Työttömän SISH

3.6.2026

( SISH )

Perttu Jussila – Työttömyys ja toimeentulo

Perttu Jussila kritisoi voimakkaasti toimeentulotuen leikkauksia ja niiden taustalla vaikuttavaa vääristynyttä ihmiskuvaa. Hän muistuttaa, että toimeentulotuki on yhteiskunnan viimesijaisin tukimuoto, jonka piirissä olevilla ei ole muuta omaisuutta tai tuloja, ja monet heistä kärsivät työkyvyttömyydestä tai terveydellisistä elämänhallinnan haasteista.

Jussilan mukaan on "älyllisesti epärehellistä" arvostella näitä ihmisiä toimintakykyisen ihmisen näkökulmasta. Nykyinen malli, jossa työkyvyttömiä pakotetaan ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi, on hänen mukaansa puhdasta kyykyttämistä, joka kuormittaa TE-palveluita turhalla työllä ilman, että kenellekään on mitään tarjottavaa. Kirjoituksen mukaan hallituksen logiikka on tehdä köyhyydestä niin kurjaa, että ihmiset "ymmärtäisivät lopettaa sen", mikä on johtanut Suomessa ennennäkemättömään epätoivoon.

Kommentointi

Kirjoitus ja siihen liittyvä keskustelu tuovat esiin syvän kuilun päättäjien ja heikoimmassa asemassa olevien välillä:

• Empatian puute: Keskustelussa ehdotetaan hallituksen jäsenille säännöllisiä psyykkisen tilan ja empatian testejä, sillä ilman kykyä asettua toisen asemaan ei tulisi tehdä päätöksiä muiden puolesta.
• "Tavislotto": Ehdotus "tavislotosta", jossa päättäjä joutuisi elämään kuukauden toimeentulotuen varassa kaupungin vuokratalossa omat resurssit suljettuina, korostaa tarvetta saada päättäjät ymmärtämään arjen todellisuutta.
• Systeemin järjettömyys: Kommentit vahvistavat Jussilan näkemyksen siitä, että virkailijat ovat "täysin kusessa" hoitaessaan ihmisiä, joilla ei ole enää toimintakykyä jäljellä.
• Inhimillinen hätä: Yksittäiset esimerkit, kuten eläminen 200 eurolla kuukaudessa kaikkien leikkausten jälkeen, osoittavat, että viimesijaisen tuen alentaminen vaarantaa suoraan ihmisarvoisen elämän edellytykset.

 Jussilan teksti ja keskustelu kuvaavat tilannetta, jossa valtion tietoiset arvovalinnat aiheuttavat rakenteellista haittaa (SISH), jota perustellaan "järkiperäisyydellä", vaikka seurauksena on inhimillinen katastrofi ja palvelujärjestelmän tukkeutuminen.

Tiedätkö itse mitä on työttömyys?

Oletko koskaan ollut työtön työnhakija? Tiedätkö oikeasti mitä on olla työtön työnhakija nyky yhteiskunnassa? ( Työttömän mielenmaisemaa ) Miten työllistyt omaehtoisesti? Haluatko persettä? Sipilän aktiivimalli

Kun yhteiskunnallinen tahallinen haitta (State-Inflicted Social Harm eli valtion aiheuttama tahallinen sosiaalinen haitta) tuotetaan päätöksillä

Työttömyyttä käsitellään usein yksilön ongelmana. Keskustelu pyörii työnhaun, aktiivisuuden, osaamisen tai motivaation ympärillä. Harvemmin kysytään, voiko työttömyys olla myös seurausta sellaisista poliittisista ratkaisuista, jotka eivät ainoastaan epäonnistu auttamaan ihmisiä vaan tuottavat heille aktiivisesti haittaa. Tätä ilmiötä kuvaa käsite SISH (State-Inflicted Social Harm), valtion aiheuttama sosiaalinen haitta. Kyse ei ole yksittäisistä virheistä tai byrokraattisista kömmähdyksistä, vaan tilanteesta, jossa yhteiskunnan instituutiot tuottavat järjestelmällisesti taloudellista, sosiaalista ja psykologista vahinkoa osalle kansalaisista. Työttömän näkökulmasta SISH näkyy arjessa toimeentulon heikentymisenä, epävarmuuden kasvuna, jatkuvana valvontana sekä kokemuksena siitä, että oma ihmisarvo asetetaan ehdolliseksi.

