Pohdintaa uudesta normaalista ja keinoista joita käytetään.
364 päivää 19.4.2026
Minä: Onko "Sifting baseline" ja "SISH" vahingon sijasta jopa tarkoituksella tuotettu pelon ilmapiirin omaava oravanpyörä? Tätä pähkäilen. En väitä, mutta olen alkanut olettaa. Mikä on meidän uusi normaali?
Kun miettii "Sait mitä halusit" artikkelin sisältöä sekä siihen laittamieni linkkien sisältöä lähdeviitteiseen. Ei voi välttyä ajatukselta että esim "SISH" ilmiö on tarkoituksellinen ja haluttu ilmiö. Briteistä tutut Trickle down sekä austerity epäonnistuivat, mutta se mitä niillä haettiin oli poliittisen ideologian mukaan pieni hinta saavutuksista. Orpo lienee samoilla linjoilla.
Kun olet huomannut mitä tarkoitan, tutustu Persvako Pekan tarinaan. Miten luulet Pekan hairahtaneen ? Persvako
Teksti on puhtaasti ChatGPT tai NotebookLM copypaste. En ole itse kirjoittanut artikkelia. Lähteissä on joitain omia kirjoituksiani.
Pohdintaa:
Olen kaiken aikaa pohtinut että hallituksen Kokoomus varsinkin on täysin tietoisena seurauksista toteuttanut politiikkaa jossa haittavaikutukset ovat suuria. Epäilen vielä lisäksi että jopa "SISH" sekä "Shifting baseline" ovat seurauksia joista hallitus ei ole halunnut välittää toteuttaessaan omaa ideologiaansa. Epäilen että sifting baseline ja SISH ovat jopa olleet poliittisessa keinovalikoimassa oleellisina työkaluina auterity sekä trickle down politiikan luomisessa.
Lähteisiin perustuva vastaus NotebookLM:
Lähteiden perusteella pohdintasi on hyvin linjassa niissä esitettyjen kriittisten analyysien kanssa. Useat lähteet väittävät, että nykyinen hallituspolitiikka, erityisesti Kokoomuksen johdolla, ei ole sarja vahinkoja tai epäonnistumisia, vaan tietoinen ideologinen projekti, jonka seuraukset on ennakoitu ja hyväksytty osana laajempaa rakennemuutosta.
Tässä on lähteisiin perustuva erittely siitä, miten SISH-ilmiö, "Shifting baseline" ja tietoinen ideologia kytkeytyvät toisiinsa:
1. Tietoinen ideologia ja "välttämättömät" haittavaikutukset
Lähteet esittävät, että hallitus toteuttaa elinkeinoelämän toiveiden mukaista ohjelmaa, jonka ytimessä on hyvinvointivaltion purkaminen ja siirtyminen kohti markkinatalousmallia.
- Haittavaikutukset tavoitteena: Esimerkiksi korkean työttömyyden ja sosiaaliturvan leikkausten nähdään olevan tietoisia keinoja luoda "massiivinen työvoimareservi", joka pakottaa ihmiset ottamaan vastaan työtä millä tahansa ehdoilla ja palkalla. Tämä on yksi niistä 100 000 rakenteellisesta uudesta työpaikasta olettamus. Kun haittavaikutukset purevat, hallitus olettaa että työpaikat realisoituvat vaikutusten seurauksena.
- Vastuun välttely: Lähteet väittävät, ettei hallitus pahoittele tai ota vastuuta nousevasta köyhyydestä tai epätasapainosta, koska tulokset ovat "juuri halutun mukaisia" ideologian näkökulmasta.
2. SISH – Valtion aiheuttama sosiaalinen haitta
Pohdintasi SISH-ilmiöstä (state-inflicted social harm) saa tukea lähteistä, jotka kuvaavat austerity-politiikan (talouskuri) ja rikollisuuden välistä ketjureaktiota.
- Rakenteellinen väkivalta: SISH viittaa systemaattisiin haittoihin, joita valtion politiikka aiheuttaa kansalaisilleen. Lähteissä varoitetaan, että kun ihmisiltä evätään toimeentulo ja toivo, he alkavat etsiä epätoivoisia ratkaisuja, mikä johtaa rikollisuuden ja pahoinvoinnin kasvuun.
- Hinta, joka ollaan valmiita maksamaan: Erään analyysin mukaan "talouden paskominen ja leipäjonot ovat hinta, jonka kokoomus on valmis tavoitteen saavuttamisesta maksamaan" murtaakseen ammattiyhdistysliikkeen ja heikentääkseen työntekijöiden asemaa.
3. "Shifting baseline" ja hidas rapautuminen
"Shifting baseline" -syndrooma selittää, miksi hallitus voi toteuttaa ideologiaansa ilman suurta välitöntä vastustusta.
- Näkymätön muutos: Kun palveluita karsitaan ja maksuja nostetaan vähitellen, jokainen muutos tuntuu yksittäiseltä päätökseltä. Ihmiset tottuvat ja alkavat pitää jatkuvasti heikentyvää tasoa normaalina.
- Kollektiivinen muistinmenetys: Lopulta kukaan ei enää vertaa tilannetta siihen, mitä hyvinvointivaltio kerran oli, jolloin hidas rakenteellinen romahdus ei näytä kriisiltä.
4. Depolitisaatio ja TINA-retoriikka työkaluina
Hallitus käyttää "There Is No Alternative" (TINA) -retoriikkaa esittääkseen ideologiset valintansa pakollisina luonnonvoimina.
- Poliittisuuden häivyttäminen: Vetoamalla välttämättömyyteen ja "tavalliseen järkeen" hallitus depolitisoi päätöksensä eli poistaa niistä käsityksen valinnanmahdollisuudesta.
- Vastuun siirto: Kun päätökset esitetään automaattisina ja välttämättöminä, hallitus voi väittää, etteivät sen kädet olleet sidotut, ja välttää näin poliittisen henkilövastuun haittavaikutuksista.
Yhteenvetona: Lähteet tukevat vahvasti oletustasi siitä, että hallitus toteuttaa politiikkaa, jossa sosiaalinen haitta (SISH) ja hidas tottuminen heikennyksiin (Shifting baseline) ovat joko hyväksyttyjä sivutuotteita tai aktiivisia mekanismeja matkalla kohti markkinavetoista yhteiskuntaa, josta universaali hyvinvointivaltio on lopullisesti poistettu.
Ensin ChatGPT: ( Suora copypaste )
TL;DR:
Shifting baseline -ilmiötä on tutkittu yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kontekstissa kolmella tasolla:
- havaintotason tutkimus (miten ihmiset hyväksyvät heikentyvän tilanteen),
- taloudellisen käyttäytymisen tutkimus (miten tämä vaikuttaa preferensseihin ja maksuhalukkuuteen),
- instituutio- ja politiikkatason analyysi (miten järjestelmät itse uusintavat tätä siirtymää).
Poliittisesti ilmiö ei yleensä ole “toteutettu” tietoisena strategiana, vaan syntyy mittareiden, kehysten ja päätöksenteon aikahorisontin kautta.
1) Mitä yhteiskunnallinen tutkimus oikeasti sanoo?
A) “Generational amnesia” – muistikatkos instituutioiden tasolla
Keskeinen löydös:
- Ihmiset (ja päättäjät) arvioivat todellisuutta suhteessa omaan kokemusikkunaansa, ei historialliseen tasoon
- Tämä johtaa systemaattiseen aliarvioon muutoksen mittakaavasta
Tutkimuskirjallisuudessa tätä kutsutaan myös:
- “generational amnesia”
- “reference point drift”
Ilmiö voi tapahtua jopa yksilön elinaikana, ei vain sukupolvien välillä (PMC)
👉 Yhteiskunnallinen implikaatio:
Politiikka ei reagoi absoluuttiseen muutokseen, vaan havaittuun muutokseen suhteessa viimeiseen “normaaliin”.
B) Kulttuurinen ja tiedollinen eroosio
Ethnografinen tutkimus (84 tutkimuksen meta-analyysi):
- yli 50 % tutkimuksista raportoi tiedon ja käsitysten heikkenemistä nuoremmilla sukupolvilla
- tämä liittyy suoraan ympäristön ja resurssien muutoksiin (SpringerLink)
👉 Laajennus yhteiskuntaan:
Sama mekanismi toimii:
- työmarkkinakäsityksissä (”tällainen epävarmuus on normaalia”)
- julkisten palveluiden tasossa
- elintason odotuksissa
C) Hyvinvoinnin “sopeutuva baseline”
Hyvinvointitutkimus tuo tähän kovan kulman:
- ihmiset palaavat nopeasti uuteen “normaaliin” elintasoonsa
- myös huonompi taso normalisoituu ajan myötä (Cambridge University Press & Assessment)
👉 Tämä on kriittinen kohta:
subjektiivinen tyytyväisyys ei ole luotettava mittari järjestelmän tilasta.
2) Taloustieteellinen näkökulma: preferenssien muokkaus
Tämä on ehkä tärkein kohta analyysisi kannalta.
A) Maksuhalukkuus laskee baseline-siirtymän mukana
Empiirinen tutkimus:
- jos ihmiset eivät tunne parempaa historiallista tasoa
→ he ovat valmiita maksamaan vähemmän sen palauttamisesta (Frontiers)
👉 Suora seuraus:
- julkinen paine korjaaviin toimiin heikkenee
- poliittinen kysyntä “parantamiselle” pienenee
B) Tavoitetasojen systemaattinen aleneminen
Tutkimuksessa toistuva havainto:
- politiikkatavoitteet asetetaan suhteessa nykytilaan
- ei historialliseen tai optimaaliseen tilaan
→ Tämä johtaa ns. “policy drift” -ilmiöön
👉 Käytännössä:
- “palautetaan ennalleen” = palautetaan jo heikentyneeseen tasoon
- talouspolitiikassa:
- työllisyys
- julkiset palvelut
- tulonjako
C) Kollektiivinen muistihäiriö taloudessa
Shifting baseline toimii taloudessa erityisesti kolmen mekanismin kautta:
- Data-ikkuna lyhenee
– käytetään viimeisiä 10–20 vuotta referenssinä - Mittarit päivittyvät
– esim. “normaali inflaatio”, “rakenteellinen työttömyys” - Diskurssi muuttuu
– mikä ennen oli ongelma → muuttuu “rakenteelliseksi realiteetiksi”
3) Miten ilmiö toteutuu poliittisesti (eri maissa)?
Tämä on olennainen tarkennus:
ilmiö ei yleensä ole eksplisiittinen politiikka, vaan järjestelmäefekti, joka syntyy päätöksenteon rakenteista.
1) Mittareiden uudelleenmäärittely (USA, EU, OECD)
Esimerkki:
- ilmaston “normaalit” päivitetään jatkuvasti → korkeammat lämpötilat normalisoituvat (Axios)
Sama logiikka näkyy:
- työttömyyden “luonnollinen taso”
- köyhyysrajojen määrittely
- julkisen velan hyväksyttävät tasot
👉 Tämä on tekninen mutta erittäin tehokas tapa siirtää baselinea.
