Onnistunutta politiikkaa?

Miten tähän on päästy? No tekemällä asioita niin että ne onnistuvat.

Onko Orpon hallitus onnistunut? On. On se onnistunut.

Osa1/2

Tanskan malli – Työntekijän selkänahasta revitty populistinen illuusio

Luotu käyttäen Suno.ai Musiikki Suno, sanoitukset omat. Äänen käsittely Omassa puhe nauhoitteesta , Audacity OpenVINO Ai Effects, OpenVino Noise Suppression tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti NotebookLM kooste kerätystä aineistosta joka NotebookLM avulla tehty artikkeliksi. Kirjoitusasu NotebookLM / ChatGPT
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Turpaan vaan!

Linkki Alkuperäinen "Erikoista aikaa eletään" 

Linkki Mitä tässä on tapahtunut. Persvako Pekka riehuu. Sannin tarina

Linkki Ostovoimasta kehuskeleminen on kusetusta.

1. Johdanto: Poliittinen teatteri ja duunarin uusi todellisuus

Erikoista aikaa eletään. Suomalainen yhteiskunta on ajautunut historialliseen murrokseen, jossa perinteinen hyvinvointivaltion arvopohja murenee ideologisen kurituksen tieltä. Nykyinen hallituspolitiikka ei ole vain taloudellinen välttämättömyys, vaan autoritäärinen ihanne, jossa ammattiliittojen vastaisuus ja työntekijän aseman polkeminen on nostettu keskiöön. Olemme todistamassa Sammy Babitzinin laulun mukaista "Pienen pojan nukkeshow’ta", jossa langanpäitä vetelee Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja hallitus tanssii sen pillin mukaan.

Tämä "erikoinen aikakausi" on muuttanut työntekijän arvostetusta neuvottelukumppanista "kynnettömäksi konttaajaksi". On suorastaan puistattavaa seurata, kuinka osa palkansaajista nauttii, kun hallitus antaa uudistuksillaan "turpaan" heidän omalle viiteryhmälleen. Siellä otetaan iloisena selkään niin, että tukka pöllyää, ja samalla hampaita syljeskellen huudellaan ivallisesti "vassarien volinasta". Tämä poliittinen teatteri on naamioitu välttämättömyydeksi, ja sen huipentumana toimii harhaanjohtava ja kirsikoita poimiva keskustelu "Tanskan mallista".

2. Tanskan malli: Kirsikanpoimintaa ja ideologista silmääntöä

Valtiovarainministeri Riikka Purran ja hallituksen viestinnässä "Tanskan malli" on pelkkä strateginen savuverho. Purra väittää, että sosiaaliturvaan sidottu työvelvoite on välttämätön, koska maahanmuuttajat muka irtisanoutuvat oleskeluluvan saatuaan jäädäkseen elämään tuilla. Tämä on tietoinen valhe: työperäinen oleskelulupa päättyy, jos työ loppuu. Kyseessä ei ole työllisyystoimi, vaan halu luoda EK:n tarpeisiin nöyryytetty halpatyövoimareservi.

Hallitus poimii Tanskan järjestelmästä vain kurinpidolliset elementit ja jättää kertomatta, että todellinen Tanskan malli perustuu syvään turvaan, jota alla oleva taulukko havainnollistaa:

Analyysi: Hallitus harjoittaa ideologista silmänkääntötemppua. Kun Purra puhuu "risujen keräämisestä", hän ei puhu työn arvosta vaan ihmisten nöyryyttämisestä. Tanskan todellinen voima on vahvassa ostovoimassa ja työntekijän turvassa. Suomessa taas rakennetaan järjestelmää, jossa valtio siirtää ostovoiman tavallisilta ihmisiltä suuryrityksille, tehden työntekijästä pelkän vaihdettavan ja äänettömän resurssin.

3. Duunari duunaria vastaan – Populismin vaarallisin ase

Populismin tehokkain työkalu on kääntää kansa itseään vastaan. Olemme nähneet ennennäkemättömän "taikatempun", joka saisi Noora Karman tai Pete Poskiparrankin kateelliseksi: hallitus on saanut osan kansasta hurraamaan omat taskunsa tyhjinä. Retoriikka, kuten "Ihanaa kun vassarit volisee" tai työttömille huudeltu "mene töihin" -fraasi, toimii ideologisena pluffina, jolla peitetään omien oikeuksien mureneminen.

