Haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim kaupassa? osa 1
Ilmaista työtä yritykselle / yhdistykselle ei saa tehdä
Sivun lopuksi artikkeli: Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää
Aiheeseen liittyen. Yksi syy työttömyyteen
jk. artikkelia on muokattu 24.3.2023 , 16.8.2023 sekä 31.5.2025
Olen jo vuosia sitten ja sen jälkeen monesti kirjoittanut siitä mihin rikkeisiin ja suorastaan laittomuksiin asiakas syyllistyy kauppareissulla laittaessaan jonkun toisen jättämän ostoskärryn sille kuuluvalle paikalleen. Aivan yhtä suuren rikkeen kuin jättää veroilmoituksessa ilmoittamatta mikäli on palauttanut jonkun muun omistuksessa olleen tölkin palautusautomaattiin. Pilkun paikkaa tai määritelmää että "teko on niin vähäinen" ei varmaan tarkemmin missään opasteta tästä tai näistä asioista. Esimerkiksi onko olemassa aikarajaa tai kärryjen kpl määrää jolla voisi osoittaa tehdyn työmäärän vielä niin vähäiseksi ettei sitä voi tulkita työnteoksi. Kyse on kuitenkin yritykselle suoritetusta talkootyöstä jolla on omat lainsäädäntönsä. Ketkä olivat sopijapuolet, millä ehdoilla, milloin yms. On muistettava että työtä suorittaessa työnantajan direktio-oikeus täyttyy, tai sinut voidaan katsoa "omassa työssään työllistyväksi" tai jopa palkansaajana toimivaksi yrittäjäksi.
Jos tällaisen omaehtoisen eli ominpäin suoritetun vapaaehtoistyön tekijä on vielä samaan aikaan työtön työnhakija saaden työttömyysetuutta, ei hänellä ole / olisi oikeutta työttömyysetuuteen työn suorittamisen ajalta. Lisäksi "kärrybisnes" voidaan luokitella yrittäjyydeksi mikäli tulkitaan että se voisi estää vakituisen palkkatyösuhteen hakemisen samaan aikaan. Sillä ei ole merkitystä että "kärrybisneksen" voisi lopettaa muuta työtä saadessa, eikä yritys- tai yrittäjyystulkinnasakaan yrittäjyyttä mitata tienatulla rahamäärällä.
Työtehtävät kaupoissa tai kahviloissa kuuluvat yrityksen palkatuille työntekijöille jo pelkästään työturvallisuuden, sekä vakuutuksien yms takia.
Itse olen luonteeltani hieman "kapinallinen" yhteiskuntavastainen siinä määrin että laittelen joskus lähikaupassa muiden jättämiä ostoskärrejä paikoilleen. Toki maltillisesti vain yhdet tai maksimissaan parit kolmet kärrit kerrallaan. Etten kiinnitä liikaa huomiota.
Laillisesti? Miten?
Mutta on olemassa keino jolla pääset tekemään kaupanalan töitä ilman että se olisi laitonta.
Käytä itsepalvelukassaa. Saat käyttää itsepalvelua mielin määrin kunhan et ala innoissasi latelemaan jonkun muun asiakkaan tuotteita hänen avukseen. ( Ehkä huomaamattomasti korkeintaan yhden tai kahden asiakkaan avuksi voi toimia niin ettei kärähdä laittomasta kassatyöntekijän toimesta )
Itsepalvelukassan omasta käytöstä ei tarvitse solmia työsuhdetta, eikä tällöin palkkasuhdetta siis synny. Toki on muistettava ettei siitä siten makseta erillistä korvaustakaan, tai palkkaa, tai edes hyötyä. Itsepalvelukassan käytön rajana on pelkästään vain että tuotteet on itse valittava, ostettava, sekä maksettava. Kyse on aivan vastaavasta asiasta kun puhutaan kahvilassa omien astioiden palauttamista palautuspisteelle. Vain omien astoiden palauttaminen on laillista palkatonta työtä jota saa tehdä. Muiden henkilöiden jättämien astioiden palauttaminen vaikka vain hyvää hyvyyttään on kahvilan henkilöiden työhön laitonta puuttumista.
Yrittäjyyden näkökannasta itsepalvelukassan käytössä tulee lätkäistyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Ensinnäkin kaupan henkilökunnan työt vähenevät tai helpottuvat joten heitä ei tarvitse kalliilla palkalla palkata moiseen vähäpätöiseen työhön niin montaa kassatyöntekijää. Autat tällä tavalla kauppiasyritystä palkkauskulujen helpottamiseksi.
