Mitä vaseliinia niveliin ja pyörän laakereihin?

Nämä on minun omia näkemyksiäni, joten valitse oman harkintasi mukaan. Olen käyttänyt hakupalvelinta tiedon etsimiseen. Valitse oman harkintasi mukaan, vastuu on silti sinun.

Voiteluteollisuus muistuttaa joiltain ominaisuuksiltaan saippuateollisuutta. Perusperiaatteessa kyseessä on aina samaa ainetta, mutta maustettu erilaisiin käyttötarkoituksiin. Niin onkin, ja joskus erot ovat pieniä, toisinaan vakavasti erilaisia. Kannattaa hiukan käyttää aikaa perus voiteluoppiin ja lisäaineistuksiin jotta tietää mikä on mikäkin edes sinnepäin.

NLGI

National Lubrication Grease Instituten luokitus eli NLGI tarkoittaa rasvan paksuutta ja tunkeumaa – mitä korkeampi luokitus on, sitä paksumpi rasva. Numero määräytyy öljyn ja rasvan saentimen välisen suhteen perusteella. Korkeampi öljypitoisuus johtaa pienempään arvoon, joten esim.  NLGI 00 tai 000 merkitsee puolijuoksevaa rasvaa. On myös NLGI-luokan 3 rasvoja, joita suositellaan käyttökohteisiin, joissa vaatimuksena on paras mahdollinen suoja veden ja kiinteiden epäpuhtauksien tunkeutumista vastaan.

Yleisimpiä saentimia ovat litium, kalsium ja niiden kompleksi-versiot esim. kalsium-sulfonaatti-kompleksi (CSX), joilla on laajempi käyttölämpötila-alue normi rasvoihin verrattaessa. Kalsium pohjaiset rasvat kestävät roiskeveden vaikutusta paremmin.

NLGI soveltuvuudet: 

NLGI 2-luokitus yleisrasvaukseen, pyöriville laakereille ym. normaalit lämpötila-alueet.

NLGI 1-luokitus yleisrasvaukseen kylmiin olosuhteisiin ja keskuspaine-voitelujärjestelmiin.

NLGI 0-luokitus keskuspainevoitelujärjestelmiin ja erikoiskäyttöön.

NLGI 00-luokitus keskuspainevoitelujärjestelmiin, ns. vaihteistorasva, puolijuokseva. 

Nykyisin käytössä olevat NLGI 2- rasvat ovat hyvin laaja-alaisia varsinkin ns. kompleksisaenninrasvat, litium-, kalsium, alumiini-, bariumpohjaiset kompleksirasvat 

ISO

Rasvan vedenhuuhtoutumisarvoa voi tarkastella y tuoteselosteesta löytyvästä ISO 6743-09 arvosta. Aakkosellisesti kolmas kirjain oikealta kertoo, miten vesi vaikuttaa prosentuaalisesti. Esimerkkinä ”D” <30% ja ”I” <10%. Siis mitä korkeammalla aakkosissa, periaatteessa sitä parempi kesto roiskevettä vastaan. ( ISO 6743-9 pdf )

EP (Extreme Pressure)

Paineenkestolisäaineistus (Extreme Pressure). EP-lisäaineistusta tarvitaan kohteissa, jossa voitelukalvoon kohdistuu kova paine kuten esimerkiksi voimansiirrossa. EP-lisäaineistus vaatii aktivoituakseen korkean paineen ja lämpötilan.

EP (extreme pressure )lisäaineita ovat muun muassa 

Klooratut parafiinit (CP) olivat aikoinaan yleisesti kaikkialla läsnä olevia EP-lisäaineita teollisuusvoiteluaineissa, sekä rasvoissa. Ne sisältävät parafiinivahoja tai öljyjä, joissa klooria on sisällytetty hiiliketjuun. Tämä antoi erittäin erinomaisen EP-paineenkesto suorituskyvyn, kun hiili-kloorisidokset hajoaa muuntuen rautakloridikalvojen kerrostumaksi metalliin. ( X-1R sisältää myös paljon kloorattuaja parafiineja, kuten monet Racing 2T öljyt )  Useissa paikoissa, sekä monissa maissa CP lisäaineistetut rasvat sekä voiteluaineet ovat osittain tai kokonaan kielletty myrkyllisyysominaisuuksien vuoksi. Myrkyllisyyden vuoksi on viimeisten vuosien aikana kehitetty toisenlaisia yhdisteitä hyvän EP ominaisuuden ylläpitämiseksi.

