1.1.2026. Uusi alku. Yhdessä kohti dynaamisen fyffen taivasta.

Vuoden 2026 kynnyksellä poliittinen ilmapiiri on ristiriitainen. Johtajien puheissa korostuvat yhteinen ponnistus ja lupaus paremmasta huomisesta, mutta monille kansalaisille arki näyttää toisenlaiselta. Vuoden 2025 lopun talouslinjaukset, leikkaukset ja TINA-retoriikka ovat syventäneet epäluottamusta ja lisänneet vastakkainasettelua. Vaikka puheissa on varmasti vilpitöntä tahtoa, lupaukset ja toteutuneet seuraukset ovat ajautuneet kauas toisistaan. Tämä sivu kokoaa yhteen musiikin, puheen ja todellisuuden välisen jännitteen – sen, miten toivo ja todellisuus eivät aina kulje samaa tahtia.

Ps. Herneitä saa vetää nenäänsä ihan kuin paljon haluaa, koska nyt on juhlan aika.

Me luotetaan, me uskotaan.

Nyt ei enää muistella menneitä. Jarrumies Nyt koittaa uusi huomen. Auvoinen tulevaisuus. ( Hei kuule mulla on asiaa )

Ostovoimaa ja muuta pötypuhetta 

Hyvät suomalaiset, talven pimein aika on takana, jokainen päivä on hieman edellistä valoisampi. Suomea riepotellut Hannes-myrsky on laantunut. Kiitos viranomaisille ja kaikille, jotka ovat työskennelleet myrskyn tuhojen korjaamiseksi. Voimme olla ylpeitä siitä, miten Suomi näissä tilanteissa toimii.

Tunnelma uuden vuoden edessä on vakava, mutta ei toivoton.

Monella meistä on alkavalle vuodelle yksi toive yli muiden: tulitauko ja kestävä rauha Ukrainaan. Neljä vuotta Venäjän raakaa hyökkäyssotaa on liikaa. Miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Sota on vaatinut yli kymmenentuhatta siviiliuhria, sadat heistä lapsia. Emmekä unohda taistelussa kaatuneita.

Sota on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä. Tuo muutos on pysyvä. 

Ukrainan mahdollisen rauhan ehdoista on viime viikkoina ja päivinä keskusteltu tiiviisti. Eurooppa seisoo Ukrainan tukena, jotta lopputulos olisi sellainen, jonka Ukraina voi hyväksyä. 

Venäjä ei valitettavasti ole antanut minkäänlaisia merkkejä siitä, että sillä olisi tahtoa rauhaan. Putinin uho on vain voimistunut. 

Joulun alla EU-huippukokouksessa teimme välttämättömän ja tärkeän päätöksen: Ukraina saa tuleville vuosille 90 miljardin euron tuen. Ilman ulkopuolista rahoitusta Ukrainaa uhkaisi maksukyvyttömyys jo keväällä. 

Suomi ja suurin osa muista EU-maista olisi halunnut ottaa Venäjän jäädytetyt varat käyttöön Ukrainan hyväksi. Tästä emme päässeet huippukokouksessa sopuun. Suomen kanta Ukrainan rahoittamiseen yhteisvelalla oli avoin, pidimme sitä mahdollisena, mutta emme uskoneet, että sen taakse löytyy yksimielisyyttä. Pitkien neuvottelujen päätteeksi sovimme hybridimallista: otamme yhteistä lainaa, mutta Venäjän jäädytetyt varat pysyvät jäädytettyinä, ja niitä on lopulta tarkoitus käyttää lainan takaisinmaksuun. 

Tällä mallilla saavutimme tärkeimmän tavoitteemme, Ukraina saa tarvitsemansa varat ja pystyy jatkamaan puolustustaisteluaan. Ilman niitä se ei pääse neuvottelemaan rauhasta, vaan antautumisesta. 

Vakavuus ei väisty, vaikka Ukrainaan saataisiin tulitauko ja rauha. Venäjä ei muutu.