Toisekseen nuori innokas yrittäjyyttä haluava asiakas tai miksei vanhempikin pääsee kokemaan itsepalvelukassaa käyttäessään yrittäjyyden sen puolen josta sanotaan "ettei yrittäjä laske työtuntejaan" . Nämä kaksi asiaa kun osaa oivaltaa on jo mekoisen hyvillä jäljillä siitä mitä on melkein aito yrittäjyys.
Sanoin melkein aito sen vuoksi että sellainen yrittäjä joka tekee pelkästään palkatonta työtä laskematta työtunteja ei tule menestymään. Joskus on tienattavakin vaikka olisi kuinka kivaa nysvätä omaksi ilokseen. "Yrittäjämäinen asenne" ei tarkoita loputonta halua tehdä työtä palkatta.
Se on myytti, usko pois. Myytti on että yrittäjä haluaisi vain tehdä ja tehdä laskematta työtunteja sekä palkkaa tekemästään työstä. Sellainen ei ole yrittäjä, ei ainakaan kauan.
Kolmatta seikkaa en oikein aluksi meinannut mainitakkaan koska se on hiukan kyseenalainen riippuen katsanta kannasta. Siis jos olisit siis työtön työnhakija käyttäessäsi itsepalvelukassaa osoitat kyllä kaupalle omaehtoisuutta sekä itsenäisen toiminnan mallia jonka avulla voisit hakea vaikka palkkasuhteeseen kyseiseen kauppaan, mutta samalla osoitat juuri sen etteivät he tarvitse henkilöä tekemään sitä työtä.
Kela uhkaa periä lähes 26 000 euroa –
syynä se, että jakoi vapaaehtoisena ruokaa
n
Pasi Viheraho mainitsee työttömän oikeuksista tehdä asioita
Haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim kaupassa? Osa 2
( alkuperäinen teksti hävisi vahingossa tässä lyhennelmä )
Aasuakas oli mennyt itsepalvelukassalle maksamaan olut ostoksensa. Itsepalvelu kassa vaati myyjän tunnistuksen josta suivaantuneena aasiakas alkoi huudella palvelun huonoutta. kun kukaan ei heti kerennyt paikalle. Aasiakas jatkoi valitustaan ja möykkäämistään kunnes myymälän takaosasta saapui myyjä.
Eikö itsepalvelukassaa käytetä juuri sen tähden ettei haluta palvelua, tai myyjuä paikalle?? Miten aasiakas voi olettaa että kaupan tulee palkata myyjä palvelemaan itsepalvelukassalla omaehtoisessa työharjoittelussa olevia aasiakkaita. Ideahan on juuri siinä ettei kassamyyjää tarvita, eikä sitä halua aasiakas sen enempää kuin kauppiaskaan. Voi pyhä sylvi sentään!
Haluaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim kaupassa? osa 3
Katselin itsepalvelukassan toimintaa
Ihan aluksi jo heti sanon etten kerro ajankohtaa enkä paikkaa henkilön suojaamiseksi ylimääräiseltä huomiolta.
Katselin ajankulukseni kassajonossa vieressä olevaa itsepalvelukassaa, Hyvinhän se alkoi sujua muuten mutta .
Henkilö ts aasiakas oli valinnut muutamia hedelmiä joihin jokaiseen hän oli laittanut punnituslapun. Siinä piippaillessaan tuotteita olin havaitseviani ettei piippaus oikein onnistunut. En ollut varma, koska en seurannut kovin tarkkaan mutta luulin havaitsevani että jokunen tuote jäi piippaamatta.
Kuten sanoin en ollut varma, ja ajattelin että tuskin sentään noin alkeellista virhettä voi kassaharjoittelussakaan sattua.
Mutta kuinka ollakaan, vartija nappasi kyseisen aasiakkaan ja vei kasseineen jonnekin sivummalle. Luulenpa että näin silti oikein ja jokunen piippaus oli epähuomiossa jäänyt tekemättä.
Luulen ettei tämän aasiakkaan tarvitse vaivautua hakemaan kaupan kassalle töihin kovasta oma aloitteisesta ilmaisharjoittelusta huolimatta. Virhe kuuluu sellaiseen kategoriaan jota ei katsota eduksi alalle hakeutuessa.
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää
Itsepalveluyhteiskunnan kiiltävä pinta kätkee alleen palveluköyhyyden, piilotyöttömyyden ja kulttuurisen alistumisen – kuka oikeasti hyötyy, ja millä hinnalla?
Suomi on astunut digiloikan aikakauteen, jossa asiakas on kuningas – mutta samalla myös siivooja, kassatyöntekijä, virkailija, kuljettaja ja it-tukihenkilö. Itsepalvelun lupaus tehokkuudesta ja vapaudesta on näyttänyt loistonsa, mutta sen kirkas kiilto saattaa hämätä. On aika kysyä: onko tämä kehitys todella asiakasta varten – vai pääomaa varten?
