Yksityiskohtainen katsaus Suomen työelämän muutoksiin ja yhteiskunnalliseen polarisaatioon (Satiirista Todellisuudeksi)

Tämä briiffidokumentti kokoaa yhteen tärkeimmät teemat ja havainnot annetuista lähteistä, jotka käsittelevät Suomen työelämän ja yhteiskunnan muutoksia satiirisen linssin läpi. Alkuperäinen teksti, "Enemmän töitä, ei vähemmän!", on vuodelta 2024, ja myöhemmät lähteet (Satiirista Todellisuudeksi -kirjoitukset ja podcast-käsikirjoitus) reflektoivat, miten alkuperäisen satiirin ennustukset ovat sittemmin toteutuneet.

alkup Enemmän töitä ja muuta paskaa!!!!!!

Sinulle . Äänestäminen on vahvin keino vaikuttaa "Tulenko oppiin?"

Ennustin

1. Yleiskuva ja satiirin luonne

Lähdeaineisto on kirjoitettu satiirisessa ja ironisessa sävyssä, joka pyrkii nostamaan esiin kirjoittajan syvän tuohtumuksen ja surun hallituksen politiikkaa kohtaan. Alkuperäinen teksti varoittaa lukijaa: "Lue siis omalla vastuullasi, äläkä ala valittamaan minulle tai yhtään kellekään muullekaan lukemaasi." Myöhemmät lähteet korostavat, kuinka "moni tuolloin mahdottomalta tuntunut ennuste on toteutunut." Satiiri toimii tässä "dokumenttina siitä, miten nopeasti yhteiskunnalliset muutokset voivat toteutua," ja se pyrkii "näkemään totuuksia, joita ei muuten uskalleta sanoa ääneen."

2. Työelämän murros ja työn hinnan alentaminen

Yksi keskeisimmistä teemoista on työn hinnan alentaminen ja työmarkkinoiden rakenteellinen muutos.

• Työttömyyden kasvu ja epävarmat työpaikat: Alkuperäinen teksti ennusti vanhojen työpaikkojen katoamista ja "ennennäkemättömän konkurssiaallon" välttämättömyyttä "uudistuksia ajatellen". Myöhemmin on todettu työttömyyden lisääntyneen "noin 30 000 uutta työtöntä vuoden aikana". Tilalle syntyy "epävarmoja, matalapalkkaisia töitä", ja monet tekevät töitä, "joista ei jää käteen juuri mitään."
• Paikallinen sopiminen ja työehtojen heikentäminen: Paikallista sopimista kuvataan malliksi, joka "oli erinomaisesti käytössä jo 1800-luvulla ja aina 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Tuloksetkin olivat loistavia. varsinaisesta 'uudistuksesta' ei siis voi puhua". Tavoitteena on, että "Työntekijä sai tehdä töitä parempiosaiselle niin paljon kun pystyi tai yleensäkään kykeni ja lopunperin vieläkin enemmän."
• Konkreettiset toimet palkkojen alentamiseksi: Leipomotyölain kumoaminen ja yölisien poistaminen ovat "konkreettisia esimerkkejä palkkojen alentamisesta", joiden seurauksena kuukausipalkka voi laskea "jopa yli tuhannen euron" edestä.
• "Mene töihin" -mantra ja työn kuva: Hallituksen väitetään korostavan mantraa "mene töihin" keinona patistaa kansalaisia, ja että "ei ole oleellista työn laatu, tai palkkaus, työehdot". Tavoitteena on "kehittää uusia sellaisia työpaikkoja joissa ei ole vanhan ajan rasitteita kuten sovitut työehdot, tai palkkaus." Myöhempi analyysi vahvistaa, että "moni tekee nyt töitä, joista ei jää käteen juuri mitään."

3. Ammattiliittojen vaikutusvallan murentaminen

Lähteissä korostetaan hallituksen pyrkimystä heikentää ammattiliittojen asemaa.