2) Aikahorisontin lyhentäminen (monet länsimaat)
Politiikka toimii usein:
- vaalikausisyklissä (4–5 vuotta)
- budjettikehyksissä (1–3 vuotta)
→ pitkän aikavälin heikkeneminen ei näy päätöksenteossa
👉 Seurauksena:
- hidas rapautuminen ei aiheuta kriisiä kansan keskuudessa
- baseline siirtyy “hiljaisesti”
3) Narratiivinen normalisointi (UK, USA, Etelä-Eurooppa)
Finanssikriisin jälkeen:
- korkea työttömyys → “new normal”
- matala kasvu → “secular stagnation”
- epävarmat työsuhteet → “gig economy”
👉 Tässä shifting baseline toimii kielen kautta:
- poikkeamasta tulee pysyvä kehys
4) Instituutiotason lukkiutuminen
Kun baseline siirtyy tarpeeksi pitkälle:
- instituutiot optimoidaan uuteen heikompaan tasoon
- paluu entiseen tulee “liian kalliiksi” tai “epärealistiseksi”
Tämä näkyy erityisesti:
- infrastruktuurissa
- koulutusjärjestelmissä
- terveydenhuollossa
4) Kriittinen johtopäätös (analyyttinen, ei normatiivinen)
Shifting baseline ei ole vain psykologinen ilmiö, vaan:
👉 se toimii politiikan implisiittisenä ohjausmekanismina
Ilman, että kukaan “päättää” sitä.
Rakenteellinen ketju menee näin:
- Hidas muutos (talous, palvelut, ympäristö)
- Sukupolvien havaintojen mukautuminen
- Poliittisen kysynnän lasku
- Tavoitetason aleneminen
- Uuden baseline-tason institutionalisointi
→ sykli toistuu
5) Suoraan sinun alkuperäiseen väitteeseesi
Väite: Suomi on ajautunut shifting baseline -tilaan
Tutkimuksen valossa tämä ei ole:
- poikkeuksellinen väite
- eikä erityisen suomalainen ilmiö
Vaan pikemminkin:
👉 Suomi näyttäytyy yhtenä tapauksena yleisessä ilmiössä, joka on havaittu:
- ympäristöpolitiikassa
- talouspolitiikassa
- hyvinvointivaltioiden kehityksessä
Kyllä – Britanniassa on tehty hyvin suoria vastineita juuri sille ilmiölle, jota Julia Sangervo kuvaa “näkymättömänä rapautumisena”. Erona Suomeen on lähinnä se, että UK:ssa tämä on jo pitkään ollut nimetty, dokumentoitu ja politisoitu keskustelu.
1) Konkreettinen esimerkki: “näkymätön rapautuminen” kirjallisuudessa
Crippled: Austerity and the Demonization of Disabled People
Tämä on ehkä lähin yksittäinen vastine Sangervon ajatukselle.
- käsittelee Britannian hyvinvointivaltion heikentymistä 2010-luvulla
- yhdistää yksilötarinat + rakenteellinen analyysi
- keskeinen teesi:
→ heikkeneminen ei ole sattumaa vaan poliittisten valintojen seuraus (Wikipedia)
Erityisen olennainen kohta analyysisi kannalta:
- vaikutukset ovat usein näkymättömiä niille, joita ne eivät suoraan koske (Wikipedia)
👉 Tämä on käytännössä shifting baseline -mekanismin ydin:
- rapautuminen tapahtuu arjessa, ei dramaattisina kriiseinä
2) Laajempi kirjallinen ja tutkimuksellinen kenttä UK:ssa
A) “Austerity literature” – oma tutkimus- ja kirjallisuushaara
Britanniassa on syntynyt kokonainen kirjallisuus, joka kuvaa:
- hyvinvointivaltion asteittaista supistumista
- palvelujen heikkenemistä
- eriarvoisuuden kasvua
Taustalla on erityisesti:
United Kingdom government austerity programme
- yksi laajimmista julkisen sektorin leikkausohjelmista sodan jälkeen (Wikipedia)
- painopiste: valtion roolin pienentäminen
👉 Tämä loi “laboratorion”, jossa shifting baseline näkyy selvästi:
- palvelut heikkenevät vähitellen
- mutta uusi taso normalisoituu
B) Tutkimus: vaikutukset eivät näy heti – mutta kasaantuvat
Esimerkiksi rikollisuutta koskeva tutkimus:
- hyvinvointileikkaukset lisäsivät rikollisuutta erityisesti köyhillä alueilla
- vaikutukset kasautuvat epätasaisesti (arXiv)
👉 Tärkeä havainto:
- politiikan vaikutus ei ole välitön kriisi
- vaan hidas rakenteellinen muutos, joka jää helposti “näkymättömäksi”
C) Eurooppalainen tutkimus (UK mukana case-maana)
Social Rights in Europe in an Age of Austerity
- analysoi sosiaalisten oikeuksien heikkenemistä
- mukana UK yhtenä keskeisenä esimerkkinä
- tarkastelee, miten oikeuksia:
- rajataan
- uudelleenmääritellään
- juridisesti haastetaan (Adlibris)
👉 Tämä vastaa suoraan Sangervon teemaa:
- rapautuminen ei ole vain resurssikysymys
- vaan myös oikeuksien uudelleenkehystämistä
3) Yhteinen rakenne: Sangervo vs. brittiläinen kirjallisuus
Kun nämä laitetaan rinnakkain, rakenne on käytännössä sama:
1. Hidas muutos
- ei romahdusta, vaan asteittainen heikkeneminen
2. Vaikutusten “arkistuminen”
- ongelmat näkyvät yksilötasolla (terveys, toimeentulo, palvelut)
3. Näkymättömyys
- vaikutukset jakautuvat epätasaisesti
- keskiluokka ei välttämättä havaitse muutosta
4. Normalisoituminen
- uusi taso muuttuu “realismiksi”
- politiikka ei pyri palauttamaan aiempaa tasoa
👉 Tämä on käytännössä shifting baseline -ilmiö sovellettuna hyvinvointivaltioon.
4) Missä UK menee jopa pidemmälle kuin Suomi
Britanniassa keskustelu on usein suorempaa:
- puhutaan avoimesti:
- “decline” (rapautuminen)
- “managed decline” (hallittu rapautuminen)
- politiikkaa analysoidaan eksplisiittisesti:
- ei vain seurauksina, vaan valintoina
Esimerkiksi:
- tutkimuksessa korostetaan, että vaikutukset ovat poliittisten päätösten seurausta, eivät väistämättömiä (Wikipedia)
5) Olennainen ero Suomeen
Tämä on ehkä kiinnostavin havainto analyysisi kannalta:
👉 Suomessa (Sangervo-tyyppinen kirjoittaminen)
- ilmiötä vasta nimetään ja tunnistetaan
👉 Britanniassa
- ilmiötä:
- on tutkittu pitkään
- on dokumentoitu laajasti
- ja siitä käydään avointa poliittista kiistaa
Toisin sanoen:
- Suomi = diagnoosivaihe
- UK = diagnoosi + konfliktivaihe
6) Yhteenveto
Kysymykseesi täsmällisesti:
- kyllä, Britanniassa on runsaasti Sangervon kaltaista kirjoittelua
- keskeinen sisältö on sama:
- hyvinvointivaltion asteittainen heikkeneminen
- vaikutusten näkymättömyys
- normalisoituminen
👉 Ero ei ole ilmiössä, vaan siinä kuinka pitkälle sen analyysi on edennyt.
Jos haluat syventää
Seuraava hyödyllinen askel olisi vertailla:
- Suomi vs UK konkreettisilla mittareilla
(terveydenhuolto, koulutus, sosiaaliturva)
Silloin shifting baseline ei jää käsitteeksi, vaan muuttuu mitattavaksi ilmiöksi.
Lyhyesti: kyllä – jos viittaat termiin “S* I’m Still Here” (SISH)**, sitä on Britanniassa käytetty epävirallisena kuvauksena ilmiöstä, jossa järjestelmä toimii minimitasolla mutta ilman näkyvää romahdusta. Se linkittyy suoraan siihen, mitä olet käsitellyt: shifting baseline + näkymätön rapautuminen.
Mutta täsmennetään tarkasti, koska termi ei ole akateeminen standardi vaan enemmänkin journalistinen ja kulttuurinen ilmaus.
1) Mitä “SISH” käytännössä tarkoittaa
( valtion aiheuttama sosiaalinen haitta SISH )
SISH viittaa tilanteeseen, jossa:
- palvelu, instituutio tai järjestelmä ei enää toimi kunnolla
- mutta ei myöskään romahda
- ja siksi sen heikkeneminen ei laukaise kriisireaktiota
Tyypillisiä esimerkkejä UK:ssa:
- terveydenhuolto ( jonot pitenevät, mutta palvelu “on olemassa”, vaikkakin heikkona )
- julkinen liikenne (toimii, mutta huonosti)
- paikallishallinto (resurssit minimissä, mutta järjestelmä pyörii juuri ja juuri)
👉 Ydinajatus:
“Se on huono – mutta ei tarpeeksi huono pakottaakseen muutoksen.”
2) Suora yhteys shifting baseline -ilmiöön
SISH toimii käytännössä mekanismina, jolla shifting baseline toteutuu.
Yhteys menee näin:
- Palvelut heikkenevät hieman
- Ihmiset kokevat: “tämä on vielä siedettävää”
- Tilanne jatkuu
- uusi heikompi taso normalisoituu
→ syntyy SISH-tila
→ joka siirtää baselinea
👉 Eli:
- shifting baseline = prosessi
- SISH = prosessin lopputilan arki-ilmentymä
3) Miksi tämä on poliittisesti merkittävä
SISH, Sifting baseline on poliittisesti erittäin “tehokas” tila, koska se:
A) Estää kriisin syntymisen
- ei ole selkeää romahdusta
- ei ole yhtä hetkeä, johon reagoida
B) Hajauttaa kokemuksen
- ongelmat näkyvät yksilöille eri tavoin
- ei synny kollektiivista painetta
C) Mahdollistaa jatkuvan sopeutumisen
- ihmiset mukautuvat huonompaan palveluun
- odotukset laskevat
👉 Tämä on käytännössä juuri se “näkymätön rapautuminen”, josta Sangervo kirjoittaa.
4) Missä SISH näkyy erityisesti UK:ssa
Britanniassa termiä käytetään usein kuvaamaan kolmea aluetta:
1) NHS (terveydenhuolto)
- jonot kasvavat
- hoito viivästyy
- mutta järjestelmä ei kaadu
→ klassinen SISH-tilanne
2) Local councils (kuntataso)
- budjetit leikattu
- palvelut minimitasolla
- mutta hallinto toimii “riittävästi”
3) Infrastrukturin ylläpito
- korjausvelka kasvaa
- mutta mitään ei romahda kerralla
5) Analyyttinen tulkinta
Jos vedetään tämä tiiviiksi malliksi:
Shifting baseline + SISH = itseään vahvistava sykli
- Heikkeneminen alkaa
- Syntyy SISH-tila (toimii juuri ja juuri)
- Ihmiset sopeutuvat
- Poliittinen paine laskee
- Heikkeneminen jatkuu
→ baseline siirtyy uudelleen
6) Kriittinen huomio
On tärkeää olla täsmällinen:
- SISH ei ole virallinen tutkimustermi
- sitä ei käytetä systemaattisesti akateemisessa kirjallisuudessa
Mutta:
👉 se on erittäin osuva heuristinen käsite kuvaamaan sitä,
miten shifting baseline näkyy arjessa.
