Voi vieroitus sentään.

8.5.2017, 13 päivää tupakoimatta. Monia päiviä on mennyt tässä välissä. Toiset päivät on menneet helpommalla kuin itsestään, toiset päivät todella kitkerästi kitkuttamalla. Tämä päivä kuuluu uudelleen niihin luokaltaan järkyttävimmistä järkyttävimpiin tupakan himoisiin päiviin.

Toivon oikein todella ja tosissaan etten ratkea tänään oikean sauhun perään, niin lähellä se on.

Kummallinen on kaava näillä tuntemuksilla. Välillä joinakin päivinä sekä joinakin hetkinä tuntuu kuinka kaikki on ihan helppoa ja sitten kuin salaman iskusta koko touhu muuttuu niin helvetilliseksi kidutukseksi.

Eikö se kaksi viikkoa pitäisi olla se minkä jälkeen ei enää tee tupakkaa mieli ollenkaan?. En taida vielä tälläkään kertaa uskoa moiseen mantraan ja paskapuheeseen siitä parista viikosta, on se niin tuttu mantra että... sitä on hoettu minullekin niin moneen kertaan, eikä se tähänkään mennessä koskaan niin ole ollut.

Nikotiininikotiini ja vielä kerran nikotiini!

Nikotiinin puutettakaan tämä helvetin tuska ei todellakaan voi olla. Käytän 18mg/ml vahvuista seosta höyryttimessäni ja imppaan sitä niin huolella että nikotiinia on varmasti veressä ihan varmasti. On niin paljon muitakin asioita kuin pelkkä nikotiini joihin jäin riippuvaiseksi, siitä ei enää ole lainkaan epäselvää.

Kyse on tupakanhimosta sekä tupakoinnin himosta.

Väkisinkin muistuu mieleeni kokeilu niksapurkan kanssa aiemmilta tupakkalakoistani. Söin purkkatupakkaa ( Nicotinell 4mg) niin että poskiin sattui ja suuta kirveli suunnattomasti. Kurkkukin oli turkasen kipeä, kädet tärisivät ja ääniki värisi, mutta olo helpottui vasta kun poltin ihan oikean tupakan.

Nyt olo on juuri sitä samaa ihan yhtä järkyttävää. Tuskaa!! Yhtä helvettiä! Oikein helvetin helvettiä!

Onneksi tuo sähköhärveli eli sähköhöyrystin edes pikkuisen tuntuu kuin kävisi oikealla tupakalla. Se taitaa olla tällä lopettamisen kerralla se oikeasti pelastava keino, ainakin uskon ja toivon niin. EN LUOVUTA!

NULL 2017-05-08 11:38:03 5