Mitä kummaa tämä on?

Onko kyseessä sairaus, addiktio ? En osaa vastata, mutta tiedän mistä on kyse.

Keskisuomalainen kirjoittaa 25.4.2014  Kun jenkkiauto on elämäntapa | Teemat | Keskisuomalainen (ksml.fi) 

 

.."Marjut Monosen kesä alkoi jo maaliskuussa, kun hän polkaisi Plymouth Valiantin tallista talvehtimasta. Amerikan rautaa tuurasi talvella kakkosauto Volvo, mutta kun on jenkkiautoihin hurahtanut, ei tavallinen kyyti maistu kuin pakkopullana.

Vuoden 1972 Valiantista puuttuvat nykyauton mukavuudet. Kaikki on käsikäyttöistä ja ilmastointi on ikkunan kautta, mutta se ei kuljettajaa haittaa. Hänen mielestään vanha auto saa olla varustetasoltaan pelkistetty.

– Ei siinä ole ohjaustehostintakaan, että kyllä tuntee aina ajaneensa, mutta tykkään siitä silti. On ihan oma juttunsa lähteä Valiantilla ajelemaan. Voin lähteä sillä vain huvikseni cruisailemaan, se kuuluu asiaan."..

Otteita yleisestä keskustelusta.

Linkki varsinaiseen kohteeseen  En ymmärrä jenkkiharrastusta - - Suomi24 Keskustelut 

" Ihmettelen suuresti näitä jenkkiautoharrastajia. Illasta ja viikonlopusta toiseen ollaan kädet rasvassa autojen alla. Aina rassataan kaasaria, nokka-akselia tai vastaavaa. Eikös autot ole tehty ajamista varten, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Sivusta seuranneena ihmettelen tuota intoa vuodesta toiseen. Kaikki ylimääräinen raha laitetaan autoon jolla ei kuitenkaan juuri edes ajeta. Siksi ajelen euroautolla, ei tarvi jatkuvasti korjata vaan voi keskittyä juuri siihen mihin autot on tehtykin, eli ajamiseen. "

" Audi TT:llä pääsee noin 230 kilometriä tunnissasi kun taas sinun lintallasia 160 khm tuntuu siltä kuin veturi olisi poissa kiskoilta. "

" näin se on että yksi harrastaa lenkkeilyä toinen riisikuppien duunaamista kolmas euroautoja ja osa jenkkejä niin kuin itsekkin ja jokaiselle se oma harrastus on se tärkein! "

Niinpä, niinpä

Joitakin ärsyttää kun toisella on kivaa. Itse en kuulu niihin joiden elämäntehtävä on mollata kenenkään tekemisiä tai harrastuksia. Typerää arvostella toisten harrastuksia.

Nuoresta lähtien

Olen nimittän itsekin aina jo 18 vuotiaasta pojanklopista lähtien innostunut amerikan autoista. Olin tietenkin innostunut kaikenlaisesta muustakin tekniikasta, ja autoistakin, mutta en koskaan ikinä enkä milloinkaan ole haaveillut muista kuin aidosta amerikan autosta. Muut automerkit joita minulla on ollut niitäkin todella useita, ovat olleet lähes aina jonkinlainen pakkorako juttuja. Ehkä poikkeuksen pakkopullaan tekee kaksi omistamaani muun merkkistä autoa. Toyota Mark II ja Vauxhall Cresta 3.3 De Luxe. Vähiten varsinaisia puistatuksia pakkorakoautoista ts niistä kakkosautoista on aihettanut Opel Kadett B ja C mallit joita on ollut useita. Kadettit olivat juuri sopivasti röystäilemättömiä luotettavia perusautoja joilta ei edes kuvitellut saavansa minkäänlaista "jenkkitunnelmaa". Saman kai voisi sanoa muutamasta omistamistani japsi autoista sellaisia Nissaneita ja Toyota malleja.

Minulle on ollut aika yhdentekevää mikään muu kuin amerikan auto,  kuten vaikka Mersu, Audi, Mitsubishi tai Ferrari jne jne maailma autonkuvatuksineen, huolimatta kuinka extra upea tai hyvä paketti olisi kyseessä. En ole sairastunut Saabismiin, Audismiin, sen paremmin kuin Volkkareihin tai Volvoihin kohdistuvaan intohimoon, vaikka pidänkin Volvoa näistä varteenotettavana vaihtoehtona, varsinkin vanhempia aitoja Volvo tuotteita.