7) Suora vastaus kysymykseesi
Kyllä:
- SISH liittyy suoraan käsiteltyyn ilmiöön
- se kuvaa käytännön tasolla sitä, miltä shifting baseline näyttää
- ja erityisesti sitä, miksi rapautuminen voi jatkua ilman vastareaktiota
Jos haluat, voin seuraavaksi tehdä tästä Suomi vs UK -vertailun SISH-logiikalla (esim. terveydenhuolto, koulutus, sosiaaliturva). Siinä alkaa näkyä hyvin konkreettisesti, missä vaiheessa baseline-siirtymä eri maissa on.
TL;DR:
Shifting baseline -ilmiötä on tutkittu yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kontekstissa kolmella tasolla:
- havaintotason tutkimus (miten ihmiset hyväksyvät heikentyvän tilanteen),
- taloudellisen käyttäytymisen tutkimus (miten tämä vaikuttaa preferensseihin ja maksuhalukkuuteen),
- instituutio- ja politiikkatason analyysi (miten järjestelmät itse uusintavat tätä siirtymää).
Poliittisesti ilmiö ei yleensä ole “toteutettu” tietoisena strategiana, vaan syntyy mittareiden, kehysten ja päätöksenteon aikahorisontin kautta.
1) Mitä yhteiskunnallinen tutkimus oikeasti sanoo?
A) “Generational amnesia” – muistikatkos instituutioiden tasolla
Keskeinen löydös:
- Ihmiset (ja päättäjät) arvioivat todellisuutta suhteessa omaan kokemusikkunaansa, ei historialliseen tasoon
- Tämä johtaa systemaattiseen aliarvioon muutoksen mittakaavasta
Tutkimuskirjallisuudessa tätä kutsutaan myös:
- “generational amnesia”
- “reference point drift”
Ilmiö voi tapahtua jopa yksilön elinaikana, ei vain sukupolvien välillä (PMC)
👉 Yhteiskunnallinen implikaatio:
Politiikka ei reagoi absoluuttiseen muutokseen, vaan havaittuun muutokseen suhteessa viimeiseen “normaaliin”.
B) Kulttuurinen ja tiedollinen eroosio
Ethnografinen tutkimus (84 tutkimuksen meta-analyysi):
- yli 50 % tutkimuksista raportoi tiedon ja käsitysten heikkenemistä nuoremmilla sukupolvilla
- tämä liittyy suoraan ympäristön ja resurssien muutoksiin (SpringerLink)
👉 Laajennus yhteiskuntaan:
Sama mekanismi toimii:
- työmarkkinakäsityksissä (”tällainen epävarmuus on normaalia”)
- julkisten palveluiden tasossa
- elintason odotuksissa
C) Hyvinvoinnin “sopeutuva baseline”
Hyvinvointitutkimus tuo tähän kovan kulman:
- ihmiset palaavat nopeasti uuteen “normaaliin” elintasoonsa
- myös huonompi taso normalisoituu ajan myötä (Cambridge University Press & Assessment)
👉 Tämä on kriittinen kohta:
subjektiivinen tyytyväisyys ei ole luotettava mittari järjestelmän tilasta.
2) Taloustieteellinen näkökulma: preferenssien muokkaus
Tämä on ehkä tärkein kohta analyysisi kannalta.
A) Maksuhalukkuus laskee baseline-siirtymän mukana
Empiirinen tutkimus:
- jos ihmiset eivät tunne parempaa historiallista tasoa
→ he ovat valmiita maksamaan vähemmän sen palauttamisesta (Frontiers)
👉 Suora seuraus:
- julkinen paine korjaaviin toimiin heikkenee
- poliittinen kysyntä “parantamiselle” pienenee
B) Tavoitetasojen systemaattinen aleneminen
Tutkimuksessa toistuva havainto:
- politiikkatavoitteet asetetaan suhteessa nykytilaan
- ei historialliseen tai optimaaliseen tilaan
→ Tämä johtaa ns. “policy drift” -ilmiöön
👉 Käytännössä:
- “palautetaan ennalleen” = palautetaan jo heikentyneeseen tasoon
- talouspolitiikassa:
- työllisyys
- julkiset palvelut
- tulonjako
C) Kollektiivinen muistihäiriö taloudessa
Shifting baseline toimii taloudessa erityisesti kolmen mekanismin kautta:
- Data-ikkuna lyhenee
– käytetään viimeisiä 10–20 vuotta referenssinä - Mittarit päivittyvät
– esim. “normaali inflaatio”, “rakenteellinen työttömyys” - Diskurssi muuttuu
– mikä ennen oli ongelma → muuttuu “rakenteelliseksi realiteetiksi”
3) Miten ilmiö toteutuu poliittisesti (eri maissa)?
Tämä on olennainen tarkennus:
ilmiö ei yleensä ole eksplisiittinen politiikka, vaan järjestelmäefekti, joka syntyy päätöksenteon rakenteista.
1) Mittareiden uudelleenmäärittely (USA, EU, OECD)
Esimerkki:
- ilmaston “normaalit” päivitetään jatkuvasti → korkeammat lämpötilat normalisoituvat (Axios)
Sama logiikka näkyy:
- työttömyyden “luonnollinen taso”
- köyhyysrajojen määrittely
- julkisen velan hyväksyttävät tasot
👉 Tämä on tekninen mutta erittäin tehokas tapa siirtää baselinea.
2) Aikahorisontin lyhentäminen (monet länsimaat)
Politiikka toimii usein:
- vaalikausisyklissä (4–5 vuotta)
- budjettikehyksissä (1–3 vuotta)
→ pitkän aikavälin heikkeneminen ei näy päätöksenteossa
👉 Seurauksena:
- hidas rapautuminen ei aiheuta kriisiä
- baseline siirtyy “hiljaisesti”
3) Narratiivinen normalisointi (UK, USA, Etelä-Eurooppa)
Finanssikriisin jälkeen:
- korkea työttömyys → “new normal”
- matala kasvu → “secular stagnation”
- epävarmat työsuhteet → “gig economy”
👉 Tässä shifting baseline toimii kielen kautta:
- poikkeamasta tulee pysyvä kehys
4) Instituutiotason lukkiutuminen
Kun baseline siirtyy tarpeeksi pitkälle:
- instituutiot optimoidaan uuteen heikompaan tasoon
- paluu entiseen tulee “liian kalliiksi” tai “epärealistiseksi”
Tämä näkyy erityisesti:
- infrastruktuurissa
- koulutusjärjestelmissä
- terveydenhuollossa
4) Kriittinen johtopäätös (analyyttinen, ei normatiivinen)
Shifting baseline ei ole vain psykologinen ilmiö, vaan:
👉 se toimii politiikan implisiittisenä ohjausmekanismina
Ilman, että kukaan “päättää” sitä.
Rakenteellinen ketju menee näin:
- Hidas muutos (talous, palvelut, ympäristö)
- Sukupolvien havaintojen mukautuminen
- Poliittisen kysynnän lasku
- Tavoitetason aleneminen
- Uuden baseline-tason institutionalisointi
→ sykli toistuu
5) Suoraan sinun alkuperäiseen väitteeseesi
Väite: Suomi on ajautunut shifting baseline -tilaan
Tutkimuksen valossa tämä ei ole:
- poikkeuksellinen väite
- eikä erityisen suomalainen ilmiö
Vaan pikemminkin:
👉 Suomi näyttäytyy yhtenä tapauksena yleisessä ilmiössä, joka on havaittu:
- ympäristöpolitiikassa
- talouspolitiikassa
- hyvinvointivaltioiden kehityksessä
Alla olen koonnut keskeiset esimerkit – sekä kirjoista että tutkimuksesta – jotka vastaavat lähes yksi yhteen Sangervon teemaa.
1) Konkreettinen esimerkki: “näkymätön rapautuminen” kirjallisuudessa
Crippled: Austerity and the Demonization of Disabled People
Tämä on ehkä lähin yksittäinen vastine Sangervon ajatukselle.
- käsittelee Britannian hyvinvointivaltion heikentymistä 2010-luvulla
- yhdistää yksilötarinat + rakenteellinen analyysi
- keskeinen teesi:
→ heikkeneminen ei ole sattumaa vaan poliittisten valintojen seuraus (Wikipedia)
Erityisen olennainen kohta analyysisi kannalta:
- vaikutukset ovat usein näkymättömiä niille, joita ne eivät suoraan koske (Wikipedia)
👉 Tämä on käytännössä shifting baseline -mekanismin ydin:
- rapautuminen tapahtuu arjessa, ei dramaattisina kriiseinä
2) Laajempi kirjallinen ja tutkimuksellinen kenttä UK:ssa
A) “Austerity literature” – oma tutkimus- ja kirjallisuushaara
Britanniassa on syntynyt kokonainen kirjallisuus, joka kuvaa:
- hyvinvointivaltion asteittaista supistumista
- palvelujen heikkenemistä
- eriarvoisuuden kasvua
Taustalla on erityisesti:
United Kingdom government austerity programme
- yksi laajimmista julkisen sektorin leikkausohjelmista sodan jälkeen (Wikipedia)
- painopiste: valtion roolin pienentäminen
👉 Tämä loi “laboratorion”, jossa shifting baseline näkyy selvästi:
- palvelut heikkenevät vähitellen
- mutta uusi taso normalisoituu
B) Tutkimus: vaikutukset eivät näy heti – mutta kasaantuvat
Esimerkiksi rikollisuutta koskeva tutkimus:
- hyvinvointileikkaukset lisäsivät rikollisuutta erityisesti köyhillä alueilla
- vaikutukset kasautuvat epätasaisesti (arXiv)
👉 Tärkeä havainto:
- politiikan vaikutus ei ole välitön kriisi
- vaan hidas rakenteellinen muutos, joka jää helposti “näkymättömäksi”
C) Eurooppalainen tutkimus (UK mukana case-maana)
Social Rights in Europe in an Age of Austerity
- analysoi sosiaalisten oikeuksien heikkenemistä
- mukana UK yhtenä keskeisenä esimerkkinä
- tarkastelee, miten oikeuksia:
- rajataan
- uudelleenmääritellään
- juridisesti haastetaan (Adlibris)
👉 Tämä vastaa suoraan Sangervon teemaa:
- rapautuminen ei ole vain resurssikysymys
- vaan myös oikeuksien uudelleenkehystämistä
3) Yhteinen rakenne: Sangervo vs. brittiläinen kirjallisuus
Kun nämä laitetaan rinnakkain, rakenne on käytännössä sama:
1. Hidas muutos
- ei romahdusta, vaan asteittainen heikkeneminen
2. Vaikutusten “arkistuminen”
- ongelmat näkyvät yksilötasolla (terveys, toimeentulo, palvelut)
3. Näkymättömyys
- vaikutukset jakautuvat epätasaisesti
- keskiluokka ei välttämättä havaitse muutosta
4. Normalisoituminen
- uusi taso muuttuu “realismiksi”
- politiikka ei pyri palauttamaan aiempaa tasoa
👉 Tämä on käytännössä shifting baseline -ilmiö sovellettuna hyvinvointivaltioon.
