Töitä olisi, vaan ei palkkaa.

Lisäselvennys julkaistuun kirjoitukseen

Haluan tehdä selväksi, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole syyllistää Kouvolan kaupunkia siitä, ettei vieraslajien torjunnasta makseta tällä hetkellä korvausta. Kaupungin taloudellinen tilanne, budjetin rajallisuus tai muut hallinnolliset haasteet voivat olla perusteltuja syitä sille, miksi kyseinen työ jää ilman rahoitusta. Näitä taustatekijöitä ei voi eikä pidä ohittaa kevyesti.

Kirjoitukseni ydin ei ole kritiikissä Kouvolaa kohtaan, vaan siinä, kuinka vaivattomasti yhteiskunnallinen keskustelu voi kääntyä hyväksymään ajatuksen työstä ilman palkkaa – ikään kuin se olisi oikeutettua, kun kyseessä on tukien saaja tai toimettomaksi määritelty henkilö. Tähän ajatusmalliin halusin tarttua, sillä se johtaa harhaan.

Mikäli yhteiskunta alkaa nähdä palkattoman työn "aktivointina", vaarana on, että työn arvo alkaa hämärtyä. Työ ilman palkkaa ei ole enää osallistamista vaan arvoa riistävä käytäntö, joka voi rapauttaa yksilön itsetuntoa ja yhteiskunnan moraalista kompassia.

Toivon, että tämä kirjoitus toimii herätyksenä: vaikkei kaikkeen työhön aina löydy rahoitusta, emme saa normalisoida ajatusta, että palkka voisi jäädä pois vain siksi, että tekijä on tukien piirissä. Työn kuuluu olla arvokasta – ja sen arvo mitataan palkassa.

Töitä ilman palkkaa – yhteiskunnan valuvika

Keskustelu palkattomasta työstä työttömille ja toimettomille herättää ristiriitaisia tunteita. Erityisesti ajatus siitä, että julkisen sektorin tehtäviä voitaisiin hoitaa ilmaiseksi tukien vastikkeena, saa monet nostamaan kulmakarvojaan – aivan aiheesta. On sanomattakin selvää, että kun henkilö tekee työtä, hänen tulisi saada siitä TES:n (työehtosopimuksen) mukainen korvaus. Työ ja sosiaalituki ovat eri asioita, eikä niitä tulisi koskaan sekoittaa toisiinsa.

Työttömyys ja toimettomuus – ei syy palkattomaan työhön

Työtön, joka tekee työtä, ei ole enää työtön – hän on työntekijä. Toimeton, joka osallistuu yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään, ei ole enää toimeton – hän toimii. Työn status muuttuu, ja näin ollen olisi kohtuutonta, ellei jopa epäeettistä, ettei siitä maksettaisi asianmukaista korvausta.

Ajatus siitä, että toimettomat hoitaisivat esimerkiksi vieraslajien torjunnan ilman palkkaa, saattaa kuulostaa hyväntahtoiselta yhteisöpalvelulta, mutta se johtaa harhaan. Ilman rahallista korvausta, työ ei pyöritä yhteiskunnan talousmekanismeja. Kun palkka maksetaan, syntyy verotuloja, ostovoima kasvaa ja raha kiertää. Palkaton työ ei tue näitä rakenteita.

Talouden rattaiden pyöritys vaatii palkkaa

Yhteiskunta ei hyödy palkattomasta työstä, sillä siitä puuttuu taloudellinen vaihdanta. Kun työstä maksetaan palkka:

• Työntekijä maksaa veroa ja lisää yhteiskunnan kassavirtaa.
• Hän käyttää rahaa kulutukseen, mikä tukee yrityksiä ja työpaikkoja.
• Hän saa arvon tunteen, joka vahvistaa sosiaalista osallisuutta.

Ilman näitä vaikutuksia työ muuttuu passivoivaksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Palkaton työ voi pahimmillaan normalisoida hyväksikäyttöä ja hämärtää rajan vapaaehtoisuuden ja pakottamisen välillä.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota työtä ja tukea – ei vaatia työttömiä tai toimettomia tekemään palkatonta työtä mukamas aktivoinnin nimissä. Se ei ole ratkaisua, vaan oire siitä, että yhteiskunnan järjestelmät eivät toimi oikein. Työstä tulee maksaa palkka. Muuten puhumme modernista orjatyöstä, ei yhteisestä hyvästä.

n