Rikkipitoiset yhdisteet ovat voiteluaineissa nykyisin yleisimmin käytettyjä ja tehokkaimpia EP-lisäaineita. Yleisiä esimerkkejä ovat:

• Rikkirasvat ja -öljyt - Nämä ovat kasvi- tai eläinrasvoja ja öljyjä, jotka reagoivat alkuainerikin kanssa korkeissa lämpötiloissa. Rikki lisää sulfidi- ja disulfidiryhmiä.
• Orgaaniset rikkiyhdisteet - Esimerkkejä ovat rikkipitoiset olefiinit, dihydrokarbyylipolysulfidit ja bentsotriatsolit. Monet sisältävät reaktiivisia S-S-sidoksia.
• Epäorgaaniset sulfidit.  Nämä ovat epäorgaanisia suoloja, kuten sinkkidialkyyliditiofosfaatti ( ZDDP ) ja molybdeenidisulfidi.

Rikkipitoisten EP-lisäaineiden keskeinen mekanismi perustuu tribokemiallisiin reaktioihin metallisulfidikalvojen muodostamiseksi. Metalliosien välisissä korkeissa paineissa lisäaineiden S-S- ja C-S-sidokset rikkoutuvat ja vapauttavat reaktiivista rikkiä. Tämä rikki reagoi sitten altistuneiden metalliatomien kanssa muodostaen metallisulfideja tämän yleisen reaktion jälkeen:

Näillä metallisulfideilla on kerrostettu kiteinen rakenne, joka tarjoaa erinomaisen voitelukalvon. Rikkipitoiset EP-lisäaineet voivat muodostaa kalvoja monenlaisille seoksille. Kalvoilla on erittäin korkea tarttuvuus, alhainen leikkauslujuus ja ne täydentyvät nopeasti, kun ne kuluvat. Tämä tarjoaa kestävän EP-suojan.

Fosforia sisältävät yhdisteet ovat toinen suuri EP-voiteluaineiden lisäaineiden luokka. Esimerkkeinä:

• Fosfaatit – kuten trikresyyli- ja trialkyylifosfaatit
• Tiofosfaatit – kuten myös sinkkidialkyyliditiofosfaatti (ZDDP)
• Metalliditiofosfaatit – esimerkiksi molybdeeniditiofosfaatit

( ZDDP Sekä rikkiä että fosforia sisältävänä molekyylinä tämä yhdiste muodostaa sekakalvoja metallipinnoille. )

Näillä metallisulfideilla on kerrostettu kiteinen rakenne, joka tarjoaa erinomaisen voitelukalvon. Rikkipitoiset EP-lisäaineet voivat muodostaa kalvoja monenlaisille seoksille. Kalvoilla on erittäin korkea tarttuvuus, alhainen leikkauslujuus ja ne täydentyvät nopeasti, kun ne kuluvat. Tämä tarjoaa kestävän EP-suojan.

EP lisäaineistus kertoo voiteluaineen pintapaineen kestosta. Yleisimmät rasvojen EP luokat ovat EP1 ja EP2 joista EP2 on erittäin korkealla iskunkestävyys lisäaineistuksella. Erityisolosuhteita varten on myös EP3,  joka on usein  jäykempi NLGI-luokan 3 rasva, jota suositellaan käyttökohteisiin, joissa vaatimuksena on paras mahdollinen suoja veden ja kiinteiden epäpuhtauksien tunkeutumista vastaan. 

Sopivan EP-voiteluaineen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat, Suuremmat kuormat vaativat suurempia ja reaktiivisempia rikkipitoisuuksia. Korkeat lämpötilat rajoittavat rikin reaktionopeuksia ja suosivat termisesti stabiileja fosforilisäaineita. Liukuminen vaatii enemmän kalvonmuodostusta; Liukumaton tarvitsee enemmän äärimmäistä paineenkestävyyttä. Rautametallit suosivat rikkiä; Ei-rautametallit, kuten pronssi, suosivat fosforilisäaineita. Fosforikalvot kestävät veden huuhtoutumista paremmin kuin sulfidit. Yhteensopivuus - Muiden lisäaineiden, tiivisteiden, maalien, suodattimien jne.

EP lisäaineistusta ei suositella liukulaakereille. On valmistajan ohjeista selvitettävä EP aineiden sovelutuvuus.