Itsepalvelun hintalappu: vähemmän työtä, enemmän vastuuta
Kaupoissa itsepalvelukassat ovat jo normi. Ravintoloissa asiakkaat keräävät likaiset astiat ja siivoavat pöydät. Julkisissa palveluissa Kela ja Verohallinto ovat ulkoistaneet prosessinsa kansalaisille. Tästä kehityksestä puuttuu yksi kriittinen elementti: korvaus. Asiakas maksaa entistä enemmän, mutta tekee itse entistä suuremman osan työstä.
Palvelu on muuttunut työksi, josta ei makseta – ja jota tekevät ihmiset, joista osa on työttömiä. Suomessa on lähes puoli miljoonaa työtöntä. Silti palvelutehtäviä vähennetään jatkuvasti ja työ sysätään asiakkaiden harteille.
”Nöyryyden talous” – kulttuurinen alistuminen piiloutuneena hyveeksi
Tälle kaikelle on sosiokulttuurinen tausta. Suomalainen nöyryys, jota usein ylistetään hyveenä, toimii myös tehokkaana hiljentäjänä. Vaikeneminen palveluiden katoamisesta ei ole sattumaa – se on kulttuurisesti sisäistettyä tottelevaisuutta.
Historiallisesti nöyryys on ollut alistamisen väline. Tänään se näkyy siinä, että hyväksymme maksullisen palvelun puuttumisen ilman protestia. Filosofi Josef Pieper muistuttaa: todellinen nöyryys perustuu totuudelliseen itsetuntemukseen – ei itsensä pienentämiseen.
Palveluyhteiskunnan illuusio: asiakkaasta työntekijäksi
Palveluyhteiskuntaa on mainostettu hyvinvoivan yhteiskunnan mallina, mutta todellisuus kertoo toista. Pankit, julkinen hallinto ja jopa hotellit siirtyvät järjestelmiin, joissa asiakas suorittaa koko palveluprosessin itsenäisesti. Kehityksen perusteluna tarjotaan sujuvuutta, mutta samalla unohtuu iso kysymys: mihin kaikki säästetty raha menee?
Tilastot osoittavat, että automaatiosta saadut säästöt eivät juurikaan palaudu uusina työpaikkoina – vaan osinkoina omistajille. Esimerkiksi S-ryhmä ja Kesko ovat leikanneet henkilöstökulujaan kymmeniä prosentteja itsepalvelun ansiosta, mutta samalla työttömyysluvut pysyvät korkeina.
Piilotyötä, piiloveroa, piilotyöttömyyttä
Itsepalvelukulttuuri on synnyttänyt ilmiön, jota voitaisiin kutsua "piilotyöksi". Keskimääräinen suomalainen käyttää vuosittain yli 75 tuntia yritysten itsepalveluprosessien suorittamiseen – ilmaiseksi. Se on kaksi täyttä työviikkoa, joiden aikana tehdään kassatyötä, asiakaspalvelua ja logistiikkaa ilman korvausta.
Samalla puhutaan työttömyydestä ja työvoimapulasta. Mutta kuinka moni näistä tehtävistä voitaisiin palauttaa palkkatyöksi? Asiantuntija-arvioiden mukaan jopa 15 000 työpaikkaa voisi syntyä, jos vain 10 % itsepalvelutehtävistä palautettaisiin työntekijöille.
Oikeus vaatia palvelua – ei ole ylimielisyyttä, vaan arvokkuutta
Kysymys ei ole teknologiavastaisuudesta. Automaatio ja itsepalvelu voivat tukea sujuvuutta ja saavutettavuutta – mutta vain silloin, kun ne eivät korvaa ihmisten tekemää työtä väärin perustein. Asiakkaalla on oikeus odottaa saavansa sitä, mistä maksaa.
Palvelu ei ole pelkkä transaktio. Se on vuorovaikutusta, huolenpitoa, ihmisarvoa. Kun asiakas siivoaa ravintolapöytänsä tai tekee viranomaistyötä omalla ajallaan, jotain olennaista katoaa – palvelukulttuuri. Ja samalla häviää mahdollisuus työllistää niitä, joilla ei ole työtä.
Nöyryydestä rohkeuteen: hiljainen suostumus ei ole kohtalo
Jos haluamme Suomeen todellisen palveluyhteiskunnan, meidän on murrettava hiljaisuuden kaava. Se alkaa sanoista: "Tämä ei ole ok." On rohkeutta pyytää apua. On viisautta vaatia työtä niille, jotka sitä tarvitsevat. Ja ennen kaikkea, on arvokasta muistaa, että kaikki mikä kiiltää – ei ole kultaa.