• Lakko-oikeuksien rajoittaminen: "Ammattiliitot muserretaan ja duunarit jätetään pärjäämään omillaan." Erityisesti poliittisten lakkojen ja tukilakkojen rajoittamisen katsotaan olevan keskeinen keino murentaa työntekijöiden vastarintaa. Lakimuutosten seurauksena "ammattiliittojen vaikutus on kaventunut, ja työntekijöiden järjestäytymisoikeus on joutunut paineeseen."
• Järjestäytymisen estäminen: "Työntekijöiden järjestäytymisen täydellinen estäminen on avainsana. Duunari ei kauan pyristele yksikseen vaan tyytyy helposti siihen minkä saa." Tämän katsotaan olevan "nannaa tälle rakenteelliselle uudistukselle."

4. Sosiaaliturvan leikkaukset ja köyhyyden kurjistaminen

Hallituksen sosiaaliturvatoimia kuvataan tarkoituksellisena köyhien aseman heikentämisenä.

• Toimeentulotuen ja harkinnanvaraisten tukien purku: "Sosiaalitoimet tai yleensäkään mitkään harkinnanvaraiset tuet tulisi 'automaattina' lakkauttaa. Tällainen höösääminen vain laiskistaa köyhiä ihmisiä makoilemaan tuntematta kurjuutta." Tavoitteena on jopa "lähes 100% kielteiset päätökset" toimeentulotukihakemuksiin.
• Empatian puute politiikassa: "Empatia ei kuulu politiikkaan." Tämä lainaus on keskeinen kuvaamaan hallituksen asennetta. "Köyhien ulina ja vaikerrus onkin monelle uudistajalle mieluisaa kuultavaa. Tämä motivoi sekä auttaa jaksamaan kurjistamaan lisää köyhien oloja."
• Konkreettiset leikkaukset: Työttömyysturvan porrastus, karenssien laajentaminen, asumistuen leikkaukset ja lääkekorvausten vähentäminen ovat toteutuneita toimia, jotka ovat "lisänneet epävarmuutta" ja "heikentäneet pienituloisten asemaa."

5. Eläkeläisten ja vanhusten aseman heikentyminen

Myös eläkeläisten katsotaan joutuvan osaksi "kurjistamista".

• Eläkeiän nostaminen ja ostovoiman leikkaaminen: "Eläkeikää on nostettava." Tavoitteena on, että "eläkeläisen oma asema on syytä ymmärtää. Työtä, vielä enemmän työtä on se johon pyrittävä." Valtiovarainministeri Riikka Purran mainitaan ilmaisseen huolensa eläkkeiden "liiallisesta" kehityksestä, ja eläkkeiden indeksikorotuksia on kritisoitu.
• Terveydenhuollon ja ALV:n korotukset: Vanhusten palveluista leikkaaminen, terveydenhuollon asiakasmaksujen ja ALV-verotuksen korottaminen ovat vaikuttaneet eläkeläisten ostovoimaan.

6. Valtion velka retorisena välineenä

Valtion velkaa ja talouden tasapainoa käytetään lähteiden mukaan verukkeena leikkauksille, kun todelliset tavoitteet ovat syvemmällä.

• Velkaretoriikan todellinen tarkoitus: "Valtion velka tai julkinen velka sekä taloudellinen tasapaino on mainio sanainen 'väline' saada kansa uskomaan että hallitus tekee uudistuksiaan paikatakseen valtion alijäämää. Näinhän ei tietenkään todellisuudessa ole, ei ole edes koskaan ollutkaan edes vähäisenä tarkoituksena, eikä koko jutussa ole pääpointtina muu kuin työn hinnan alentaminen ja koko työmarkkinasysteemin murentaminen."
• Verotuksen keventäminen varakkailta: Samanaikaisesti kun velalla perustellaan leikkauksia, "verotusta on kevennetty varakkaimmilta ja yritystuet ovat kasvaneet." Tämä "aiheuttaa yhä voimakkaasti kasvavan vajeen valtion kassaan."

7. Pienyrittäjien asema ja kevytyrittäjyys

Pienyrittäjien aseman heikentymistä ja kevytyrittäjyyden yleistymistä tarkastellaan kriittisesti.