Nämä "hyödylliset idiootit" eivät huomaa, että samalla kun he ivaavat työttömiä tai kritiikkiä esittäviä "punikkeja", heidän oma neuvotteluasemansa murenee. Hallitus lietsoo tietoisesti juopaa työntekijöiden välille. Työpaikan menettänyt duunari leimataan välittömästi "loiseksi", vaikka hän olisi juuri ollut osa tuottavaa koneistoa. Tämä on aivopesumaista vastakkainasettelua, joka hajottaa yhteisvastuun ja palvelee ainoastaan niitä, jotka haluavat riisua työntekijät aseista.

4. Velkapelottelu ja "Trickle-down" -talouden paluu

Hallitus oikeuttaa rajut leikkaukset "velkapelottelulla", joka on muodostunut lähes uskonnolliseksi doktriiniksi. Valtionvelan kasvua käytetään pelotteena, jotta kansa suostuisi "fiskaaliseen devalvaatioon" eli työn halpuuttamiseen. Todellisuudessa mennään "perse edellä puuhun": epäonnistunut trickle-down -teoria tekee paluuta, jossa kuvitellaan, että rikkaiden ja suuryritysten suosiminen valuu lopulta duunarin lautaselle.

Tämän politiikan todelliset kasvot näkyvät arjessa. Konkreettinen esimerkki on leipomotyöntekijöiden yölisien poisto, joka leikkaa matalapalkkaisten työntekijöiden tuloja tuntuvasti ilman mitään todellista taloudellista hyötyä yhteiskunnalle. Kun ostovoima viedään pienituloisilta, paikalliset pienyrittäjät, jotka elävät tavallisten ihmisten kulutuksesta, saavat seuraavana "turpaansa". Valtion velka ei suinkaan laske, vaan se on delegoitu yksityiselle ihmiselle, joka velkaantuu jo opiskeluvaiheessa ja hytisee tulevaisuuden pelossa.

5. Lopuksi: Ennustuksista todellisuuteen – Kohti "Erikoista aikaa" osa II

Vuoden 2024 pahimmat skenaariot eivät olleetkaan pelkkää satiiria. Tänään massiiviset konkurssit, 30 000 uutta työtöntä vuodessa ja työn arvon systemaattinen polkeminen ovat arkipäivää. Se, mitä pidettiin liioitteluna, on toteutunut vielä hurjemmin kuin kukaan osasi ennustaa.

Tämä kehitys ei ole luonnonlaki, vaan tietoinen poliittinen valinta purkaa hyvinvointiyhteiskunta ja palauttaa se luokkayhteiskunnaksi. Kun valtiovarainministeri puhuu "risujen keräämisestä", on kyse puhtaasta ylimielisyydestä ja öyhöttämisestä, jota ei ole koskaan aiemmin kuultu ministerien suusta. Olisi jopa halvempaa määrätä ihmiset seisomaan asennossa torilla kuin rakentaa tällaisia nöyryyttäviä orjatyöjärjestelmiä.

On aika kysyä, kuka lopulta puolustaa tavallista kansalaista, kun hallitus on kääntänyt selkänsä ja puhuu vain EK:n kieltä. Onko häpeä äänestyspäätöksestä niin suuri, ettei petosta uskalleta myöntää, vai jatkammeko hurraamista samalla kun oma turpa on jo verillä ja rullalla?

Erikoista aikaa eletään – on aika katsoa, mitä tapahtuu, kun naamioiden takaa paljastuu pelkkää tyhjyyttä ja kurjuutta.

Osa2/2

Sakin hivutus – hyödyllisen idiootin käsikirja

Erikoista aikaa eletään. Duunari katsoo toista duunaria ja sanoo: “Hyvä. Leikatkaa siltä. Oppiipahan.”

Sillä hetkellä peli on jo menetetty.

1. Näin sinusta tehdään hyödyllinen

Ensin sinulle kerrotaan, että on olemassa kaksi porukkaa:

• Vastuulliset maksajat
• Vapaamatkustajat

Sitten sinulle kuiskataan, että sinä kuulut ensimmäiseen ryhmään.

Kun Petteri Orpo puhuu välttämättömistä sopeutuksista ja Riikka Purra esittelee “Tanskan mallia” kurin ja työnteon malliesimerkkinä, sinulle tarjotaan moraalista ylätasannetta: sinä olet järjen ja työn puolella.

