Ärsytti niin vietävästi
21.9.2017, 149pv tupakoimatta
Tämä kiemurointi tupakoinnin sekä tupakoimattomuuden kanssa saa välillä aikaan koomisia tuntemuksia.
Juuri kun olin leuhkasti kertonut että tämähän on tässä. "Eipä enää tee mieli tupakkaakaan" se on sitten täyttä soopaa samalla kertaa kun suusta lipsahtaa.
En kuitenkaan ole tupakoinut. Se on vielä pysynyt lapasessa. Enkä pistä itseäni "vankilaan" vaikka tupakoisinkin. Yritän silti pysyä erossa tupakasta tapahtuisi sitten mitä vain.
Mutta mikä tässä nyt tällä kertaa? Yksinkertaisesti tuli järkyttävä tupakoimiiseen liittyvä mieliteon himo!! Ei siis varsinainen tupakkahimo, ei nikotiinihimo, en tiedä mikä se noista tai niistä olisi. Teki mieli vaan mennä oikealle tupakalle kavereiden kanssa.
Ei ollu kavereita lähellä, ei ollu tupakkaa lähellä, enkä tosissaan ollut edes menemässä. Mutta se olo. Olo siitä että en koskaan voi tehdä sitä mitä haluaisin. Tupakoida!
Jo oli tuntemus. Kyllä ärsytti! Toivottavasti ei monesti toistu.
JK. Kirjoitus 15.1.2018 _Kirjoitettu
"Tupakoinnin lopetus" keskusteluryhmään_
Se tunne!
265 päivää savuttomana
Tunne joka saapuu yllättäen ja alkaa raastaa sisintä. Katse alkaa harhailemaan etsien vain sitä yhtä. Maku- ja hajuaisti terävöityvät äärimmilleen kaivellen mielen sopukoista tuttua makua sekä tunnetta, muistellen juuri sitä "oikeaa" makuyhdistelmää.
Siitä on niin kauan aikaa kun olen viimeksi tavannut tuon tutun tunteen. Ei kuitenkaan vuosia, ei myöskään useita kuukausia. Mutta kuitenkin enemmän kuin viikkoja. Siitäkin on kauan aikaa kun viimeksi vastasin tuohon tunteeseen polttamalla tupakan. Muistan sen toki vielä varsin hyvin.
Viimeisestä tupakasta oli eilen 264 päivää ja tänään 265 päivää. Eli en ole vieläkään korvannut tuota tunnetta polttamalla tupakkaa. Monet ovat täälläkin ryhmässä kyselleet kuinka kauan noita tuollaisia oireita pitää sietää? Vastaan etten tiedä. Viimeksi minulla oli näitä oireita yli 700 päivää, ja nyt on menossa 265 päivä.
Ei se kuitenkaan mitään haittaa. Se vaan on elämää, tupakan jälkeistä elämää. Olen aina "nikotinisti", entinen tupakoija. Tämä nyt vaan on niin tätä. Joillakin tupakoinnin lopettaneilla tällaista sisuksia raastavaa kokemusta tai tunnetta ei ole juuri ollenkaan.
Joillekin taas tuo raastava tunne kohtaantuu kahvikupposen jälkeen, toiselle ruokahetken jälkeen. Minulla nuo "kahvisauhut" on jääneet jo taa, samoin kuin "aamusauhutkin".
Noiden yksittäisten kahviin tms vastaaviin kohdistuvien hetkien aika on pääsääntöisesti onneksi ohi. Tiedän että ne on ohi, niin ne ohittuivat viimeksikin kun olin ollut pitkään polttamatta.
Se tunne saapui eilen.
Mutta ne suuremmat hetket, tai hetket mitkä eivät edes liity mihinkään mainittavaan kahvikupilliseen tai ruokasauhuihin? Minulla niitä suuria hetkiä on aina jotkin tapahtumat joissa käyn.
Eilen olin pojan kanssa jääkiekkopeli matkalla. Ja ennen pelejä sekä pelien välissä on aina vuosikausia ollut tapana käydä tupakalla. Eilen se tupakointi oli taas lähempänä kuin piiiiitkäään aikaan. Ulos takapihalle meni tupakalle muutama poikien isä joiden joukossa oli "muutama" tupakoinnin aikaisemmin lopettanut. Kuten vuosien aikana niin monesti "lopettaneita" ennenkin on ollut.
Niin vaan heillä se kessu paloi koska kyse on vaan tällee yhdestä sattumasta jne.. Kuuntelin vuosien varrelta niin tutuksi tullutta puhetta.. Niin monen suusta jo aiemmin kuultuna. Entä minä. Pyörin ympyrää, katselin seiniä ja haistelin.
Haistelin niin perkuleesti. haistelin viekoittelevaa savua, vaatteita ihan mitä vaan mistä tuli tupakan hajua. Keräsin rohkeutta pummata yhtä röökiä samalla taistellen sisimpäni kanssa, ei röökiä. EI. EI.
Menin sitten sisältä hakemaan matkatavaroistani sähköröökin jossa on nikotiinitonta makunestettä. Menin tupakointipaikalle ja imaisin tasan kaksi kertaa ja sitten huokaisin.
Olo helpotti jonkin verran ja samalla raastava tunne siirtyi syrjään. Huokaisin haikeasti. Huokaisin että tälläkö sitä taas mentiin.
Miksi en taaskaan saanut polttaa tupakkaa, miksi kaikki mistä olen aina pitänyt on nyt kiellettyä.
Ei. Ei se ole kiellettyä. Kukaan ei ole kieltänyt. Minä itse olen päättänyt olla polttamatta tupakkaa ja siinä päätöksessäni pysyn, pysyin myös tälläkin kertaa.