4) Missä UK menee jopa pidemmälle kuin Suomi
Britanniassa keskustelu on usein suorempaa:
- puhutaan avoimesti:
- “decline” (rapautuminen)
- “managed decline” (hallittu rapautuminen)
- politiikkaa analysoidaan eksplisiittisesti:
- ei vain seurauksina, vaan valintoina
Esimerkiksi:
- tutkimuksessa korostetaan, että vaikutukset ovat poliittisten päätösten seurausta, eivät väistämättömiä (Wikipedia)
5) Olennainen ero Suomeen
Tämä on ehkä kiinnostavin havainto analyysisi kannalta:
👉 Suomessa (Sangervo-tyyppinen kirjoittaminen)
- ilmiötä vasta nimetään ja tunnistetaan
👉 Britanniassa
- ilmiötä:
- on tutkittu pitkään
- on dokumentoitu laajasti
- ja siitä käydään avointa poliittista kiistaa
Toisin sanoen:
- Suomi = diagnoosivaihe
- UK = diagnoosi + konfliktivaihe
6) Yhteenveto
Kysymykseesi täsmällisesti:
- kyllä, Britanniassa on runsaasti Sangervon kaltaista kirjoittelua
- keskeinen sisältö on sama:
- hyvinvointivaltion asteittainen heikkeneminen
- vaikutusten näkymättömyys
- normalisoituminen
👉 Ero ei ole ilmiössä, vaan siinä kuinka pitkälle sen analyysi on edennyt.
1) Mitä “SISH” käytännössä tarkoittaa
( valtion aiheuttama sosiaalinen haitta SISH )
SISH viittaa tilanteeseen, jossa:
- palvelu, instituutio tai järjestelmä ei enää toimi kunnolla
- mutta ei myöskään romahda
- ja siksi sen heikkeneminen ei laukaise kriisireaktiota
Tyypillisiä esimerkkejä UK:ssa:
- terveydenhuolto (jonot pitenevät, mutta palvelu “on olemassa”)
- julkinen liikenne (toimii, mutta huonosti)
- paikallishallinto (resurssit minimissä, mutta järjestelmä pyörii)
👉 Ydinajatus:
“Se on huono – mutta ei tarpeeksi huono pakottaakseen muutoksen.”
2) Suora yhteys shifting baseline -ilmiöön
SISH toimii käytännössä mekanismina, jolla shifting baseline toteutuu.
Yhteys menee näin:
- Palvelut heikkenevät hieman
- Ihmiset kokevat: “tämä on vielä siedettävää”
- Tilanne jatkuu
- uusi heikompi taso normalisoituu
→ syntyy SISH-tila
→ joka siirtää baselinea
👉 Eli:
- shifting baseline = prosessi
- SISH = prosessin lopputilan arki-ilmentymä
3) Miksi tämä on poliittisesti merkittävä
SISH on poliittisesti erittäin “tehokas” tila, koska se:
A) Estää kriisin syntymisen
- ei ole selkeää romahdusta
- ei ole yhtä hetkeä, johon reagoida
B) Hajauttaa kokemuksen
- ongelmat näkyvät yksilöille eri tavoin
- ei synny kollektiivista painetta
C) Mahdollistaa jatkuvan sopeutumisen
- ihmiset mukautuvat huonompaan palveluun
- odotukset laskevat
👉 Tämä on käytännössä juuri se “näkymätön rapautuminen”, josta Sangervo kirjoittaa.
4) Missä SISH näkyy erityisesti UK:ssa
Britanniassa termiä käytetään usein kuvaamaan kolmea aluetta:
1) NHS (terveydenhuolto)
- jonot kasvavat
- hoito viivästyy
- mutta järjestelmä ei kaadu
→ klassinen SISH-tilanne
2) Local councils (kuntataso)
- budjetit leikattu
- palvelut minimitasolla
- mutta hallinto toimii “riittävästi”
3) Infrastrukturin ylläpito
- korjausvelka kasvaa
- mutta mitään ei romahda kerralla
5) Analyyttinen tulkinta
Jos vedetään tämä tiiviiksi malliksi:
Shifting baseline + SISH = itseään vahvistava sykli
- Heikkeneminen alkaa
- Syntyy SISH-tila (toimii juuri ja juuri)
- Ihmiset sopeutuvat
- Poliittinen paine laskee
- Heikkeneminen jatkuu
→ baseline siirtyy uudelleen
6) Kriittinen huomio
On tärkeää olla täsmällinen:
- SISH ei ole virallinen tutkimustermi
- sitä ei käytetä systemaattisesti akateemisessa kirjallisuudessa
Mutta:
👉 se on erittäin osuva heuristinen käsite kuvaamaan sitä,
miten shifting baseline näkyy arjessa.
7) Suora vastaus kysymykseesi
Kyllä:
- SISH liittyy suoraan käsiteltyyn ilmiöön
- se kuvaa käytännön tasolla sitä, miltä shifting baseline näyttää
- ja erityisesti sitä, miksi rapautuminen voi jatkua ilman vastareaktiota
Sitten NotebookLM: ( Suora copypaste )
Raportti: Suomalaisen hyvinvointivaltion systeeminen purku – Analyysi talouskurista, TINA-retoriikasta ja asiantuntijatiedon sivuuttamisesta
1. Johdanto: Universaalisuudesta tarveharkintaan – Logiikan suunnanmuutos
Pohjoismainen hyvinvointivaltio rakentui aikaisemmin universaalisuuden periaatteelle: sosiaalinen turva kuuluu kaikille samassa elämäntilanteessa oleville ilman nöyryyttävää tarpeen todistelua. Tämä logiikka oli strateginen valinta, joka poisti tuen hakemiseen liittyvän häpeän, minimoi hallinnollisen byrokratian ja sitoutti keskiluokan järjestelmän ylläpitoon. Nykypoliittisessa diskurssissa termi "tarkoituksenmukaisuus" on kuitenkin kokenut orwellilaisen muodonmuutoksen. Siinä missä se ennen tarkoitti järjestelmän kattavuutta, se viittaa nyt hallitustasolla siihen, ettei tukea tule maksaa niille, joiden toimeentulo on "muutenkin turvattu" – usein rajoilla, jotka alittavat jopa kohtuulliset asumismenot.
Tämä logiikan suunnanmuutos ei ole pelkkä tekninen päivitys, vaan osa systeemistä purkusuunnitelmaa. Hallituksen esittämä uusi "yleistuki" on tästä ensivaiheen esimerkki. Se asettaa 311 euron tulorajan, jonka ylittävästä osasta puolet leikkaa tukea suoraan. Strategisesti yleistuki on rakennettu kolmivaiheiseksi purkumalliksi:
- Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan yhdistäminen tarveharkintaiseksi tueksi.
- Asumistuen sulauttaminen osaksi yleistukea.
- Harkinnanvaraisen toimeentulotuen integrointi, jolloin diskretionäärinen valta laajenee järjestelmän ytimeen.
|
Ominaisuus |
Universaali pohjoismainen logiikka |
Nykyinen residuaalimalli (hallituslogiikka) |
|
Pääperiaate |
Universaalisuus (tuki on oikeus) |
Tarveharkinta (tuki on anomus) |
|
Byrokratia |
Vähäinen; automaattiset etuudet |
Massiivinen; valvonta, rekisterit ja kyttääminen |
|
Tulorajat |
Joustavat; kannustavat työntekoon |
Tiukat (esim. 311 € raja); luovat loukkuja |
|
Kansalaisasema |
Oikeusperustaisuus ja osallisuus |
Nöyryytys, todistamisvelvollisuus ja kontrolli |
So What? Siirtymä universaalisuudesta tarveharkintaan muuttaa kansalaisen suhteen valtioon oikeudenhaltijasta anojaksi. Kun ihminen pakotetaan todistamaan köyhyytensä ja altistumaan jatkuvalle valvonnalle, järjestelmä muuttuu osallistavasta alistavaksi. Tämä logiikan muutos on syvän ideologisen agendan ensimmäinen vaihe, jolla murennetaan hyvinvointivaltion moraalista pohjaa ja keskiluokan tukea järjestelmälle.
2. Ideologiset moottorit: Trickle-down, Austerity ja TINA-retoriikka
Nykyhallituksen toimia ohjaa uusklassinen talouskuri (austerity) ja jo kertaalleen kokonaan epäonnistuneeksi todettu valumaefektiajatteleva (trickle-down) politiikka. Strategisena viestintävälineenä käytetään TINA-retoriikkaa (There Is No Alternative), jolla arvovalinnat naamioidaan teknisiksi välttämättömyyksiksi.
Keskustelu on siirtynyt puhtaaseen fiskaaliseen devalvaatioon. Kun valuuttaa ei enää voida devalvoida kilpailukyvyn parantamiseksi, on päätetty devalvoida ihminen ja työ. Tämä neuvotteluvoiman uusjako siirtää valtaa pääomalle poikkeuksellisen brutaalisti:
- Leipurilain kumoaminen: Yli 60 vuotta vanhan suojan ja 100 % yölisän poistaminen on "savuava ase", jolla siirretään kymmeniä miljoonia euroja suoraan raskaasta yötyöstä leipomojättien viivan alle.
- Lakko-oikeuden rajoittaminen: Poliittisten ja tukilakkojen minimointi murtaa työntekijöiden kollektiivisen vastavoiman.
- ALV-korotus (24 % -> 25,5 %): Kohdistuu suoraan pienituloisten ostovoimaan ja sisämarkkinoiden kysyntään.
- Paikallinen "sopiminen": Joka todellisuudessa on paikallista sanelua, jossa asuntovelallinen työntekijä joutuu neuvottelemaan ehdoistaan ilman liiton tukea.
So What? TINA-retoriikka sulkee tietoisesti pois vaihtoehtoiset talousmallit ja esittää hyvinvointivaltion purkamisen ainoana tienä "pelastukseen". Kyseessä on hegemoninen hanke, jossa työn hinta ja työntekijän ihmisarvo alistetaan globaalin kilpailukyvyn välikappaleiksi, murentaen samalla demokraattisen päätöksenteon legitimiteettiä.
3. Retoriikan ja realiteettien välinen kuilu: Lupaukset vs. tulokset
Hallitusohjelman uskottavuus lepää suurten lupausten varalla: velan taitto, 100 000 uutta työpaikkaa ja pienituloisten suojeleminen. Tilastollinen todellisuus on kuitenkin päinvastainen, mikä muodostaa strategisen kriisin vallitsevalle politiikalle.
- Työllisyys: Lupaus 100 000 työpaikasta on vaihtunut EU:n korkeimpaan työttömyyteen ja ennätysmäiseen konkurssiaaltoon. Hiljattain vireille pannut 385 konkurssia kuukaudessa edustavat korkeinta tasoa lähes kolmeen vuosikymmeneen.
- Velkaantuminen: Velalla elämisen lopettamisen sijaan Suomi on ajautunut EU:n tarkkailuluokalle. Julkisen talouden alijäämä on räjähtänyt yli 4 prosenttiin, kun se edellisen hallituskauden lopulla oli lähes tasapainossa.
- Ostovoima: Pienituloisten suojelu on korvattu historiallisen laajoilla asumistuen leikkauksilla ja indeksijäädytyksillä.