Itseasiassa en ole joistakin "himmeleistä" pitänyt lainkaan, varsinkaan näistä BMW ja Mersu puolen vempeleistä. Olen toki osannut arvostaa kaikkia näitäkin autoja sekä niihin upotettuja valtavia määriä suunnittelutyötä, ja suunnittelutyön tuottamista tuloksista. Enkä mene sanomaan että olisivat ns huonoja autoja. Ja olen myös ihan varma että voisin ajellakin jollakin benarilla tai mesellä saamatta näppylöitä, mutta en varmaankaan kokisi ajavani unelmieni autoa.

Olen siis omistanutkin paljon ja useita monia muunkin maalaisia autoja kuin "jenkkejä". 

Mutta niin se vaan on ettei minua hyvistäkään kokemuksista huolimatta ole kuitenkaan koskaan innostanut mikään muu automaailma kuin nuo jenkkiautot. Minua ei innosta minkäälaiset nykyhimmelit joita autoihin on nykyään ripoteltu yllin kyllin. En usko että niitä alkaisin sentään pois riipimään, mutten usko tarvitsevani. Tämä paljastaa samalla myös sen etten tarvitse niinkään nykyaikaista autoa koska minulle riittää kunhan se on tietynoloinen perus auto.

Amerikan autoilu tai harrastus on enemmän kuin pelkän auton omistaminen. Minulle omalla ( omilla ) amerikanautoilla ajaminen on aina niin että matka on jopa tärkeämpi kuin päämäärä. On pakko tunnustaa että ajelen nytkin Valiantillani mieluusti ilman syytä, tai keksin tikusta asiaa että pääsen sillä ajelemaan. Kun rahaa ja sitä kautta bensaa on vähän, on pakko keksiä hyötyajoa siinä samalla. Jos on jotain ihan pakollisia ajoja huonoina aikoina kuten talvella tai jne jne silloin kelpaisi ihan tavallinen peruspenan eurokiessikin tai oikeastaan mielummin joku keskiverto japsirautakin. ( noista halvemmista eurokieseistä on tullut näppylöitä käsiin sekä sarvi ottaan niin monesti )

Jos voittaisin lotossa. Tätä lausetta olen miettinyt niin monesti. .. En vieläkään usko siihen, että hankintalistalla olisi pakasta vedetty uusi auto. Voisi olla, mutta en usko. En ole edes katsonut tai seurannut uusien autojen suuntaan yhtään, en siis yhtään. En edes tiedä mitä kaikkia malleja niitä on, paitsi ne uudemmat jenkki "letukat" eli Teslat. Suurella voittorahalla haluaisin kunnostuttaa tämän hetkiset autoni priima kuntoon. Ja laitattaisin haluamani lisävarusteet sekä moottoritekniikan. On aivan varma että tämän tekisin vaikka tulisin ostaneeksi jonkun uudemman autonkin. Niin... ja se on 99,9999999% varmaa että se uusi autokaan ei ainakaan missään tapauksessa ole eurokiessi vaan ihan oikea aito jenkkiauto. Ja jos jonkun kakkosauto poikkeuksen tekisin vaikkapa kakkosautoksi, olisi se joku japsi kiekutin menneiltä ajoilta jostain 60 - 70 luvuilta, ja tietenkin suuremmasta päästä sellainen. Mutta mistäpä sen tai tämän oikeasti tietää kun en ole voittanut isoa pottia.

Ei ikinä, ei koskaan

Kuulun niihin nuoruuden aikana mustavalkoisesti ajatteleviin joilla oli hel...tin jyrkät mielipiteet joka asiaan. Hyvin monesti, itseasiassa ihan joka kerta kun olen syvällä rintaäänellä sanonut etten ikinä, tai koskaan, niin se on jo siinä vaiheessa menoa se.

Esim en ikinä aja tai hommaa automaattivaihteista autoa! Muistan kun tämän sanoin. 15 vuotias mopoilija poika (minä) totesi kuunnellessan kun kylän vanhempi rouva ajeli automaatti Taunuksella. No joo.... eniten automaattiautoja kuitenkin olen sen lausuman jälkeen omistanut sekä ajanut, kuin manuaaleja.

