Analyysi Orpon hallituksen talouspolitiikasta ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista

Oikeiston eriarvoistava yhteiskuntamalli ja sen kriisi

Oikeisto on vuosikymmeniä kestäneellä poliittisella ohjauksella jakanut Suomen kahtia: niihin, joilla on varallisuutta, valtaa ja mahdollisuuksia, ja niihin, joille epävarmuus, velka ja heikentyneet peruspalvelut ovat arkea. Tämä kehitys ei ole sattumaa, vaan seurausta tietoisesta idelogisesta politiikasta, jossa markkinoiden on annettu määrittää yhteiskunnan suunta yhä laajemmin.

Suomeen on vähitellen muodostunut markkinaehtoinen rinnakkaisyhteiskunta, jossa maksukyky ratkaisee pääsyn palveluihin, koulutukseen, terveydenhoitoon ja jopa turvallisuuteen. Tämän rinnakkaisyhteiskunnan ytimessä on taloudellinen eliitti, joka hyötyy verokevennyksistä, pääomatulojen kevyemmästä verotuksesta ja julkisen sektorin supistamisesta. Samalla kasvava joukko ihmisiä putoaa turvaverkkojen läpi.

Tämä järjestelmä ei pysy pystyssä itsestään. Se vaatii jatkuvaa resurssien siirtoa alhaalta ylöspäin: keskituloisten sekä pienempipalkkaisten työn verotusta kiristetään suhteessa pääomatuloihin, julkisia palveluja leikataan ja yksityistetään, ja vastuu siirretään yksilöille. Käytännössä ne, joilla on vähiten, rahoittavat järjestelmää, joka palvelee eniten niitä, joilla on jo valmiiksi eniten.

Kun verotuloja on heikennetty tietoisesti – esimerkiksi yritys- ja pääomaverotusta keventämällä – syntynyt rahoitusvaje on paikattu velalla jotai voidaan ottaa vaikka säästöistä kuten eläkerhasto. Velanotto ei ole tässä mallissa ole ollut hyvinvointivaltion puolustamista, vaan pakollinen seuraus politiikasta, joka on kaventanut julkisen sektorin tulopohjaa samaan aikaan, kun yhteiskunnan ongelmat ovat kärjistyneet. Yksi leikattu euro vähentää alijäämää vain noin puolella, mutta vähentää samalla rahaa jolla yhteiskunta pyörii

Nyt tämä oikeistovetoinen malli on ajautumassa kriisiin. Eriarvoisuus kasvaa, palvelut rapautuvat ja luottamus yhteiskuntaan heikkenee. Taloudelliset lupaukset “kasvun trickle-down-vaikutuksista” eivät ole toteutuneet, eikä mikään talousoppi tai realistinen tulevaisuudenkuva tue ajatusta, että nykyinen malli voisi jatkua entisellään.

Suomen ongelma ei ole liiallinen yhteisvastuu, vaan sen systemaattinen purkaminen. Jos suuntaa ei muuteta, edessä ei ole vain yhden ideologisen mallin kaatuminen, vaan koko yhteiskunnallisen koheesion vakava rapautuminen.

Sisältö: osa 1 Valtion aiheuttama pahoinvointi ja osa 2 100 000 uutta työllistä kurjistamalla

Osa1 "SISH"

Luotu käyttäen Suno.ai Musiikki Suno, sanoitukset omat. Äänen käsittely Omassa puhe nauhoitteesta , Audacity OpenVINO Ai Effects, OpenVino Noise Suppression tekoälypohjainen kohinanpoisto. Teksti NotebookLM kooste kerätystä aineistosta joka Kimi.ai avulla tehty artikkeliksi. Kirjoitusasu NotebookLM sekä Kimi.ai,
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Onko se sittenkin totta???!!

Taustaa pohdinnoille.

Onko Orpon hallitus onnistunut? Työttömien määrä lisääntyy edelleen. Tavoite, vai vahinko? Ostovoima monelle tuo tavoiteltu haavekuva Trickle down, eikä austerity Hallituksen politiikka purkaa ostovoimaa ja yhdenvertaisuutta. Mihin tämä johtaa?  Enemmän töitä, ei vähemmän! Painava syy tehdä työtä! ( ja muuta paskaa ) TINA Retoriikka  Mihin raha karkaa?