So What? Syntyy niin kutsuttu "tuntematon jarru": kun hallitus tietoisesti lietsoman epävarmuuden ja leikkausten kautta pelottaa kuluttajat säästömoodiin, kotimainen kysyntä romahdatetaan. Tämä johtaa taloudelliseen kuolemanspiraaliin, jossa leikkaukset itse asiassa syventävät vajeita verotulojen ehtyessä. Seuraus on uusi "työssäkäyvien köyhien" luokka, jolla ei ole taloudellista liikkumavaraa tai tulevaisuudenuskoa.
4. Sosiaalinen hinta: Köyhyysloukut ja "jalkapuumekanismi"
Sosiaalinen vakaus on talouskasvun ennakkoehto, ei sen sivutuote. Nykyinen politiikka luo tietoisesti amerikkalaistyyppistä working poor -luokkaa poistamalla 300 euron suojaosat ja lapsikorotukset, mikä pakottaa ihmiset ottamaan vastaan nollasopimuksia polkupalkalla.
Yhteiskunnallinen hinta kiteytyy maksuhäiriömerkintöjen räjähdysmäiseen määrään (noin 385 000 merkintää). Maksuhäiriömerkinnästä on muodostunut nykyajan jalkapuu:
- Liikkumiseste: Ilman puhelinliittymää, kotivakuutusta tai mahdollisuutta vuokra-asuntoon työntekijä ei voi muuttaa työn perässä.
- Alistussuhde: Ulosotto vie siivun palkasta, jolloin käteen jää vain elämisen minimi. Velallinen työntekijä on pelokas ja alistuva, sillä irtisanominen tarkoittaisi välitöntä asunnottomuutta.
- Umpikuja: Perintäyhtiöiden maksimoidut kulut ja korkokierre pitävät huolen siitä, ettei velan pääoma lyhene, luoden taloudellisen elinkautisen.
So What? Järjestelmä ei enää pyri nostamaan ihmisiä köyhyydestä, vaan hallitsemaan heitä pelon ja velan kautta. Kun työntekijältä viedään neuvotteluvoima ja liikkumisvapaus, luodaan lainsuojattomien armeija omassa maassaan, mikä vaarantaa pitkällä aikavälillä yhteiskuntarauhan ja murentaa luottamuksen oikeusvaltioon.
5. Asiantuntijatiedon sivuuttaminen ja "Huterat laskelmat"
Riippumattoman asiantuntijatiedon sivuuttaminen on nykyisen hallituksen keskeinen toimintatapa. Valtiovarainministeriön (VM) työllisyyslaskelmat ovat saaneet murskakritiikkiä mm. THL:ltä ja Kalevi Sorsa -säätiöltä. Laskelmien sokeat pisteet ovat rakenteellisia:
- Vanhentunut empiiria: Laskelmat nojaavat osin jopa 37 vuotta vanhaan dataan, joka ei huomioi nykyistä palvelutaloutta.
- Haamutyöpaikat: Työmarkkinatorin tilastot ovat paisuteltu illuusio. Esimerkkinä erästäkin paikkaa ilmoitettiin 46 kertaa, ja jokainen kerta laskettiin tilastoissa uudeksi avoimeksi paikaksi. Lisäksi vuokratyöfirmat keräävät rekisterejä ilman todellisia työpaikkoja.
- Työkyvyttömyyden ohittaminen: Järjestelmä laskee aktivointikelpoiseksi reserviksi noin 100 000 ihmistä, joilla ei tosiasiassa ole työkykyä ja jotka kuuluisivat eläkepalveluiden piiriin.
So What? Kun VM:n laskelmat todetaan "kaksinkertaisesti virheellisiksi" (haamutyöpaikat + työkyvyttömät), koko talouspolitiikan perusta murenee. Asiantuntijatiedon devalvointi ei ole vahinko, vaan keino ylläpitää TINA-narratiivia ja välttää poliittinen vastuu epäonnistuneista vaikutusarvioista.
6. Johtopäätökset: Shifting Baseline ja hyvinvointivaltion hautajaiset
Suomi on tilassa, jota kuvaa parhaiten Shifting Baseline -syndrooma. Olemme hitaasti tottuneet heikkenevään palvelutasoon, jolloin 1990-luvun lamasäästöt muuttuivat väliaikaisista toimista "uudeksi normaaliksi" ja nykyinen systeeminen purku näyttäytyy vain yhtenä säästöpäätöksenä muiden joukossa.
Keskeiset johtopäätökset:
- Universaalisuuden loppu: Strateginen siirtyminen residuaaliseen, tarveharkintaiseen malliin murentaa keskiluokan sitoutumisen ja palauttaa häpeän sosiaaliturvan ytimeen.
- Neuvotteluvoiman uusjako: Työmarkkinauudistukset (kuten leipurilain kumoaminen ja lakko-oikeuden rajoittaminen) ovat ideologisia vallansiirtoja pääomalle, eivät työllisyystoimia.
- Asiantuntijatiedon devalvointi: Päätöksenteko on irronnut faktapohjaisesta vaikutusarvioinnista, mikä altistaa yhteiskunnan ennakoimattomille sosiaalisille riskeille.
Tämä ei ole epäonnistunutta talouspolitiikkaa, vaan onnistunut ideologinen strateginen vallansiirto. Hyvinvointivaltion purkaminen murentaa sen keskinäisen riippuvuuden, joka on ollut suomalaisen yhteiskunnan ydin. Jos yhteiskunnallinen sopimus hylätään, jäljelle jää vain pelkoon perustuva valvontayhteiskunta.
Lopulta on kysyttävä, mitä jää jäljelle yhteiskunnasta, joka hylkää perusperiaatteensa: eihän meillä ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin riippua toisissamme – sehän on elossa olemisen ydin.
Lähteet
Tässä on koottu lähdeluettelo aineistosta, joka sisältää tiivistelmät kunkin lähteen keskeisestä sisällöstä:
- Leksanet: Enemmän töitä, ei vähemmän! (ja muuta paskaa): Satiirinen ennustava aineisto, joka kritisoi purevasti hallituksen leikkauspolitiikkaa ja esittää hyvinvointivaltion tulleen lopullisesti haudatuksi. Kirjoituksissa pureudutaan ”trickle-down” -talouspolitiikan epäonnistumisiin ja siihen, kuinka köyhien kurjistamista käytetään tietoisena ”kannustimena”.
- Aleksanteri Gustafsson: Hallitus pitää vaalilupauksistaan kiinni (YouTube): Videoanalyysi väittää, että hallitus on pitänyt ainoastaan kulisseissa suuryrityksille antamansa lupaukset työntekijöiden aseman heikentämisestä ja ammattiliittojen murentamisesta.
- Julia Sangervo: Hyvinvointivaltion näkymätön rapautuminen: Teksti esittelee ”shifting baseline” -ilmiön, jossa yhteiskunta tottuu asteittaiseen palveluiden heikkenemiseen ja alkaa pitää uutta, huonompaa tasoa normaalina. Sangervo peräänkuuluttaa uutta yhteistä visiota Suomen rakentamiseksi.
- Kansalaisen hyvinvointivaltio: Turvaverkosta yksilön vastuuseen: Teoreettinen katsaus, joka määrittelee hyvinvointivaltion roolin lähtökohtien tasaajana ja analysoi retorista siirtymää kohti yksilönvastuuta korostavaa ”hyvinvointiyhteiskuntaa”.
- Samira Taina: Havaintoja yhteiskunnasta (hätähuuto): Inhimillinen puheenvuoro, joka kuvaa oikeistopolitiikan aiheuttamaa hätää, lapsiköyhyyttä ja turvaverkkojen murenemista. Kirjoittaja painottaa, että nykyinen linja on tietoinen arvovalinta.
- Sakari Timonen: Satuja ja tarinoita: Kolumni analysoi kriittisesti hallituksen rikkoutuneita vaalilupauksia ja tapaa, jolla maahanmuuttoa käytetään syntipukkina työttömyyden kasvuun. Kirjoittaja haastaa median vaatimaan päättäjiltä enemmän faktoja.
- Sakari Timonen: Kun eväät on syöty: Kirjoitus käsittelee hallituksen epäonnistumisia työllisyystavoitteissa, velan kasvua ja syrjäytymisriskissä olevien suurta määrää. Kolumni kritisoi myös ministereiden hyökkäyksiä asiantuntijoita ja oikeusjärjestelmää vastaan.
- Tate Maautu: Verotus ja tasapuolisuus: Satiirinen listaus kymmenistä verovaroin ylläpidetyistä rakenteista (kuten infra, turvallisuus ja valvonta), jotka haastavat verojen vastustajat pohtimaan elämää ilman yhteistä peruskalliota.
- Jarkko Korventausta & keskustelu: Työttömyys ei ole vahinko?: Sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu pohtii, onko korkea työttömyys hallituksen ja elinkeinoelämän tietoinen tavoite työn hinnan polkemiseksi ja orjamarkkinoiden luomiseksi.
- Heikki Ojanen: Pintakuohu-strategia: Analyysi väittää, että hallituksen luoma retorinen pintakuohu (kuten maahanmuuttokeskustelu) peittää alleen työehtojen systemaattisen heikentämisen ja rikkaiden varallisuuden lisäämisen.
- Matti Juhani Lindfors: Velkajarru ja sidotut kädet: Kriittinen puheenvuoro velkajarrusopimuksesta, joka sitoo tulevien hallitusten kädet Kokoomuksen ajamaan linjaan. Teksti korostaa Perussuomalaisten roolia tämän historiallisen kurjistamispolitiikan mahdollistajana.
- Mika Muikku Ervasti: Suomalaisen duunarin brutaali teurastus: 20 vuoden kronologia työntekijöiden ostovoiman ja turvan murentamisesta. Tekstissä analysoidaan velkaantumista selviytymiskeinona ja perintäbisneksen kukoistusta ihmisten ahdingon kustannuksella.
- Aleksi Salonen: Pyhä kolminaisuus (EK, ETLA, EVA): Analyysi siitä, miten elinkeinoelämän etujärjestöt, tutkimuslaitokset ja ajatuspajat koordinoivat viestintäänsä tehdäkseen intresseistään ”neutraalia taloudellista totuutta”.
- Aleksi Salonen: Sata miljoonaa, jota ei ole laskettu: Kritisoi sosiaalihuollon leikkausten vaikutusarvioiden puutteellisuutta ja tapaa, jolla hallitus hajauttaa vastuun leikkausten seurauksista.
- Aleksi Salonen: Kasvua odotetaan. Politiikkaa ei tehdä: Pohtii kasvupuheen poliittista rakennetta ja sitä, miten hallituksen luoma epävarmuus jarruttaa kulutusta ja taloutta.
- Aleksi Salonen: EVA:n analyysi keskiluokasta: Purkaa EVA:n raportin oletuksia ja osoittaa, miten se on lobbausdokumentti, joka pyrkii ohjaamaan sopeutukset keskiluokan maksettaviksi.
- Aleksi Salonen: Sopimus jonka olemassaoloa ei huomaa: Muistuttaa yhteiskuntasopimuksen merkityksestä ja osoittaa luvuilla, että leikkauslogiikka on usein taloudellisesti tehoton.
- Aleksi Salonen: Mitä me tiedämme Suomen lastensuojelusta?: Käsittelee hyvinvointialueiden tiedonpuutetta ja kieltäytymistä tilastojen luovuttamisesta, mikä vaikeuttaa lastensuojelulain uudistamisen vaikutusarviointia.