EP lisäaineistuksen aktivointi toimii täysin samalla tavalla kuin moottoriölyjyjen maailmassa RVS, sekä X-1R jne koska EP aineistukset vaativat samalla tavalla metallien välisen kitkan sekä lämpöä aktivoituakseen. Voikin siten kysyä, onko sitten auton alustassa raidetangon päässä olevassa pallonivelessä sellaisia käytönaikaisia tilanteita jolloin vaaditut ominaisuudet täyttyisivät?

Vastaus: On, auton alustan sekä ohjauksen pallonivelet joutuvat toisinaan melkoisen iskuryöpyn kohteeksi jolloin pallonivelen pinnoilla voi esiintyä pistemäisiä kuumapisteitä.

On ehkä vaikea tiedostaa että vaikkapa r-pää on jatkuvan pienen isku sekä painetilanteen alaisuudessa. Auton pyörän värinät, tien epätasaisuudet, kääntymiset, "nimismiehen kiharat" , montut jne jne. Iskuryöpyt voivat olla yksittäisiä tai pidempiaikaisia sarjoja. Iskun sattuessa pallonivelen kuulan sekä kuulapesän pintaan, on metallinen kosketus aina vaarassa toteutua, ja välillä toteutuukin. Tästä toteutuneesta kontaktista voi niveltä rasvatessa nähdä todisteena mustuneen vanhan rasvan koostumuksen. Tämä mustunut väri on kotoisin metallien hioutumisesta keskenään, eli kulumisesta.

Tribofilmi eli esimerkiksi "tribokeraaminen"  viittaa ohueen kerrokseen, joka muodostuu mekaanisessa kontaktissa voiteluainemolekyylien ja voideltujen pintojen välisen vuorovaikutuksen vuoksi. Tribofilmi viittaa tyypillisesti kalvoihin pinnoilla, jotka muodostuvat ionisen vuorovaikutuksen tai adsorption vuoksi. Sitä voidaan ajatella myös "kolmantena materiaalina" josta nimityskin juontaa, joka ei ole voiteluaine eikä koneen pinta, vaan pikemminkin välikerros, joka muodostuu molempien vuorovaikutuksesta.

EP lisäaineet muodostavat trbofilmi pintaa metallien välille.

Erilaisia tribofilmejä

Tribofilmejä on kahta päätyyppiä:

1. Tribokemialliset reaktiokalvot
2. Polymeeriset ja uhraamattomat reaktiokalvot

Reaktiokalvot ovat yleensä niitä, jotka syntyvät kulumisenestoaineiden tai EP-tyylisten lisäaineiden reaktiosta metallipintojen kanssa.

Polymeeriset ja uhraamattomat reaktiokalvot ovat sellaisia, jotka muistuttavat kitkamodifioijia tai esterin ja pinnan välistä heikkoa sitoutumista.

No, mitä laitetaan?

Olin aikoinani jälleenmyyjänä Neste Oilin öljy, sekä Mobil Oilin koulutuksessa, mutta siitä on aikaa paljon, eikä rasvoihin paneuduttu niin syvällisesti kuin moottoriöljyihin, joten aikalailla olen joutunut tätä kirjoittaessa turvautumaan KVG (Google) apuihin. Joitain perusasioita onneksi sentään vielä muistan jopa ammattikoulu ajoilta.

Vaseliini on periaatteessa öljyä. Sitä samaa öljyä jota moottoriin ja myös vaihteistoon laitetaan. Sillä erolla että öljy on saostettu saentimella. Siis yhtä lailla vaseliineilla on monia monia erilaisia ominaisuuksia kuin öljyillä.

Vaseliinit  koostuvat pääasiassa perusöljystä, joka muodostaakin noin 80-90 prosenttia koko rasvan sisällöstä. Perusöljyn laadulla on näin suuri merkitys voitelurasvan ominaisuuksiin. Perusöljyyn lisätään sitten saennin, jonka tyyppi määräytyy sen mukaan, minkälaista lopputulosta ominaisuuksien osalta haetaan.

Öljyn paksuntimina eli saentimina käytetään pääasiassa metallisaippuoita, metallikompleksisaippuoita, orgaanisia ei-saippuayhdisteitä tai epäorgaanisia yhdisteitä.