Jarrumies juliste ( Juliste Youtube ) Petturi juliste ( Youtube )

Välitarkastelu ennusteen osumisesta kohdalleen 

Johdanto: Talouspolitiikan uusi suunta

"Grahn-Laasonen totesi, että kokoomus on valmis vain sellaiseen uudistukseen, ”joka parantaa edellytyksiä yrittäjyyteen ja kasvuun”. Uudistusta ei tule ministerin mukaan tehdä valtion talouden näkökulmasta." Iltalehti/politiikka

Petteri Orpon johtaman hallituksen valtaannousu merkitsi Suomen talouspolitiikassa uutta, jyrkkää suunnanmuutosta. Hallitusohjelman julkilausuttuna tavoitteena on Suomen talouden vakauttaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen, mutta sen valitsemat keinot ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä. Tämän analyysin strateginen merkitys on arvioida hallituksen toimien todellista linjaa ja seurauksia lähdeaineistossa esitettyjen väitteiden pohjalta. Tarkoituksena on pureutua julkilausumien taakse ja selvittää, millaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen politiikka todellisuudessa tähtää.

Analyysin keskiössä ovat lähdeaineiston perusteella tunnistetut hallituksen talouspoliittiset mallit – trickle-down (valumatalous) ja austerity (säästö- ja kuripolitiikka) – sekä niiden soveltaminen konkreettisiin työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksiin. Tarkastelemme kriittisesti, miten näiden toimenpiteiden väitetään vaikuttavan työllisyyteen, köyhyyteen ja ostovoimaan sekä millaisia muutoksia ne aiheuttavat hyvinvointivaltion rakenteisiin. Arvioimme myös retoriikkaa, jolla politiikkaa perustellaan kansalaisille.

Tämä johdanto luo pohjan syvemmälle tarkastelulle, joka alkaa hallituksen politiikan ideologisten perusteiden erittelystä. Vain ymmärtämällä taustalla vaikuttavat opit voimme täysin käsittää tehtyjen päätösten logiikan ja niiden kauaskantoiset yhteiskunnalliset seuraukset.

1. Talouspolitiikan ideologiset peruspilarit: Trickle-Down ja Austerity

Orpon hallituksen talouspolitiikan arviointi edellyttää sen taustalla olevien ideologisten mallien ymmärtämistä. Lähdeaineiston mukaan hallituksen toimet eivät ole satunnaisia säästötoimia, vaan ne nojaavat tietoisesti uusliberalistisiin teorioihin, jotka pyrkivät muuttamaan yhteiskunnan perusrakenteita. Nämä mallit, trickle-down ja austerity, määrittävät sekä politiikan tavoitteet että sen toteutustavat.

Trickle-Down (Valumatalous)

Trickle-down-teoria perustuu oletukseen, että varakkaiden ja yritysten verotuksen keventäminen ja sääntelyn purkaminen johtavat investointeihin ja talouskasvuun, jonka myötä vauraus "valuu" ylhäältä alaspäin ja hyödyttää lopulta koko yhteiskuntaa. Lähdeaineisto kuvaa tätä "uskona markkinoiden hyväntahtoisuuteen", mutta kritisoi teoriaa voimakkaasti todeten, että raha ei todellisuudessa valu alaspäin, vaan "jumittuu" varakkaiden luo tai katoaa yhteiskunnan kierrosta.

Austerity (Säästö- ja kuripolitiikka)

Austerity tarkoittaa lähdeaineiston kontekstissa ankaraa julkisten menojen leikkaamista ja valtion roolin pienentämistä taloudessa. Sen tavoitteena on julkisen talouden tasapainottaminen, mutta lähdeaineiston mukaan se toimii tarkoituksellisena välineenä, joka "lamaannuttaa kysyntää" ja "pysäyttää sisämarkkinat". Politiikkaa kuvataan "kurina taloudelle", jonka todellinen seuraus on hyvinvointipalveluiden ja sosiaaliturvan murentaminen.

Alla oleva taulukko tiivistää näiden kahden mallin tavoitteet ja keinot lähdeaineiston kuvausten mukaisesti.

Lähdeaineisto esittää, että Orpon hallitus on ottanut mallia erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen aiemmin harjoittamasta politiikasta. Etenkin Margaret Thatcherin aikakauden Britannia toimii varoittavana esimerkkinä, jossa vastaavat toimet johtivat massatyöttömyyteen, köyhyyteen, asunnottomuuteen ja yhteiskunnalliseen polarisaatioon. Lähdeaineisto ennustaa Suomeen vastaavia negatiivisia sosiaalisia seurauksia, kuten rikollisuuden kasvua ja valtion aiheuttamaa sosiaalista haittaa (SISH – State-Inflicted Social Harm).