"Amerikan autot ovat meidän teille sopimattomia lotjoja ja niissä on aivan liian paljon tehoa jota ei missään tarvitse", sanoi setämieheni, johon totesin myötäilevänä että "no niin on". Tämä 13 - 14 vuotiaan pojan (minä) toteamus setämiehen puheisiin lienee jotai käsittämätöntä. En koskaan tule ymmärtämään mitä silloin suustani päästin. Kuulosti ihan nuolemiselta vaikka sitä en muutoin ainakaan taatusti tehnyt.

Pääsin tai jouduin parikymppisenä kuskiksi amerikan auton rattiin jossa oli automaattivaihteisto. Järkytys ja ihmetys vaihtelivat vuoroin paikkaa pääkopassa. Järkyttävän helppoa ajaa, ihme ettei kaikissa autoissa ole tätä. Olin omistanut jo jenkki auton jossa oli manuaali vaihteet, joten ihmetykseni ei enää koskenut muuta ajomukavuutta eurokiesseihin verraten, tai muuta amerikan auton tuntumaa."En koskaan..." ja alkoi jo tuntua että seuraava olisi automaatti 

Ensimmäiset ajeluni jenkkiautolla ovat jättäneet niin pysyvän jäljen muistikoppaan ettei se pyyhkiydy pois ehkä muistisairaudellakaan. Kokemus aikaisempien pikkukäppänöiden jälkeen joita esim autokoulussa olin ajellut ( Datsun / Nissan 120Y ja BMW 318 jne jne ) oli jenkkiautolla niin positiivisesti hämmästyttävä  etten saanut ajelun jälkeen yöllä unta. Ajokokemuksen jälkeen olisin vaan halunnut ajaa. Ja niin kuin jo sanoin, ajohaluni ei koskenut benaria.

Erikoinen aika

Koko 80 luku ja varsinkin puoliväli oli jenkkiharrastukseni voimakkain aikakausi. Omistin tuona aikana lukuisia jenkkiautoja joilla tuli ajeltua sekä istuttua kyydissä. Parhainta kyseisessä aikakaudessa oli kuitenkin kaverit joilla oli samaan aikaan hyvin samanlaiset mieltymykset. Muistoissa on monia perhejuhlia joihin ystävät saapuivat omilla autoillaan. Kerran muistan jonain perhejuhla päivänä laskeneeni että pihallamme oli 12 kyläilemässä olevaa autoa, eikä yhtäkään euro- tai japsirautaa, vaan ihka oikeita jenkkiautoja kaikki. Luit ihan oikein. Ei yhtäkään euro- tai japsi kiessiä.

Perustin 80 luvun alulla oman yrityksen joka korjasi automaatteja ja muitakin remppoja amerikan vermeisiin. Muistan ajan jolloin minulla ei ollut varastossa tai muuallakaan säilössä yhtä ainutta millistä mutteri tai pulttia sotkemassa pakkaa. Moottorin vaihdoista pihallani tallin vierustalla oli päällekkäin toistakymmentä slant six moottoria ja parikymmentä 7 ¼ takasiltaa. Kamaa oli ja paljon... ... josta jäljellä vieläkin jotain.

90 luvulla sitten koko juttu alkoi hiipumaan taloudellisen laman seurauksena. Luovuin itsekin koko jutusta siirtyen hätäpäissäni euro kiesseihin.. ..Myin käyttöautona olleen Dodge Aspeninkin pois.  Eurokiesseitä sain näppylöitä, sekä henkisiä paranemattomia arpia, ja siksi siirryin japseihin joilla pääsi paikasta toiseen kohtalaisesti.

Ostinhan Chevy Combi vanin G20 joskus vuonna 2002 asuntovaunun vetämiseksi, jonka myin 970tkm ajettuna nuorisolle virkistyskäyttöön. Tuo 9 hengen auto oli varmasti heille mieleen siinä tarkoituksessa. Tietenkään en myynyt ennen kuin minulla oli jo toinen G20 vani. Mutta jostain kumman syystä en ymmärtänyt että minähän ajelen jo nyt taas jenkkiautolla. Mainittakoon että ajelin ja ajelen edelleenkin erityisen mielelläni. 