Yleisesti saentimena käytetyn litiumsaippuarasvan hyviin ominaisuuksiin kuuluvat mm. leikkautumiskestävyys ja korkea lämpötilan sietokyky. Kohtuullisesti kylmiäkin olosuhteita sietävä kalsiumsaippuarasva ei sekoitu helposti veden kanssa.

Erikois saentimen eli Bentoniittisaven avulla vaseliinille saadaan erittäin laaja käyttölämpötilaalue varsinkin kuuman suuntaan ja maksimissaan päästäänkin yli 500°C asteen lämmönsietokykyyn.

Polyurea saentimet on sitten yleensä noissa kestovoidelluissa laakereissa, tai jopa nivelissä. Nämä saentimet eivät ole sekoituskelpoisia muiden saentimien kanssa. Tuloksena sekoituksesta voi olla varsin jäykäksi kivettynyttä massaa joka ei tunteudu oikein mihinkään.

Aivan samalla tavalla kuin moottoriöljyjen suhteen, on vaseliinien käyttäjäkunnassakin "kaiken tietäviä" kokemusasiantuntijoita pilvin pimein. Jokainen vannoo jonkun tietyn tuotemerkin perään, ja saattaa jättää markkinointinimeä miettiessään laatuluokat sekä lisäaineistusten merkityksen kokonaan sivuun. Vaseliina valitessa tulisi aina mennä ominaisuudet sekä laatuluokka edellä samalla tavalla kuin moottoriöljyssäkin, koska miltei jokaisella tuotemerkillä löytyy lähelle toisen merkin vastaavaa tuotetta.

Katso ensin video jossa huomaat ettei ole sama mitä vaseliinia mihinkin tarkoitukseen käytät. Toisissa ominaisuuksissa on todella paljon eroa.

Lube Hakkiz esittää loukkutestin sitkosta.

r-pää nivelet, ylä- ja alapallonivelet, apusimpukka jne. 

Teoriassa on samoin kuin moottoriöljyssä. Mikäli öljy/voiteluaine ei irtoa pinnasta kovassakaan iskussa, eikä päästä metalleja kohtaamaan toisiaan, eivät metallit kulu käytössä. Raidetangon päät, alapallonivelet eivät kulu ikinä mikäli ei tapahdu voiteluhäiriötä tai väliin ei muutoin muodostu likaa. Voi aivan hyvin sanoa että pallonivelen kuluminen on liki 100% varmuudella voiteluhäiriön syytä.

Käytännössä aina jokin seikka näistä pettää, joko on rasvan puute, liian heikko pintapaineen kesto, jne jne. Ja kun uudelleen rasvaaminen tapahtuu harvoin, syntyy nivelen sisälle metallihiukkaisten sekä rasvan sekoittumisen synnyttämää hiomatahnaa joka moninkertaistaa kulumisen. Aivan samoin kuin vanhoilla moottoriöljyillä. Likainen leikkautunut voiteluaine on hiomatahnaa, eikä suojaavaa voiteluainetta.

Itse olen siirtynyt toistaiseksi käyttämään Nesteen EP2 paineen kestävää ja  NLGI2 luokan jäykkyystä rasvaa nivelissä. Syynä kokeiluuni on kahden kuorma-autoilijan näkemykset että alkoi nivelet kestämään kauemmin kyseiseen rasvaan siirryttäessä. Vertauksena arvioon heillä oli ilmeisesti ns yleis- eli jokapaikan rasva. Vertaus ei siis missään tapauksessa väitä Nesteen EP2 NLGI2 rasvan olevan parasta, mutta huomattavasti parempaa kuin yleisrasva, tai EP1 luokan rasva.

En siis siltikään usko että kokeilemani vaseliini on parasta mitä markkinoilla on saatavana kyseiseen tarkoitukseen. Oikeastaan olen varsin epätietoinen koska näkemyksiä on tolkuttoman monia. Ammattikouluaikoina vannottiin Molybdeenisulfidi rasvan perään vähän joka paikkaan. Muidenkin lithium rasvojen pitäessä vielä pintansa. Mutta on jälkeenpäin todettu sen lisäksi ettei se Molybdeenisulfidi ole ainakaan pyöränlaakereille sopivinta rasvaa,sekä  että MoLy-rasvan käytössä nivelissäkin on niiden erinomaisuudesta huolimatta käytössä huomioitavia asioita. Laakereihin tulisikin käyttää erityisesti laakereille tarkoitettua pyöränlaakeri rasvaa.