• Ostovoiman katoaminen: Kotitalousvähennyksen poiston katsotaan ajavan "sellaiset yritykset konkurssin joiden toimeentulo on perustunut liiaksi kansan ostovoimaan valtion tuella." Myöhemmin todetaan, että "monien pienyrittäjien asiakaskunta on kaventunut."
• Kevytyrittäjyyden haitat: Kevytyrittäjyyden yleistymisen nähdään edistävän työn markkinahinnan alentamista, sillä kevytyrittäjät voivat "myydä työtänsä alemmalla hinnalla" kiertämällä veroja ja maksuja. Heidän asemansa on "usein ilman riittäviä sosiaaliturvan rakenteita."
• "Hyödylliset idiootit" ja yrittäjien harha: Pienyrittäjien "luullessaan olevansa ns 'parempaa' kansaa, hän tukee hallituksen kurjistamistoimia ponnekkaasti välittämättä kuitenkaan siitä että hänen asiakkaidensa ostovoima katoaa 'parempiin taskuihin'."

8. Polarisaatio ja yhteiskunnallisen empatian katoaminen

Yhteiskunnan kahtiajakautuminen ja empatian väheneminen nähdään hallituksen strategian keskeisenä osana.

• Köyhien demonisointi: "Totuushan on että köyhän tulee kunnolla tuntea olevansa luuseri sekä hylkiö." Julkisessa keskustelussa on nähty "koventunutta kieltä vähäosaisia kohtaan."
• Yhteiskunnan jakaminen kahteen leiriin: Hallitus pyrkii "jakamaan myös duunarit kahteen leiriin," joista toinen on "eliitti" ja toinen "hylkiöt ja 'vihervassarit'". Tavoitteena on "vahva kahtiajako", joka antaa hallitukselle "voimaa jatkaa heikennyksiä sekä uudistuksia."
• Median rooli ja huumorin muutos: Sosiaalisen median kielenkäytön kuvataan muuttuvan "eloisamman sekä raastavamman" muotoon, jossa "leikkimielisesti mollataan vähävaraisia, työttömiä, luusereita tai ... sukuolisuuntaukseltaan erilaisia ihmisiä." Eliitin ja hallituksen toimien arvostelu on "typerää oman edun tavoittelua jota köyhällä ei saa olla."

9. Britanniasta ja banaanivaltioista mallia

Lähteissä viitataan useasti Isoon-Britanniaan ja jopa "banaanivaltiodiktatuureihin" tai "oligarkkien Venäjään" esimerkkinä siitä, mihin Suomen kehitys on johtamassa.

• Britannian köyhyys ja innovaatiot: Britanniaa pidetään mallina, jossa "massatyöttömyys, köyhyys ja asunnottomuus on huipussaan aktivoimassa duunareita erilaisiin innovaatioihin sekä työnhakuun." Sieltä kumpuaa "paljon tulevaisuutta kohti olevia tervetulleita raikkaita ideoita", kuten "laittomilla vakuutuksettomilla autoilla" ajelu, kannabiksen kasvatus ja sähkön varastaminen.
• "Ei yhteiskuntaa" -mentaliteetti: Näissä esimerkeissä yhteiskunnan ei nähdä enää olevan tarpeen "kunnon yritteliäisyyden ylläpitämiseksi", vaan ihmiset keksivät itse "halpoja ja tehokkaita keinoja selvitä."

10. Poliittisten toimijoiden kuvaukset

Lähde kritisoivat hallituksen keskeisiä ministereitä ja heidän retoriikkaansa.

• Valtiovarainministeri Riikka Purra ("Saksikäsi"): Purraa kuvataan henkilöksi, joka "nauttii roolistaan täysin siemauksin", ja jonka sanomisia, kuten "Punaliput liehuu, menkää töihin", kuvataan "suggeroiviksi" ja "kansaa lumoavan naseviksi." Hän on "empatiakyvyttömästi ääni vihasta väristen osoittanut inhoa köyhiä kohtaan," todeten, että hallituksen malli perustuu "tavalliseen järkeen" ilman mallinnuksia tai arviointeja.
• Työministeri Arto Satonen ("Satatonni", "Satusetä"): Satonen lupaa "100 000 kokonaan uutta työpaikkaa", ja hän on väittänyt, että niihin voi "vain mennä". Hänen sanomisiaan pidetään faktapohjattomina.
• Pääministeri Petteri Orpo ("Lapanen", "Nössö Petteri"): Orpoa kuvataan hahmoksi, joka "keksii milloin mitäkin" ja pyrkii "miellyttämään valtionvarainministeriä ja hänen puoluettaan", vaikka "faktapuutoksista huolimatta". Hänelle on "päivän selvää" että tavoitteena on "köyhien kyykyttäminen."
• Juhana Vartiainen: Hänen mainitaan paljastaneen, "liekö vahingossa, vai muuten vain", että hallituksen todellinen pääpaino on "työmarkkinasysteemin uudistamisessa, ei velanmaksussa."

