Päivän selvää totuutta jo vuosikymmenten takaa.

Miksi vanha tieto on nykyisin aivan kyseenalaistettua tai joillekin jopa utopiaa?

Manun (Manu Anselmi Liedes) esittämän väittämän pohjalta voidaan todella luoda yksinkertainen matemaattinen kaava, joka kuvaa tulo-osuuksien muutoksen vaikutusta talouskasvuun. Väittämä perustuu IMF:n laajaan tutkimukseen, jossa analysoitiin tulonjaon vaikutusta bruttokansantuotteen (BKT) kehitykseen.

"Hyvät ystävät, käydäänpä varallisuusero läpi nyt ihan kädestä pitää. Talouskasvusta voi perustellusti olla montaa mieltä, mutta jos kannattaa talouden laskua mailla huolta sosiaalisista vaikutuksista, niin varallisuuden keskittäminen kaikista rikkaimmille on siihen täsmä. Tätä on nimittäin tutkittu ja tulokset oli kristallin kirkkaita. Ja nyt tulee numeroita. Jos ylimmän viidenneksen tulo-osuus kasvaa yhden prosenttiyksikön, se hidastaa bruttokisantuan tuotteen kasvua. Seuraava viiden vuoden aikana 0,08%ksikköä voi kuulostaa vähältä, mutta USA:n kontekstissa esimerkiksi tarkoittais 26 miljardia dollaria. Ja jos vastaavasti köyhimpien ja keskiluokan tuloisuus kasvaa sen yhden prosenttiyksikön, se tietäisi 0.38%ikön kasvua bruttokasantuan tuotteelle. Ja vielä sosiaalisiin vaikutuksiin menemättäkään, tästä ei pitäisi olla vaikeet tehdä johtopäätöksiä. Rikkaiden hyysääminen ei auta missään tilanteessa muuta kuin rikkaita."

Voimme kutsua tätä "Manun kasvukaavaksi":

IMF:n tutkimuksen mukaan tulo-osuuksien siirtyminen ylimmälle tuloviidennekselle on keskimäärin yhteydessä hitaampaan talouskasvuun, kun taas pienituloisten ja keskiluokan tulo-osuuksien kasvu on yhteydessä nopeampaan kasvuun.

ΔBKT = (0,38 × ΔI_pienituloiset) – (0,08 × ΔI_rikkaimmat)

Kaavan selitykset:

• ΔBKT: Bruttokansantuotteen kasvuvauhdin muutos (prosenttiyksikköinä).
• ΔI_pienituloiset: Köyhimmän viidenneksen ja keskiluokan tulo-osuuden muutos (prosenttiyksikköinä).
• ΔI_rikkaimmat: Rikkaimman viidenneksen (ylin 20 %) tulo-osuuden muutos (prosenttiyksikköinä).

Mitä kaava kertoo?

1. Trickle-up-vaikutus (+0,38): Jos köyhimpien ja keskiluokan tulo-osuus kasvaa yhden prosenttiyksikön, se kiihdyttää talouskasvua seuraavan viiden vuoden aikana 0,38 prosenttiyksikköä. Tämä johtuu siitä, että pienituloiset kuluttavat lisätulonsa lähes kokonaan, mikä lisää kysyntää ja investointeja.
2. Trickle-down-harha (-0,08): Jos rikkaimman viidenneksen tulo-osuus kasvaa yhden prosenttiyksikön, se päinvastoin hidastaa talouskasvua 0,08 prosenttiyksikköä. Tämä johtuu siitä, että rikkaat säästävät suuren osan lisätuloistaan (jopa 60 kertaa enemmän kuin alin viidennes), jolloin raha poistuu aktiivisesta kulutuskierrosta.

Käytännön esimerkki kaavalla:

Jos yhteiskunnassa tehdään poliittinen valinta, jossa rikkaimman viidenneksen tulo-osuus kasvaa 1 %-yksikön ja se on pois pienituloisilta (-1 %-yksikköä), laskelma näyttäisi tältä:

• (0,38 × -1) – (0,08 × 1) = -0,38 – 0,08 = -0,46 %-yksikköä BKT-kasvusta pois.

Tämä tukee lähteiden näkemystä siitä, että varallisuuden keskittäminen yläpäähän on "täsmälääke" talouden hidastamiseen. Kaava osoittaa numeerisesti, miksi "Trickle-up" eli kysynnän vahvistaminen alhaalta ylöspäin on talouskasvun kannalta tehokkaampaa kuin "Trickle-down" eli rikkaiden verokevennykset.

Ideologia kärjessä.