Molybdeenisulfidin käytössä huomioitavaa!

Ammattikoulusta 70 luvulla jäi nimenomaan vahvasti mieleen litiumpohjainen molybdeenisulfidi. Sitä ei jätetty kehumatta.

Molybdeenisulfidi (harmaa litiumpohjainen) on kuitenkin hyvää rasvaa pallonivelille mutta siinäkin piilee yksi vaarallinen seikka. Kyseinen rasva kökköröityy kuumetetssaan, sekä hapettuu ajan kanssa ja varsinkin käytössä lämmetessään erityisen paljon. Hapettumisen voi estää helposti rasvaamalla nivelet nimenomaan tarpeeksi usein ja oikealla menetelmällä niin että vanha vaseliini varmasti poistuu uuden tieltä rasvatessa jo ennen kuin kovettumia on alkanut esiintyä. Palloniveliä ei useinkaan ajattele kovin "kuumina" käyviksi. Mutta nivelen sisällä voi tien epätasaisuudesta tms seikoista johtuen tapahtua pitkiäkin iskusarjoja joissa pistelämpötila voi nousta kitkan ansiosta paljonkin.

Tosin molybdeenisulfidirasvan idea on juuri se että se jättää voitelevan grafiittipinnan metallien väliin vaikka rasva poistuisi kohteesta. Oma kokemukseni kuitenkin on että kuivunut molybdeenisulfidi yhdessä pallonivelen pienestäkin kulumisesta aiheutuneen metallipölyn kanssa on turmiollinen yhdiste pallonivelen kestoa ajatellen. Enkä juuri ainakaan minä ole laiskuuttani oikea henkilö ns mustan molybdeenirasvan käyttäjäksi. Uskon että MoLy rasva on todella hyvä voiteluaine, mikäli rasvaus tehdään varmasti huolellisesti sekä säännöllisesti hyvissä ajoin.

Mutta kuten sanoin, erityisen usein toistuva säännöllinen sekä kunnollinen rasvaus poistaa tämän ongelman tuoden molybdeenisulfidin kiistattomat hyvät ominaisuudet esille.

Olen kuitenkin jokseenkin "laiska" rasvailemaan niveliä, vaikka uskallan väittää minua reilusti ja  paljonkin laiskempiakin rasvaajia olevan. Laiskuuttani haluankin sellaista vaseliinia jolla on hyvä iskunkestävyys, sekä korkea pintapaineen lisäaineistus. (EP) Kun näihin ominaisuuksiin lisätään sitkoa oikeassa suhteessa ettei kuulanivelen kuula jää kuivaksi missään tilanteessa (teoriassa), on vaseliini sovelias kuulanivelen kuten r-pää nivelen rasvaamiseen. Lähimmässä kivijalka kaupassa onkin kohtuu hintaista EP lisäaineistettua NLGI 2 luokan rasvaa jota käytän.

Varsinaisiin liukulaakereihin ei aina suositella EP lisäaineistusta. Se pitää selvittää valmistajan ohjeista ensin.

Redlinen vaseliini cv-2 on monen racing harrastajan ehdottama suosikki pallonivelille. Itse en osaa sanoa mielipidettäni asiasta.

Ostaisin kokeiltavaksi kivijalkakaupasta heti tuota videolla esiteltyä LE vaseliinia jos sitä olisi täällä myynnissä. ( ALMAGARD LE3752 NLGI 2 )

Ja taas on tästäkin erilaisia näkemyksiä. Jotkin tahot kehottavat käyttämään r-pää nivelissä ohutta liukasta valkoista vaseliinia juuri sen erinomaisen liukkautensa sekä kylmänkestonsa vuoksi. Ohuena vaseliinina itse en laittaisi pallonivelille vaseliinia jota pitäisi lisätä kuitenkin joka ajoreissun jälkeen varmistukseksi ettei pallonivelen rasvapesä olisi liian tyhjä. Muutoin uskon tässäkin tapauksessa nimenomaan valkoisen litium rasvan olevan erinomaista mikäli tosiaan on valmis rasvaamaan pallonivelet viikottain, tai melkein päivittäin.

No mitä minä nyt sitten suosittelisin ???? ???