Perheemme ykkös- tai paremminkin pakollinen kulkumaväline on vieläkin vuonna 2015 hankittu PT- Cruiser joka makaa korjattavana jo kohta toista vuotta. Aiheuttamatta minkäänlaista korjaamisvimmaa kuin pakon edessä. Mielenkiintoisesta ulkonäöstään huolimatta siinä ei ole jenkkimäistä kuin logomerkki ja valokatkaisin. Ulkonäkö voisi erehdyttää luulemaan että kyseessä olisi joku nostalginen jenkkiversio vanhasta jenkkiautosta, mutta... ei ole kuin.. .... 

Eräänlaisena henkisenä"paluuna jenkkiaikaan" Toytota sun muun kauden jälkeen oli ensimmäinen Chrysler Neon joskus 2010 aikoihin. No eihän se mikään jenkki ollut sekään samassa merkityksessa mutta herätti kipinän ostamaan taas itselle Valiant. Haaveena tosin oli ostaa samanlainen tai itseasiassa sama Belvedere takaisin joka minulla kerran oli hetken aikaa. Eipä ollut sama yksilö myytävänä, eikä muitakaan pikkurahalla ollut saatavilla. no, kuola valuu tällä hetkellä juuri 60 luvun B koppaiselle MoParille.

80 luvulle kuului myös kiihdyttely ajo radalla kuin ehkä sattumalta joskus tien päälläkin. Olin mukana pitkän aikaa, enkä voi sanoa aikaa mitenkään raskaaksi vaan pikemminkin mukavaksi. Monena vuotenä kaikki kesäiset viikonloput kuluivat kiihdytysradan tuntumissa kumin ja bensan käryissä. Se oli elämää se. Tässä ääninäyte Kouvola Open -93 kisasta jolloin ajoin 225 cid vm 64 Dartilla 

Nyt vanhana ukkona herkistelen pyhäpäiviä cruisailemalla Valiantilla ja haaveillen ihka oikeasta isommasta keskikorisesta autosta. Mielihalu vaihtelee silloin tällöin, mutta viime aikoina olen ihaillut Youtubessa olevia -64 Fury max wedge yms autoja. Ajatuksella että jos sattuisi onnenkantamoinen rahoissa niin riittäisi se raha sitten polttoaineeseenkin. 

Se on kuitenkin aika saletin selvää ettei haaveissani ole Audi, Mersu, tai mikään muukaan peruspenan erikois hiukkaskiihdytin, ei edes Tesla. Minua ei kiinnosta pätkääkään onko kiihtyvyys hiukkaskiihdyttimessä (hiukkassuodammilella varustettu ) päätä huimaava, vai näyttääkö peruutustutka oikein olevaa kuvaa. Pidän moottorin ominaisuuksien tuntemuksesta olkoon sitkeitä tai voimakkaita tai ihan mitä vain kunhan niitä ei ole kuljettajalta tukahdutettu millään himmelitekniikalla. Kaasupolkimen tulee olla kaasupoljin. Onhan se päivänselvää että vuoden -64 tekniikalla ei ylletä samoihin lukuihin kuin nyky Teslalla tai hyperventilaatio Audilla. Mutta sen verran kokemusta on kuuskyt / seiskyt luvun tekniikastakin etten kaipaa yhtään enempää raakaa voimaa kuin silloinkaan oli tarjolla. On tullut piiskattua pikku kutosta sekä 440 isolohkoa ja kaikkea siltä väliltä ihan riittävillä lukemilla että on miltei ihme että olen yhtenä kappaleena.

Pitkiä ajoreissuja tuli tehtyä koko 80 luku alusta loppuun. Muistoissa eräskin viikonlopun alku ja loppu jolloin mittariin kertyi järkyttävä määrä kilometrejä. Perjantaina kaveri tuli New Yorkkerin kanssa käymään ja kysyi lähdetäänkö ajelemaan. No siitä Ahvenamaalle ja sieltä pikkuhiljaa Nurmekseen josta sunnuntai iltapäivänä takaisin kotiin. Se oli nannaa se! Toooodella positiivinen muisto.