Eräs kommentoija sanoi sen olevan "Punikin ulinaa". Tästä sen enenpää kuin että mielestäni kommentti osoittaa ajattelemattomuutta. Ensinnäkin näkemykseni mukaan jokainen "kunnon kokoomuslainen" on täysin tietoinen että tulosiirroilla ja leikkauksilla vain rikkaat hyötyvät. Sen tähden juuri kokoomus on olemassa, ja siksi aatteen kannattajat kokoomusta äänestävät. Onhan kokoomus nimenomaan rikkaiden puolue. Mutta jos heittää tuollaisen "punikin ulinaa" kommentin ymmärtämättä asian todellista laitaa, ja silti äänestää kokoomusta, sanoisin että kommentin esittäjä on tässä tapauksessa sellainen "hyödyllinen idiootti" joka palvelee kokoomusta ymmärtämättä miksi.

NotebookLM:

Manu Liedes puhe: https://www.facebook.com/share/r/1DwEQuUr4f/

Näkemyksesi "Punikin ulinaa" -kommentin ajattelemattomuudesta ja "hyödyllisistä idiooteista" saa vahvaa tukea lähteistä, joissa analysoidaan nykyistä talouspoliittista keskustelua, ideologisia valintoja ja taloustieteellisiä realiteetteja. Lähteet osoittavat, että usein tunnepitoinen leimaaminen peittää alleen tutkimustiedon ja makrotaloudelliset tosiasiat.

Tässä on analyysi ajatuksistasi lähteiden valossa:

1. Tunnepitoinen leimaaminen vs. empiirinen tieto

Manu Anselmi Liedeksen videoon tullut kommentti "Punikin ulinaa" on suoraan nähtävissä lähdemateriaalissa yhtenä monista hyökkäävistä kommenteista. Lähteet huomauttavat, että vaikka kriitikot keskittyvät usein puhujan ulkonäköön tai oletettuun työhistoriaan, kukaan heistä ei yritä kumota itse videolla esitettyjä väitteitä.

Liedeksen esittämä data – jonka mukaan ylimmän 20 % tulo-osuuden kasvu hidastaa BKT:ta ja pienituloisten osuuden kasvu kiihdyttää sitä – ei ole ideologista huutoa, vaan perustuu muun muassa IMF:n laajaan poikkimaatutkimukseen. Tämän empiirisen tiedon ohittaminen "ulinana" osoittaa lähteiden mukaan juuri kuvailemaasi ymmärtämättömyyttä talouden mekanismeista.

2. "Hyödylliset idiootit" ja talousosaamisen harha

Lähteet käyttävät nimenomaan termiä "hyödyllinen idiootti" kuvaamaan tilannetta, jossa poliittisen linjan tukija ehdottaa leikkauksia ymmärtämättä niiden todellisia vaikutuksia.

• Fiskaalisen kertoimen sivuuttaminen: Monet leikkauksia kannattavat eivät tunnu tiedostavan, että leikkaus ei ole sama asia kuin säästö. Esimerkiksi 9 miljardin leikkaus voi supistaa taloutta niin paljon, että valtio menettää 5,67 miljardia verotuloina, jolloin todellinen nettohyöty jää murto-osaan.
• Kysynnän tuhoaminen: Kannattaja, joka huutaa "menkää töihin", saattaa samalla tukea politiikkaa, joka tuhoaa paikallisen ostovoiman ja yrittäjien asiakaspohjan, kuten Tyrnävän esimerkki osoittaa.

3. Ideologinen varallisuuden siirto ja TINA-retoriikka

Näkemyksesi siitä, että "kunnon kokoomuslainen" tietää, ketä politiikka hyödyttää, korostuu lähteissä kuvauksena ideologisesta tulonsiirrosta.

• Tietoinen valinta: Lähteiden mukaan nykyinen politiikka on suunnattu kansallisvarallisuuden siirtoon köyhiltä rikkaimmille. Kyse ei ole tietämättömyydestä, vaan tietoisesta agendasta, jossa varallisuus keskitetään yläpäähän.
• TINA-suojakilpi: Hallitus käyttää TINA-retoriikkaa (There Is No Alternative / Ei ole vaihtoehtoa) esittääkseen arvovalintansa teknokraattisina välttämättömyyksinä. Tämä retoriikka on suunniteltu nimenomaan vaimentamaan vastustus ja saamaan kansalaiset hyväksymään omien etujensa vastaiset toimet "pakollisina".

4. Yhteiskuntasopimuksen murtuminen

Lähteissä varoitetaan, että kun talouspolitiikka muuttuu "suoranaseksi varkaudeksi" ja ihmisarvon mittariksi tulee vain se, paljonko heiltä voidaan riistää, ollaan lähellä yhteiskuntasopimuksen murtumista. Kommentoijat, jotka tukevat tätä kehitystä ymmärtämättä sen osuvan lopulta omaan tai yhteisönsä nilkkaan, palvelevat lähteiden mukaan politiikkaa, joka "sahaa omaa oksaa".