Nämä ideologiset peruspilarit eivät jää ainoastaan teorian tasolle, vaan ne on valjastettu konkreettisiksi politiikkatoimiksi, jotka kohdistuvat suoraan työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan ytimeen.

2. Keskeiset uudistukset: Työmarkkinat ja sosiaaliturva

Lähdeaineiston mukaan työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan uudistukset muodostavat Orpon hallituksen talouspoliittisen ohjelman kovan ytimen. Väitteen mukaan näiden uudistusten ensisijainen päämäärä ei ole työllisyyden lisääminen, vaan työn hinnan systemaattinen alentaminen ja ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoiman murtaminen. Toimet muodostavat kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on siirtää valtaa työnantajille ja purkaa suomalaista sopimusyhteiskuntaa.

Työmarkkinauudistukset

Hallituksen keskeiset työmarkkinoihin kohdistuvat toimet on jäsennelty alla olevassa listassa lähdeaineiston esittämien tavoitteiden ja mekanismien mukaisesti:

1. Paikallisen sopimisen laajentaminen: Tämän väitetään palauttavan työmarkkinat 1800-luvun malliin, jossa yksittäinen työntekijä on heikommassa neuvotteluasemassa työnantajaan nähden. Tavoitteena on ohittaa yleissitovat työehtosopimukset ja mahdollistaa palkkojen sekä työehtojen heikentäminen yritystasolla.
2. Lakko-oikeuden rajoittaminen: Poliittisten lakkojen ja tukilakkojen rajoittamista pidetään avainasemassa ammattiliittojen vastarinnan murtamisessa. Kun työntekijöiden järjestäytymisen voimaa heikennetään, hallituksen on helpompi ajaa läpi muita työelämän heikennyksiä.
3. Irtisanomissuojan heikentäminen: Lähdeaineisto väittää, ettei tämä uudistus lisää työllisyyttä, vaan ainoastaan lisää työntekijöiden epävarmuutta ja pelkoa. Tavoitteena on tehdä työntekijöistä helpommin korvattavia ja siten alentaa heidän valmiuttaan vaatia parempia ehtoja.

Sosiaaliturvan leikkaukset

Lähdeaineisto yhdistää työmarkkinauudistukset suoraan sosiaaliturvan leikkauksiin: leikkausten väitetty tavoite on luoda "massiivinen työvoimareservi" – suuri joukko ihmisiä, joiden on taloudellisen pakon edessä otettava vastaan työtä heikennetyillä ehdoilla, jotka työmarkkinauudistukset mahdollistavat.

Lähdeaineistossa eritellyt keskeiset leikkaukset ovat:

• Työttömyysturvan leikkaukset: Ansiopäivärahan porrastus, lapsikorotusten ja suojaosien poistaminen sekä työssäoloehdon pidentäminen.
• Asumistuen leikkaukset: Heikentävät erityisesti pienituloisten ja työttömien kykyä selviytyä asumiskustannuksista.
• Toimeentulotuen ehtojen tiukentaminen: Perusosan alentamista helpotetaan, jos henkilö kieltäytyy työstä tai palveluista, mikä antaa viranomaisille mielivaltaisia keinoja tuen leikkaamiseen.
• Aikuiskoulutustuen ja vuorottelvapaan lakkauttaminen: Vähentävät työntekijöiden mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen ja ylläpitää työkykyään.
• Muut leikkaukset: Leikkauksia on kohdistettu myös lääkekorvauksiin ja sairauspäivärahoihin. Samalla yleistä arvonlisäveroa on korotettu, mikä osuu suhteellisesti eniten pienituloisiin.

Nämä uudistukset muodostavat yhdessä järjestelmällisen ohjelman, jonka väitetyt yhteiskunnalliset vaikutukset työllisyyteen, köyhyyteen ja ostovoimaan ansaitsevat yksityiskohtaisen tarkastelun.

3. Yhteiskunnalliset vaikutukset: Työllisyys, köyhyys ja ostovoima

Tämä osio pureutuu hallituksen politiikan väitettyihin todellisiin seurauksiin, jotka kohdistuvat ihmisten arkeen ja yhteiskunnan rakenteisiin. Lähdeaineisto maalaa kuvan, jossa politiikan vaikutukset ovat jyrkässä ristiriidassa hallituksen julkilausuttujen tavoitteiden kanssa. Sen sijaan, että hyvinvointi lisääntyisi ja talous vakautuisi, seurauksena on työttömyyden kasvu, köyhyyden syveneminen ja ostovoiman rapautuminen.