En minä tiedä. Mutta itse todennäköisesti jatkan vähintään EP 2 luokan paineen kestolla sekä NLGI 2 jäykkyden rasvoilla joka pysyy ainakin kohtuudella nivelen rasvapesässä. Jatkan litium pohjaisten kompleksirasvojen käyttöä todennäköisesti, koska uskon että kuitenkin jaksan yhä uudelleen tarpeeksi usein rasvata vanhan rasvan "vesineen" ulos, koska NLGI2 pysyy sentään jonkin aikaa nivelessä. Ehkä harkitsen tulevaisuudessa jotain EP2 ja NLGI2 luokan kalsium kompleksi rasvaa eli vaikkapa "tappirasvaa"  eli kalsium-sulfonaatti-kompleksi rasvaa estääkseni veden vaikusta. Kaksi asiaa kuitenkin painaa vaakakupissa paljon ja jopa enemmän. EP2 ja NLGI2. 

Kalsium-sulfonaatti rasvaan siirryttäessä litium rasvan jälkeen pitää rasvaus suorittaa ainakin kahdesti muutaman päivän välein ettei kuulapesään jää liiaksi vanhaa rasvaa sekoittamaan saentimien ominaisuuksia ja tee lopputuloksesta ei toivottua.

( seiskyt luvulla olin erään tehtaan korjaamolla töissä. Raskaiden kohteiden vaseliinia oli sellainen "tankovaseliini" eli vaseliini joka pysyi aivan kovahkona tankona huoneenlämmössä. Tällä tankovaseliinilla kun kuumennettuna pumppas pallonivelen sisään ennen katsastusta, eipä väljää todellakaan esiintynyt )

Kuten olen jo kirjoittanut (ja sanonut monesti ) tärkeintä on itse rasvaaminen ja se, että kun nippaan laittaa rasvaa niin vanhaa mustaa hiomatahnaa pitää tulla kunnolla ja reilusti pois.

Pyöränlaakerirasva

En suosittele laakereille rasvaa samoin perustein kuin nivelille, mutta monet EP ja NLGI2 luokan rasvat ovat silti soveltuvia laakeri rasvoiksi.

Kuten jo mainitsin, pyöränlaakereille on oma vaseliininsa joka ei ole varsinaisesti nivelille tarkoitettua. Pyöränlaakerivaseliinilta haetaan toisenlaisia ominaisuuksia. 

Tavallinen yleisrasva  perusöljyllä ( EP0, NLGI1 ) ei ole yleisesti ottaen lähellekään paras laakerirasva oikein mihinkään, vakka ei ihan huonoa olisikaan.

Pyörien laakereiden rasvaaminen on tänä päivänä enempi autoharrastajien hommaa, koska nykyisin autoissa on ( usein Polyureakuitu saentimella )  rasvalla kestovoidellut laakerit. Minun ollessani 70 luvulla ammattikoulussa puhuttiin vielä syyshuollosta sekä keväthuollosta. Syksyisin kannattaa aina vaihtaa hiukka notkeammat vaseliinit pyörän laakereihin jne jne jne... kuinka moni tänä päivänä vaihtelee muutoinkaan rasvoja vaikkei kestovoideltu laakeri olisikaan.

Mennyttä on myös se aika kun pyörän laakereiden rasvapesässä oleva vaseliini oli vanhemmiten kuin kovettunutta saippuaa. Tämä 50 - 60 luvun vaseliinien kuivuva ominaisuus on jo jäänyt taakse. Nykyiset saentimet sekä vaseliinin pohjana olevat öljyt eivät jäykistytä vaseliinia korpuksi niin nopeasti.

Mutta mieluummin laittaisin jotain synteettiseen pohjaan olevaa EP2 luokan NLGI2 jäykkyistä laakeri rasvaa. kestää sitten kesät sekä talvet samalla tavalla.

Eräs testi

Synthetic Grease Better? Red Line CV-2 vs Royal Purple. Is Lucas Red-n-Tacky Better?

SKF laakereiden rasvauksesta pdf s 183 alkaen ( s.178 aihe nro 7 ) 

Muuta yleistä

Ja se tärkein asia! Käytä nivelissä mitä tahansa vaseliinia kunhan sitä on nivelessä riittävästi ja aina, ettei nivel joudu olemaan kuivana.

Kun rasvaat, käytä vaseliinia reilusti jotta lika ja kuluneisuuden pöly poistuu nivelestä. Yksi painallus rasvaprässistä ei riitä mihinkään, vaan pumppaa aina vanha likainen rasva ulos nivelestä.