Venäjä on uhka koko Euroopalle, tänään, huomenna ja pitkälle tulevaisuuteen. Olen sanonut tämän useasti ja haluan sanoa sen myös nyt: me emme pelkää Venäjää. Me olemme varautuneita.

Yksi osa tätä varautumista on, että haemme lisää voimaa yhteistyöstä. Siksi järjestin joulun alla Helsingissä EU:n itäisen reunaman maiden ensimmäisen huipputapaamisen. Eurooppaa puolustetaan idässä, pohjoisesta Mustallemerelle. On tärkeää, että me itäisen reunaman maat tiivistämme yhteistyötämme niin EU:ssa kuin Natossa. On meidän tehtävämme pitää itäisten raja-alueiden asiaa esillä, kukaan muu ei sitä puolestamme tee.

Kokous sai runsaasti myönteistä huomiota EU:n ja Naton sisällä. Tässä olimme kokoamme suurempi vaikuttaja.

Suomi ottaa yhteistyöstä vetovastuun yhdessä Puolan kanssa. EU:n tulevassa rahoituskehyksessä esitetään puolustukseen 135 miljardia euroa. Lisäksi budjettia on tarkoitus käyttää sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseen. Meidän tavoitteemme on, että näitä rahoja käytetään juuri idässä. 
 
Hyvät suomalaiset,
vakava on myös Suomen julkisen talouden tilanne. Tätä tosiasiaa ei pääse karkuun kukaan. Hallitus on joutunut sopeuttamaan julkista taloutta historiallisen kovalla kädellä, noin 10 miljardilla eurolla. Sekään ei ole riittänyt, menot ovat edelleen suuremmat kuin tulot. Sopeutustoimilla olemme kuitenkin pystyneet estämään velkaantumisen ajautumisen hallitsemattomaan kierteeseen. 

Keväällä 2023 asiantuntijat arvioivat talouden lähtevän kasvuun. Kerta toisensa jälkeen ennusteet ovat osoittautuneet vääriksi. Venäjän sotiminen Ukrainassa ja kiinni pysyvä itäraja ovat vaikuttaneet Suomen talouteen ja suomalaisten mieliin tavalla, jota kukaan ei osannut ennustaa. Sota on hiipinyt ihmisiin epävarmuutena ja huolena. 
Taloutemme ei kasva, ja samaan aikaan väestön ikääntyminen, puolustuksen vahvistaminen sekä kasvavat korkomenot lisäävät julkisia menoja. Nämä haasteet ovat suuria myös ensi vuonna, ja siitä vuosia eteenpäin. 

Moni koti säästää nyt pahan päivän varalle. Hallitus on pyrkinyt kohdistamaan julkisen talouden säästöt työikäiseen väestöön, jolla on eniten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Heikko työllisyystilanne on nakertanut näitä mahdollisuuksia. Säästöt tuntuvat myös monissa lapsiperheissä. Hallitus tekee kaikkensa työllisyyden parantamiseksi – jotta mahdollisimman moni isä ja äiti saa työtä ja perheelle toimeentuloa. 

EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvosto päättää liiallisen alijäämän menettelyn käynnistämisestä Suomen osalta ja hyväksyy suosituksen tilanteen korjaamiseksi tammikuussa. EU-komission viesti Suomelle on, että olemme tehneet oikeita toimia. Olemme tehneet tarvittavia rakenteellisia muutoksia, olemme tehneet lukemattomia kasvua vauhdittavia toimia.  

Olemme muun muassa panostaneet osaamiseen, kiihdyttäneet puhtaan teollisuuden investointeja, nopeuttaneet luvitusta ja parantaneet kasvuyritysten rahoituksen saatavuutta. 

Koska suhdanne pitää meitä paikallaan, tämäkään ei vielä riitä. 

On selvää, että Suomen julkisen talouden korjausurakka ei tule tällä vaalikaudella valmiiksi. Se ei tarkoita, että hallitus antaisi rukkasten tippua. Käymme vielä kerran läpi, mitä on tehtävissä kasvun edistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Jos EU-komission suositus on, että säästöjä on tehtävä, teemme niitä. Teemme niin siksi, että pystymme turvaamaan suomalaisille hyvinvointiyhteiskunnan palvelut myös tulevina vuosina. 