Työllisyysvaikutukset: Tavoite vai vahinko?

Lähdeaineiston mukaan hallituksen toimet eivät ole lisänneet työllisyyttä, vaan päinvastoin. Lähteessä viitataan lukuihin, joiden mukaan työttömyysaste on noussut 9,1 prosenttiin ja työttömien määrä on kasvanut kymmenillä tuhansilla. Tämä kehitys haastaa hallituksen väitteet uudistusten työllistävyydestä.

Lisäksi lähdeaineisto esittää vakavan väitteen: korkea työttömyys ei ole epäonnistuminen, vaan tietoinen poliittinen tavoite. Tämän uusklassiseen talousteoriaan pohjautuvan näkemyksen mukaan "massiivinen työvoimareservi" luo painetta palkkatason laskulle ja pakottaa ihmiset hyväksymään heikommat työehdot. Tämä on suora vastakohta jälkikeynesiläiselle teorialle, joka korostaa kysynnän ja ostovoiman merkitystä työllisyyden moottorina.

Köyhyys ja eriarvoisuus: Kahtiajaon syventäminen

Politiikan väitetään lisäävän suoraan köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Sosiaaliturvan leikkaukset, erityisesti työttömyysturvan lapsikorotusten poisto, iskevät ankarimmin lapsiperheisiin. Lähdeaineisto viittaa UNICEF-raporttiin ja kansanedustajien lausuntoihin, joiden mukaan yhä useammat lapset elävät köyhyysriskissä. Kansanedustaja Sofia Virran mukaan tilanne on niin vakava, että "lapset toivovat jouluksi hammasharjoja ja petivaatteita", kun perheillä ei ole varaa perustarpeisiin.

Tässä yhteydessä lähdeaineisto esittelee käsitteen SISH – State-Inflicted Social Harm (valtion aiheuttama sosiaalinen haitta). Se viittaa tilanteeseen, jossa valtion omat toimet tietoisesti aiheuttavat kansalaisille kärsimystä ja sosiaalisia ongelmia. Tämän ennustetaan johtavan toivottomuuden ja epätoivon kasvuun, mikä puolestaan lisää rikollisuutta brittiläisen mallin mukaisesti. Politiikan nähdään ajavan yhteiskuntaa tietoiseen polarisaatioon ja syventävän luokkayhteiskunnan rakenteita.

Ostovoima: Kasvun illuusio

Hallitus on viestinyt ostovoiman kasvusta, mutta lähdeaineisto kritisoi tätä väitettä voimakkaasti. Argumentin mukaan kaikki mahdollinen kasvu keskittyy suurituloisille veronkevennysten myötä. Samaan aikaan pieni- ja keskituloisten ostovoimaa syövät sosiaaliturvan leikkaukset, veronkorotukset (esim. ALV) sekä maksujen nousu (esim. terveydenhoito).

Tämä luo lähdeaineiston mukaan noidankehän: kun kansan enemmistön ostovoima leikataan, se tuhoaa suoraan kotimarkkinoilla toimivien pienyritysten asiakaspohjan ja pysäyttää talouden kierron alhaalta ylöspäin. Ostovoiman heikkeneminen ei koske ainoastaan yksilöitä, vaan sillä on laajempia, koko sisämarkkinoita lamaannuttavia seurauksia.

Nämä väitetyt seuraukset – työttömyyden kasvu, köyhyyden syveneminen ja ostovoiman romahdus – asettavat hallituksen politiikalleen esittämät perustelut kyseenalaiseen valoon. Seuraavaksi tarkastellaan, millaista retoriikkaa hallitus käyttää toimintansa oikeuttamiseen.

4. Perustelut ja retoriikka: "Ei ole vaihtoehtoa"

Retoriikan analysointi on keskeistä, sillä lähdeaineiston mukaan Orpon hallitus peittää ideologiset päämääränsä vetoamalla taloudellisiin pakkoihin, välttämättömyyteen ja "tavalliseen järkeen". Tämä viestintästrategia pyrkii esittämään tehdyt poliittiset valinnat ainoina mahdollisina toimenpiteinä, vaikka taustalla on tietoinen arvopohjainen projekti.