Ja silloin tapahtuu ratkaiseva siirto.

Et enää katso ylöspäin.
Katse käännetään sivulle – toiseen duunariin.

2. Kirsikka ilman kakkua

“Tanskan malli” kuulostaa tehokkuudelta. Velvoitteita. Aktiivisuutta. Risujen keräämistä, jos muuta ei ole.

Mutta jätetään kertomatta:

• Tanskan korkea työttömyysturva.
• Yrityksille maksettavat merkittävät työllistämistuet.
• Järjestelmän kokonaisuus, jossa turva ja velvoite ovat tasapainossa.

Kun otetaan vain kurin osa ja jätetään turva pois, kyse ei ole enää mallista. Kyse on kurinpidosta.

Ja jos sinä taputat tälle, sinusta on tullut järjestelmän ilmainen viestinviejä.

Hyödyllinen.

3. Työn hinta ei tunne moraalia

Työmarkkinat eivät toimi tunteella. Ne toimivat hinnalla.

Jos työvoimaa lisätään pakolla:
→ palkkapaine laskee.

Jos paikallista sopimista laajennetaan ilman tasavahvaa neuvotteluasemaa:
→ työnantajan valta kasvaa.

Jos palkatonta tai lähes palkatonta työtä normalisoidaan:
→ markkinahinta murenee.

Tämä ei ole mielipide. Tämä on peruslogiikka.

Kun vaadit kovempaa kuria työttömälle, vaadit samalla halvempaa hintaa omalle työllesi.

Mutta sinulle on annettu tunne, että olet voittajien puolella. Se riittää pitämään koneiston käynnissä.

4. Sakin hivutus – askel kerrallaan

Sakin hivutus ei ole ryntäys. Se on asteittainen siirtymä.

1. Heikennetään turvaa.
2. Luodaan moraalinen vastakkainasettelu.
3. Saadaan duunarit valvomaan toisiaan.
4. Murennetaan yhteinen neuvotteluasema.

Kun porukka on jaettu, kollektiivinen voima katoaa.

Se on koko pelin ydin.

Työväenliikkeen historiallinen voima ei perustunut siihen, että osa porukasta osoitti sormella heikompia. Se perustui siihen, että ymmärrettiin yhteinen intressi.

Nyt tuo ymmärrys puretaan pala palalta.

5. Hyödyllinen idiootti – kova sana, mutta kova on seurauskin

“Hyödyllinen idiootti” ei tarkoita tyhmää ihmistä.

Se tarkoittaa ihmistä, joka toimii omia etujaan vastaan – luullen toimivansa oikein.

Kun duunari vaatii:

• kovempia ehtoja työttömälle
• heikompaa turvaa sairaalle
• lisää painetta matalapalkkaisille

hän kuvittelee olevansa kurin ja oikeudenmukaisuuden puolella.

Todellisuudessa hän normalisoi mallia, jossa turva on heikkoutta ja alhainen palkka hyve.

Se malli ei pysähdy yhteen ryhmään.

Kun seuraava suhdanne heittää, seuraava yt-kierros osuu, seuraava rakennemuutos tulee – kuka on vuorossa?

Se sama duunari, joka taputti.

6. Kenelle annat selkään?

Kun sanot “menkää töihin”, kysy itseltäsi:

Onko töitä kaikille?
Vai onko järjestelmä rakennettu niin, että osa pidetään pysyvästi painostusreservinä?

Jos avoimia paikkoja on murto-osa työttömien määrästä, kyse ei ole laiskuudesta. Kyse on rakenteesta.

Ja rakenteen tarkoitus voi olla yksinkertainen:
luoda halpatyövoiman tarjontaa.

Kun hyväksyt tämän, hyväksyt oman palkkasi alenemisen pitkällä aikavälillä.

7. Pysähdy hetkeksi

Kysy itseltäsi yksi kysymys:

Oletko todella lähempänä eliittiä – vai lähempänä sitä toista duunaria, jolle vaadit kuria?

Jos vastaus on rehellinen, tiedät jo totuuden.

Sakin hivutus toimii vain niin kauan kuin porukka ei huomaa, mihin sitä ollaan siirtämässä.

Hyödyllisenä idioottina oleminen ei ole vain poliittinen virhe.

Se on strateginen virhe omaa tulevaisuutta vastaan.

Ja siitä maksetaan – aina.

Vielä on toivoa