Isänmaan kannalta yksi kuluneen vuoden tärkeimmistä päätöksistä oli, että selvä enemmistö eduskuntapuolueista sitoutui niin sanottuun velkajarruun eli menojen kurissa pitämiseen myös tulevilla vaalikausilla. Ennen seuraavia vaaleja määritellään sopeutustavoite, jota kaikki puolueet ovat luvanneet noudattaa. Puolueilla voi olla erilaisia näkemyksiä keinoista. Tavoite on silti yhteinen, tahdomme saada Suomen kuntoon. 

Velkajarru on hyvä esimerkki siitä, että tarvittaessa puolueilla on kyky painaa poliittiset kiistat taka-alalle ja toimia yhdessä. Se on pienen maan etu. 

Samanlaista yhteistyötä vaatii myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntoon laittaminen. Hallitus on korjannut hyvinvointialueuudistuksen valuvikoja. Olemme saaneet jo paljon hyvää kehitystä aikaiseksi, ja työ jatkuu. Mallissa on kuitenkin edelleen isoja rakenteellisia ja rahoituksellisia ongelmia. Niitä on ryhdyttävä yhdessä parlamentaarisesti pohtimaan tulevaa vaalikautta varten. 

Tässäkin tavoite on yhteinen, tahdomme varmistaa suomalaisille hyvät ja toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ja niille kestävän rahoituksen.
 
Hyvät suomalaiset, 
erityisesti vakavina aikoina on syytä kiinnittää huomiota myös asioihin, jotka ovat hyvin. Niitä on paljon. 

Hallitus on tehnyt lukuisia toimia, jotta edellytykset investoinneille ja yrittämiselle paranevat. Kulunut vuosi toi useita hyviä uutisia: jäänmurtajakaupat Yhdysvaltojen kanssa, pitkän sopimuksen risteilyalusten rakentamisesta, miljarditilaukset Patrialle, datakeskusinvestointeja ja kukoistavia startupeja. Meillä on kaikki syyt odottaa, että näitä uutisia saadaan myös tulevana vuonna. 

Kasvu lähtee liikkeelle, kun suomalaisilla tuotteilla on kysyntää ulkomailla. Kun yrityksemme saavat täysimääräisesti hyödynnettyä kaikki ne mahdollisuudet, joita meillä on esimerkiksi puolustusteollisuuden, puhtaan energian ja tekoälyn saralla. 

Kasvu lähtee liikkeelle, kun epävarmuus hellittää, ja asunnot, autot, kodinkoneet ja palvelut käyvät kaupaksi. Kun koteja remontoidaan.

Edellytykset kasvulle ovat valmiina. Yritysten taseet ovat kunnossa. Suomalaisten ostovoima on parantanut, ja kasvussa ovat myös suomalaisten sijoitukset ja säästöt. Työn verotuksen keventäminen vahvistaa palkansaajien ostovoimaa myös ensi vuonna. 

Olemme jatkaneet panostuksia koulutukseen ja korkeaan osaamiseen, lisänneet korkeakoulujen aloituspaikkoja ja rahoitusta tutkimukseen ja kehittämiseen. 

Erityisen iloinen olen konkreettisista päätöksistä lisätä peruskouluissa oppitunteja lukemiseen ja laskemiseen sekä kännykkäkiellosta. Se tuo oppitunneille rauhaa opettaa ja oppia. Päätöksistä on tullut paljon kiitosta meille päättäjille. Huoli lapsista ja nuorista yhdistää suomalaisia. 

Tulevana vuonna Suomi tarvitsee halua onnistua yhdessä. Tarvitsemme enemmän asioita, joiden eteen teemme yhdessä töitä. Silloin pärjäämme. Vaikeistakin haasteista selvitään, kun haemme yhdessä ratkaisuja ja uskomme omiin mahdollisuuksiimme. 

Hyvää uutta vuotta jokaiselle suomalaiselle!