Valtionvelka pelotteena

Yksi hallituksen viestinnän kulmakivistä on valtion velkaantumisella pelottelu. Lähdeaineisto väittää, että velkapuhe on ainoastaan "veruke" ja "retorinen väline", jolla perustellaan kansalaisille muutoin epäsuosittuja toimia. Todellisena tavoitteena ei ole velanmaksu, vaan työmarkkinoiden rakenteellinen uudistaminen ja ammattiliittojen vallan murskaaminen. Lähdeaineisto viittaa Juhana Vartiaisen lausuntoon, jonka se tulkitsee paljastukseksi siitä, että työmarkkinoiden uudistaminen on hallituksen todellinen prioriteetti velan sijaan.

TINA-retoriikka ja vaihtoehtojen sivuuttaminen

Hallituksen viestintä nojaa vahvasti TINA (There Is No Alternative) -retoriikkaan, jonka teki tunnetuksi Margaret Thatcher. Tämän ajattelun mukaan tehdyt leikkaukset ja heikennykset ovat ainoa tie Suomen talouden pelastamiseksi. Samalla sivuutetaan järjestelmällisesti kaikki vaihtoehtoiset politiikkatoimet, kuten varallisuuden ja suurituloisten progressiivisen verotuksen kiristäminen, jotka voisivat tasapainottaa julkista taloutta oikeudenmukaisemmin. TINA-retoriikka pyrkii epäpolitisoimaan päätöksenteon ja luomaan kuvan väistämättömyydestä.

"Tavallinen järki" mallinnuksen sijaan

Lähdeaineisto kritisoi ankarasti sitä, ettei hallitus ole esittänyt luotettavia laskelmia tai mallinnuksia uudistustensa työllisyysvaikutuksista. Kun ministereiltä, kuten Riikka Purralta ja Arto Satoselta, on kysytty perusteluita, he ovat vedonneet "tavalliseen järkeen". Lähdeaineiston tulkinnan mukaan tämä osoittaa, että päätökset eivät perustu tutkittuun tietoon vaan puhtaasti ideologiaan. Lausahdusta "kertoohan sen järkikin" käytetään keinona sivuuttaa asiantuntijakritiikki ja samalla osoittaa halveksuntaa, "ettei köyhä tätä kuitenkaan ymmärrä".

Tämä retorinen strategia luo pohjan politiikalle, joka esitetään väistämättömänä, vaikka sen seuraukset ovat lähdeaineiston mukaan syvästi haitallisia. Analyysin loppupäätelmissä tarkastellaan, millaisen kokonaiskuvan hallituksen toiminta muodostaa hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

5. Yhteenveto: Hyvinvointivaltion tietoinen purkaminen

Orpon hallituksen toimet eivät ole ainoastaan yksittäisiä säästötoimia talouskriisissä, vaan ne muodostavat lähdeaineiston mukaan järjestelmällisen ja ideologisen projektin, jonka tavoitteena on suomalaisen hyvinvointivaltion perustavanlaatuinen muuttaminen.

Lähdeaineiston pääargumentin mukaan hallituksen politiikan ytimessä on pyrkimys purkaa vuosikymmenten aikana rakennettu sopimusyhteiskunta, heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa ja siirtää varallisuutta sekä valtaa alhaalta ylöspäin. Austerity- ja trickle-down-malleihin perustuvat leikkaukset sosiaaliturvaan ja työehtoihin eivät ole vain keinoja julkisen talouden tasapainottamiseksi, vaan välineitä, joilla luodaan uudenlainen, eriarvoisempi yhteiskuntamalli.

Tulevaisuudenkuva, jonka lähdeaineisto maalaa, on lohduton. Sen mukaan Suomi on ajautumassa brittiläisen mallin tielle, jossa syvenevä eriarvoisuus, sosiaalisten ongelmien kasvu ja yhteiskunnallinen kahtiajako muuttuvat pysyväksi tilaksi. Kurjistaminen ei ainoastaan lisää köyhyyttä, vaan se myös lamaannuttaa sisämarkkinat ja tuhoaa pienyrittäjyyden edellytyksiä, mikä syventää talouden ongelmia entisestään.

Analyysin päättää lähdeaineiston kenties painavin väite: nyt tehdyt rakenteelliset muutokset ovat niin syviä ja perustavanlaatuisia, että niiden peruminen tulevaisuudessa on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Riippumatta tulevien hallitusten poliittisesta väristä, niiden on toimittava Orpon hallituksen jättämän perinnön raunioilla. Tämä tekee nykyhetken poliittisista päätöksistä historiallisen kauaskantoisia.

