksiä sekä varakkaiden osaa. Rahamäärä saattaa nousta, mutta vain osalla kansaa. valtio sekä heikompiosainen kansanosa jäävät tästä noususta ja sen hyödystä paitsi. 

Näemme Orpon hallituksen kanssa tunnelin päässä erilaisen valon, tai voisko sanoa että näen kokonaan toisen tunnelin jossa valo on ehkä näkyvissä. Orpo oli eilen MTV uutisissa liittyen hänen jatkoonsa puolueen puheenjohtajana. ( Kokoomus ) Hän sanoi olevansa nöyrästi käytettävissä edelleen. Hän myös mainitsi että "olemme saaneet toteuttua pikäaikasen haavemme toteuttaa Kokoomuslaista politiikkaa" sanoja mukaellen. Tässä sanomassaan hän paljasti suoraan mikä on ollut TINA retoriikan motiivina. Motiivi on ollut oikeistolainen politiikka, ei niinkään valtiontalous tai Suomen kansa, etenkään sen hyvinvointi. Orpo näkee kaksi valoa. Ensimmäinen on usko siihen että hurmos Kokoomuslaisena politiikkana jatkuu, ja toinen on ideologinen usko että Tricle Down Austerity politiikka yhdessä parantuneiden suhdanteiden avulla toteuttaa elinkeinoelämän kasvun valuttaen hyvinvointia myös kansalaisille.

Minä näen kokonaan toisen valon ja sellaisen tunnelin päässä jossa  Kokoomuslainen tunneli osittain pimenee. Talouskasvua toivon, mutta minun tunnelin päässä olevan valon mukaan talouskasvua on mahdollista hyödyntää myös kansan, sekä duunareiden hyväksi. Kansan ostovoimaa on mahdollista saada palautettua. Tie siihen kulkee äänestämisen kautta. Haluan että hokema jota nyt kuulee "ostovoima kasvaa" tarkoittaisi muutakin kuin keskiarvolukemaa jossa rikkaat saavat enemmän rahaa ja köyhemmät menettävät. Haluan että hyvinvointi koskee myös tavallista pienituloista kansaa, sekä sen työntekijöitä.

Jos hyvinvointivaltiota “pelastetaan” heikentämällä sen rahoituspohjaa, ostovoimaa ja sosiaalista pääomaa, päädytään helposti samaan ansaan kuin Britanniassa: talous ei vahvistu, mutta yhteiskunta haurastuu. Siksi uskon, että nykyinen oikeistopainotteinen linja synnyttää väistämättä korjausliikkeen seuraavissa vaaleissa. Politiikka teki "myyrän työn" itselleen.

Plan B

Kokoomuksen tavoite toteuttaa vahvaa oikeistopolitiikkaa ulottuu heidän haaveissaan myös yli hallituskauden. He puhuvat velkajarrusta joka sitoisi tulevan hallituksen jatkamaan samaa politiikkaa kuin he ovat tehneet. Vahvat jo nyt tehdyt Austerity toimet edesauttavat myös oikeistopolitiikan jatkuvuuden haaveita tulevaisuudessa. Lähes pysäytetty talous sekä tehdyt jarrutoimet kutistavat BKT kokonaisuudesta sisämarkkinoita niin vahvasti ettei tuleville hallituksille oikein jää muita vaihtoehtoja kuin jatkaa kurjistamisen politiikkaa. Rahat on syöty ja ohjattu varakkaille sekä EK:N tavoitteiden mukaisesti. Jäljelle ei oikein jää kuin valtavan lisävelan ottaminen mikäli järjestelmää aiotaan yhtään palauttaa pois oikeistolaisesta politiikasta taloudessa.

Tarkkailuluokalle jääminen ei siis ole pelottava asia. Kokoomus tietää aivan saman totuuden kuin kaikki muutkin valtion taloudesta yhtään ymmärtävät. Velka ei ole se mikä pelottaa, vaan se ettei valtio peri rahaa, eikä tienaa sen kuittaamiseksi. Toisin sanoen tieto siitä että velkaa on, ei ole huolenaihe, vaan se että valtio pyrkisi sen korot sekä julkisen talouden rahoittamaan perimällä varakkaimmilta varoja sen kustantamiseen. Yksi varmoista keinoista jatkumon säilymiseksi onkin antaa talouden vaipua suosiolla tarkkailuluokalle. tarkkailuluokalla ollessa valtion meno ja tulorakenteita ohjaa ulkopuolinen ohjeistus joka on Kokoomuslaiseen politiikkaan erittäin hyvin soveltuva. Voisi heittää arvion että kyseessä on yksi niistä keinoista joilla hallitus voi jättää perinnön jota ei voi ohittaa. Ehkäpä kyseessä oli hallituksen plan B. Harkittu kokonaisuus?

Oli tai ei. Tilanne ajaa kansan tekemään valintoja. Politiikan suhteen "ei se mulle kuulu" tai välinpitämättömyys ei ole ratkaisu. Ratkaisu on meissä itsessämme yhä edelleen. Huolimatta kaikesta perinnöstä, huolimatta hyvinvoinnin tuhoutumisesta, huolimatta TINA retoriikasta. Kansa voi tehdä valinnan ja äänestää oikein.

