Puutteellista totuutta.

Aiheeseen liittyen Persvako Pekan ja Sannin tarina

”Hyvä” kokeilu, joka tyssää siihen paikkaan

On hyvä, että ikäihmisten hoitoon haetaan uusia keinoja, mutta viimeaikainen kokeilu yksityislääkärikäynneistä tuntuu pahasti keskeneräiseltä. Perusajatus on varmasti ollut hyvä: tarjota nopea lääkäriaika ilman ajanvarausta julkiselle puolelle. Mutta mitä sitten, kun se yksi käynti on ohi?

Käytännössä käynti on usein täysin hyödytön, jos potilaalla on vaiva, joka vaatii muutakin kuin keskustelua. Moni on yrittänyt hakea apua esimerkiksi polven nivelrikkoon tai muuhun vaivaan, johon olisi tarjolla yksinkertainen hoito kuten kortisonipistos. Mutta eihän pistos kuulu tähän kokeiluun. Se tyssää siihen.

Jos yrittää kysyä, voisiko pistoksen maksaa vaikka itse, vastaus on usein kielteinen – tai sitten koko käynti muuttuu normaaliksi yksityiskäynniksi, jonka hinta on moninkertainen. Tällainen palvelu ei auta ketään, joka tarvitsee oikeaa hoitoa, vaan se on vain pintaraapaisu.

Tuntuu, että tämäkin uudistus on tehty hätäisesti ja valmistelematta. Lopputuloksena on kokeilu, joka kuulostaa hyvältä paperilla, mutta ei toimi käytännössä. Varoiksi sanotaan, että hätiköinti kostautuu aina. Kenties olisi viisaampaa ohjata nämä rahat sinne, missä niitä eniten tarvitaan – julkiselle puolelle, jossa hoidetaan kokonaisuuksia, ei vain yksittäisiä käyntejä.

Esimerkkitarina: kun lääkärikäynti ei johda hoitoon

Yli 65-vuotiaille suunnattu yksityislääkärikokeilu näyttää paperilla hyvältä. Lääkärikäynti on mahdollista terveyskeskusmaksulla, ja mainosviesti korostaa helppoa pääsyä hoitoon. Käytännössä kokemus on toinen.

Ensimmäinen käynti koski nivelrikkoa. Lääkäri totesi vaivan, mutta hoito päättyi siihen. Jatko, tutkimukset ja varsinainen hoito jäivät kokonaan potilaan oman maksukyvyn varaan. Toisella kerralla kyse oli tulehduksesta, johon olisi tarvittu pistos. Sekään ei kuulunut käyntiin. Jos hoidon halusi, käynti muuttui normaaliksi yksityiskäynniksi, jonka hinta nousi moninkertaiseksi.

Lopputulos oli sama molemmilla kerroilla: lääkärissä käytiin, mutta mitään ei varsinaisesti hoidettu. Ilman “paksua lompakkoa” käynti jäi pelkäksi toteamiseksi.

Poliittinen pelin henki: totta, mutta puutteellisesti

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten politiikassa voidaan puhua totta ja silti johtaa harhaan. Kokeilussa ei luvattu hoitoa, vain käynti. Se on teknisesti oikein. Mutta samalla tiedettiin hyvin, että suuri osa ihmisistä olettaa lääkärikäynnin tarkoittavan myös hoitoa tai ainakin hoitopolun käynnistymistä.

Kun tätä oletusta ei oikaista, syntyy “puutteellinen totuus”. Ei valehdella, mutta jätetään kertomatta olennainen. Vastuu siirtyy kuulijalle: “ei pidä olettaa mitään, mitä ei ole luvattu”. Tämä on juridisesti kätevää ja poliittisesti turvallista, mutta kansalaisen näkökulmasta epäeettistä.

Miksi tämä on ongelma?

• Käynnit eivät johda hoitoon, ellei maksukyky riitä
• Julkisen rahoituksen hyöty valuu yksityisille toimijoille ilman todellista hoitovaikutusta
• Ihmisten aikaa ja toivoa kulutetaan näennäisratkaisuun
• Luottamus päätöksentekoon rapautuu

Kyse ei ole yksittäisestä epäonnistumisesta, vaan toimintatavasta: uudistus tehdään kiireellä, markkinoidaan myönteisesti ja jätetään kertomatta rajaukset, joiden tiedetään muuttavan koko asian merkityksen.

Ydinongelma tiivistettynä

Poliittinen peli ei perustu siihen, että valehdellaan suoraan, vaan siihen, että kerrotaan vain se osa totuudesta, joka kestää otsikon – ja toivotaan, ettei kukaan kysy, mitä se käytännössä tarkoittaa.