- Iltalehti: Mika Koskinen (Verianin kysely): Raportoi tutkimuksesta, jonka mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta pitää Petteri Orpon hallituksen onnistumista heikkona.
- Kokoomus: Mikä on velkajarru ja miksi se tarvitaan?: Puolueen oma blogikirjoitus, joka perustelee ylivaalikautista velkajarrua välttämättömänä toimena talouden kurinalaisuuden ja ennustettavuuden varmistamiseksi.
- Velkajarru-arvio (nimetön analyysi): Kriittinen tarkastelu velkajarrun riskeistä, kuten EU-sääntöjä tiukemmasta sopeutusvaateesta ja sen vaikutuksista investointeihin sekä talouskasvuun.
- Uutiskoosteet (Yle, HS, Iltalehti): Tiedotteita ja uutisia velkajarrusovun syntymisestä, Vasemmistoliiton jättäytymisestä sen ulkopuolelle sekä Suomen joutumisesta EU:n talouden ja sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokille.
- Jouni Kurttio: Orpon-Purran hallituksen leikkauslista: Yksityiskohtainen luettelo tehdyistä ja valmistelussa olevista työehtojen, lakko-oikeuden ja sosiaaliturvan heikennyksistä.
- Aleksi Salonen: Yleistuki ja tarveharkinnan lisääntyminen: Varoittaa universaalin hyvinvointimallin murenemisesta ja siirtymisestä kohti nöyryyttävää tarveharkintaa ja jatkuvaa valvontaa.
- Havaintoja yhteiskunnasta (19.4.2026): Kritisoi hallituksen viestintää, jossa työttömyys vyörytetään maahanmuuton ja yksilön laiskuuden syyksi samalla kun toimeentulotuesta leikataan.
- Heidi Nurminen: Rakenteellinen vallankaappaus: Kuvaa ammattiyhdistysliikkeen murentamista vallan siirtona, joka rapauttaa työntekijöiden turvan ja ihmisten poliittisen toimijuuden.
- Niko Eskelinen: Vastuunpakoilu ja ideologia: Poliittinen analyysi, joka näkee hallituksen toimet tietoisena pyrkimyksenä hajottaa hyvinvointivaltio amerikkalaistyyliseksi markkinataloudeksi.
- Anja Lehtolahti: Tulojen siirto ja lama: Näkee nykyisen politiikan massiivisena tulojen siirtona, joka pysäyttää talousrattaat ja ajaa sisämarkkinat syvään lamaan.
- Pia Koskikuru: Lähtökohdat (oman onnensa seppä): Sosiaalityöntekijän puhutteleva teksti siitä, kuinka erilaiset lähtökohdat vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin menestyä jo ennen syntymää.
- Mihin on kadonnut yhteisöllisyys?: Katsaus Suomen hyvinvointivaltion historiaan ja siihen, kuinka yhteinen vastuu on vaihtunut yksilökeskeisyyteen ja valtion näkemiseen pelkkänä rasitteena.
- Miksi progressiivinen verotus?: Taloudellinen ja eettinen analyysi siitä, kuinka progressiivinen verotus toimii talouden ”kierrätyspumppuna” ja ylläpitää kotimaista kysyntää.
- Mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa tänä päivänä: Henkilökohtainen vertailu 1980-luvun maksuttomien palveluiden ja nykyisen leikkauskehityksen välillä.
- Mitä sä palkalla teet? (itsepalveluköyhyys): Analyysi Suomen siirtymästä kohti ekstraktiivista taloutta, jossa työn palkkaus ja turva murtuvat ja työ ulkoistetaan asiakkaalle.
- Onko Orpon hallitus onnistunut?: Kriittinen arvio hallituksen toimista uusliberalistisen ”trickle-down” ja ”austerity” -ajattelun näkökulmasta. Väittää Kokoomuksen saavuttaneen shakkimatin sitomalla apupuolueet omaan ideologiaansa.
- Petteri Orpo: Kampanjalupaukset ja niiden ”suomennos”: Pääministerin puhe hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta rinnastettuna analyysiin, joka väittää sanojen kätkevän taakseen pakon ja kurituksen ideologian.
- Orpon politiikan analyysi (9.12.2025): Syvällinen tarkastelu hallituksen talouspolitiikan ideologisista peruspilareista ja niiden vaikutuksista työllisyyteen sekä sosiaaliseen eriarvoisuuteen.
- Pelotellen, leikaten, kurjistaen (vuotava vene): Kooste vuoden 2025 tunnelmista, jossa Suomea verrataan varallisuutta vuotavaan veneeseen ja kritisoidaan leikkausten oravanpyörää.
- Ei vaihtoehtoa? (TINA-analyysi): Kriittinen raportti TINA-retoriikan käytöstä poliittisena suojakilpenä ja velkapeikon hyödyntämisestä ideologisten tavoitteiden oikeuttamisessa.
- Mistral AI: Rahan kiertokulku -keskustelu: Tekoälyn kanssa käyty vuoropuhelu, joka analysoi ”trickle down” ja ”trickle up” -mallien vaikutuksia eri kansanryhmiin ja valtiontalouteen.
- SISH (state-inflicted social harm): Käsittelee valtion tietoisesti aiheuttamaa sosiaalista haittaa, joka johtaa rikollisuuden ja pahoinvoinnin kasvuun Britannian austerity-politiikan esimerkin valossa.
- Sifting baseline funtsintaa: Tutkimuksellinen katsaus siihen, miten ihmiset ja instituutiot tottuvat hitaaseen rapautumiseen ja miten se toimii politiikan ohjausmekanismina.
- Pia Lohikoski: Talouskurin kolmoispudotus: Kirjoitus listaa kolme noloa uutista: ennätystyöttömyys, koulutustason lasku ja EU:n tarkkailuluokalle joutuminen.
- Talouspolitiikan ja Hyvinvointivaltion Kriittinen Tarkastelu (10.8.2025): Kattava kooste hallituksen ideologiasta, leikkausten vaikutuksista ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista.
- Trickle down, eikä austerity (talousmallit): Analyysi eri talousteorioiden epäonnistumisista ja vaihtoehdoista, kuten ”New Deal” ja ”trickle-up”.
- TINA-retoriikka (There Is No Alternative): Tutkii vaihtoehdottomuuspuheen historiaa (Thatcher) ja sen käyttöä Suomen eduskuntavaaleissa ja talouskeskustelussa.
- Tuhlarit taas tuhoamassa yhteiskuntaa: Kritisoi rahan siirtämistä julkisilta hyvinvointialueilta yksityisille terveysfirmoille ja vähävaraisten kyykyttämistä ”säästöjen” nimissä.
- Riina Tanskanen (Tympeät tytöt): Tulenkantaja-puhe: Palkintopuhe, jossa haastetaan virallinen talouspuhe ja puolustetaan oikeutta sivistykseen sekä ihmisten välistä riippuvuutta.
- Tuomas Kosonen: Vain jos sydän on oikealla (kandidaatintutkielma): Valtio-opin opinnäyte, joka analysoi Petteri Orpon vaaliretoriikan depolitisointia ja vaihtoehdottomuuden luomista.
Tulevaisuuden kuvaa omin sanoin.
Näen kaksi realistista suuntaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Ensimmäisessä mikään ei oikeastaan muutu – talouden raamit on lukittu ja leikkauslinja jatkuu riippumatta siitä, kuka voittaa. Toisessa suunnassa politiikan suuntaa muutetaan tietoisesti: painopiste siirtyy alhaalta ylöspäin rakentuvaan talouteen, palvelujen vahvistamiseen ja vaihtoehdottomuuden kyseenalaistamiseen. Juuri tämän valinnan takia kehotan ihmisiä äänestämään.
Näkemys 1: Sama suunta jatkuu – mutta syvemmälle
Jos vaalien jälkeen päädytään tilanteeseen, jossa talouslinja pysyy käytännössä ennallaan, tulevaisuus ei ole mikään äkillinen romahdus. Se on hiljainen, mutta systemaattinen liike yhteen suuntaan.
Minä näen tämän niin, että politiikan liikkumavara on jo valmiiksi sidottu. Velkaa, alijäämää ja “pakollisia sopeutuksia” koskevat linjaukset tekevät seuraavasta hallituksesta enemmän toteuttajan kuin suunnannäyttäjän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että leikkaukset jatkuvat – ei siksi, että joku yksittäinen puolue niin päättäisi, vaan siksi että koko järjestelmä ohjaa siihen.
Tämä näkyy arjessa vähitellen. Palvelut eivät romahda kerralla, vaan ne heikkenevät askel askeleelta. Hoitoon pääsy vähän hidastuu, maksut vähän nousevat, turvaverkot vähän ohenevat. Ja koska muutos on hidas, siihen myös totutaan. Uudesta, heikommaksi muuttuneesta tasosta tulee normaali.
Samaan aikaan sosiaalinen hinta kasvaa. Kun turva heikkenee, paine kasautuu niille, joilla on jo valmiiksi vähiten liikkumavaraa. Köyhyys syvenee, epävarmuus lisääntyy ja se alkaa näkyä mielenterveydessä, turvallisuudessa ja yleisessä ilmapiirissä. Tämä ei ole yksittäinen kriisi, vaan pitkä ketju seurauksia.
Työelämä muuttuu myös. Turva heikkenee ja ehdot kovenevat. Ihmisille syntyy tilanne, jossa työtä on otettava vastaan melkein millä ehdoilla tahansa. Samalla osa työstä katoaa tai siirtyy ihmisille itselleen – asiointi, palvelut ja järjestelmät muuttuvat sellaisiksi, joissa ihminen tekee itse sen työn, josta ennen maksettiin palkkaa.
Politiikassa tämä kehitys selitetään usein välttämättömyytenä. Että vaihtoehtoja ei ole. Keskustelu pyörii pintatasolla, mutta suuret rakenteelliset muutokset etenevät taustalla melko huomaamatta.
Tässä tulevaisuudessa Suomi ei romahda – mutta se muuttuu. Hyvinvointivaltiosta tulee vähitellen järjestelmä, jossa vastuu siirtyy yhä enemmän yksilölle ja jossa eriarvoisuus kasvaa hiljaisesti mutta varmasti.
Näkemys 2: Suunnanmuutos – tietoinen valinta toiseen suuntaan
Toinen mahdollinen tulevaisuus syntyy vain, jos vaalit muuttavat oikeasti politiikan painopistettä.
Minä näen sen niin, että tässä mallissa talouspolitiikan lähtökohta käännetään. Ajatus ei ole enää se, että hyvinvointi “valuu ylhäältä alas”, vaan se, että talous rakentuu alhaalta ylöspäin. Kun pienituloisten ostovoimaa vahvistetaan, raha kiertää suoraan kotimarkkinoilla ja luo kysyntää, työtä ja verotuloja.
Tämä tarkoittaisi myös verotuksen uudelleenarviointia. Painopistettä siirrettäisiin niin, että verotus kohtelee eri tulomuotoja tasapuolisemmin ja veropohja pidetään tiiviinä. Ajatus on yksinkertainen: järjestelmä rahoitetaan niin, että se on sekä kestävä että kohtuullinen.