Tätäpäivää aika

Kuten arvata saataakin, on kerran saatu jenkkiauto puraisu parantumaton. Ei se enää kirvele niin hitosti että ihan joka ikinen amerikanrauta on/olisi ostettava joka vastaan tulee, mutta jano jäi pysyväksi olotilaksi. Tähän ei auttanut aikoinaan tehdyt lujat päätökset jättää kaikki jenkkiroina pois. Ei ei ei ei toimi. Vielä kerran: Se ei toimi! Toisaalta mitä iloa siitä sitten olisi jos peruspenan Audilla tai Bemarilla suhisuttelis menemään, huolimatta siitä ettei se huonoa kyytiä välttämättä olisi. Toisaalta lyhytaikaiset muistot omista VAG konsernin tuotteista järkyttävine painajaisunineen pitävät minut niistä loitolla ihan luonnostaan. Yhtään ei auta vaivaani vaikka benarin kojetaulussa vilkkuis minkä väriset, ja kuinka  koreat mittarivalot.

Joku vanha erikoisempi Toyota, tai muu isompikorinen vanha Japsi 70 luvulta voisi kelvata ihan kokeilumielessä. Voisin vaikka huolia 74 mallisen Mark II tai poikkeuksellisesti saksanraudoista Opelin isokorisen Admiralin tai Commodore mallin.

Keskustelu tänä päivänä verrattuna 80 luvulta kavereiden kanssa on vaihtunut tyystin. Tosin minulle on tapahtunnut vuosia sitten avioero, muutto ja ties mitä ja ikää tullut joten kaveripiirikin on vaihtunut. Tosi harvassa on ne kenen kanssa keskustelu virittyy entisajan tasolle. Olen tätä asiaa joskus ääneenkin pähkäillyt vaimoni kuullen. Joskus vaimo onkin sanonut että kiva kun nyt (vaikkapa tänään) on kaverit jotka tykkää autoista ( siis joskus joku muu tapahtuma kuin amerikan auto ) Voi perseen suti. En minä Mersuista tai Relluista halua mitään puhua, jälkimmäisistä vielä vähemmän. Kohteliaisuudesta tietenkin haastelen niistäkin, mutta autoista keskusteleminen tarkoittaa minun kohdallani ihan jotain muuta kuin eurokiesseistä tai niiden erinomaisuuksista lörpötteleminen. Edelleenkin todellakin väheksymättä, mutta omana mielipiteenä tämän sanon.

Vertauksena kerron: Kukkapenkit ja kukkaset on vaimoni ja hänen siskonsa loppumattomat voimanlähteet heidän väliselle keskustelulle ja myös tekemiselle. En ihan ole varma olenko edes minä ollut niin vankkumaton jenkki harrasteeni esilletuoja kuin nämä kaksi ovat nyt, ja minä edes silloin kiihkeimpänä 80 luvun aikana. Mikään, eikä minkäänlainen muu juttu edes uppoa heidän korviensa korvakäytävään saakka. Toki pienenä pointtina kuitenkin on että vaimoni pitää kyllä Valiantistamme.

Vastaavasti minä taas voisin katsella autojen valokuvia tai kuunnella eri moottoreiden ääniä ympärivuorokautisesti vähintään yhtä suuressa mitassa kuin vaimoni siskonsa kanssa puhuu kukista. ( HUOM ÄLÄ LUULE tarkoittavan rellun ääniä, tai turbo nelosen puhinaa, puhuin amerikan autoista )

Onkin siis jumalattoman suuri ilo ja riemun paikka saada hetki omaa aikaa käydessä Valiantilla kauppareissu, tai parhaimmillaan käydä jossain tapahtumassa muiden jenkkiharrastajien luona. Tällaiset hetket ovat todella iso voimavara. Ja mikä parasta silloin saman henkisissä tapahtumissa kun puhutaan autoista voin olla varma että pösöt, mersut sun muut benarit eivät ole keskustelun keskiössä. Se helpottaa sekä ilostuttaa suuresti.

Avautumiseni saattaa kuulostaa rajulta, ja onhan se sitä. Kuitenkaan en ole koskaan sanonut enkä osoittanut etteikö muutkin autot ole joillekin ihan ok juttu. Olenhan korjannut ja huoltanut ihan ammattimielessä korjaamossa monenlaisia autoja. Täsmennäkin että työ ja huvi ovat kaksi eri asiaa vaikka kummastakin tykkäisi. Huvi on se ja sitä mikä antaa voimavaroja jaksaa arjen puurtamista. Valiant tai Belvedere tms mistä olen puhunut antavat voimaa ja paljon. Muistan jopa autonasentaja aikoinani jaksavani puurtaa peruspena Mitsubishi asentajana autojen huoltoja sekä korjauksia kun sain vastapainoksi rassata sekä ajella vapaa-ajallani amerikan autoja.