Huonokin rasva tekee tehtävänsä hyvin, mikäli sitä oikeasti vaihdetaan säännöllisesti. Kun taas paraskaan vaseliini ei auta jos sitä ei ole nivelessä puhtaana ja riittävästi.

Markettien yleisrasva verratttuna ns oikeisiin erikoisrasvoihin on eroavaisuuksiltaan todella valtava erikoisrasvojen eduksi. Tässä kohtia on helppo sanoa että hyvä ja halpa ovat eri paketissa, kunhan tiedät mitä rasvaa mihinkin tarkoitukseen ostat. 

On aivan päivänselvää että kunnollinen huolella valittu vaseliini voittaa mennen tullen markettirasvan.

Kestovoideltu kuulanivel kestää sen minkä kestää. Nippojen lisääminen kestovoideltuihin niveliin ei tuota haluttua tulosta koska rasva ei levity, eikä mahdu oikealla tavalla, eikä myöskään välttämättä ole sekoituskelpoista.

Epätasapainoiset autonrenkaat, tärisevä ajo "nimismiehen kiharalla" antaa kumpikin lujia iskuja nivelille koko ajon ajan. Iskut ja tärinä ovat pallonivelten elinikää rajusti koetteleva asia. Epätasapainoinen rengas tuhoaa palloniveliä, ohjausniveliä uskomattoman nopeasti.

Voideltava nipallinen nivel kestää todella pitkään, pidempään kuin yksikään kestovoideltu nivel, mutta todellakin vain sillä ehdolla että nivel voidellaan useasti ja kunnolla oikeaoppisesti. Muutoin sen elinikä jää kestovoideltua huonommaksi. Liikaa rasvaamista ei liene mahdollista tehdä.

Vaseliineilla on monia erilaisia ominaisuuksia. Iskun kestävyys, sitko, paineenkesto, lämpötilojen kesto, sisäinen kitka, veteen liukenevaisuus, pintojen kitkan poistaminen, liukkaus, jne jne Aineistuksia on monenlaisia.

Overdrive

Overdrive on mahtava lähes kaikenkattava tietopankki keskustelualueineen. Keskusteluun osallistujen tietotaito tai asiantuntemus heittelee samoin kuin missä tahansa keskustelussa. Mutta kun harjaantuu hieman ja alkaa itsekin miettimään asioita, on helppo löytää ne todelliset asiantuntijat joukosta. Käyttökokemuksia, keskusteluja jne on overdrive pullollaan.

Overdrivellä on ollut jo vuosia sitten keskustelua rasvoista sun muista voiteluista. Olen sinnekin joskus sanasen sanonut

kalsiumia vai litiumpohjainen vaseliini | Overdrive.fi

Tuleeko X-1R vaseliinista syrjäyttäjä muille vaseliineille?

Vaikka olen varma X-1R voiteluaineen tehokkaista ominaisuuksista moottoreissa sekä voimansiirrossa ja hiukan omasta kokemuksestakin tiedän opitun lisäksi miten X1R aineen reaktio toimii, olen varma ettei sekään vaseliini ei voi korvata muita erikoisvoiteluaineita pinnoille joissa ei ole metalli vastaan metalli kitkapintoja. Mutta ihan varmasti kelvollinen vaihtoehto X-1R varmasti on. X-1R vaatii aktivoituakseen samat olosuhteet kuin vaseliinien, moottoriöljyjen, sekä vaihteistoöljyjen EP pintapaine lisäaineet., eli kitkaa ja lämpöä jotta aineen aktivoituminen metallipinnoille voi tapahtua. 

X-1R päävaikuttaja ainesosa EP tavoin toimiva lisäaine näyttäisi olevan GAS 61788-75-9 Kloorialkaani, jolla on saavutettu ällistyttävän hyviä ominaisuuksia leikkaus, sekä kitkarasitus kokeissa. Mutta kovan kestävän sekä liukkaan pinnan muodostaminen  toimii vain kitkan aiheuttaman lämmön vaikutuksesta, ei muutoin, ja vain kahden metallin välillä. Aivan kuten eri ZDDP sinkkisulfaatit moottori- sekä vaihteisto/peräöljyissä.

 Ja miten asiaan vastasi ChatGPT, tuo kaiken tietävä ??!!

Kysymys.