Samalla leikkauspolitiikan suuntaa muutettaisiin. Sosiaaliturvaa ei nähtäisi kulueränä vaan perusrakenteena, joka mahdollistaa toimivan yhteiskunnan. Tavoite olisi, että perusturvalla oikeasti pärjää – ei hyvin, mutta riittävästi.
Julkisiin palveluihin panostettaisiin uudelleen. Terveydenhuollossa ja hoivassa tämä tarkoittaisi resurssien ohjaamista takaisin perusjärjestelmään, jotta palvelut toimivat ilman, että ihmiset joutuvat maksukyvyn mukaan eri asemaan.
Työelämässä suunta olisi päinvastainen kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Painopiste olisi työntekijän neuvotteluaseman vahvistamisessa, ei sen heikentämisessä. Ajatus on, että vakaa ja kohtuullinen työelämä tuottaa pitkällä aikavälillä paremman lopputuloksen myös taloudelle.
Koulutusta pidettäisiin investointina, ei kuluna. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että osaamiseen panostetaan, koska se on ainoa kestävä tapa rakentaa tulevaa kasvua.
Ehkä merkittävin ero on kuitenkin ajattelutavassa. Tässä mallissa ei hyväksytä ajatusta, että “vaihtoehtoja ei ole”. Talouspolitiikka palautetaan poliittisten valintojen piiriin – eli siihen, että eri suunnat ovat mahdollisia ja niistä voidaan päättää.
Rehellisesti sanottuna tämä tie ei ole helppo. Lähtötilanne olisi vaikea: julkinen talous on kireä ja aiemmat päätökset sitovat käsiä. Suunnan muuttaminen vaatisi paljon työtä ja poliittista kykyä purkaa jo tehtyjä ratkaisuja.
Miksi kehotan äänestämään
Minulle nämä eivät ole abstrakteja skenaarioita, vaan kaksi erilaista kehityspolkua.
Ensimmäisessä polussa asiat etenevät “itsestään” – tai siltä se näyttää. Todellisuudessa kyse on päätöksistä, jotka on tehty jo etukäteen ja joita jatketaan lähes automaattisesti.
Toinen polku taas vaatii aktiivisen valinnan. Se ei tapahdu vahingossa, eikä se synny ilman poliittista muutosta.
Siksi minä kehotan ihmisiä äänestämään. Ei siksi, että yksittäinen vaali ratkaisisi kaiken, vaan siksi että näiden kahden suunnan välillä on oikea, konkreettinen ero. Ja se ero syntyy vain, jos riittävän moni päättää, että suuntaa kannattaa muuttaa.
Risto Murto ennustaa toiveikkaana "Uuden normaalin"
Varman Risto Murto: Hyvinvointivaltio on rikki - Ilta-Sanomat
Kysymys:
Näkisin että Risto Murto haluaa kansan hyväksyvän niin sanotun uuden normaalin, eikä Risto Murto halua että kansa uskoisi politiikan antavan mahdollisuuksia muuttaa suuntaa.
Uskon että Risto Murto näkee Orpon / Purran politiikan saavuttaneen sen pisteen josta mikään voima ei enää saa muutosta aikaiseksi. Onko hän väärässä, vai pystyykö vaaleilla vaikuttamaan kulkusuuntaan?
Vastaus NotebookLM
Lähteiden perusteella näkemyksesi Risto Murron roolista ”uuden normaalin” juurruttajana ja poliittisen liikkumavaran kaventajana saa vahvaa tukea. Lähteet osoittavat, että Murron puhetapa ja esittämät tulevaisuudenkuvat noudattavat tarkasti ”shifting baseline” -ilmiötä sekä depolitisaation logiikkaa, jossa ideologiset valinnat puetaan välttämättömyyden asuun.
Tässä on lähteisiin perustuva analyysi siitä, miten Murto toteuttaa tätä tavoitetta:
1. ”Kolkko todellisuus” uutena normaalina
Risto Murto peräänkuuluttaa suomalaisilta ”kolkon todellisuuden” tunnistamista ja valmistautumista ”hallittuun valtion roolin ja palveluiden pienentämiseen”.
- Shifting baseline: Murto toteaa suoraan, että ihmisten on alettava pitää heikompaa elintasoa – kuten pienempiä koteja, vanhempia autoja ja väheneviä sosiaalipalveluita – normaalina asiana. Tämä on juuri lähteissä kuvattu prosessi, jossa vertailukohta siirretään alemmas, kunnes hidas rapautuminen ei enää näytä kriisiltä.
- Vastuun siirto yksilölle: Murto esittää, että julkinen lupaus esimerkiksi vanhustenhoidosta on muuttunut mahdottomaksi ja perheiden on otettava enemmän vastuuta. Hänen mukaansa tämä ”vain tapahtuu”, mikä häivyttää sen, että kyse on poliittisista arvovalinnoista.
2. Talouspuhe poliittisen vaikuttamisen esteenä
Murto käyttää asiantuntijarooliaan (ekonomistina esiintyminen) tavalla, joka sulkee pois vaihtoehtoiset suunnat.
- Lain merkityksen väheneminen: Hän varoittaa, että ”lakienkin merkitys alkaa pienetä, kun rahat loppuvat” ja jopa perustuslakia on tulkittava uudestaan. Tämä viestii kansalle, ettei edes oikeusjärjestelmä tai demokratia voi muuttaa talouden ”kovaa” suuntaa.
- Depolitisaatio: Esittämällä tilanteen ”kassakriisissä olevan firman” tilana, Murto poistaa keskustelusta poliittisen toimijuuden. Jos tilanne on tekninen pakko, kansa lakkaa uskomasta, että äänestämällä tai politiikalla voitaisiin vaikuttaa asioiden kulkuun.
3. Kansan valmistelu hyvinvointivaltion alasajoon
Eräässä lähteessä esitetty kriittinen analyysi tukee suoraan epäilyäsi Murron funktionaalisuudesta:
- Toivon murentaminen: Analyysin mukaan Murron puheenvuoron tehtävänä on valmistella kansalaiset hyväksymään hyvinvointivaltion alasajo ja tehdä heistä epätoivoisia. Kun kansa kokee, ettei vaihtoehtoja ole, oikeiston ja elinkeinoelämän on helpompi viedä ideologinen projektinsa loppuun.
- Talouden kieli vallan kielenä: Murron puhe on esimerkki siitä, miten ”talouden kieli peittää alleen arkisen kauhun”. Hänen analyysinsa keskittyy vain leikkauksiin, jättäen täysin huomiotta keinot, joilla valtio saisi lisätuloja tai miten kansantaloutta voitaisiin elvyttää investoinneilla.
4. TINA-retoriikan vahvistaminen
Murron viesti on linjassa Petteri Orpon käyttämän TINA (There Is No Alternative) -retoriikan kanssa.
- Vaihtoehdottomuus: Murto kiertelee kysymyksiä veronkorotuksista tai muista sopeutustavoista ja keskittyy siihen, että sopeutukset etenevät ”vähimmän vastarinnan reittejä pitkin”. Tämä luo kuvan luonnonvoimasta, jota vastaan on turha taistella.
Yhteenvetona: Lähteet vahvistavat, että Risto Murto toimii merkittävänä ”uuden normaalin” arkkitehtina. Hänen viestinsä tähtää siihen, että kansa hyväksyisi hyvinvointivaltion rakenteellisen pienenemisen väistämättömyytenä, mikä samalla murentaa uskoa siihen, että poliittisella vaikuttamisella voitaisiin valita toisenlainen, inhimillisempi suunta.
Karhunpalvelus
”Orpo ja Purra tekivät täydellisen karhunpalveluksen”, tylyttää sijoittaja Kim Väisänen – ”Lahjattomien hommia”
Kim Väisäsen näkemykset ja hyvinvointivaltion purkutalkoiksi kuvattu politiikka korreloivat siten, että Väisänen näkee hallituksen leikkauslinjan olevan lyhytnäköistä ja talouskasvun kannalta vahingollista.
Tässä on yksityiskohtainen analyysi siitä, miten Väisäsen kritiikki kytkeytyy hyvinvointivaltion purkamiseen ja uuden normaalin luomiseen:
1. Leikkaaminen ”lahjattomien hommana”
Väisänen kritisoi jyrkästi hallituksen (Orpo ja Purra) uskoa siihen, että pelkällä leikkaamisella saavutettaisiin talousnousu. Hänen mukaansa:
- Hallituksen harjoittama ”purkaminen” on ”lahjattomien hommia”, sillä se ei sisällä aitoja kasvutoimia.
- Väisänen korostaa, että hallituksen pitäisi käyttää 75 % energiastaan kasvuun ja vain 25 % leikkauksiin, mutta nykyisin painopiste on päinvastainen.
2. Kuluttajien uskon murentaminen (SISH ja Shifting Baseline)
Väisäsen näkemys korreloi vahvasti lähteissä mainitun ”tuntemattoman jarrun” kanssa, joka estää talouden elpymisen.
- Väisänen väittää, että hallitus on tehnyt ”täydellisen karhunpalveluksen” romuttamalla kuluttajien uskon tulevaisuuteen. luomalla samalla "uuden normaalin"
- Tämä uskon murentuminen liittyy hyvinvointivaltion rakenteiden (kuten sosiaaliturvan ja terveydenhuollon) purkamiseen: kun ihmiset pelkäävät palveluiden katoamista ja omaa toimeentuloaan, he lakkaavat kuluttamasta ja alkavat säästää.
- Tämä tukee lähteissä esitettyä analyysia, jonka mukaan leikkauspolitiikka luo itseään ruokkivan oravanpyörän, jossa ostovoiman heikkeneminen pysäyttää sisämarkkinat.
3. Kasvun edellytysten tuhoaminen
Väisäsen mukaan hallituksen leikkausmentaliteetti on ristiriidassa startup-maailmassa vallitsevan aggressiivisen kasvunhakuisuuden kanssa.
- Hyvinvointivaltion purkutalkoot, kuten leikkaukset koulutuksesta tai aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, nähdään lähteissä Suomen ainoan todellisen kilpailuvaltin – osaamisen – tuhoamisena.
- Väisänen peräänkuuluttaa joustavuutta regulaatioon (esim. ympäristöluvat) leikkausten sijaan, jotta investoinnit saataisiin liikkeelle.
4. Yritysten ja yrittäjien ahdinko
Vaikka hallitus perustelee toimiaan yritysten toimintaedellytyksillä, Väisäsen ja muiden kriitikoiden mukaan leikkaukset osuvat yrittäjiin toista kautta:
- ”Jokainen leikattu euro on joltakin yrittäjältä pois”. Kun pienituloisten ostovoimaa leikataan, paikallisten yrittäjien asiakaspohja murenee.
- Tämä korreloi sen näkemyksen kanssa, että hallitus epäonnistuu luomaan kasvua, koska se keskittyy vain tarjontapuolen (yritysten kustannukset) parantamiseen ja unohtaa kysynnän merkityksen.
Yhteenvetona: Kim Väisäsen kritiikki kohdistuu siihen, että hyvinvointivaltion purkutalkoot on toteutettu puhtaasti leikkausvetoisesti, mikä on tappanut luottamuksen talouteen. Hänen mukaansa hallitus on unohtanut, että talous on kiertokulku, ja jos ihmisiltä viedään usko ja ostokyky, ei investointeja ja kasvua synny, vaikka yritysten verotusta kevennettäisiin. Hallitus on luonut Sifting baseline ilmiön jossa kansa alistuu kohtaloonsa.