Osa 2 Kuvitteellinen tavoite

Uudet 100 000 työpaikkaa on kuvitteelinen laskelma 

Hallituksen ”100 000 uutta työpaikkaa” ei perustu ennusteeseen uusien työpaikkojen syntymisestä, vaan laskennalliseen oletukseen, että etuuksien leikkaukset ja ehtojen kiristykset muuttavat ihmisten käyttäytymistä siten, että useampi on tilastollisesti työllinen. Työpaikkojen määrää, yritysten kysyntää tai alueellista taloustilannetta ei näissä laskelmissa arvioida ratkaisevalla tavalla.

1. Mitä VM:n työllisyysvaikutuslaskelmat oikeasti mittaavat?

Valtiovarainministeriön arviointimuistiot eivät laske:

• montako uutta työpaikkaa syntyy
• mille toimialoille tai alueille
• tai lisääntyykö yritysten työntekijätarve

Sen sijaan ne arvioivat:

• kuinka moni ihminen muuttaa käyttäytymistään, kun
  • etuuksia leikataan
  • ehtoja kiristetään
  • vaihtoehtoja toimeentuloon kavennetaan

Tulos ilmaistaan muodossa:
”työllisyysvaikutus +X henkilöä”

Tämä tarkoittaa käytännössä:

X henkilöä on mallin mukaan useammin töissä tai nopeammin töissä kuin ilman toimenpidettä.

2. Mikä on taustalla oleva ajatusketju?

Laskelmien logiikka menee karkeasti näin:

1. Etuuksia leikataan tai niiden ehtoja kiristetään
2. Työttömyyden taloudellinen riski kasvaa
3. Ihmiset hakevat aktiivisemmin töitä tai hyväksyvät huonompia ehtoja
4. Keskimääräinen työttömyysjakso lyhenee
5. Tilastollinen työllisyysaste nousee

Ratkaisevaa:
Missään vaiheessa ei oleteta, että työpaikkojen määrä kasvaa automaattisesti.

3. Miksi tämä ei takaa työpaikkojen lisääntymistä?

Työllisyys voi mallissa kasvaa, vaikka:

• avoimien työpaikkojen määrä pysyy samana
• yritysten kysyntä ei lisäänny
• alueellinen elinkeinorakenne ei muutu

Jos 10 ihmistä kilpailee yhdestä työpaikasta ja heistä 20 alkaa hakea aktiivisemmin,
lopputulos on silti yksi työllinen.

Muutos tapahtuu siinä:

• kuka saa työn
• kuka jää ilman etuuksia
• kuka putoaa tilastojen ulkopuolelle

4. Miksi tämä näkyy erityisen ongelmallisena tietyillä alueilla?

Alueilla, joilla:

• työpaikkoja on vähän
• yritykset toimivat heikolla kannattavuudella
• väestö ikääntyy ja ostovoima on rajallinen

etuusleikkaukset eivät:

• synnytä kysyntää
• lisää investointeja
• paranna yritysten palkkauskykyä

Sen sijaan ne:

• vähentävät kulutusta
• heikentävät paikallisten yritysten kassavirtaa
• voivat johtaa lisäirtisanomisiin

Tällöin työllisyysvaikutusmalli ja todellisuus erkanevat toisistaan.

5. Miksi hallituksen viestintä koetaan harhaanjohtavaksi?

Poliittisessa puheessa:

• ”100 000 uutta työpaikkaa” ymmärretään arkikielessä konkreettisina töinä
• todellisuudessa kyse on laskennallisesta työllisyysvaikutuksesta

Teknisesti hallitus ei valehtele, mutta:

• käsitteet sekoitetaan
• oletuksista ei puhuta avoimesti
• työpaikkojen syntymekanismi jää selittämättä

6. Oleellinen kysymys.

Jos politiikka heikentää ihmisten ostovoimaa ja yritysten toimintaedellytyksiä,
millä mekanismilla työpaikkoja syntyy lisää?

Tämä on keskeinen ja perusteltu kysymys.

Ilman:

• investointeja
• kysynnän kasvua
• yritysten luottamusta tulevaan

työllisyys voi parantua vain tilastollisesti – ei rakenteellisesti.

Yhteenveto

• hallitus nojaa laskennallisiin käyttäytymisoletuksiin
• työllisyystavoite ei ole sama asia kuin työpaikkatavoite
• todellinen talous ja alueellinen todellisuus voivat kehittyä täysin vastakkaiseen suuntaan