Miten raidetangon pää pitää rasvata kun siinä on rasvanippa

Vastaus

Raide- eli ohjaustangon pään rasvaaminen on tärkeä huoltotoimenpide, joka auttaa pitämään auton ohjausjärjestelmän kunnossa ja estää osien ennenaikaista kulumista. Jos raidetangon päässä on rasvanippa, voit käyttää rasvaprässiä voiteluun. Tässä on ohjeet rasvaamiseen:

Tarvittavat välineet:

• Rasvaprässi
• Oikeantyyppinen rasva (yleensä litium- tai molybdeenipohjainen rasva on sopiva)
• Puhdas liina tai rätin

Toimenpiteet:

1. Puhdista rasvanippa: Ennen kuin aloitat rasvauksen, varmista, että rasvanippa on puhdas. Käytä puhdasta liinaa tai rättiä poistaaksesi lika ja pöly nipasta. Tämä estää epäpuhtauksien pääsyn laakeriin.
2. Liitä rasvaprässi nippaan: Aseta rasvaprässin suutin tiukasti rasvanipan päälle. Rasvaprässissä on yleensä liitospää, joka napsahtaa nippaan kiinni.
3. Pumppaa rasvaa: Pumppaa rasvaa sisään rasvaprässillä. Pumppaa rasvaa hitaasti, kunnes näet vanhan rasvan työntyvän ulos laakerin suojuksista tai näet, että rasvaa alkaa tulla ulos nipan ympäriltä. Tämä varmistaa, että raidetangon päässä on tarpeeksi uutta rasvaa ja että vanha rasva poistuu.
4. Puhdista ylimääräinen rasva: Kun olet lisännyt tarpeeksi rasvaa, irrota rasvaprässi nipasta ja pyyhi ylimääräinen rasva pois puhtaalla liinalla.
5. Tarkasta rasvanippa: Tarkista lopuksi, että rasvanippa on kunnossa eikä se vuoda. Jos rasvanippa on kulunut tai vahingoittunut, se kannattaa vaihtaa.

Tämä prosessi auttaa pitämään raidetangon pään hyvässä kunnossa ja varmistaa, että ohjausjärjestelmä toimii sujuvasti.

Että sillee se vastasi tekoäly.

Muita lisäyksiä

Lithium? Calcium? Moly? Expert Explains! 2032R/2038R Greazing // Kanavalla Tractor Time With Tim 

https://youtu.be/2Y8DfLitRzM?si=x6hwkhMZ7pMAh8ca

 Neste

Neste Oilin "Voiteluaineopas" tarjoaa yksityiskohtaisen katsauksen ajoneuvojen voiteluaineista, niiden valmistuksesta, ominaisuuksista ja luokituksista. Se on hyödyllinen autonasentajille tai autonhuoltajille, koska se sisältää kattavaa tietoa erilaisista moottoriöljyistä, vaihteistoöljyistä, hydrauliöljyistä ja voitelurasvoista sekä niiden käyttöä koskevista erityisvaatimuksista.

Ammatillisesta näkökulmasta autonasentajat voivat hyötyä oppaan sisällöstä seuraavasti:

1. Voiteluaineiden valinta: Oppaassa esitellään eri perusöljytyypit, kuten mineraaliöljyt, synteettiset öljyt ja osasynteettiset öljyt, mikä auttaa asentajaa valitsemaan sopivimman öljyn ajoneuvon moottorille ja vaihteistolle.
2. Luokitukset ja standardit: SAE, API ja ACEA -luokitukset auttavat asentajia ymmärtämään, mikä öljylaatu sopii eri moottorityypeille ja ajoneuvoille.
3. Öljynvaihto ja huolto: Oppaassa käsitellään myös öljynvaihtovälejä, öljyn kulutusta ja öljyjen sekoitettavuutta, mikä on keskeistä ajoneuvojen säännöllisessä huollossa ja kunnossapidossa.
4. Lisäaineiden vaikutukset: Erilaiset lisäaineet, kuten kulumisenesto- ja hapettumisenestoaineet, ovat tärkeitä tietoja asentajille, jotta he ymmärtävät, miten voiteluaineet suojaavat moottorin komponentteja ja pidentävät niiden käyttöikää.

Opas toimii hyödyllisenä resurssina, joka auttaa autonasentajia tekemään oikeita päätöksiä voiteluaineiden valinnassa ja käytössä, mikä parantaa ajoneuvojen suorituskykyä ja kestävyyttä.

untitled (neste.fi)