Oikeistopolitiikan lupaus ja sen käytännön ristiriita

Orpon hallituksen politiikka nojaa selkeään ja johdonmukaiseen ajatteluketjuun. Sen mukaan hyvinvointivaltion suurin uhka on velkaantuminen. Ratkaisu on talouskuri, julkisten menojen leikkaukset ja työmarkkinoiden “joustavoittaminen”. Samalla yritysten ja varakkaiden toimintaedellytyksiä parannetaan verotusta keventämällä ja sääntelyä purkamalla. Tämän uskotaan käynnistävän investointien ja kasvun ketjureaktion, joka lopulta hyödyttää kaikkia.

Ajatus ei ole uusi. Se tunnetaan kansainvälisesti nimellä trickle-down economics – valumatalous. Teoria on houkutteleva yksinkertaisuudessaan: kun ylhäällä menee hyvin, se näkyy lopulta alhaalla.

Ongelma ei ole teorian selkeydessä. Ongelma on sen empiirisessä toimivuudessa.

Missä kohtaa ketju katkeaa?

Kokemus Britanniasta ja Yhdysvalloista osoittaa, että tämä ketjureaktio ei toimi oletetulla tavalla.

Kun veronkevennyksiä ja helpotuksia annetaan yrityksille ja varakkaille, raha ei useinkaan muutu uusiksi työpaikoiksi tai kotimaisiksi investoinneiksi. Se muuttuu osingoiksi, omien osakkeiden takaisinostoiksi, sijoituksiksi ulkomaille tai omaisuuden suojaamiseksi. Raha poistuu kotimaisesta kierrosta.

Samaan aikaan pienituloisten ja keskiluokan ostovoimaa leikataan. Juuri se ryhmä, joka käyttää lähes kaiken tulonsa kotimaiseen kulutukseen, joutuu kiristämään vyötä. Talouden sisäinen verenkierto hidastuu.

Tässä kohtaa teoria ja todellisuus erkanevat toisistaan.

Talouskuri ja sen paradoksi

Austerity-politiikka perustuu ajatukseen, että julkisen talouden tasapainotus vahvistaa taloutta. Käytännössä leikkaukset kuitenkin supistavat taloudellista toimintaa niin voimakkaasti, että verotulot laskevat ja velkasuhde voi jopa heikentyä.

Britannia on tästä oppikirjaesimerkki. Julkisia palveluja ajettiin alas velan hillitsemiseksi, mutta seurauksena oli kasvava asunnottomuus, terveysongelmat, rikollisuus ja sosiaalinen pahoinvointi – ilmiö, jota tutkijat ovat kutsuneet nimellä State-Inflicted Social Harm.

Kun turvaverkko puretaan, valtiosta tulee paradoksaalisesti haitan tuottaja.

Työn arvostus vai työn hinnan alentaminen?

Retoriikassa puhutaan työn arvostuksen nostamisesta. Käytännön toimet – sosiaaliturvan leikkaukset, irtisanomissuojan heikentäminen ja paikallisen sopimisen laajentaminen – toimivat kuitenkin ennen kaikkea työn hinnan alentamisen mekanismeina.

Kun ihmiset pakotetaan ottamaan työtä millä tahansa ehdoilla, yritysten kustannusrakenne kevenee. Tämä on talousteoreettisesti loogista, mutta yhteiskunnallisesti riskialtista. Pitkällä aikavälillä se rapauttaa palkansaajien neuvotteluasemaa ja ostovoimaa.

Sosiaalinen pääoma – näkymätön mutta ratkaiseva tekijä

Suomen vahvuus ei ole koskaan ollut halpa työvoima. Se on ollut korkea koulutustaso, luottamus, yhteiskuntarauha ja vahva sosiaalinen pääoma.

Kun politiikka alkaa jakaa kansaa “voittajiin” ja “luusereihin”, tämä pääoma alkaa kulua. Luottamus heikkenee, polarisaatio kasvaa ja yhteiskunnallinen koheesio murenee. Tällä on suora taloudellinen vaikutus, vaikka sitä ei budjettitaulukoissa näy.

Miksi uskon korjausliikkeeseen?

Historia osoittaa, että politiikan ääripainot synnyttävät vastareaktion. Britanniassa vuosikymmeniä jatkunut talouskuri ja valumatalous ovat johtaneet tilanteeseen, jossa yhteiskunta on pakotettu hakemaan suunnanmuutosta.

On mahdollista, että Suomessakin kuljetaan saman kaaren kautta: ensin kokeillaan puhdasta oikeistopolitiikkaa, sen seuraukset konkretisoituvat arjessa, ja lopulta syntyy poliittinen paine korjata suuntaa.

Tämä ei tarkoita paluuta holtittomaan velanottoon. Se tarkoittaa tasapainon hakemista markkinoiden toimintaedellytysten ja yhteiskunnan sosiaalisen kestävyyden välillä.

Pieni toivo tulevaisuudesta

Uskon, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen nähdään jonkinlaisia korjausliikkeitä. Ei siksi, että ideologiat muuttuvat, vaan siksi, että todellisuus pakottaa muuttumaan.

Hyvinvointivaltion vahvuus ei synny pelkästään talouskurista eikä pelkästään julkisista menoista. Se syntyy tasapainosta, jossa talous ja ihmiset eivät ole toistensa vastakohtia.

Ja juuri tässä tasapainossa on köyhien ja heikompiosaisten pieni, mutta todellinen toivo.