Petteri Orpo
Pääministeri

Tähän asti toteutunut "yhdessä tekeminen" v. 2025 ( menneet )

Kyse ei ole yksittäisistä säästöistä tai talouden pakosta. Orpon hallituksen politiikka muodostaa johdonmukaisen ideologisen kokonaisuuden, jossa hyvinvointivaltiota puretaan tietoisesti. Talouskuria, vaihtoehdottomuuden retoriikkaa ja valumatalousajattelua käytetään välineinä, joilla vastuu siirretään yhteiskunnalta yksilölle ja valtaa pääomalle. Seuraukset – eriarvoisuus, työttömyys ja palvelujen rapautuminen – eivät ole vahinkoja, vaan ennakoituja osia tätä projektia.

Orpon hallituksen jäljissä – analyysi suomalaisen hyvinvointivaltion ideologisesta purkamisesta

Tämä kirjoitus ei ole yritys luetella hallituksen yksittäisiä päätöksiä eikä myöskään pikainen mielipidekirjoitus päivänpolitiikasta. Tarkastelen Orpon hallituksen politiikkaa kokonaisuutena ja kysyn, millaisesta ajattelusta nämä päätökset nousevat ja mihin suuntaan ne Suomea vievät.

Kun eri lähteistä koottua aineistoa tarkastelee rinnakkain, esiin nousee selkeä kuvio. Kyse ei näytä olevan pakon sanelemista sopeutustoimista tai hallitsemattomista virheistä, vaan johdonmukaisesta linjasta. Tätä voi perustellusti kutsua projektiksi, jossa suomalaisen hyvinvointivaltion peruslogiikkaa muutetaan: yhteinen vastuu kaventuu, markkinoiden rooli laajenee ja eriarvoisuudesta tehdään hyväksytty – jopa hyödyllinen – osa järjestelmää.

Ideologinen kompassi: mistä tässä politiikassa on kysymys

Politiikka ei synny tyhjiössä. Sen taustalla on aina käsitys siitä, miten talous toimii, mikä on valtion rooli ja mitä kansalaisilta odotetaan. Orpon hallituksen linjaa ohjaa kolmen toisiaan tukevan ajattelutavan kokonaisuus.

Talouskuri (austerity) perustuu ajatukseen, että julkinen sektori on ongelma ja menojen leikkaaminen ratkaisu. Leikkaukset kohdistuvat erityisesti sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin. Samalla sivuutetaan se, että juuri nämä menot ylläpitävät kotimaista kysyntää ja rahan kiertoa. Kun pienituloisilta viedään, koko talous hiljenee.

Valumatalous (trickle-down) lupaa, että kun suuryrityksiä ja varakkaita kevennetään, hyödyt leviävät lopulta kaikille. Tutkimusnäyttö on heikkoa, mutta usko on vahvaa. Käytännössä raha jää ylös – osinkoihin, veroparatiiseihin ja pääomakasoihin – eikä valu sinne, missä sitä käytettäisiin arjessa.

TINA-retoriikka – “vaihtoehtoja ei ole” – on tämän kokonaisuuden viestinnällinen liima. Ideologiset valinnat puetaan teknisiksi välttämättömyyksiksi. Kun vaihtoehdot kielletään jo kielen tasolla, demokraattinen keskustelu kuihtuu.

Yhdessä nämä muodostavat koneiston: ensin julistetaan vaihtoehdottomuus, sitten leikataan, ja lopuksi odotetaan markkinoiden hoitavan seuraukset.

Politiikka käytännössä: hyvinvointivaltion purku arjessa

Ideologia näkyy konkreettisina päätöksinä, jotka osuvat suoraan ihmisten elämään.

Terveydenhuollon kahtiajako

Yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausten merkittävä lisääminen on tästä selkeä esimerkki. Satojen miljoonien julkinen tuki ohjautuu suurille terveysyrityksille, jotka jo hallitsevat markkinoita. Samalla julkinen terveydenhuolto jää aliresursoiduksi.

Seurauksena syntyy kerrostunut järjestelmä: ne, joilla on työterveys, vakuutus tai rahaa, pääsevät nopeasti hoitoon. Muut jonottavat. Ja kaikkein heikoimmat – pitkäaikaistyöttömät, asunnottomat, vakavasti mielenterveysongelmaiset – putoavat kokonaan järjestelmän ulkopuolelle. He eivät ole jonossa, heidät on jätetty sivuun.