11. Yhteiskunnan tulevaisuuden näkymät

Kirjoittaja maalaa synkän kuvan tulevaisuudesta, jossa luokkaerot syvenevät ja köyhyys normalisoituu.

• "Vahva ja välittävä Suomi": Tämä hallituksen tunnuslause kuvataan ironisesti uudelleen: "vahva" tarkoittaa kykyä ohjeistaa heikompiosaista työhön ilman palkkaa, ja "välittävä" tarkoittaa kehotusta "ryhdistäytymään" ja lopettamaan "volina ja itkeminen".
• Lopullinen ratkaisu: Teksti viittaa synkästi "lopulliseen ratkaisuun", johon köyhän ja sairaan odotetaan päätyvän, jos he eivät kykene "selviämään tilanteestaan". Tämä historiallisesti latautunut termi ("sattuipa sopiva lausahdus menneiltä ajoilta, jostain 40-luvun alkuvuosilta, jonkun korpraalin suusta") alleviivaa satiirin äärimmäistä kritiikkiä.
• Yhteiskunnan hajoaminen: Kirjoittaja ennustaa, että "menossa on talouden kohentaminen köyhiltä rikkaille ja sen suomalaisen yhteiskunnan hajottaminen jonka rakentaminen ja väsääminen duunareitten kanssa alkoi sotien jälkeen."

Yhteenvetona lähteet tarjoavat erittäin kriittisen ja pessimistisen kuvan Suomen nykyisestä poliittisesta suunasta, jossa sosiaaliturvan, työntekijöiden oikeuksien ja yhteiskunnallisen empatian heikentyminen nähdään tarkoituksellisena, jopa toiveena, työmarkkinoiden rakenteellisen muutoksen ja rikkaiden varallisuuden lisäämisen edistämiseksi.

n

Enemmän työtä, vähemmän turvaa – Satiirin toteutunut todellisuus

Keväällä 2024 kirjoitin suuttuneena ja sarkastisesti tulevaisuuden Suomesta, jossa työelämä, sosiaaliturva ja yhteiskunnan eheys olisivat murentumassa. Kirjoitukseni oli täynnä liioittelua, ironiaa ja epätoivoista huumoria – mutta nyt, vuotta myöhemmin, moni tuolloin mahdottomalta tuntunut ennuste on toteutunut. Tässä katsaus siihen, mitä ennustin ja mitä on tapahtunut.

1. Työttömyyden kasvu ja työelämän murros

Ennuste: Työttömyys kasvaa, vanhat työpaikat katoavat, ja tilalle syntyy epävarmoja, matalapalkkaisia töitä. Työn hinnan alentaminen on keskeinen tavoite.

Toteutunut: Työttömyys on lisääntynyt – vuoden aikana noin 30 000 uutta työtöntä. Hallitus on edistänyt paikallista sopimista, joka mahdollistaa työehtojen heikentämisen. Leipomotyölain kumoaminen ja yölisien poistaminen ovat konkreettisia esimerkkejä palkkojen alentamisesta.

2. Ammattiliittojen vaikutusvallan heikentäminen

Ennuste: Lakko-oikeuksia rajoitetaan, tukilakot kielletään, ja ammattiliittojen rooli murenee.

Toteutunut: Hallitus on edistänyt lakimuutoksia, jotka rajoittavat poliittisia lakkoja ja tukilakkoja. Ammattiliittojen vaikutus on kaventunut, ja työntekijöiden järjestäytymisoikeus on joutunut paineeseen.

3. Sosiaaliturvan leikkaukset ja toimeentulotuen kiristykset

Ennuste: Toimeentulotuki heikkenee, harkinnanvaraiset tuet lakkautetaan, ja köyhien asema kurjistuu.