Kansalaisesta anojaksi

Hyvinvointivaltion alkuperäinen ajatus perustui kansalaisoikeuksiin. Ihmisellä oli oikeus tukeen silloin, kun elämäntilanne sitä edellytti. Viime vuosikymmeninä kehitys on monin paikoin kulkenut toiseen suuntaan. Yhä useammin työttömän on todistettava oikeutensa tukeen uudelleen ja uudelleen. Samalla järjestelmän lähtökohdaksi ei muodostu luottamus vaan epäily. Työttömästä tulee helposti hallinnollinen kohde, jonka tehtävänä on osoittaa olevansa riittävän aktiivinen, riittävän nöyrä ja riittävän ansaitseva. Oikeudesta tulee etuus, etuudesta harkinnanvarainen myönnytys ja myönnytyksestä jatkuvan valvonnan kohde. Monelle tämä merkitsee kokemusta ihmisarvon asteittaisesta heikkenemisestä.

Työttömyys työmarkkinoiden välineenä

Perinteisesti työttömyyttä on pidetty yhteiskunnallisena ongelmana, jota pyritään vähentämään. Toisenlaisen tulkinnan mukaan työttömyys toimii myös työmarkkinoiden säätelymekanismina. Suuri työttömien joukko lisää kilpailua työpaikoista ja heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa. Kun sosiaaliturvaa heikennetään, syntyy samalla painetta ottaa vastaan yhä huonompia työehtoja. Tällöin työttömyydestä tulee eräänlainen kurinalaisuuden väline. Pelko toimeentulon menettämisestä voi olla tehokkaampi ohjauskeino kuin mikään virallinen määräys. Työttömän näkökulmasta tämä näkyy tilanteena, jossa vaihtoehtojen määrä vähenee samalla kun pakko lisääntyy.

Psykologinen hinta

Työttömyyden vaikutuksia mitataan usein euroissa, mutta todelliset kustannukset ovat paljon laajemmat. Pitkittynyt työttömyys lisää tutkimusten mukaan stressiä, ahdistusta ja masennusriskiä. Se heikentää ihmisen kokemusta omasta vaikutusmahdollisuudestaan ja tulevaisuudenhallinnastaan. Moni työtön kuvaa muuttuvansa vähitellen ihmiseksi, joka ei enää suunnittele tulevaisuutta vaan keskittyy selviytymään seuraavaan kuukauteen. Kun epävarmuudesta tulee pysyvä olotila, myös sosiaaliset suhteet kärsivät. Häpeä, ulkopuolisuuden tunne ja kokemus epäonnistumisesta voivat johtaa vetäytymiseen yhteisöistä. SISH-ilmiön vakavin seuraus ei välttämättä ole köyhyys vaan ihmisen identiteetin rapautuminen.

Kun perusturva ei enää riitä

Sosiaalisen haitan vaikutukset näkyvät myös konkreettisina yhteiskunnallisina ilmiöinä. Kun asumisen, ruoan ja muiden välttämättömien menojen kustannukset kasvavat nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot, osa ihmisistä joutuu tilanteeseen, jossa lailliset keinot eivät enää riitä arjesta selviytymiseen. Velkaantuminen, maksuhäiriöt, häätöuhat ja asunnottomuus eivät synny tyhjiössä. Ne ovat usein seurausta pitkistä tapahtumaketjuista, joissa yksilön toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet askel askeleelta. SISH-ajattelussa nämä eivät ole yksittäisten ihmisten epäonnistumisia vaan yhteiskunnallisen järjestelmän tuottamia seurauksia.