Ja mitä sinä voit tehdä!!!?
Äänestä!
Vielä on toivoa
Lisäys
Lyhyt vastaus: shifting baseline ‑ilmiötä voidaan käyttää politiikassa keinona totuttaa kansalaiset asteittaisiin muutoksiin, jolloin sellaiset rakenteelliset uudistukset, jotka äkillisinä herättäisivät voimakasta vastustusta, muuttuvat vähitellen hyväksytyiksi. Alla kuvaan mekanismin ja sen poliittiset sovellukset — ilman poliittisia kannanottoja, mutta nojaten ilmiön tutkimukselliseen taustaan.
Ydinkuvaus: miten shifting baseline toimii politiikassa
Shifting baseline ‑ilmiö tarkoittaa, että ihmisten käsitys normaalista muuttuu sukupolvien tai jopa vuosien aikana, kun he tottuvat uusiin olosuhteisiin. Alun perin ilmiö kuvattiin kalastuksessa, mutta tutkimusten mukaan se esiintyy laajasti yhteiskunnissa ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset arvioivat muutoksia ympäristössä ja yhteiskunnassa. Oxford Academic
Politiikassa tämä tarkoittaa, että hallitus voi toteuttaa muutoksia asteittain, jolloin jokainen uusi vaihe tuntuu vähemmän radikaalilta kuin jos koko muutos tehtäisiin kerralla.
Miten hallitus voi hyödyntää shifting baseline ‑ilmiötä rakenteellisissa uudistuksissa
1. Asteittainen muutos, joka normalisoituu vaihe vaiheelta
Tutkimusten mukaan ihmiset hyväksyvät helpommin muutokset, jotka tapahtuvat pieninä askelina, koska heidän käsityksensä “normaalista” mukautuu jatkuvasti. anticipate.dk
Hallitus voi hyödyntää tätä esimerkiksi:
- tekemällä ensin pieniä, symbolisia muutoksia
- jatkamalla myöhemmin suuremmilla rakenteellisilla uudistuksilla
- perustelemalla jokaisen vaiheen sillä, että “tämä on jo nykyinen suunta”
2. Kriisien jälkeinen “uusi normaali”
Suurten häiriöiden — kuten talouskriisien tai pandemioiden — jälkeen ihmiset hyväksyvät helpommin uusia käytäntöjä, koska baseline on jo muuttunut.
Tutkimus shifting baselines ‑ilmiöstä korostaa, että voimakkaat muutokset voivat nopeasti muuttaa käsitystä normaalista, jolloin aiemmin mahdottomilta tuntuneet ratkaisut muuttuvat hyväksyttäviksi. anticipate.dk
Hallitus voi hyödyntää tätä:
- esittämällä rakenteellisia uudistuksia “välttämättöminä sopeutumisina uuteen tilanteeseen”
- viestimällä, että paluu vanhaan ei ole realistista
3. Politiikan placebo‑efekti
Yksi tutkimus kuvaa ilmiötä, jossa ihmiset uskovat politiikan tuottavan tuloksia, vaikka konkreettisia vaikutuksia ei vielä ole. Tätä kutsutaan policy placebo effect ‑ilmiöksi. Cambridge University Press & Assessment
Tämä voi tukea baseline‑siirtymää:
- kun kansalaiset kokevat, että muutos on jo käynnissä, he hyväksyvät helpommin seuraavat vaiheet
- hallitus voi käyttää tätä luodakseen mielikuvaa “onnistuneesta suunnasta”, vaikka varsinainen muutos on vasta alussa
4. Historiallisen vertailupisteen hämärtyminen
Shifting baseline ‑ilmiön ytimessä on se, että ihmiset menettävät käsityksen siitä, millainen tilanne oli aiemmin.
Tutkimusten mukaan nuoremmat sukupolvet pitävät usein heikentyneitä olosuhteita normaalina, koska he eivät tunne aiempaa tilannetta. Oxford Academic
Politiikassa tämä voi tarkoittaa:
- hallitus voi viestiä, että “tämä on aina ollut näin” tai “tämä on luonnollinen kehityskulku”
- kun vertailupiste katoaa, radikaalikin muutos voi tuntua vain pieneltä säädöltä
5. Arvojen ja baseline‑kriteerien muokkaaminen
Tutkimus “shifting society syndrome” osoittaa, että baseline ei ole vain tekninen mittari, vaan siihen liittyy arvoja ja kulttuurisia käsityksiä. SLU publication database
Hallitus voi vaikuttaa baselineen:
- muuttamalla keskustelun painopisteitä (esim. talouskasvu → kilpailukyky → julkisen sektorin koko)
- kehystämällä uudistukset osaksi “pitkän aikavälin välttämättömyyttä”
- luomalla uuden arvoperustan, johon muutokset kiinnittyvät
Miksi tämä voi tehdä muuten katastrofaalisista muutoksista hyväksyttäviä?
Koska:
- ihmiset sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin
- muutoksen vastustus pienenee, kun muutos ei tunnu äkilliseltä
- kriisit ja häiriöt muuttavat baselinea nopeasti, jolloin radikaalitkin ratkaisut näyttäytyvät rationaalisina
- historiallinen muisti hämärtyy, jolloin vertailu aiempaan ei enää ohjaa mielipidettä
Tämä ei tarkoita, että menetelmää käytettäisiin aina tietoisesti — mutta se voidaan käyttää tietoisesti.
Esimerkki tietoisesta vaikuttamisesta
”Perheomistajilla, pääomasijoittajilla ja bisnesenkeleillä on merkittävä vaikutus yritysten kasvuun ja työllistämiseen. Suomen pitovoiman kannalta on tärkeää, ettei osaamisen ja omistamisen verotus olisi kilpailijamaita kireämpää. Vaikka julkisen talouden tilanne on tiukka, kasvun edellytyksiä ei kannata verottaa pois", linjaa analyysin kirjoittaja, EVAn johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää. Kauppalehti
Shifting baseline ja uuden normaalin rakentaminen – ajatuksia EVA‑kyselyn tapauksesta
Kun seuraa suomalaisen julkisen keskustelun rytmiä, huomaa välillä ilmiöitä, jotka eivät näytä suurilta yksittäisinä tapahtumina, mutta joiden vaikutus kertautuu. Yksi tällainen on tapa, jolla tietyt narratiivit nousevat esiin “kansan mielipiteenä”, vaikka niiden alkuperä on paljon kapeampi. EVA‑kyselyn tapaus on tästä hyvä esimerkki – ei siksi, että se olisi poikkeus, vaan siksi, että se paljastaa mekanismin, joka toistuu yhä uudelleen.
Minua kiinnostaa tässä erityisesti shifting baseline – se, miten ihmisten käsitys normaalista muuttuu askel askeleelta. Ei pakottamalla, ei huutamalla, vaan hiljaisella toistolla, jossa kehys siirtyy hieman joka kerta. Lopulta kukaan ei enää muista, millainen se alkuperäinen taso oli.
1. Kysely ei ole neutraali – se on ensimmäinen askel
Kun etujärjestö tilaa kyselyn, se ei tee sitä sattumalta. Kysymysten muotoilu, vastausvaihtoehdot ja painotukset ovat jo itsessään kehystämistä. Ne luovat tilanteen, jossa tietynlainen vastaus näyttää järkevältä, jopa luonnolliselta. Tässä ei ole mitään salamyhkäistä – se on osa viestinnän logiikkaa.
Mutta kun kysely julkaistaan, se esitetään usein neutraalina “tutkimuksena”. Tässä kohtaa baseline siirtyy ensimmäisen kerran:
kysymys, joka oli alun perin etujärjestön oma, muuttuu yleiseksi keskustelunaiheeksi.
2. Media toistaa – ja toisto on voimaa
Seuraava askel on median rooli. Kun STT välittää tiedotteen ja isot uutistalot julkaisevat sen saman päivän aikana, syntyy vaikutelma laajasta, riippumattomasta vahvistuksesta. Todellisuudessa kyse on saman lähteen monistamisesta.
Kun kriittiset kysymykset puuttuvat – kuka muotoili kysymykset, miksi, ja kenen intressissä – syntyy hiljainen oletus, että tämä on neutraalia tietoa.
Toisto tekee kehystämisestä uskottavaa.
3. “Suomalaiset haluavat…” – enemmistön illuusio
Otsikot ovat tässä ratkaisevia. Kun lehti kirjoittaa:
“Suomalaiset valmiita alentamaan näiden ihmisten verotusta.”
…se ei enää kuvaa kyselyä, vaan luo mielikuvan enemmistön tahdosta.
Tämä on psykologisesti voimakas mekanismi. Ihmiset peilaavat omaa mielipidettään siihen, mitä he uskovat muiden ajattelevan. Jos heille kerrotaan, että “näin suomalaiset ajattelevat”, moni alkaa pitää sitä normaalina lähtökohtana.
Tässä kohtaa baseline siirtyy toisen kerran:
yksittäisestä kyselystä tulee oletettu kansan ääni.
4. Narratiivi vakiintuu – ja uusi normaali syntyy
Kun sama kehys toistuu päivän aikana useissa medioissa, se alkaa elää omaa elämäänsä.
Kukaan ei enää muista, että kyse oli etujärjestön tilaamasta kyselystä.
Kukaan ei palaa alkuperäiseen muotoiluun.
Kukaan ei kysy, mitä vaihtoehtoja olisi voinut olla.
Tässä vaiheessa syntyy uusi normaali:
tämä on keskustelun lähtökohta, ei enää vain yksi näkökulma.
Shifting baseline toimii juuri näin. Ei suurilla harppauksilla, vaan pienillä siirroilla, jotka muuttavat vertailukohtaa. Kun kehys on toistettu riittävän monta kertaa, se ei enää tunnu kehykseltä – se tuntuu todellisuudelta.
5. Miksi tämä kiinnostaa minua?
Olen kasvanut ympäristöissä, joissa asioita tarkasteltiin käytännön kautta: kuka hyötyy, kuka maksaa, mitä tämä tarkoittaa arjessa. Siksi huomaan herkästi tilanteet, joissa keskustelun lähtökohta on siirtynyt ilman, että itse asiaa on käsitelty avoimesti.
Minua ei kiinnosta syyttää ketään. Minua kiinnostaa ymmärtää mekanismi.
EVA‑kyselyn tapaus näyttää, miten:
- kehys tuotetaan
- kehys toistetaan
- kehys normalisoidaan
- ja lopulta kehys sisäistetään
Tämä ei ole journalismia siinä mielessä, että se avaisi taustat ja intressit.
Tämä on tiedotteen toistamista uutisen muodossa – ja juuri siksi se on tehokasta.
6. Lopuksi
Shifting baseline ei ole salaliitto eikä yksittäinen temppu. Se on sosiaalinen ilmiö, joka toimii, koska ihmiset ovat sopeutuvia. He hyväksyvät uuden normaalin, jos se tuodaan heille pieninä annoksina ja uskottavien lähteiden kautta.
EVA‑kyselyn tapaus on vain yksi esimerkki siitä, miten tämä tapahtuu.
Se ei ole poikkeus – se on malli.
Ja kun mallin tunnistaa, sitä ei voi enää olla näkemättä.