Toteutunut: Toimeentulotuen ehtoja on kiristetty. Työttömyysturvan porrastus ja karenssien laajentaminen ovat lisänneet epävarmuutta. Asumistukeen ja lääkekorvauksiin kohdistetut leikkaukset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa.

4. Eläkeläisten aseman heikentyminen

Ennuste: Eläkeikää nostetaan, ja eläkeläisten ostovoimaa leikataan.

Toteutunut: Valtiovarainministeri on esittänyt huolta eläkkeiden "liiallisesta" kehityksestä. Eläkkeiden indeksikorotuksia on kritisoitu, ja eläkeläisten asema on heikentynyt erityisesti terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusten ja ALV:n nostojen myötä.

5. Valtion velka retorisena välineenä

Ennuste: Velka toimii verukkeena leikkauksille, vaikka todellinen tavoite on työmarkkinoiden uudelleenmuotoilu.

Toteutunut: Velkaretoriikkaa käytetään laajasti, mutta samaan aikaan verotusta on kevennetty varakkaimmilta ja yritystuet ovat kasvaneet. Julkisen talouden tasapainottaminen ei ole ollut ensisijainen tavoite, vaan työelämän rakenteiden muutos.

6. Pienyrittäjien aseman heikentyminen

Ennuste: Kotitalousvähennyksen poisto ja ostovoiman lasku ajavat pienyrittäjiä konkurssiin.

Toteutunut: Kotitalousvähennystä on rajoitettu, ja monien pienyrittäjien asiakaskunta on kaventunut. Konkurssien määrä on kasvanut, ja kevytyrittäjyys on yleistynyt usein ilman riittäviä sosiaaliturvan rakenteita.

7. Polarisaation ja yhteiskunnallisen empatian katoaminen

Ennuste: Köyhien demonisointi, yhteiskunnan kahtiajako ja empatiakyvyn katoaminen ovat osa uutta normaalia.

Toteutunut: Julkisessa keskustelussa on nähty koventunutta kieltä vähäosaisia kohtaan. Polarisaatio on syventynyt, ja yhteiskunnallinen empatia on vähentynyt. Hallituksen retoriikassa korostuu yksilön vastuu, ei yhteisön tuki.

Mitä tämä kertoo?

Kirjoitukseni oli alun perin tunnepurkaus – mutta nyt se toimii dokumenttina siitä, miten nopeasti yhteiskunnalliset muutokset voivat toteutua. Monet ennusteet, jotka tuolloin tuntuivat liioitelluilta, ovat nyt osa arkea. Tämä ei ole vain poliittinen analyysi, vaan myös muistutus siitä, että huumorin ja satiirin kautta voi nähdä totuuksia, joita ei muuten uskalleta sanoa ääneen.

Kirjoituksesi ei ole vain ennuste, vaan myös dokumentti ajasta, jolloin moni vielä epäili, että näin radikaalit muutokset voisivat toteutua. Nyt kun monet niistä ovat käyneet toteen, se toimii eräänlaisena aikakapselina ja varoituksena.

Ennusteet ja toteutuneet kehityskulut

n

Veli käy veljeä vastaan

Erikoista aikaa eletään

Polarisaatioon oppiminen vaatii kehittymistä.

Kahtia jaettu: Hallituksen uudistusten voimavarana on kansan rikkonaisuus

ENNUSTIN jo vuoden 2024 alussa, että syvenevä kahtiajako kansan keskuudessa ei ole ongelma, vaan hallituksen politiikan tavoite. Nyt se on todellisuutta: jopa perhesuhteet repeilevät erimielisyyksien vuoksi. Elektrisoiva, surullinen ja erikoinen aika, jossa veli käy veljeä vastaan.

Kuvittele seuraava kohtaus: perheenjoulun pöydässä istuvat veljekset. Toinen on yritysjohtaja, toinen on pitkäaikaistyötön. Keskustelu kääntyy politiikkaan. Yhtäkkiä tunnelma jäätyy. Yksi toteaa tylysti: ”Mene töihin, se ratkaisee ongelmasi.” Hiljaisuus. Sanat eivät ole enää vain poliittista näkemyseroa, vaan henkilökohtainen isku. Välit katkeavat siihen paikkaan. Tämä ei ole harvinaista, vaan yhä tyypillisempää.