Eugen Strengellin havainto on edelleen ajankohtainen

Jo vuosikymmeniä sitten kiinnitettiin huomiota siihen, että työttömyyden seuraukset kasautuvat lähes yksinomaan työttömän kannettaviksi. Yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat, talouden suhdanteet, yritysten päätökset ja poliittiset linjaukset jäävät helposti taustalle. Vastuu siirtyy sille ihmiselle, jolla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Työtöntä kehotetaan etsimään töitä, kouluttautumaan lisää tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle, vaikka ongelman juurisyy olisi työpaikkojen puute eikä yksilön toiminta.

Haittojen normalisoituminen

SISH-ilmiön ehkä vaarallisin piirre on sen huomaamattomuus. Harvoin mikään yksittäinen päätös romahduttaa hyvinvointivaltiota. Muutos tapahtuu vähitellen. Yksi leikkaus, yksi ehtojen kiristys, yksi uusi valvontamekanismi kerrallaan. Tätä voidaan kuvata "shifting baseline" -ilmiönä. Jokainen sukupolvi tottuu siihen todellisuuteen, jonka se kohtaa. Se, mikä aiemmin olisi nähty vakavana heikennyksenä, alkaa ajan myötä näyttää normaalilta. Lopulta ihmiset eivät enää huomaa, kuinka paljon heidän oikeuksiaan, turvaansa tai mahdollisuuksiaan on vähitellen kavennettu.

Kyseessä ei ole pieni asia

Työttömän SISH ei tarkoita vain pieniä etuusmuutoksia tai yksittäisiä säästöpäätöksiä. Se tarkoittaa tilannetta, jossa yhteiskunnan rakenteet alkavat tuottaa haittaa juuri niille ihmisille, joiden suojelemiseksi ne alun perin rakennettiin.Kun työttömyyttä tarkastellaan SISH-ilmiön kautta, huomio siirtyy yksilön puutteista yhteiskunnan valintoihin. Kysymys ei enää ole vain siitä, miksi joku on työtön, vaan myös siitä, millaisia seurauksia poliittiset päätökset aiheuttavat ihmisille, joilla on jo valmiiksi heikoin asema.Hyvinvointivaltion todellinen mitta ei ole siinä, kuinka se kohtelee vahvimpiaan, vaan siinä, kuinka se kohtelee niitä, jotka ovat menettäneet työnsä, terveytensä tai toimeentulonsa. Juuri tässä mittauksessa SISH-ilmiö tulee näkyväksi.

Opettelen elämään ( versio 7 )

Sanat ovat minun omat, sävel sekä laulu Suno tekoäly

https://suno.com/song/a13351ba-1828-4d5a-b8e4-3a0df6c04431

Hieman kantaaottavaa sanottavaa tähän tilanteeseen.

"Opettelen elämään"on tarina siitä mitä seuraa kun työttömän tai muuten heikompiosaisen rahat loppuvat. Rikollisuus sekä kurjuus kasvaa. Ratkaisuja keksitään rikoksen poluilta. Sanoilla "olen ollut luuseri" kuvataan tilannetta kun yhteiskunta on jo sulkenut raha hanan eli toimeentulon sekä ostovoiman. Tunne siitä että yksilö kehittyy "oikeaan" ja samalla toivottuun suuntaan eli on pois näkyvistä ja elää rikoksilla sekä varastelemalla. Tällainen yksilö ei enää palaa koskaan tavalliseksi yhteiskunnan jäseneksi jolla olisi puhdas tausta, ja mahdollisuus selvitä. Tällainen ihminen kostaa kokemansa kohtelun aina jollain tavalla. Kostaminen ei välttämättä ole henkilökohtaista, mutta se koskettaa silti koko yhteiskuntaa. "Almurahojen" eli tukien aika on ohi. Rahaa sekä elinkeinoa voi aina harjoittaa joko laillisesti tai laittomasti. Yleensä laittomuuden tieltä ei enää palata takaisin. Tällainen ihminen on tavallaan "hampaaton" sillä hänellä ei ole enää julkista vaiktustusvaltaa eläessään yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta valtaa voi olla muunkinlaista. Äänestämällä tällaisen kurjistavan yhteiskunnan puolesta, voi päästä siitä nauttimaan monelta kantilta.