Sosiaaliturva ja eriarvoisuuden normalisointi

Sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset muodostavat poikkeuksellisen laajan kokonaisuuden. Ne koskevat opiskelijoita, työttömiä, lapsiperheitä, sairaita ja ikäihmisiä. THL:n arvion mukaan jopa 100 000 ihmistä voi pudota köyhyysrajan alle.

Tätä ilmiötä on kuvattu käsitteellä State-Inflicted Social Harm – valtion itse aiheuttama sosiaalinen haitta. Kyse ei ole vahingosta, vaan politiikasta, joka ennakoitavasti lisää pahoinvointia, epätoivoa ja syrjäytymistä.

Työmarkkinoiden uusi voimasuhde

Lakko-oikeuden rajoitukset, irtisanomissuojan heikennykset ja ammattiliittojen aseman murentaminen eivät ole irrallisia uudistuksia. Ne tähtäävät työvoiman neuvotteluaseman heikentämiseen.

Kun sosiaaliturvaa kurjistetaan samaan aikaan, syntyy alhaalta tuleva pakko ottaa vastaan työtä millä ehdoilla tahansa. Tätä voisi kutsua valumatalouden todelliseksi muodoksi: varallisuus ei valu, se imetään.

Taloudelliset seuraukset: epäonnistuminen vai tavoite

Hallituksen lupaukset työllisyydestä ja talouden vahvistumisesta ovat kääntyneet vastakohdikseen. Työpaikkoja on kadonnut, työttömyys kasvaa ja konkurssit lisääntyvät. Ostovoiman heikkeneminen kuristaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Silti velkaantuminen jatkuu.

Tämän aineiston valossa herää perusteltu kysymys: ovatko nämä seuraukset politiikan epäonnistumisia vai sen edellytyksiä? Kun työttömyys kasvaa ja työehdot heikkenevät, työn hinta laskee. Se palvelee yhtä ryhmää, mutta ei yhteiskuntaa kokonaisuutena.

"Ensinnäkin on tullut selväksi, että hallituksen paljon kehuma tuloveroalennus pieni- ja keskituloisille oli täyttä huijausta. 1 600 euroa kuukaudessa ansaitsevalle jää tänä vuonna 20 euroa vähemmän käteen, 3 600 euroa ansaitsevalle 140 euroa enemmän ja 9 000 euroa ansaitseva saa peräti 1010 euroa enemmän." Itäsuomalainen / Sakari Timonen

Mikä köyhää naurattaa? No se että vetävälle tulee jäämään luu käteen.

Poliittinen shakkimatti

Kokoomus on onnistunut toteuttamaan tavoitteensa poikkeuksellisen suotuisassa poliittisessa asetelmassa. Perussuomalaiset toimivat tämän projektin mahdollistajana luopumalla omista vähäosaisia koskevista lupauksistaan. Hintana on ollut puolueen kannatuksen romahtaminen, mutta vastineeksi Kokoomus on saanut vietyä linjansa pitkälle.

Rakenteelliset muutokset on tehty syviksi ja vaikeasti purettaviksi. Samalla seuraaville hallituksille jätetään taloudellisesti kireä lähtötilanne. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia korjata suuntaa nopeasti.

Johtopäätös: mihin Suomi on menossa

Orpon hallituksen politiikkaa ei voi ymmärtää pelkkänä taloudenhoitona. Se on ideologinen hanke, jossa hyvinvointivaltion universaaleja periaatteita murennetaan ja vastuu siirretään yksilöille.

Koska kyse on poliittisista valinnoista eikä luonnonlaeista, mikään tästä ei ole väistämätöntä. Lopullinen vastaus siihen, millaiseksi Suomi muotoutuu, riippuu siitä, miten nämä valinnat tunnistetaan – ja miten niihin demokraattisesti vastataan.

Tiedätkö että voit oppia vaikuttamaan. Voit ethdä todellisen muutoksen. "Tulenko koskaan oppiin"