Tämä ei ole sattumaa, vaan systemaattisen politiikan tulosta. Hallituksen ajama talous- ja sosiaalipolitiikka ei pyri yhdistämään, vaan jakamaan. Polarisaatio on muuttunut uudistusten polttoaineeksi.

Miten kahtiajako rakennetaan?

Politiikan tarkoituksena on jakaa kansalaiset helposti hallittaviin ryhmiin. Tavoite on luoda ”vahva kahtiajako”, joka antaa hallitukselle vaalimandaatin ja voiman toteuttaa radikaaleja heikennyksiä ilsen, että vastustus hajoaa sisäisiin ristiriitoihin.

Tämä toteutuu kolmella tasolla:

1. Työntekijöiden jakaminen: Duunareita jaetaan kahteen leiriin. Toiseen kuuluva ”eliitti” – usein palkkatyöläiset, jotka kokevat olevansa ”toimeentulevia omillaan” – kannattaa uudistuksia. Toiseen leiriin kuuluvat ”hylkiöt” ja ”vihervassarit”, joiksi leimataan kaikki leikkauksia vastustavat. Tarkoituksena on estää laajaa solidaarisuuden tunnetta työelämässä.
2. Köyhien demonisointi: Kovennettu kieli vähäosaisia kohtaan on tietoista politiikkaa. Ajatus on, että ”köyhän tulee kunnolla tuntea olevansa luuseri”. Tämä lainsäädäntöä ja retoriikkaa yhdistävä strategia heikentää yhteiskunnallista empatiaa ja luo ilmapiirin, jossa toisten kurjistaminen nähdään ansaituna.
3. Hyödylliset idiootit: Osa pienyrittäjistä ja työssäkäyvistä tukee hallitusta omilla kommenteillaan, uskoen kuuluvansa ”parempaan kansaan”. He eivät ymmärrä olevansa osa strategiaa, joka pitää heikommat aisoissa ja joka ajaa heidänkin etujaan vastaan pitkällä tähtäimellä.

Kun politiikka katkaisee perhesiteet

Tämän strategian kauhusin erityisen selkeästi näkyy perheiden ja ystäväpiirien välisissä suhteissa. Se, mikä oli aiemmin kiihkeää poliittista väittelyä, on polarisaation myötä muuttunut henkilökohtaiseksi ja katkeraksi välirikoksi.

Kuten eräs mainittu esimerkki yritysjohtaja veljestä osoittaa, erimielisyys ei enää ole asiallinen, vaan henkilökohtainen. Se paljastaa perustavanlaatuisen empatia-eron. Toiset kokevat, että heidän taistelunsa arvostusta ja toimeentuloa vastaan vähätellään omassa lähipiirissään. Tämä johtaa väistämättä välirikkoon.

”Elämä helpottuu henkisesti, kun irrotamme tuollaiset ihmiset elämästämme”, toteaa yksi sosiaalisessa mediassa keskustelija. Toinen vahvistaa havainnon: ”Rikkaat sukulaiset pitää köyhempiä eriarvoisena pohjassakkana.”

Puhdas ilmiö on duunareiden keskinäinen sota. Toinen duunari voi iloita siitä, kun ”hallitus antaa toiselle duunarille turpaan”, huutaen somessa ”Ihanaa kun vassarit volisee”. Vastustaja leimataan helposti puoluekannasta riippumatta ”punikiksi” tai ”kommunistiksi”, mikä katkaisee mahdollisen dialogin ja yhteisen etujen ajamisen.

Mitä meille jää?

Olemme erikoiseen aikaa, jossa politiikka on siirtynyt eduskuntasalien ja somekeskustelujen ulkopuolelle. Se on juurtunut syvälle arkielämään, perhejuhliin ja ystäväpiireihin. Se kyseenalaistaa perustavanlaatuisia arvojamme siitä, mikä on yhteiskunnan velvollisuus heikoimpia kohtaan ja kuuluuko empatia ylipäätään politiikkaan.