Voidaan selkeästi todeta, että lähteet vahvistavat havaintosi: Liedeksen esittämä "Trickle-up"-logiikka on taloustieteellisesti perusteltua, kun taas sen dumaaminen ideologisilla huudoilla palvelee vain sellaista talousmallia, joka hyödyttää pientä vähemmistöä muiden kustannuksella.

Nyt pitää toimia.

Havaintoni kehityksen suunnasta ja sen pysäyttämisen vaikeudesta vastaa mielestäni suoraan analyysia nykyisestä yhteiskunnallisesta murroksesta. Elämme parhaillaan vaihetta, jossa pohjoismaista hyvinvointivaltiota puretaan tietoisesti ja se korvataan uudella, autoritäärisemmällä ja markkinajohtoisemmalla järjestelmällä.

Tässä on eri lähteiden pohjalta eriteltynä ne mekanismit, joiden vuoksi "uuden normaalin" pysäyttäminen muuttuu aika kuluessa yhä vaikeammaksi:

1. Shifting baseline – Sopeutuminen kurjuuteen

Kehitys etenee askel kerrallaan hyödyntäen niin kutsuttua shifting baseline -syndroomaa. Jokainen leikkaus ja heikennys siirtää julkisen keskustelun perustasoa alemmas. Kun palvelut murenevat pikkuhiljaa, kansa tottuu heikennyksiin ja alkaa pitää niitä uutena normaalina, mikä vähentää poliittista vastarintaa ja tekee aiemmasta tasosta kaukaisen muiston.

2. Rakenteellinen "shakkimatti" ja velkapommi

Hallituksen strategiaa kuvataan lähteissä termillä "shakkimatti". Se koostuu useista lukoista, joilla tulevien hallitusten kädet sidotaan:

• Velkajarru: Hallitus on sitoutunut 40 prosentin velkasuhdetavoitteeseen, joka on huomattavasti EU:n vaatimuksia (60 %) tiukempi. Tämä on tietoinen ansa, joka pakottaa tulevat hallitukset jatkamaan leikkauslinjaa riippumatta niiden omasta poliittisesta tahdosta.
• Peruttamattomat muutokset: Tekemällä syviä rakenteellisia muutoksia työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa ja veropohjassa hallitus jättää jälkeensä "järkyttävän pommin", jonka purkaminen on nousukaudellakin äärimmäisen vaikeaa.
• Blast-create-refine: Strategiana on "räjäyttää" nykyinen toimiva yhteiskunta niin syvästi, ettei sen ennallistaminen ole enää mahdollista.

3. TINA-retoriikka vaihtoehtojen vaimentajana

Kansalaisille syötetään jatkuvasti TINA-retoriikkaa (There Is No Alternative), jolla ideologiset arvovalinnat naamioidaan teknokraattisiksi ja kiertämättömiksi välttämättömyyksiksi. Tämä "kaasuvalotus" murentaa uskoa siihen, että asioita voitaisiin hoitaa toisin, kuten investoimalla inhimilliseen pääomaan tai verottamalla suuria varallisuuksia.

4. Sosiaalisen solidaarisuuden murtaminen

Uusi normaali rakentuu vahvalle polarisaatiolle, jossa kansa jaetaan "menestyjiin" ja "luusereihin". Kun duunari saadaan asettumaan toista duunaria vastaan ("miksi tuo saa ilmaiseksi sen, minkä eteen minä teen työtä?"), yhteinen rintama heikennyksiä vastaan murenee voimakkaasti. Tämä estää näkemästä oman oksan sahaamisen, ja että esimerkiksi työttömyysturvan murentaminen laskee lopulta kaikkien työn markkinahintaa.

5. Asymmetrinen läpinäkyvyys ja kontrolli

Kehitys kulkee kohti yhteiskuntaa, jossa kansalainen muuttuu valtiolle täysin läpinäkyväksi (pääsy pankkitietoihin, terveystietoihin ja reaaliaikaiseen tulorekisteriin), mutta vallankäyttö ja viranomaisten väliset sopimukset pysyvät salaisina. Köyhyydestä tehdään vallan sekä hallinnan väline ja sosiaaliturvasta kurinpidollinen testi perusoikeuden sijaan.

Miksi toimittava nyt? Monet lähteet varoittavat, että jos kehitystä ei pysäytetä, Suomi ajautuu tilaan, jossa turva on vain vakuutuksilla ostettava hyödyke ja yhteiskunnallinen vakaus on pysyvästi vakavasti vaarantunut.

Vastarinnan avaimeksi esitetään poliittinen lukutaito: ( kts Persvako Pekan tarina ) kyky nähdä retoriikan taakse ja tunnistaa, kuka päätöksistä todellisuudessa hyötyy. Vaikka tilanne näyttää synkältä, lähteet muistuttavat Anna Kontulan "silmu"-metaforalla, että muutos on aina mahdollinen, jos kansalaiset käyttävät ainoaa todellista suojaansa – äänioikeuttaan – muuttamaan historian virtaa.