Tiedän ja ymmärrän myös sen kuinka ja pakko minunkin on aina lopulta ajeltava jollakin arkisella käpysellä. Olen arki ajoni tähän asti ajanut vuoden 1989 G20 vanilla, mutta kai se on joskus pakkopäivä hommata joku muukin käpy ns ykkösautoksi.

Tämä on kohdallani siis silkkaa hulluutta, kahjoutta äärimmillään! YES !! ja olen todella iloinen sekä ylpeä siitä. " Hitto joo, mä en pelle oo Jos mies en olla saa " Freud Marx Engels & Jung

Chevy Van -89, Plymouth Valiant -65, Dehleffs -05. Nämä on arkivermeet ja katsastetut liikenteeseen. Muita käyttövehkeitä ei ole. ( 17.9.2023 )

arkiautotjavaunu

Fiilistelyä

Kun joskus ottaa päästä ja tuntuu masentavalle.

Tässä sitä itteään

Kylmästä lämpimään, ajelu Valiantilla  ( Linkki korjattu 16.8.2023 )



 Tässä taisi olla Dartin viimeinen esiintyminen radalla v 93

Minulla on kuvaajan lupa näyttää osia alkuperäisestä videosta omilla kotisivuillani.

Dodge Dart 4 D, 225 Cu inch, TF 904, 4200RPM Stall speed, 7¼ Sure Grip, Holley 750cfm vacuum.

Drag Race Kouvola open 1993 tapahtuman aikana Dartin moottori vaurioitui polttoainepumpun huonosta toimimisesta tai toimimattomuudesta. Yhteen mäntään tuli reunaan sellainen "sulavamma" Polttoaine riitti kaasarissa täydella kaasulla vain ihan pikkaista vaille maaliin saakka. Aluksi meni paremmin ja loppua kohti savun määrä pakoputkesta lisääntyi iltapäivällä vauhdin samalla hiipuessa. Tässä videossa olin jo todennäköisesti pudottanut vaihtokierrokset n, 5500 - 5800RPM kohdille jotta polttoaine riittäisi pidemmälle lähemmäs maalialuetta. Käytin aamupäivällä hiukka päälle 6000RPM kierroksia vaihdoissa. Tulemana kuitenkin 3. sija alle 4 litraisissa jossa aika ajojen jälkeen itse kilpailussa taisi kaikki vastustajat olla turbotettuja.

Tämä video taitaa olla ainut "elävä" todennus tämän auton ja kyseisen 225 moottorin historiasta vuodesta -84/85 - 93. Samalla tuossa kokoonpanossa viimeinen ajokerta.

Kuvassa 90 lukua jolloin minulla oli vielä -64 Dart 225cid + 904, toki tässä kuvassa huilitauolla pois käytöstä, tekniikka purettuna. Myin auton jokunen päivä tämän kuvan jälkeen. Ja taustalla hiukan näkyvissä vm 65 Fury III. Käyttöautona taisi olla näiden kuvien aikaan vm 63 valiant V200 4D 170cid + lov manuaali. Kuvan Dart on tällä hetkellä kuulemma uudelleen valmistumassa katukäyttöön, samoin Fury 

Henkilökohtaisessa muistojeni janassa tämä auto ansaitsee ison merkityksen.

 Leksantontti1

Joku vanha slantin kansi kuvattuna 2023 kesäkuu. Tallennus ulkotiloihin ennen vuotta 1989 !!!!

vanha slantin kansi

n

Nuorten tulevaisuus näiden autojen kanssa

Nick puhuu asiasta joka mietityttää monia alan harrastajia. Jos nuoret eivät seuraa vanhempien jälkiä näiden kanssa, nämä tuhoutuvat lopullisesti.

Ps. Nick pitää Snap On työkaluista kuten minäkin korjaamo aikoinani.

Aikaa kuvaava klippi siitä kun olin nuori ja isot autot olivat luksusta. 

Onhan se luksusta vieläkin. Ja oikeastaan vielä enemmän kuin silloin

n