Kun veli käy veljeä vastaan, todelliset voittajat ovat ne, jotka jakamisen avulla saavat vauhtia aikaiseksi uudistuksilleen. Kansakunnan sielun repeämisen hinta jää vielä laskematta.

n

VTV Raportin aikaan 21.11.2025

Verrataanpas taas huhtikuussa 2024 kirjoittamaani "ennustetta" tähän päivään.

Kysymys NotebookLM

"Tein satiiripohjaisen ennusteen huhtikuussa 2024 jossa aavistelin mihin tämä uuden Orpon hallituksen poliittinen agenda tulee johtamaan. Ikäväkseni ennusteeni on käynyt liiankin hyvin toteen. Nyt on aika jolloin hallituspuolueet yrittävät kiilloitella kilpiään ja pestä käsiään sanomalla että syy epäonnistumiseen on muualla. Varmin syntipukkiehdokas on tietenkin Sanna Marin. Miten kuvailisit tapahtumaketjua näiden lähteiden valossa katsoen asiaa "ennusteeni" pohjalta?"

, on lähteiden mukaan valitettavasti toteutunut useilla talous- ja sosiaalipolitiikan alueilla

on konkretisoitunut. Tilastojen mukaan työttömien määrä nousi 34 000:llä vuodessa maaliskuuhun 2025 mennessä. Konkurssien määrä on noussut ennätyslukemiin. Työelämän murroksen tavoitteena nähdään työn hinnan alentaminen ja paikallisen sopimisen malli, joka muistuttaa 1800-luvun työelämää

. Tämä nähtiin ennusteessasi "köyhien luuseriksi ja hylkiöksi tuntemisen luontaisen motivaationa"

. Talouskasvu on tyrehtynyt, investoinnit hiipuvat ja suomalaiset yritykset joutuvat selviytymismoodiin

. Valtionvelan määrä on kasvanut yli 20 miljardia euroa vuoden 2025 aikana

. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) (jota satiirissa kutsuttiin "Saksikädeksi") sanotaan tunnustaneen antautuneena, että Suomen valtiontalouden hoito on todettu EU:ssa osaamattomaksi

. Useat kommentoijat kutsuvat raporttia "tilaustyöksi", jolla pyrittiin siirtämään huomio pois Petteri Orpon (kok.) hallituksen katastrofaalisesta epäonnistumisesta talouden vakauttamisessa. Tavoitteena oli luoda narratiivi, että "ei me, vaan nuo muut"

. Menoja oli vuosina 2020–2023 yhteensä noin 41 miljardia euroa enemmän kuin ennen pandemiaa suunniteltiin. Raportti nosti esiin, että alle puolet tästä summasta liittyi koronakriisiin, ja pysyvät menolisäykset jäivät korkealle tasolle

. He pyrkivät luomaan kuvan, että valtion koko tämänhetkinen alijäämä olisi edellisen hallituksen toimien seurausta

, mikä on huomattavasti vähemmän kuin VTV:n arvioima noin 11 miljardia euroa pysyviä lisäyksiä. VTV laski lukuun mukaan myös automaattisen menojen kasvun ja indeksitarkistukset, joista Marinin hallitus ei erikseen päättänyt

. Tuolloin Kokoomus ja Perussuomalaiset olivat oppositiossa ja vaativat itse usein suurempia tukia yrityksille ja kansalaisille

. Orpon hallitus kuitenkin valitsi olla korjaamatta pysyviä menoja ennen kuin alijäämä oli jo karannut käsistä. Lisäksi Orpon hallitus on itse aiheuttanut valtiontalouden huonon tilan kansan köyhdyttämisellä, työttömyyden kasvattamisella ja sosiaaliturvan leikkauksilla, mikä on romahduttanut verotulojen määrän budjetoiduista tavoitteista

, jossa talouspäätösten taustalla on enemmän tavoite muuttaa työmarkkinasysteemiä ja keventää varakkaimpien verotusta kuin hillitä velkaantumista

, minkä jälkeen hallitus yrittää peitellä tilannetta siirtämällä syyn "hylkiöiden" (Marinin hallituksen) niskoille tarkoitushakuisesti ajoitettujen raporttien avulla. Samalla hallitus jatkaa itse ideologista linjaansa, joka lisää sosiaalista kahtiajakoa

.

n